Kaupunkien vihreän ja sinisen infrastruktuurin suunnittelu

Kaupunkienvihreän infrastruktuurin suunnittelussa sekäNbS:n suunnittelu-, toteutus- ja arviointiprosessissa tarvitaan osallistavia lähestymistapoja. Yhteistyö eri sidosryhmien kanssa parantaa tietämyksen siirtoa toimijoiden välillä,jamahdollisten sosiaalisten tai institutionaalisten esteidenpoistaminenon ratkaisevan tärkeää, jotta voidaan lisätä näiden ratkaisujen yhteiskunnallista hyväksyntää ja löytää paras vaihtoehto, jossa otetaan huomioon paikallinen sosiopoliittinen tilanne. Erityisesti paikallis- ja alueviranomaisilla on suuri rooli, minkä vuoksi tarvitaan vahvaa horisontaalista ja vertikaalista yhteistyötä,mutta myös yhteys yksityiseen sektoriin on tärkeä. 

Kaupunkimaisemanhallinta on monimutkainen prosessi, johon liittyy ristiriitaisia toimintasuunnitelmia, kuten asuminen, liikenne, kaupallinen infrastruktuuri ja talous. Kaupunkien vihreä infrastruktuuri tarvitsee kokonaisvaltaista suunnittelua ja ylläpitoa. Kaupunginlaajuisen viheralueverkon perustamista ja siihen liitettyjä käytäviä on punnittava ja arvostettava yhtenä keskeisenä maankäyttötyyppinä yhdessä muiden keskeisten maankäyttöalojen kanssa. Vahvoina rajoittavina tekijöinä voivat olla kilpailevat ja ristiriitaiset maankäytön intressit, heikko yhteistyö keskeisten sidosryhmien (esim. maanomistajat, rakennusala, sijoittajat) kanssa tai siiloajattelu kaupunginhallinnossa. Hyötyjä koskevan tietämyksen tai kokemuksen puute NbS:n täytäntöönpanosta tai suunnittelusta voi aiheuttaa kielteisiä asenteita alan toimijoiden, poliittisten päättäjien tai kansalaisten keskuudessa. 

Paikallinen ympäristöllinen, sosiaalinen, kulttuurinen ja institutionaalinen konteksti vaikuttaa suuresti UGI-suunnittelun onnistumiseen ja erityisten NbS: n toteuttamiseen. Sen vuoksi kaupungeille on kehitetty näyttöön perustuvia standardeja ja ohjeita, joilla varmistetaan eri NbS-järjestelmien tehokas ja osallistava UGI-suunnittelu ja -hallinto, esimerkiksi useissa EU:n rahoittamissa hankkeissa (esim. GREEN SURGE,ThinkNature, Naturvation). Lisäksi integroivat ja osallistavat hallintotavat, kuten ”mosaiikkinen” hallinto (aktiivisen kansalaisuuden mikrotason yhdistäminen strategisen kaupunkisuunnittelun makrotasoon, Buijs ym., 2019) ovat hyviä tapoja edistää sosiaalisesti yhtenäistä ja yhteistyöhön perustuvaa maantieteellisten merkintöjen suunnittelua, täytäntöönpanoa ja ylläpitoa.

Viheralueiden häviäminen, luonnon ekosysteemin heikkeneminen, kaupunkirakenteen tihentyminen ja päällystetyn maaperän osuuden kasvu vaikuttavat kielteisesti veden kiertokulkuun, ilmanlaatuun ja paikalliseen lämpötilaan ja heikentävät kaupunkien ilmastokestävyyttä. Näillä on suuria taloudellisia kustannuksia yhteiskunnalle ja kaupunkien viherryttämiselle (esim. puiden istuttaminen tai uusien viheralueiden perustaminen), huonontuneiden ekosysteemien ennallistamiselle, vähäintensiivisten hoitokäytäntöjen valitsemiselle puistoissa tai paikallisten luontoon perustuvien ratkaisujen rakentamiselle, ja ne voivat tuoda merkittäviä suoria säästöjä valumavesien tai tulvien hallintaan verrattuna perinteisiin suunniteltuihin ratkaisuihin. Lisäksi näillä vihreillä toimilla on myös monia epäsuoria taloudellisia hyötyjä, sillä ne esimerkiksi houkuttelevat sijoittajia ja luovat uusia työpaikkoja useille eri aloille.  Muut hyödyt voivat liittyä matkailutalouden kasvuun. Viheralueiden saatavuudella voi olla merkittävä rooli sen kannalta,mitä kaupungit voivat tarjota ( Terkenli ym. 2020 ), silläse siirtää valinnanvaraa niiden suuntaan erityisesti lämpöstressille alttiissa kohteissa (esim. kuumalla Välimeren kesällä).

