Tulvien hallintasuunnitelmien mukauttaminen

EU:n tulvadirektiivin täytäntöönpano edellyttää yleisön osallistumismekanismien perustamista sen varmistamiseksi, että kansalaiset osallistuvat tulvanhallintasykliin. Kaikki tulva- ja vesipolitiikan puitedirektiivien mukaisesti laaditut arvioinnit, kartat ja suunnitelmat on asetettava yleisön saataville ja ladattava Euroopan ympäristökeskuksen hallinnoimaan yhteiseen digitaaliseen WISE-tietokantaan.

Tulvariskien hallintasuunnitelmat edellyttävät eri instituutioiden (kansallisten ja alueellisten) tasojen ja laajan toimivaltajoukon panosta. Ensimmäisten tulvariskien hallintasuunnitelmien valmisteluun käytettiin erilaisia kansalaisten ja sidosryhmien kuulemiskanavia, ja kaiken kaikkiaan laaja joukko sidosryhmiä osallistui (vuoteen 2015 mennessä) ensimmäisten tulvariskien hallintasuunnitelmien valmisteluun. Asianomaisista sidosryhmistä myös yksityisten tahojen osallistuminen on erittäin tärkeää, koska tulvariskien hallintasuunnitelmissa suunniteltujen toimenpiteiden täytäntöönpano vaikuttaa hyvin usein suoraan tai välillisesti yksityisiin kiinteistöihin.

Joissakin tapauksissa elintarvikedirektiivin täytäntöönpano on parantanut ja vahvistanut koordinoinnin ja yhteistyön puutetta eri alojen (esim. tulvasuojelu, hätäsuunnittelu, pelastuspalvelu, aluesuunnittelu, vakuutukset, jokien ennallistaminen), päätöksentekijöiden ja eri aluetasoilla toimivien sidosryhmien välillä. Näistä merkittävistä ponnisteluista huolimatta koordinoinnin puute eri aiheiden välillä ja erityisesti tulvariskien hallintasuunnitelmien ja kansallisten sopeutumisstrategioiden tai -suunnitelmien välillä on edelleen merkittävä puute tulvariskin yhteisessä hallinnoinnissa.

Tulvakartoitusprosessin tuloksena kartoitettiin ja arvioitiin useiden Euroopan vesistöjen ja rannikkoalueiden haavoittuvuutta, mistä saatiin erittäin hyödyllistä tietoa tulva-alttiiden alueiden hallintaan. Tulvariskien hallintasuunnitelmien ensimmäisellä kierroksella tulvariskiä (joka johtui rankkasateista, jotka ylittivät maaperän imeytymiskapasiteetin) ei kuitenkaan pidetty yhtä merkityksellisenä, ja sen arviointi oli vähemmän yksityiskohtainen kuin joki- ja rannikkoriskien arviointi.

Tulvariskien hallintasuunnitelmia käsiteltäessä suurimpia rajoitteita ovat tietojen saatavuus sekä tulvakartoitus- ja -arviointiprosessin toteuttamiseen tarvittavat henkilö- ja taloudelliset resurssit, myös ilmastonmuutosennusteet huomioon ottaen.

Tulvadirektiivissä otetaan käyttöön vesistöaluemittakaava hoitoyksikkönä ja omaksutaan monitasoinen lähestymistapa tavoitteiden ja standardien asettamiseen, mikä on myönteinen ominaisuus sopeutuvalle hallinnolle erityisesti ilmastonmuutoksen valossa. Oikeusjärjestelmään muodollisesti sisällytettyjen, yhteistyömekanismia tukevien asianmukaisten välineiden puute saattaa kuitenkin rajoittaa rajat ylittävää yhteistyötä. Lisäksi erot oikeudellisissa kehyksissä, tulvariskien hallintaa koskevissa poliittisissa näkökannoissa sekä taloudellisissa, sosiaalisissa ja fyysisissä ympäristöissä voivat haitata asteikkojen välistä asianmukaista koordinointia ja yhteistyötä.

Tulvariskien hallintasuunnitelman valmistelussa noudatetaan yleensä kuusivuotista suunnittelujaksoa, mikä edellyttää monenlaisten asiantuntijoiden, kuten maa- ja rannikkoalueiden suunnittelijoiden, hydrologien, mallintajien, ympäristötutkijoiden, insinöörien jne. osallistumista. Suunnitelman laatimiseen käytettävät resurssit ja aika riippuvat analyysin laajuudesta, suunnitelman strategisista tavoitteista ja päämääristä sekä tietojen ja välineiden saatavuudesta niiden analysointia varten. Sidosryhmien osallistamiseen ja kuulemiseen on sen tärkeyden vuoksi osoitettava myös erityisiä resursseja.

EU:n tulvadirektiivissä edellytetään, että jäsenvaltiot arvioivat, ovatko vesistöjen ja rannikoiden läheisyydessä sijaitsevat alueet vaarassa tulvia, kartoittavat tulvien laajuuden, varat ja ihmiset, jotka ovat vaarassa näillä alueilla, ja toteuttavat asianmukaisia ja koordinoituja toimenpiteitä tämän tulvariskin vähentämiseksi. Direktiivissä edellytetään myös, että jäsenvaltiot ottavat huomioon ilmastonmuutoksen vaikutukset tulvien laajuuteen, esiintymistiheyteen ja sijaintiin ja sisällyttävät näin ollen tällaiset vaikutukset tulvariskien arviointiin, suojeluun, ennaltaehkäisyyn ja varautumiseen.

Tulvariskien hallintasuunnitelmien lisäksi ilmastonmuutoksen ja pitkän aikavälin kehityksen vaikutukset tulvien esiintymiseen ovat suunnitteluprosessin ja raportointivaatimusten toinen osa, joka edeltää seuraavia vaiheita: sekä alustavassa tulvariskien arvioinnissa että tulvavaara- ja tulvariskikartoissa olisi tehtävä selväksi, miten ilmastonmuutos sisältyy (tai ei sisälly) kartoitettuihin skenaarioihin.

Tulvadirektiivi on pantava täytäntöön koordinoidusti vesipolitiikan puitedirektiivin kanssa erityisesti koordinoimalla tulvariskien hallintasuunnitelmia ja vesipiirien hoitosuunnitelmia sekä koordinoimalla yleisön osallistumismenettelyjä näiden suunnitelmien valmistelussa. Molemmissa direktiiveissä vahvistetaan kansalaisten oikeutta saada näitä tietoja ja vaikuttaa suunnitteluprosessiin. Koordinoinnintueksi laadittiin erillinen ohjeasiakirja ”Vesipiirin hoito muuttuvassa ilmastossa”.

Tulvariskien hallintasuunnitelman laatiminen perustuu kolmeen päävaiheeseen, jotka kestävät kaksi vuotta: i) tulvariskien alustava arviointi (PFRA); ii) tulvariskien ja tulvariskien kartoitus, iii) tulvariskien hallintasuunnitelmien laatiminen. Suunnitelman täytäntöönpanoaika riippuu suuresti asetetuista tavoitteista ja päämääristä sekä niihin liittyvistä yksilöidyistä toimenpiteistä.

Tulvariskien hallintasuunnitelmia on tarkasteltava uudelleen kuuden vuoden välein tulvadirektiivin mukaisesti. Täytäntöönpanon osalta suunnitelmiin sisältyvien erityistoimenpiteiden kesto riippuu toimenpideluokituksesta, joka vaihtelee kuukausista vuosikymmeniin.