Saalishallinnan lähestymistapa äkillisiin tulvariskeihin Glasgow'ssa

White Cart Water on aiheuttanut kurjuutta Glasgow'n eteläpuolen asukkaille ja yrityksille useiden vuosikymmenten ajan. Joki on altis tulville. Jopa kaksitoista tuntia sadetta voi aiheuttaa vedenpinnan nousun kuudella metrillä, mikä voi muuttaa joen raivoisaksi torrentiksi, kun se kerää vauhtia alavirtaan kohti kaupungin haavoittuvia esikaupunkeja. Viimeisten 100 vuoden aikana on ollut yli 20 merkittävää tulvaa, jotka ovat aiheuttaneet suhteellisen pieniä myrskyjä. Yksi ikimuistoisimmista oli Hogmanayssa vuonna 1984, kun 500 kotia hukkui ja aiheutti miljoonia kiloja vahinkoja. Vain 12 päivää myöhemmin tulvat aiheuttivat lisää kurjuutta samalla alueella. Vuonna 1990 alueen asukkaisiin kohdistui jälleen iskuja. Vuonna 1994 joki puhkesi jälleen kerran eri paikoissa, ja vuonna 1999 perheet kärsivät tuhansia kiloja vahinkoa, kun vesi saavutti vyötärön korkeuden kodeissaan. Kaiken kaikkiaan arvioitiin, että 1 710 asuinrakennusta ja 40 yritystä ovat tulvavaarassa, vaikka tämän alueen asuntojen vuokraluonteen vuoksi tämä vastaa yli 6 700 asuntoa, ja arvioidut vahinkokustannukset ovat yli 100 miljoonaa puntaa vuoden 2008 arvoissa, jos mitään ei tehdä.

Valkoisen korin vesikäytävän nykyiset tulvasuojat olivat hajanaisia ja eristettyjä. Suuria investointeja tarvittiin kiinteistöjen suojelemiseksi paitsi nykyisiltä tulvariskeiltä myös maailmanlaajuisen ilmastonmuutoksen seurauksena odotettavissa olevilta tiheämmiltä tulvilta. UKCP09-ennusteiden, keskimääräisten päästöjen skenaarion ja Glasgow’n vuoden 2050 aikahorisontin perusteella jokitulvien vakavuus kasvaa (1:100 vuoden tapahtuma kasvaa 1:200 vuoden tapahtumaan) ja tulvatulvien vakavuus kasvaa (1:100 vuotuisesta 1:200 vuotuiseen).

Toistuvien tulvien uhka aiheutti myös suuria vakuutusvaikeuksia kotitalouksille, yrityksille ja paikalliselle taloudelle. Vuoden 2002 lopussa vakuutusala peruutti takuunsa kohtuuhintaisista tulvavakuutuksista korkean riskin alueilla. Teollisuus vahvisti, että sen olisi harkittava korkeampien vakuutusmaksujen perimistä tai jopa tulvasuojan epäämistä kokonaan. Tämä voi johtaa kiinteistöjen arvon huomattavaan alenemiseen.

Yleinen tietoisuus 1980- ja 1990-luvun tulvista sekä kasvava tietoisuus siitä, että meteorologit ennustavat voimakkaampia sadekausia tulevaisuudessa ilmastonmuutoksen seurauksena, tekivät ratkaisun löytämisestä järjestelmän keskeiseksi painopisteeksi Glasgow'n kaupunginvaltuustolle.

Järjestelmän yleisenä vaikutuksena oli lieventää asuin- ja liikekiinteistöjen tulvimista useilla Glasgow'n esikaupunkialueilla White Cart Waterin ja kahdella Glasgow'n esikaupunkialueella Auldhouse Burnin (White Cart Waterin sivujoki) avulla. Järjestelmään sisältyi myös tulvien vaimennusalueiden rakentaminen Glasgow'n yläjuoksulle.

