Kaupunkien vihreä ja sininen infrastruktuuri

Kaupunkien vihreän ja sinisen infrastruktuurin suunnittelu (UGI) on strateginen lähestymistapa sellaisten yhteenliitettyjen ja monitoiminnallisten sinisten ja vihreiden alueiden verkostojen kehittämiseen, jotka voivat tarjota monenlaisia ympäristöön liittyviä, sosiaalisia ja taloudellisia hyötyjä ja samalla parantaa kaupunkien ilmastokestävyyttä. Euroopan komissio (EY:n vihreä infrastruktuuri) korostaa strategista viheralueiden suunnittelua eri aluetasoilla (naapurustosta koko kaupunkiin) ja kannustaa kaupunkeja edistämään ekosysteemipalvelujen tarjoamista ja biologisen monimuotoisuuden suojelua. Niillä on ratkaiseva rooli ilmastonmuutokseen sopeutumista ja sen hillitsemistä koskevien valmiuksien parantamisessa. Ne myös vähentävät ilmastonmuutoksen vaarojen, kuten helleaaltojen, tulvien ja kuivuuden, kielteisiä vaikutuksia kaupungeissa.  Luontoon perustuvat ratkaisut ovat läheisesti toisiinsa liittyvä käsite, jota käytetään usein vaihtoehtoisesti vihreän ja sinisen infrastruktuurin kanssa tai joka toimii laajempana kehyksenä tällaisen infrastruktuurin edistämiselle ja toteuttamiselle. Vuoteen 2030 ulottuvassa EU:n biodiversiteettistrategiassa esitetään konkreettisia toimia sellaisten luontopohjaisten ratkaisujen edistämiseksi, jotka olisi järjestelmällisesti sisällytettävä kaupunkisuunnitteluun. Euroopan komissio määrittelee luontopohjaiset ratkaisut ”luonnon innoittamiksi ja tukemiksi ratkaisuiksi, jotka ovat kustannustehokkaita, tuottavat samanaikaisesti ympäristöön liittyviä, sosiaalisia ja taloudellisia hyötyjä ja auttavat rakentamaan häiriönsietokykyä”. IUCN kehottaa omaksumaan kokonaisvaltaisen ekosysteemilähtöisen lähestymistavan NbS:n täytäntöönpanossa ja toteaa seuraavaa: ”Luontoon perustuvissa ratkaisuissa käytetään toimivien ekosysteemien voimaa infrastruktuurina, joka tarjoaa luonnollisia palveluja yhteiskunnan ja ympäristön hyödyksi”. EEA (2021) viittaa luontopohjaiseen strategiaan ”sateenvarjokonseptina” erilaisille poliittisille toimille ja lähestymistavoille (esim. ekosysteemipohjainen hoito), joilla pyritään parantamaan ilmastokestävyyttä ja samalla tuottamaan yhteiskunnalle sivuhyötyjä. 

Kaupunkiympäristöissä NbS viittaa vihreän ja sinisen infrastruktuurin eri tyyppeihin. Näissä ratkaisuissa yhdistetään ympäristöön, yhteiskuntaan ja ilmastoon liittyvät haasteet tehokkaammin kuin ”tavanomaisissa” harmaissa infrastruktuureissa. NbS:n alueellinen mittakaava kaupungeissa voi vaihdella suurista metsäalueista pienimuotoisiin hulevesijärjestelmiin. Lisäksi ihmisen rooli NbS: ssä voi myös vaihdella suuresti. Esimerkiksi itsesäänneltyihin luonnon ekosysteemeihin (kuten kaupunkien kosteikkoihin, jotka tarjoavat tulvantorjunta-alueita) ei tarvita lainkaan tai tarvitaan vain vähän ihmisen toimia. Toisaalta voi olla olemassa harmaanvihreitä hybridiratkaisuja (kuten hulevesien ja hulevesien hallintajärjestelmiä, kuten biosuodattimia), joissa teknologialla ja ihmisen toiminnalla on merkittävä rooli. 

