Vesiherkkä kaupunki- ja rakennussuunnittelu

Paikallinen konteksti ja se, millainen WSUD on suunniteltu tai toteutettu, määrittää, ketkä ovat keskeisiä sidosryhmiä. Jos suunnittelussa keskitytään enemmän lohko- tai rakennustasoon, osallistumisen kannalta keskeisiä sidosryhmiä ovat kiinteistöjen omistajat, sijoittajat ja isännöitsijät. Jos pääasia koskee hulevesien hallintaratkaisuja osana kaupunkisuunnittelua, tarvitaan yhteistyötä eri alojen (maankäyttö, ympäristö ja liikenne), asiantuntijoiden (esim. tutkijat) ja maanomistajien välillä. Järjestelmän tapauksesta ja alueellisesta skaalautuvuudesta riippuen (esim. katutason biosuodatin vs. laajamittainen hulevesiallas) voi olla myös muita sidosryhmiä, jotka ovat kiinnostuneita suunnitelmasta tai voivat vaikuttaa sen toteuttamiseen. B Maantieliikenteen tulvariskien hallinta edellyttää pitkäaikaista yhteistyötä paikallis- ja alueviranomaisten kesken ja niiden sidosryhmien kanssa, jotka ovat vastuussa suunnitelman täytäntöönpanosta, kuten maan- tai kiinteistönomistajat. Erilaisten WSUD-ratkaisujen yleisen hyväksynnän lisäämiseksi on tarpeen, että suuri yleisö, kansalaiset ja paikalliset asukkaat ovat mukana suunnittelun varhaisessa vaiheessa. Uudet rahoitusmallit, kuten julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet, edellyttävät tiivistä yhteistyötä yksityisen sektorin kanssa, erityisesti jos ne ovat osa täytäntöönpanoprosessia. 

Keskeisenä pidetään institutionaalisten puitteiden (hallinto ja hallinto) merkitystä näiden toimenpiteiden onnistuneen ja laajan täytäntöönpanon kannalta. Suunnitteluprosessit edellyttävät varhaisempaa ja tiiviimpää kuulemista eri suunnitteluviranomaisten kanssa. 

Rahoitusjärjestelmä on tärkeä menestystekijä, kun kotitaloudet panevat WSUD-direktiivin täytäntöön. Hallitukset voivat myös tukea investointeja, joilla parannetaan vesihuoltoa ja vesivarojen käyttöä kaupungeissa. Esimerkiksi Bremenissä (Saksassa) sadeveden käyttöä muuhun kuin juomakelpoiseen käyttöön kotitalouksissa kannustettiin liittovaltion myöntämällä investointituella. 

Tärkeimpiä mahdollistavia tekijöitä ovat sidosryhmien välinen kumppanuus, tehokkaat seuranta- ja arviointijärjestelmät täytäntöönpanoprosessia ja hyötyjä varten, tietämyksen jakamisen mekanismit ja teknologiat, taloudelliset välineet, suunnitelmat, säädökset ja lainsäädäntö, koulutus, avoin innovointi ja kokeilut sekä kestävien ratkaisujen asianmukainen suunnittelu ja suunnittelu. 

Sitä vastoin WSUD-direktiivin täytäntöönpanoon liittyy monia epävarmuustekijöitä, jotka voivat rajoittaa sen täytäntöönpanoa. Ne liittyvät pääasiassa riittämättömiin taloudellisiin resursseihin, rajalliseen käytettävissä olevaan tilaan ja aikaan, institutionaaliseen hajanaisuuteen, tietämyksen puutteeseen ja riittämättömään sääntelyyn. 

WSUD-investoinnit voivat lisätä rakennus-, suunnittelu- ja hallintatöiden kokonaiskustannuksia, mutta toisaalta ne voivat vähentää kansalaisille, rakennuksille ja koko kaupungille aiheutuvia kielteisiä vaikutuksia ja vähentää odottamattomia kustannuksia, jotka aiheutuvat äärimmäisten sääolojen, kuten tulvien tai hulevesien, aiheuttamien vahinkojen korjaamisesta. WSUD-direktiivin täytäntöönpano hulevesien hallinnassa perinteisten viemärijärjestelmien sijaan voi alentaa sadevesimaksuja (jotka perustuvat yleensä sadeveden läpäisemättömän pinta-alan laajentamiseen, joka ohjaa sadeveden julkiseen viemärijärjestelmään) yksityisten kotitalouksien tai talolohkojen (sadeveden säästäminen ja käyttö kotitalouksissa, Bremen). 