Järjestelmän tarkoituksena oli suojautua yhden prosentin tulvatapahtumalta (yksi sadasta vuodesta) ottaen huomioon ilmastonmuutosennusteet vuoteen 2050 mennessä, mikä vastaa nykytilanteeseen (vuoden 2006 tiedot) perustuvaa 0,5 prosentin tulvatapahtumaa (yksi 200 vuodesta). sekä tarjota kestävä ja ympäristöystävällinen ratkaisu tulvaongelmaan.

Vuodesta 1984 lähtien on tehty useita tutkimuksia, joissa on pyritty määrittämään sopiva tulvien ehkäisyjärjestelmä valkoiselle vesikorivedelle ja sen sivujoelle, jotta voidaan tarjota suojaa enintään 1 200 vuoden tapahtumaan asti (vastaa suojelua enintään 1 100 vuoden tapahtumaan 2050-luvulla harkittujen ilmastonmuutosennusteiden mukaan). Vuonna 2002 järjestelmän kehittäminen alkoi konsultoivien insinöörien avustuksella. Tuloksena oleva White Cart Water Flood Prevention Scheme, Skotlannin suurin tulvasuojeluohjelma, julkaistiin marraskuussa 2004 ja Skotlannin hallitus hyväksyi sen vuonna 2006.

Järjestelmä perustuu valuma-alueiden hoidon periaatteeseen. Se yhdistää huipputekniset ratkaisut ja luonnolliset tulvariskien hallintatekniikat. Keskeistä tässä on tulvaveden varastoinnin optimointi ylemmällä valuma-alueella, jolloin kaupungin tulvasuojamuurit voidaan rajoittaa hyväksyttävälle korkeudelle, mikä auttaa rajoittamaan vaikutusta luonnonvaraisten eläinten ja kasvien nykyisiin elinympäristöihin ja välttämään esteiden luomista joen ja yhteisön välille. Vaihtoehtoinen lähestymistapa olisi "ainoastaan seinät" -ratkaisu, joka olisi johtanut liian korkeiden muurien rakentamiseen joen kaupunkikäytävälle.

Suunnitelmaan sisältyi kolmen tulvavarastoalueen rakentaminen kaupungin yläjuoksulle, jotta suurin osa äärimmäisten sateiden aiheuttamasta tulvavedestä voidaan tilapäisesti pidättää ja hallita kaupungin läpi virtaavan veden vapautumista hyväksyttävälle tasolle. Varastosäiliöiden rakentamiseen harkittiin kaikkiaan 33:a paikkaa, joissa olisi enintään 16 metrin korkuisia patoja. Näiden kohteiden kokoa, pinnanmuodostusta, geoteknistä soveltuvuutta ja niihin liittyviä ympäristövaikutuksia arvioitiin. Useat tarkastelluista alueista poistettiin käytöstä merkittävien ympäristö- ja geoteknisten huolenaiheiden vuoksi. Kolmella lopulta rakennetulla tulvavarastoalueella pystytään yhdessä pidättämään yli 2,6 miljoonaa kuutiometriä tulvavettä ja vähentämään jokien huippuvirtoja jopa 45 prosenttia.

Varastotilojen onnistuneen toiminnan kannalta keskeistä oli maailman suurimpien Hydro-Brake-virtauksenohjauslaitteiden asentaminen kunkin varastoalueen kolmeen patoon. Hydro-Brake on suunniteltu niin, että vesi virtaa sen läpi rajoittamattomasti mahdollisimman pitkään. Kun vesi ylävirtaan saavuttaa ennalta määritetyn korkeuden tulvatilanteessa, Hydro-Brake aktivoi ja vapauttaa vettä jokeen valvotulla nopeudella. Varastot pysyvät kuivina suurimman osan vuodesta.

Myrskyn aikana väliaikaiset varastointialueet vähentävät merkittävästi virtausta alavirtaan. Tämä paljon vähentynyt virtaus yhdistettynä tulvavarastojen alajuoksulla sijaitsevaan suureen valuma-alueeseen muodostaa kuitenkin edelleen uhan ja voi aiheuttaa tulvia Glasgow'ssa. Tästä syystä myös kaupungin läpi kulkevan jokikäytävän valikoituihin osiin rakennettiin 7,6 kilometrin pituisia tulvasuojia, kuten matalia muureja ja pengerryksiä.

