Berliinin biotooppialuekerroin – lämpötilan ja valuman hallintaa koskevien ohjeiden täytäntöönpano

Berliinin ilmasto on lauhkea, ja sillä on merkittävä kaupunkien lämpösaarekevaikutus, joka voi nostaa lämpötilaa jopa 4ºC suhteessa ympäröiviin alueisiin. Vaikka ilmastonmuutoksen täsmällisistä vaikutuksista kaupunkiin on paljon epävarmuutta, skenaariot osoittavat, että lämpötilat ovat korkeampia, äärimmäiset sääilmiöt, kuten helleaallot ja voimakkaat sateet ja raesateet, yleistyvät, ilmansaasteet lisääntyvät ja vesipula (jälkimmäinen huolimatta kaupungin laajoista makean veden lähteistä, mikä johtuu pidemmistä, kuivemmista ajanjaksoista ilman sadetta, lisääntyneestä vedenkulutuksesta ja veden kulkeutumisesta edelleen ylävirtaan). Erityisesti helleaaltojen esiintymistiheyden odotetaan kasvavan ilmastonmuutoksen seurauksena enintään kahteen tapahtumaan 33 vuoden välein vuonna 2050 ja enintään 12 tapahtumaan 33 vuoden välein vuosisadan loppuun mennessä RCP 8.5:n (Climate Adapt, Urban Adaptation Map Viewer) mukaisesti. Näillä ilmaston muutoksilla odotetaan olevan kielteisiä vaikutuksia väestöön, erityisesti kun otetaan huomioon, että Berliinin keskustalle on ominaista suuri rakennustiheys. Intensiivisesti käytettyihin kaupunkialueisiin vaikuttavat seuraavat tekijät:

• korkea maaperän sulkemisaste, joka johtuu rakennettujen alueiden ja läpäisemättömien pintojen lisääntymisestä;
• pohjaveden riittämätön täydentäminen, joka johtuu sadeveden nopeasta valumisesta viemärijärjestelmään;
• Liiallinen lämpeneminen ja kosteuden puute;
• Biologisen monimuotoisuuden jatkuva väheneminen, joka johtuu viheralueiden rajallisesta laajenemisesta.

BAF edistää seuraavia sopeutumista ja ympäristön laatua koskevia tavoitteita:

• mikroilmaston ja ilmanlaadun turvaaminen ja parantaminen, kaupunkien lämpösaarekevaikutusten vähentäminen ja siten helleaalloille altistumisen vähentäminen;
• Suojellaan ja parannetaan maaperän toimintoja ja vesitasapainoa ja vähennetään alttiutta äärimmäisille sadeilmiöille ja niihin liittyville valumille.
• kasvien ja eläinten elinympäristöjen laadun luominen ja parantaminen;
• asuinympäristön parantaminen.

Biotooppialuekertoimen mukaan uusien rakennusten kehittäminen edellyttää, että osa alueesta jätetään viheralueeksi. BAF tarjoaa rakennuttajille, arkkitehdeille ja suunnittelijoille selkeät mutta joustavat ohjeet siitä, mikä osa maa-alueesta on istutettava tai tarjottava muita viheraluetoimintoja seuraavien seikkojen osalta: mikroilmaston parantaminen, kaupunkien jäähdytys, kestävä kuivatus, luontotyyppien parantaminen ja asuinympäristön laadun parantaminen. BAF:ssä toteutettuja erityisratkaisuja ovat muun muassa seuraavat: i) toiminnallisten tilojen (esim. pyörä- tai roskakorien) viherryttäminen; ii) istutetaan puita ja pensaita tai pienemmillä alueilla kiipeilykasveja viherseinien luomiseksi; iii) viherkattojen käyttöönotto; iv) päällystys rajoittuu pääväyliin ja läpäisevien pintojen käyttöön muualla.

Näillä toimenpiteillä vähennetään säteilyvirtoja, tarjotaan varjoa, saadaan aikaan viilentävä vaikutus rakennusten sisällä ja ulkopuolella, parannetaan ilman ja veden laatua ja parannetaan hulevesien asianmukaista hallintaa. BAF-konseptin vahvuus on se, että se mahdollistaa laitosalueen suunnittelun joustavuuden: hankkeen toteuttaja voi päättää, mitä viheralueita koskevia toimenpiteitä sovelletaan ja missä, kunhan vaadittu viheralueiden osuus saavutetaan.