Rakennustason sadevesivarastot voivat maksaa vähintään 6 000 euroa (sadeveden säästäminen ja käyttö kotitalouksissa, Bremen), mutta ne voivat olla suurempia suuremmissa interventioissa (17 500 euroa ilmastokestävän rakennusosan sadevesivarastossa, Amsterdam). 

Investointien kustannustehokkuus olisi arvioitava paikallisessa kontekstissa, koska ne riippuvat paikallisista ilmasto- ja ympäristöolosuhteista (esim. sademäärä, päällystetyn maaperän osuus, rakennetun ympäristön tiheys) ja taloudellisista tekijöistä (esim. veden hinnat). Kokonaiskustannukset riippuvat myös huollon koosta, teknisestä monimutkaisuudesta ja vaaditusta intensiteetistä. Viimeaikaiset tutkimukset erilaisten luontopohjaisten ratkaisujen (esim. viherkatot, biosuodattimet, sadepuutarhat jne.) kustannuksista ovat tuoneet jonkin verran tietoa WSUD: n mahdollisista kustannuksista. Esimerkiksi Suomessa hulevesialtaan (koko 10 000 m 2) toteutuskustannukset vaihtelivat 240 000–600 000 euron välillä (CITYWATER-hanke). Viherkattojen rakennuskustannukset voivat vaihdella huomattavasti (60–500 €/m 2, Nurmi et al., 2013) maiden välillä ja perustuen kattotyyppiin, istutettuun kasvillisuuteen, teknisiin vaatimuksiin jne.  

WSUD vähentää hulevesien tulvariskiä (pinta-ala ja tulvat) kaupunkialueilla. Muita etuja ovat vesivaroihin kohdistuvan stressin väheneminen vähentämällä veden liikakäytön todennäköisyyttä ja lisäämällä veden saatavuutta. WSUD: n luontopohjaiset ratkaisut tarjoavat yleensä monia etuja parantamalla virkistysmahdollisuuksia, hyvinvointia, esteettisiä arvoja ja biologista monimuotoisuutta. 

.

Tämä lähestymistapa voidaan sisällyttää EU:n tulvadirektiivin edellyttämiin tulvariskien hallintasuunnitelmiin. WSUD voi myös edistää EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin mukaisissa vesipiirin hoitosuunnitelmissa vahvistettujen toimenpiteiden onnistunutta täytäntöönpanoa ja edistää makean veden luonnonvarojen kestävää hoitoa ja suojelua. 

Hulevesien hallinta voidaan sisällyttää kansalliseen lainsäädäntöön myös maankäyttöä ja rakennuksia koskeviin erityissäädöksiin. Esimerkiksi hulevesien hallintaa koskevista vaatimuksista säädetään maankäyttö- ja rakennuslaissa. 

Lisäksi paikallistasolla laaditut vesienhoitostrategiat ovat keskeisiä tekijöitä, jotka voivat tarjota strategisen kontekstin vesipolitiikan puitedirektiivin täytäntöönpanolle. 

WSUD on laaja toiminta-ala, johon kuuluvat hyvin heterogeeniset sopeutumistoimenpiteet ja laaja valikoima teknisiä ratkaisuja. Tämän vuoksi täytäntöönpanoaika vaihtelee suuresti, pääasiassa aloitteen laajuuden ja koon mukaan. Hyvin pienimuotoiset WSUD-käytännöt yhdellä rakennustasolla voidaan toteuttaa muutamassa kuukaudessa, kun taas laajamittainen toteutus, johon liittyy naapurusto tai jopa koko kaupunki, voi kestää useita vuosia. 

Alueellisesta mittakaavasta riippumatta toteutetut käytännöt (tekniset ratkaisut yhdessä rakennuksessa tai suuret integroidut ratkaisut naapuruston mittakaavassa) ovat yleensä pitkäkestoisia (> 10–30 vuotta), mutta ne edellyttävät yleensä säännöllistä ylläpitoa, muuten niiden kapasiteetti voi merkittävästi heikentyä tai järjestelmän toiminta voi epäonnistua.