Nämä työt tarjosivat myös mahdollisuuksia ympäristön parantamiseen jokikäytävällä ja varastointipaikkojen ympärillä. Hydrorakeita sisältävät keskibetoniset rummut kapseloitiin suurilla maapadoilla, jotka rakennettiin pääasiassa työmaalla saadusta materiaalista, mikä rajoitti merkittävästi raskaiden kuorma-automatkojen tarvetta kuljettaa 180 000 kuutiometriä materiaalia. Sen sijaan, että näiden säiliöiden valumisteiden betonirakenteet jätettäisiin alttiiksi, koska niitä ei todennäköisesti käytetä, ne oli täytetty uhriaineksella (maaperällä). Ruohopeite perustettiin sen varmistamiseksi, että padot sekoittuvat olemassa olevaan maisemaan. Nämä valumatiet otettaisiin käyttöön vain, jos 1:200 vuoden tulvatapahtuma tapahtuisi, jolloin vapautuneen veden voima huuhtoisi sen ulos.

Padot ja rummut on suunniteltu siten, että ne eivät estä kalojen ja nisäkkäiden liikkumista ylä- ja alavirtaan. Rumpujen pohjassa on vohveleita ja lohkareita, jotka takaavat vaihtelevan virtauskuvion ja säilyttävät vähimmäissyvyyden kalojen kulkua varten alhaisissa virroissa. Lisäksi hydraulisia pisaroita ei ole, ja rummun pohja on asetettu samaan kaltevuuteen kuin alkuperäinen joen pohja. Nisäkkäiden reunoja on myös toimitettu koko rummun pituudelta, ja jatkuva seuranta on osoittanut, että saukkoja käytetään kaikissa kolmessa paikassa. Lisäksi tulvien varastointialueita pidettiin mahdollisuutena lisätä biologista monimuotoisuutta luomalla luonnonvaraisten eläinten ja kasvien keinotekoisia elinympäristöjä: metsää, jossa on 6 000 uutta istutettua puuta, pensaikkoa ja yli 90 000 neliömetriä lajirikkaita kosteita niittyjä, matalia naarmuja ja lampia. Samoin kaupungin sisällä kunnostettiin olemassa olevaa puistoa, koristettiin puutarhoja ja jakoja. Lisäksi luotiin keinotekoisia elinympäristöjä linnuille, lepakoille ja saukkoille ja istutettiin 1 000 puuta. Kehitys on myös osaltaan parantanut viheralueiden virkistyskäyttöä.

Glasgow'n kaupunginvaltuusto tunnusti, että on tärkeää ottaa tärkeimmät sidosryhmät mukaan järjestelmän kehittämiseen. Järjestelmän kehittämiseksi perustettiin ohjausryhmä ja työryhmiä, joiden avulla ylemmän valuma-alueen paikallisviranomaiset ja ympäristövirastot voivat osallistua järjestelmään sen alkuvaiheista sen lopulliseen muotoon. Tämä osoittautui keskeiseksi tekijäksi sen varmistamisessa, että suunnittelu- ja ympäristörajoitteet tunnistettiin varhaisessa vaiheessa. Hankkeessa otettiin huomioon myös ympäristö-, kehitys- ja virkistyshyötyjen mahdollisuudet sekä ilmastonmuutoksen hillintä.

Ohjelman teknisten suunnitelmien kehittämistä täydennettiin perustamalla ympäristötyöryhmä, johon kuuluu sidosryhmiä Skotlannin ympäristönsuojeluvirastosta, Skotlannin luonnonperinnöstä, Skotlannin vedestä, paikallisista onginta-/kalastusryhmistä ja Royal Society for the Protection of Birds -järjestöstä sekä ympäristöalan ammattilaisia asianomaisista kolmesta paikallisviranomaisesta (Glasgow City Council, East Renfrewshire Council ja South Lanarkshire Council). Työryhmän työ auttoi minimoimaan järjestelmän ympäristövaikutukset ja mahdollisuuksien mukaan parantamaan luonnonympäristöä, mikä auttoi kehittämään kestävän tulvien ehkäisyjärjestelmän.