BAF-kaava laskee sen alueen osuuden, jonka on oltava viheraluetta: BAF = ekologisesti tehokkaat pinta-alat / kokonaismaa-ala. BAF-tavoitteet riippuvat alueen erityisistä käyttötarkoituksista. Ekologisesti tehokkaat pinta-alat ovat toimenpiteessä tarkoitettuihin eri luokkiin kuuluvien pinta-alojen painotettu summa, jossa painotuskertoimet kuvaavat näiden luokkien erilaisia ”ekologisia arvoja”. Erityyppisiä viheralueita painotetaan eri tavoin näiden ”ekologisten arvojen” mukaan. Ne perustuvat haihtumiskapasiteettiin, läpäisevyyteen, mahdollisuuteen varastoida sadevettä, suhteeseen maaperän toimintaan sekä kasvien ja eläinten elinympäristöjen tarjoamiseen. Esimerkiksi suljetun asfalttipinnan painotuskerroin on 0; laajat viherkatot ovat 0,5; pinta-ala, jolla kasvillisuus on yhteydessä alla olevaan maaperään, on 1. Asuin- ja julkisten alueiden on saavutettava BAF-tavoite 0,6, kun taas liike-, liike- ja hallintoalueita pyydetään saavuttamaan alhaisempi tavoite 0,3.

Joulukuusta 2019 lähtien vertikaaliselle viherryttämiselle ja katon viherryttämiselle määrättyjä painotuskertoimia on parannettu seuraavasti: pystysuora vihreys ilman yhteyttä maahan: 0,7/m2; laaja katon viherryttäminen: 0,5/m2; puoli-intensiivinen katon viherryttäminen: 0,7/m2; intensiivinen katon viherryttäminen: 0,8 metriltä ². Kehittäjät voivat siis käyttää laajaa valikoimaa vaihtoehtoja, jotka yhdistävät eri alueita erityyppisiin pintoihin vaaditun standardin saavuttamiseksi.

Biotooppien pinta-alatekijän muotoili Berliinin keskusta-alueille suuri joukko asiantuntijoita, jotka sopivat tarvittavasta viheralueiden osuudesta erilaisille kehitystyypeille rakennusten sijoittelun perusteella. Julkista kuulemista on aina pidetty erittäin tärkeänä Saksan maisemasuunnittelun kannalta. Maisemaohjelmasta järjestettiin vuonna 1986 laaja julkinen kuuleminen kohdennetussa kuulemisessa ”Berlin hat Pläne (Berliinillä on suunnitelmia)”. Ohjelman toinen julkinen kuuleminen järjestettiin vuonna 1993, useita vuosia Berliinin muurin murtumisen jälkeen, ja suunnitelma hyväksyttiin lopulta vuonna 1994. BAF perustettiin maisemasuunnitelmiin määräyksenä. Osana edellä mainittuja menettelyjä julkiset virastot ja ympäristövirastot voisivat osallistua sen kehittämiseen. Lisäksi oli pakollista, että menettely oli julkisesti esillä paitsi kyseisen alueen asukkaille myös koko Berliinin alueella. Vaikka sidosryhmillä oli mahdollisuus osallistua, niihin ei otettu suoraan yhteyttä, minkä vuoksi sidosryhmien osallistuminen vaihteli tapauksesta riippuen. Osallistuvia sidosryhmiä olivat muun muassa paikallisyhteisö, julkishallinto ja ympäristöalan kansalaisjärjestöt.

Sääntelyn käyttö on osoittautunut tehokkaaksi keinoksi lisätä viherpeitettä Berliinin keskustassa, sillä jokaisen uuden kehitystyön on oltava BAF:n tavoitteiden mukaista. Lähestymistavan joustavuus tarjoaa merkittäviä etuja. Kehittäjät voivat valita useista eri vaihtoehdoista viherryttämiseksi tai läpäisevien pintojen luomiseksi ja valita ne, jotka ovat hyödyllisimpiä ja tehokkaimpia itselleen ja kehitystyön käyttäjille. Maisemasuunnittelusta ja maankäytön suunnittelusta vastaavien Berliinin osastojen yhteistyöllä on varmistettu, että kaksi BAF:n täytäntöönpanon kannalta keskeistä suunnitteluvälinettä toimivat koordinoidusti. Toinen sen onnistumiseen selvästi vaikuttava tekijä on se, että toimenpiteillä edistetään näkyvästi paremman ympäristön kehittämistä kantakaupungissa.