NbS: n UGI-suunnittelun ja toteutuksen kustannukset voivat vaihdella suuresti riippuen monista sisäisistä tekijöistä, kuten alueellisesta mittakaavasta, teknologian käytöstä ratkaisuissa, huoltotiheydestä ja korjaustarpeesta. Yleensä ylläpitokustannukset ovat alhaisimmat luonnon ekosysteemeissä, kuten jäännösluontotyypeissä (esim. kaupunkimetsät tai kosteikot) tai osittain luonnontilaisissa ekosysteemeissä (esim. nurmikoiden korvaaminen niityillä). Joidenkin luontotyyppien perustamis- ja ylläpitokustannukset katetaan osittain tai kokonaan kansalaisilla (esim. kaupunkiviljely), kansalaisjärjestöillä (esim. huonontuneiden elinympäristöjen ennallistamistoimet) tai yksityisillä yrityksillä (sadevesialtaat hulevesien hallintaa varten). Euroopan unioni on panostanut voimakkaasti NbS:n käyttöönottoon Euroopassa tarjoamalla taloudellista tukea Euroopan vihreän kehityksen ohjelman kautta, vahvistamalla tietämyksen siirtoa onnistuneista tapauksista (esim. Urban Nature Atlas) ja tarjoamalla julkisia digitaalisia alustoja, joilla kannustetaan yhteistyöhön yksityisen ja julkisen sektorin kanssa (Älykkäidenkaupunkien markkinapaikka). 

Kaupunkien viheralueet ja luontoon perustuvat alueet voivat osaltaan vähentää katastrofiriskiä, parantaa vesihuoltoa ja tuottaa paikallisia jäähdytysvaikutuksia, jotta ne selviytyisivät paremmin korkeista lämpötiloista ja helleaalloista. Erityisten ympäristöhaasteiden ratkaisemisen lisäksi vihreä ja sininen infrastruktuuri tarjoavat sivuhyötyjä, jotka ulottuvat niiden ensisijaista tarkoitusta pidemmälle. Esimerkiksi puistot ja vesistöt voivat parantaa kaupungin kauneutta samalla kun ne toimivat vapaa-ajantiloina ja edistävät henkistä ja fyysistä hyvinvointia (Nilssonja Johansson, 2021).

Muita sivuhyötyjä ovat: tuetaan kaupunkien biologista monimuotoisuutta, hiilen varastointia (lieventäminen), ilmansaasteiden vähentämistä, virkistystilojen tarjoamista, luontokokemusta ja sosiaalisen, fyysisen ja henkisen hyvinvoinnin lisäämistä. Kaupunkialueiden luontopohjaiset palvelut voivat edistää useita kestävän kehityksen tavoitteita ja erityisesti kestäviä kaupunkeja koskevia tavoitteita (11). 

Monissa EU:n jäsenvaltioissa kaupunkien vihreää infrastruktuuria ja luontoon perustuvia ratkaisuja on jo tuettu maankäytön suunnitteluun, hulevesien hallintaan, pintavesiin tai biologisen monimuotoisuuden suojeluun liittyvällä kansallisella lainsäädännöllä. On kehitetty kannustimia ja maksuja, jotka kannustavat ottamaan käyttöön NbS:n ja UGI:n perinteisen harmaan infrastruktuurin sijaan. Lisäksi paikallisessa kaavoituksessa voidaan käyttää erityisiä suunnitteluvälineitä, kuten biotooppien pinta-alakerrointa (ks. esimerkiksi Berliinin tapaustutkimus), jotta osa alueesta voidaan jättää viheralueeksi. Euroopan unioni tukee voimakkaasti vihreän infrastruktuurin ja luontoon perustuvien ratkaisujen käsitettä ilmastokestävyyden, kestävän vesihuollon sekä ihmisten hyvinvoinnin ja biologisen monimuotoisuuden parantamiseksi Euroopan kaupungeissa. Esimerkiksi UGI ja NbS nähdään avainkäsitteinä seuraavissa: Vuoteen 2030 ulottuva EU:n biodiversiteettistrategia (2020), vihreää infrastruktuuria koskeva EU:n strategia (2013) ja EU:n vesipolitiikan puitedirektiivi . Lisäksi vuonna 2021 hyväksytyssä EU:n strategiassa ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi korostetaan, että on tärkeää edistää luontoon perustuvia sopeutumisratkaisuja, myös laajentamalla niitä kaupunkitasolla. 

Täytäntöönpanoaika vaihtelee alueellisesta mittakaavasta riippuen muutamasta kuukaudestauseisiinvuosiin. EsimerkiksipienimuotoisenNbS:n, kuten viherseinäntai paikallisten biosuodattimien, käyttöönotto on melko nopea prosessi ja todellinen rakennusaika kestää alle vuoden. Suunnittelu,viranomaislupien saaminen, integrointi muihin suunnittelu- ja kehittämisprosesseihin voi kuitenkin pidentää toteutusaikaa. Laajamittainen viheralueiden suunnittelu ja toteuttaminen (esim.monitoimipuiston kehittäminen) voi kestää useita vuosia. Uusien viheralueiden tekninen toteutus on myös lyhyempi kuin täysimääräinen ekologinen toteutus. Voi kestää useita vuosia, ennen kuinviheralueille istutettu kasvillisuus tai yksittäisetluontoon perustuvatkasvit, kuten viherkatot, täyttävät kaikki ekosysteemin toiminnot (esim.ilmastonmuutoksen hillitseminen tai veden ja ravinteiden pidätyskyky).  

Yhteenliitetyn kaupunkien vihreän infrastruktuurin odotetun käyttöiän olisi oltava hyvin pitkä,paljon pidempi kuin yksittäisten rakennusten tai infrastruktuurin. Yksittäisenviheralueen ikä voi vaihdella useista sadoista vuosista(esim. historialliset puistot) muutamaan vuoteen (esim. viherkatot). Yksittäisen NbS:n käyttöikä voi myös vaihdella, mutta tavoitteena on ir-pitkäaikainen huolto.