Kuuleminen oli keskeinen osa järjestelmän kehittämistä ja kolmen viimeisen tulvavarastoalueen valintaa. Kahdenkeskisten keskustelujen ja laajan julkisen näyttelyn avulla asianomaisten osapuolten näkemykset ja mielipiteet kerättiin ja mahdollisuuksien mukaan sisällytettiin malliin. Yleisölle tiedotettiin hankkeen kehityksestä ja edistymisestä säännöllisesti ilmestyvien uutiskirjeiden ja asiaa koskevan verkkosivuston avulla. Hankkeen koosta ja laajuudesta huolimatta vastalauseita saatiin vain vähän, ja kaikki vastalauseet ratkaistiin myöhemmin keskustelulla ilman, että tarvittiin julkista paikallista tutkimusta.

Sidosryhmien yksityiskohtainen osallistuminen kesti hieman yli kaksi vuotta ennen ohjelman toimittamista, ja sitä jatkettiin vähäisemmässä määrin sinä aikana, jona Skotlannin ministerit käsittelivät ohjelmaa, eli vielä 18 kuukauden ajan.

Kokopäiväinen yhteyshenkilö nimitettiin hankkeen varhaisessa vaiheessa hallinnoimaan sidosryhmien osallistumista, ja hän osallistui siihen rakennustöiden loppuunsaattamiseen asti. Tämä johti siihen, että sidosryhmät esittivät hyvin vähän vastalauseita.

Ympäröivien kuntien ja hanketiimin yhteistyö oli ratkaisevan tärkeää hankkeen sujuvan etenemisen varmistamiseksi lakisääteisten hyväksymisprosessien kautta.

Monien maanalaisten palvelujen olemassaolo, olemassa olevien rakennusten läheisyys, haitalliset vieraslajit (mukaan lukien japaninknotweed ja jättiläinen hogweed) ja rajoitettu pääsy tekivät kaupunkien tulvapuolustuksen suunnittelusta ja myöhemmästä rakentamisesta merkittävän haasteen. Hyväksytyssä rakennusmuodossa otettiin huomioon nämä ja muut rajoitteet ja pyrittiin löytämään sopivin ratkaisu. Monilla alueilla ainoa pääsy tulvasuojan rakentamiseen oli joesta. Jos tämä oli tarpeen, jokeen rakennettiin tilapäisiä kallionkuljetusteitä ja työtasoja.

Rakennustyöt toteutettiin vuosina 2008–2011 kahtena erillisenä sopimuksena, joiden kokonaisarvo oli 53 miljoonaa Englannin puntaa (63 miljoonaa euroa). Cathcartin White Cart Waterin tulvapuolustusta tuki 80-prosenttisesti Skotlannin hallituksen 40 miljoonan punnan avustus. Skotlannin hallituksella oli käytössä järjestelmä, jossa se rahoittaisi 80 prosenttia pääomatulvariskien hallintatöistä.

Ennustetun tulvariskin arvioitiin vähenevän alle 1 prosenttiin (mukaan lukien tulevat ilmastonmuutoksen vaikutukset 2050-luvulla), mikä vastaa nykytilanteeseen perustuvaa alle 0,5 prosentin riskiä. Asetetut tulvasuojelutoimenpiteet osoittautuivat tehokkaiksi miljoonien tulvavahinkojen ehkäisemisessä jo varhaisessa vaiheessa – jopa ennen töiden valmistumista ja heti sen jälkeen. Helmikuun 4. päivänä 2011 yhden kymmenvuotisen tulvatapahtuman (10 prosentin vuotuinen ylityksen todennäköisyys) vaikutukset vähenivät merkittävästi, mikä johtui pääasiassa siitä, että tulvavarastot olivat hydraulisesti valmiit, ja arvioidaan, että 1–3 miljoonan punnan vahingot vältettiin. Marraskuun 29. päivänä 2011 tapahtui vielä suurempi tulvatapahtuma. Tämä tapahtui pian ohjelman päättymisen jälkeen, ja noin 231 kiinteistöä vältti tulvia, mikä vastasi 12 miljoonan punnan säästöjä. Tapahtuman jälkeinen analyysi on osoittanut, että järjestelmä toimii odotetusti ja malliennusteet vastaavat tarkasti havaittuja tietoja.