NbS:ää käytetään yhä enemmän Euroopan kaupungeissa, ja 91 prosenttia paikallisista ilmastotoimintasuunnitelmista sisältää tällaisia toimenpiteitä. Vuonna 2018 keskimääräinen kaupunkipuupeite ETA:n jäsenvaltioissa ja yhteistyömaissa (EEA‑39) oli 28,5 prosenttia kaupungin ydinalueesta ja 34,7 prosenttia laajemmista toiminnallisista kaupunkialueista sekä lisäksi sinisen infrastruktuurin osuus, joka osaltaan edistää kaupunkien jäähdytystä (EEA:n raportti 14/2023).

NbS parantaa kaikkien elinoloja ja tarjoaa mahdollisuuksia sekä asukkaille että vierailijoille kaupungeissa, joiden talous on riippuvainen matkailusta. Erityisesti silloin, kun UGI sijaitsee lähellä tärkeitä kulttuuriperintökohteita, se saattaa sisältyä kaupunkimatkailutarjontaan, olla osa vierailureittejä tai integroitu kaupunkibrändäykseen, mikä viime kädessä tuo lisäarvoa kaupunkimatkailuun (Terkenly et al., 2020).

Kaupunkien vihreän infrastruktuurin suunnittelussa sekä NbS:n suunnittelu-, täytäntöönpano- ja arviointiprosessissa tarvitaan osallistavia lähestymistapoja. Yhteistyö eri sidosryhmien kanssa lisää tietämyksen siirtoa toimijoiden välillä, ja samalla on ratkaisevan tärkeää puuttua mahdollisiin sosiaalisiin tai institutionaalisiin esteisiin, jotta voidaan lisätä näiden ratkaisujen yhteiskunnallista hyväksyntää ja löytää paras vaihtoehto, jossa otetaan huomioon paikallinen sosiopoliittinen tilanne. Erityisesti paikallis- ja alueviranomaisilla on suuri rooli, minkä vuoksi tarvitaan vahvaa horisontaalista ja vertikaalista yhteistyötä, mutta myös yhteys yksityiseen sektoriin on tärkeä.  

Menestystekijät

Selkeä monitoiminnallisuus on keskeinen menestystekijä, joka tekee NbS: stä houkuttelevan kaupungeissa ja johtaa suuriin mahdollisuuksiin innostaa ja ottaa mukaan useita aloja.

NbS:n kysyntä kasvaa voimakkaasti, mikä johtuu yhä suotuisammasta poliittisesta toimintaympäristöstä sekä EU:ssa että kansallisella ja alueellisella tasolla. Tämän vuoksi kaupungeille kehitettiin näyttöön perustuvia standardeja ja ohjeita, joilla varmistetaan eri kansallisten infrastruktuurien tehokas ja osallistava UGI-suunnittelu ja -hallinto (ks. myös oikeudelliset näkökohdat). Se. Naturvation-hankkeessa tuotettiin eurooppalaisia arviointikarttoja, joilla osoitetaan NbS:n mahdollisuudet vastata yhteiskunnallisiin haasteisiin, kuten ilmastonmuutokseen, kansanterveyteen ja biologisen monimuotoisuuden vähenemiseen, yli 700:ssa Euroopan kaupungissa. Lisäksi integroivat ja osallistavat hallintotavat, kuten mosaiikkihallinto (aktiivisen kansalaisuuden mikrotason yhdistäminen strategisen kaupunkisuunnittelun makrotasoon, Buijs et al., 2019), ovat hyviä tapoja edistää sosiaalisesti yhtenäistä ja yhteistyöhön perustuvaa maantieteellisten merkintöjen suunnittelua, täytäntöönpanoa ja ylläpitoa.

Rajoittavat tekijät

Kaupunkimaiseman hallinta on monimutkainen prosessi, johon liittyy ristiriitaisia ohjelmia, kuten asuminen, liikenne, kaupallinen infrastruktuuri ja talous. Kaupunkien vihreä infrastruktuuri edellyttää kattavaa suunnittelua ja ylläpitoa. Kaupunginlaajuisen viheralueverkon ja siihen liittyvien käytävien perustamista on punnittava ja arvostettava yhtenä keskeisenä maankäyttötyyppinä yhdessä muiden keskeisten maankäyttöalojen kanssa. Kilpailevat ja ristiriitaiset maankäyttöedut, heikko yhteistyö keskeisten sidosryhmien (esim. maanomistajat, rakennusala, sijoittajat) kanssa tai siiloajattelu kaupunkihallinnossa voivat toimia vahvoina rajoittavina tekijöinä. Puutteellinen tietämys hyödyistä tai kokemus siitä, miten NbS toteutetaan tai suunnitellaan, voi aiheuttaa kielteisiä asenteita ammattilaisten, poliittisten päättäjien tai kansalaisten keskuudessa.  