BAF on pakollinen vain alueilla, joilla on oikeudellisesti sitovia maisemasuunnitelmia (16 prosenttia Berliinistä 21 erillisellä alueella). Näiden alueiden ulkopuolella BAF on vapaaehtoinen, ja sitä voidaan käyttää ohjenuorana edistettäessä ympäristötoimenpiteiden sisällyttämistä, kun ehdotetaan muutoksia nykyisiin rakennusrakenteisiin. Yksinkertaisuutensa ja ympäristötietoisuuden lisääntymisen vuoksi arkkitehdit, rakentajat ja kiinteistöjen omistajat käyttävät yleensä BAF: ää, mikä on merkki sen menestyksestä. Se, että BAF on vapaaehtoinen maisemasuunnitelmien kattamien alueiden ulkopuolella, vaikeuttaa kuitenkin keinottelua sen todellisista toteuttamismahdollisuuksista. Erään paikallisen yhteyshenkilön kanssa käydyssä keskustelussa korostettiin, että ”joillakin alueilla luonnonsuojelulla on suurempi arvo kuin toisilla, joten jotkut paikalliset hallintovirkamiehet onnistuvat paremmin vakuuttamaan rakentajat soveltamaan sitä. Joskus rakentajilla itsellään on intressi tehdä hankkeestaan ”vihreämpi” ja kestävämpi. Joissakin kaupunginosissa rakentajien on saatava asukkaiden hyväksyntä, ja BAF voi auttaa. Niinpä BAF: n toteuttaminen riippuu monista tekijöistä, pääasiassa piirien virastojen aktiivisesta viestinnästä ja asukkaiden ympäristötietoisuudesta.

BAF:n perusteella valittujen toimenpiteiden kustannukset katetaan rakennuskustannuksiin. Jos rakennusten omistajille aiheutuu suhteettoman suuria kustannuksia, he pyytävät yleensä yleisesti hyväksytyn BAF:n lieventämistä. Kustannuksista ei ole tehty kokonaisarviointia henkilöstöpulan vuoksi.

Tähän mennessä havaittuja hyötyjä ovat muun muassa asuinympäristön ja elämänlaadun paraneminen sekä biologisen monimuotoisuuden säilyttämisen kannalta tehokkaan alueen lisääminen ennallistamalla vihertyneitä sisäpihoja ja etupuutarhoja. Muita hyötyjä, kuten helleaalloille ja veteen liittyville ääri-ilmiöille altistumisen vähenemistä, on odotettavissa, mutta niitä ei ole vielä kvantifioitu.

Berliinissä BAF voidaan perustaa ensisijaisesti maisemasuunnitelmiin ympäristösuunnittelun parametrina. BAF:ää sovelletaan alueilla, joilla on oikeudellisesti sitovia maisemasuunnitelmia. Luontaiset oikeudellisesti sitovat järjestelyt löytyvät Berliinin "Handbuch der Berliner Landschaftspläne" -käsikirjasta (Manual of Berlin Landscape plans). Näiden alueiden ulkopuolella BAF on vapaaehtoinen; Sitä voidaan käyttää ohjenuorana edistettäessä ympäristötoimenpiteiden sisällyttämistä, kun ehdotetaan muutoksia nykyisiin rakennusrakenteisiin.

Vaikka pakollisen budjettituen jatkamisesta keskustellaan poliittisella tasolla, se ei ehkä ole tällä hetkellä toteutettavissa oikeudellisten ja teknisten esteiden vuoksi. Käytännössä BAF:n määräämiselle ei ole oikeusperustaa. Tarkemmin sanottuna BAF:n määrääminen on sisällytettävä kaavoitussuunnitelmaan, ja tässä yhteydessä määräämisen edellytyksenä on, ettei siitä aiheudu kaupallista haittaa, mikä merkitsee taloudellisten näkökohtien huomioon ottamista. BAF:ää ei myöskään voida asettaa koko kaupungin keskusta-alueelle, koska jokaisella Berliinin alueella on oma suunnitteluviranomaisensa. Näin ollen BAF:n tosiasiallinen täytäntöönpano vaihtelee alueittain riippuen asianomaisten toimijoiden alttiudesta ympäristökysymyksille ja piirien virastojen aktiivisesta viestinnästä.

BAF:n täytäntöönpano alkoi vuonna 1994 ja jatkuu edelleen.

Yli 50 vuotta, riippuen erityistoimista ja hallintotoimista.

Senatsverwaltung für Mobilität, Verkehr, Klimaschutz und Umwelt

(Senate Department for Urban Mobility, Transport, Climate Action and the Environment)

Abteilung III - Naturschutz und Stadtgrün

(Division III – Nature Conservation and Urban Green)

Am Köllnischen Park 3 / 10179 Berlin

E-Mail: landschaftsprogramm@SenMVKU.berlin.de

Vihreän ja sinisen alueen sopeutuminen kaupunkialueisiin ja ekokaupunkeihin (GRaBS) ja Senatsverwaltung für Umwelt, Verkehr und Klimaschutz (Berliini)

Biotooppipinta-alaa koskeva tekijä ekologisena indikaattorina. Perusteet sen määrittämiselle ja tavoitearvon määrittelylle, 1990 (vain saksaksi)

Biotooppien pinta-alakerroin 2020. Final and Overall Report of Two Studies on Adapting Berlin's Planning Instrument to the Current State of Science and Technology (Lopullinen ja kokonaisraportti kahdesta tutkimuksesta, jotka koskevat Berliinin suunnitteluvälineen mukauttamista tieteen ja teknologian nykytilaan), heinäkuu, 2020