Keskeinen oikeudellinen väline on itse ”järjestelmä”, jota edistettiin vuoden 1961 tulvantorjuntalailla (Skotlanti). Näin neuvostolla oli oikeus saada käyttöönsä omaisuutta, jotta se voi toteuttaa järjestelmässä määritellyt työt tietyissä määritellyissä mittarajoissa. Vaikka järjestelmä tarjosi oikeudellisen kehyksen, töiden toteuttamiseksi oli täytettävä kaikki muut suunnittelua ja ympäristölainsäädäntöä koskevat vaatimukset ja hankittava kaikki töiden toteuttamiseen tarvittavat erityisluvat, -luvat ja/tai -luvat. Koska vesistöt muodostavat rajan eri kuntien välillä, oli tehtävä yhteensä 14 erillistä suunnitteluhakemusta. Kaksi patorakenteista oli kuntien välisen rajan kaventamia, ja yhden padon osan oli kuuluttava yhdessä kunnassa tehdyn kaavoitushakemuksen piiriin ja toisen osan oli kuuluttava toisessa kunnassa tehdyn kaavoitushakemuksen piiriin. Niitä oli hallinnoitava ja koordinoitava huolellisesti. Lisäksi patojen hallinnointia koskevassa lainsäädännössä edellytettiin, että oikeudellinen vastuu rajalla jaetusta padosta on yhdellä paikallisella viranomaisella. Yhteistyö asianomaisten paikallisviranomaisten välillä mahdollisti tämän.

Kaikkien asianomaisten paikallisviranomaisten ja muiden sidosryhmien välinen yhteistyö mahdollisti ongelmien ratkaisemisen ennen kuin niistä tuli mahdollisia oikeudellisia esteitä, jotka olisivat voineet pysäyttää prosessin tai johtaa julkiseen paikalliseen tutkimukseen tai Skotlannin hallituksen ministerien tarkasteltavaksi. Tämä oli avain hankkeen onnistumiseen.

Glasgow'n kaupunginvaltuusto edisti tulvien ehkäisyohjelmaa vuonna 2004, ja Skotlannin hallitus hyväksyi sen vuonna 2006. Valuma-alueiden yläpuolisten tulvavarastojen ja kaupunkipuolustuksen rakentaminen toteutettiin kahdessa erillisessä sopimuksessa, jotka tehtiin samanaikaisesti vuosina 2008–2011. Työt saatiin päätökseen vuonna 2011.

Kesään 2019 mennessä rakennetaan vielä kolme kilometriä kaupunkipuolustusmuuria Clyden ja Loch Lomondin paikallisen tulvariskien hallintasuunnitelman mukaisesti. Näin parannetaan entisestään tulvantorjuntaa ja suojellaan muita kaupunkialueen alueita.

Fyysisten teosten suunnitteluikä on 120 vuotta.

Bill Douglas
Glasgow City Council
Flood Risk Management
Project Management and Design
Development and Regeneration Services (DRS)
231 George Street
Glasgow G1 1RX, United Kingdom
Tel.: +44 0141 287 8669
E-mail: bill.douglas@drs.glasgow.gov.uk

Generic e-mail: floodriskmanagement@drs.glasgow.gov.uk

Kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimus: Kestävät, ilmastokestävät ja elinvoimaiset kaupungit Kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimuksen allekirjoittajien hyvät käytännöt.