Kattava yleiskatsaus rajoituksista esitetään Euroopan ympäristökeskuksen raportissa kaupunkialueiden sopeutumisesta (Euroopan ympäristökeskuksen raportti 14/2023). Niitä ovat muun muassa se, että tehokkuudesta ei ole järjestelmällistä näyttöä, joka voi tulla esiin vain pitkän aikavälin seurannassa, kustannus-hyötyanalyyseihin liittyvät ongelmat, rajalliset tekniset valmiudet, tilannekohtaiset tilanteet, jotka estävät kaikille sopivan ratkaisun, sekä mahdolliset terveysongelmat, jotka johtuvat esimerkiksi hyttysistä tai siitepölyistä. Lisäksi kilpailu avaruudesta on keskeinen rajoittava tekijä vihreän ja sinisen alueen kehittämisessä erityisesti tiheillä kaupunkialueilla.

Muut rajoittavat tekijät riippuvat mahdollisista sosiaalisista epäoikeudenmukaisuuksista. Uusien vihreiden ja sinisten alueiden luominen voi edistää gentrifikaatiota ja kiinteistöjen hintojen nousua, mikä voi johtaa yhteisön jäsenten siirtymiseen. Jos vihreiden ja sinisten alueiden suunnittelussa ei oteta huomioon sosiaalisia näkökohtia, epätasa-arvoiset mahdollisuudet päästä näille alueille voivat aiheuttaa sosiaalista epäoikeudenmukaisuutta. Itse asiassa puutteellinen pääsy tähän tilaan ja sen puute voivat altistaa jotkut asukkaat elämänlaadun heikkenemiselle terveydelliseltä, sosiaaliselta ja psykologiselta kannalta (Euroopan ympäristökeskuksen raportti 04/2025).

Kustannussäästöt

Viheralueiden häviäminen, luonnon ekosysteemin heikkeneminen, kaupunkirakenteen tihentyminen ja päällystetyn maaperän osuuden kasvu vaikuttavat kielteisesti veden kiertoon, ilmanlaatuun ja paikalliseen lämpötilaan ja heikentävät kaupunkien ilmastokestävyyttä. Tästä aiheutuu yhteiskunnalle suuria taloudellisia kustannuksia. Kaupunkien viherryttäminen (esim. puiden istuttaminen tai uuden viheralueen perustaminen), huonontuneiden ekosysteemien ennallistaminen, vähän intensiivisten hoitokäytäntöjen valitseminen puistoissa tai paikallisten luontopohjaisten ratkaisujen rakentaminen valumavesien tai tulvien hallitsemiseksi voivat tuoda merkittäviä suoria säästöjä perinteisiin suunniteltuihin ratkaisuihin verrattuna. Lisäksi näillä vihreillä toimilla on myös monia välillisiä taloudellisia etuja, kuten sijoittajien houkutteleminen ja uusien työpaikkojen luominen eri aloille.  Myös harmaan ja vihreiden toimenpiteiden yhdistämiselle on yhä enemmän taloudellisia perusteita. Harmaat ratkaisut aiheuttavat yleensä suuria alkuinvestointeja ja pidemmän aikavälin vuotuisia ylläpitokustannuksia hankkeen elinkaaren aikana verrattuna vihreitä komponentteja sisältäviin ratkaisuihin (Policy Brief from the Policy Learning Platform for a Greener Europe, 2024). Tieteellisten tutkimusten mukaan NbS-infrastruktuurin arvioidaan olevan keskimäärin 42 prosenttia halvempi ja tuottavan 36 prosenttia enemmän arvoa kuin täysin harmaat infrastruktuuriratkaisut. Näin tapahtuu, kun NbS:n laajat sivuhyödyt otetaan huomioon (Bechauf et al., 2022). Olisi kuitenkin aina tehtävä erityinen kustannus-hyötyanalyysi, joka tukee parhaan ratkaisun valintaa tapauskohtaisesti paikalliset olosuhteet huomioon ottaen.

Huoltokustannukset

UGI-suunnittelun ja NbS: n toteuttamisen kustannukset voivat vaihdella suuresti. Ne riippuvat monista sisäisistä tekijöistä, kuten tila-asteikosta, teknologian käytöstä ratkaisuissa, huoltotiheydestä ja korjaustarpeesta. Yleensä ylläpitokustannukset ovat alhaisimmat luonnon ekosysteemeissä, kuten jäljellä olevissa elinympäristöissä (esim. kaupunkimetsät tai kosteikot) tai osittain luonnonmukaisissa ekosysteemeissä (esim. nurmikoiden korvaaminen niityillä). Kansalaiset (esim. kaupunkiviljely), kansalaisjärjestöt (esim. huonontuneiden luontotyyppien ennallistamistoimet) tai yksityiset yritykset (valumavesien hoitoon tarkoitetut myrskylammikot) kattavat osittain tai kokonaan joidenkin luontotyyppien perustamis- ja ylläpitokustannukset. Euroopan unioni on ponnistellut voimakkaasti NBS:n mobilisoimiseksi Euroopassa. EU helpottaa onnistuneita tapauksia koskevan tietämyksen siirron vahvistamista (esim. Urban Nature Atlas) ja tarjoaa julkisia digitaalisia alustoja, joilla kannustetaan yhteistyöhön yksityisen ja julkisen sektorin kanssa (älykkäiden kaupunkien markkinapaikka), ja tarjoaa taloudellista tukea Euroopan vihreän kehityksen ohjelman kautta.  Rahoitusta vihreän ja sinisen infrastruktuurin sisällyttämiseksi kaupunkisuunnitteluun voidaan hakea uudesta eurooppalaisesta Bauhausista, joka on politiikka- ja rahoitusaloite, jolla ”tehdään vihreästä siirtymästä rakennetuissa ympäristöissä ja niiden ulkopuolella nautinnollista, houkuttelevaa ja kätevää kaikille”. Käytettävissä on erilaisia välineitä, kuten sijoittajille tarkoitettuja Guildelines-ohjeita, joiden avulla voidaan tarkistaa, miten ja miksi investoinnit rakennetun ympäristön hankkeisiin voidaan sovittaa yhteen uuden eurooppalaisen Bauhausin kanssa.

Hyödyt

Kaupunkien viheralueet ja NbS voivat auttaa vähentämään katastrofiriskiä, parantamaan vesihuoltoa ja tuottamaan paikallisia jäähdytysvaikutuksia, jotta korkeista lämpötiloista ja helleaalloista voidaan selviytyä paremmin. Erityisten ympäristöhaasteiden ratkaisemisen lisäksi vihreä ja sininen infrastruktuuri tarjoavat sivuhyötyjä, jotka ylittävät niiden ensisijaisen tarkoituksen. Esimerkiksi puistot ja vesistöt voivat lisätä kaupungin kauneutta ja toimia samalla vapaa-ajan tiloina, jotka edistävät henkistä ja fyysistä hyvinvointia (Nilsson ja Johansson, 2021)

Muita sivuhyötyjä ovat: tuetaan kaupunkien biologista monimuotoisuutta, hiilen varastointia (lieventäminen), ilmansaasteiden lieventämistä, tarjotaan virkistysmahdollisuuksia, luontokokemusta ja lisätään sosiaalista, fyysistä ja henkistä hyvinvointia. NbS kaupunkialueilla voi edistää useita kestävän kehityksen tavoitteita ja erityisesti kestäviä kaupunkeja koskevia tavoitteita (11). 

Taloudelliset hyödyt voivat lopulta liittyä matkailutalouden kasvuun. Viheralueiden saatavuudella voi olla merkittävä rooli sen kannalta, mitä kaupungit voivat tarjota (Terkenli, et a. 2020). Tämä voi johtaa siihen, että matkailijoiden valinnanvara siirtyy heihin erityisesti lämpöstressille alttiissa kohteissa (esim. kuumana Välimeren kesänä).

Monissa EU:n jäsenvaltioissa kaupunkien vihreää infrastruktuuria ja luontopohjaisia ratkaisuja on jo tuettu maankäytön suunnitteluun, hulevesien hallintaan, pintavesien suojeluun tai biologisen monimuotoisuuden suojeluun liittyvällä kansallisella lainsäädännöllä. Kannustimet ja maksut kannustavat ottamaan käyttöön kansallisen infrastruktuurin ja yleisen maantieteellisen merkinnän perinteisen harmaan infrastruktuurin sijaan.

Monilla kaupungeilla on strategioita kaupunkiympäristön vihreän infrastruktuurin parantamiseksi ja laajentamiseksi. , Esimerkiksi Hampurin strategiassa kaavaillaan viherkattojen laajentamista. Superblock-ohjelma Barcelonassa pyrkii muokkaamaan kaupunkiympäristöä, mukaan lukien oikeudenmukaisuuden näkökohdat. Lisäksi paikallisessa kaavoituksessa voidaan käyttää erityisiä suunnitteluvälineitä, kuten biotooppialuekerrointa, jotta osa alueesta voidaan jättää viheralueeksi (ks. Berliinin tapaustutkimus) . Vastaavasti kansallisen tason suuntaviivat helpottavat vihreän ja sinisen infrastruktuurin sisällyttämistä kaupunkisuunnitteluun. Esimerkiksi Ruotsissa asunto-, rakennus- ja suunnitteluvirasto julkaisi oppaan ekosysteemipalvelujen integroinnista rakennetun ympäristön suunnitteluun, rakentamiseen ja ylläpitoon. Se sisältää myös tietoa luonnon arvosta ilmastonmuutokseen sopeutumisessa. Ruotsin ympäristönsuojeluvirasto julkaisi kansalliset suuntaviivat NBS:lle, joka on ilmastonmuutokseen sopeutumisen ja muiden yhteiskunnallisten haasteiden väline.

Euroopan unioni tukee voimakkaasti vihreän infrastruktuurin ja luontoon perustuvien ratkaisujen käsitettä ilmastokestävyyden, kestävän vesihuollon sekä ihmisten ja biologisen monimuotoisuuden hyvinvoinnin parantamiseksi Euroopan kaupungeissa. Esimerkiksi UGI:tä ja NbS:ää pidetään keskeisinä käsitteinä vuoteen 2030 ulottuvassa EU:n biodiversiteettistrategiassa (2020) yhdessä luonnon ennallistamista koskevan EU:n lain, vihreää infrastruktuuria koskevan EU:n strategian (2013) ja EU:n vesipuitedirektiivin kanssa. Ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevassa vuoden 2021 EU:n strategiassa korostetaan, että on tärkeää edistää luontoon perustuvia sopeutumisratkaisuja, myös laajentamalla niitä kaupunkitasolla. 

Täytäntöönpanoaika vaihtelee alueellisesta mittakaavasta riippuen muutamasta kuukaudesta useisiin vuosiin. Esimerkiksi pienimuotoisen NbS: n, kuten viherseinän tai paikallisten biosuodattimien, käyttöönotto on melko nopea prosessi ja todellinen rakennusaika kestää alle vuoden. Suunnittelu, virallisten lupien saaminen, integrointi muihin suunnittelu- ja kehitysprosesseihin voi kuitenkin pidentää toteutusaikaa. Laajamittainen viheralueiden suunnittelu ja toteutus (esim. monikäyttöisen puiston kehittäminen) voi kestää useita vuosia. Uusien viheralueiden tekninen toteutus on myös lyhyempi kuin täysi ekologinen toteutus. Voi kestää useita vuosia, ennen kuin viheralueille tai yksittäisille kasvualustoille, kuten viherkatoille, istutettu kasvillisuus täyttää ekosysteemin kaikki toiminnot (esim. ilmastonmuutoksen hillitseminen tai veden- ja ravinteidenpidätyskyky).  

Yhteenliitettyjen kaupunkien vihreän infrastruktuurin odotetun käyttöiän olisi oltava hyvin pitkä, paljon pidempi kuin yksittäisten rakennusten tai infrastruktuurin. Yhden viheralueen ikä voi vaihdella useista sadoista vuosista (esim. historialliset puistot) muutamaan vuoteen (esim. viherkatot). Yhden N bS: n käyttöikä-aika voi myös vaihdella, mutta tavoitteena on pitkän aikavälin huolto.