Keinotekoisten lumiajelujen luominen Saimaannorpan jalostusmenestyksen parantamiseksi, Suomi

Ilmastonmuutos on pitkäaikainen uhka Saimaan hyljekannalle, sillä lajin menestys riippuu jää- ja lumipeitteestä. Sinetit synnyttävät tyypillisesti yhden pennun subnivean-luolassa, joka sijaitsee järven rantaviivalle muodostuneissa lumiajoissa. Emo-pentu pari käyttää pesää hoitojakson aikana. Se tarjoaa suojan petoeläimiä ja ankaraa ilmastoa vastaan.

Talvella, kun lumiolosuhteet ovat hyvät, noin 8% pennuista löytyy kuolleina pesäpaikoilta. Leuto talvi ja lumen puute voivat kuitenkin lisätä perinataalikuolleisuutta (kuten vuosina 2006 ja 2007 noin 30 %). Saimaan lumipeite on ollut viime vuosina riittämätön. Esimerkiksi talvi 2020 oli poikkeuksellisen leuto, mikä aiheutti hylkeiden luoliin tarvittavien lumiajelujen täydellisen puutteen. Ilmaston lämpenemiseen liittyvät ilmasto-olosuhteiden muutokset pahentavat tilannetta entisestään. Ilmastonmuutosskenaarioiden mallipohjaiset analyysit Saimaan jää- ja lumiolosuhteista osoittavat pesivien elinympäristöjen laadun selvästi heikentyneen pitkällä aikavälillä. Esimerkiksi rantalumivyöryjen keskimääräisen syvyyden ennustetaan laskevan noin 50 prosenttia viiteajanjaksosta 1981–202010 vuosiin 2070–2099. Jääpeitteen keston odotetaan lyhenevän noin 1,5 kuukaudella, ja jää sulaa jo ennen pupping-kauden päättymistä leudoimpina talvina (J akkila et al., 2024). Sisämaan järviluontotyypin vuoksi Saimaan hylkeet eivät myöskään pysty siirtymään ilmastonmuutoksen vuoksi suotuisammille alueille.

Saimaannorppa on IUCN:n uhanalainen alalaji. Luontotyyppidirektiivissä tämä tila merkitsee sitä, että tällaista lajia on suojeltava tiukasti (neuvoston direktiivin 92/43/ETY liite IV). Viimeksi mainitun mukaan tiukan suojelun alaisen lajin (tai alalajin) eloonjäämisen kannalta tärkeän elinympäristön, lisääntymispaikan ja levähdyspaikan heikentäminen ja tuhoaminen on kielletty. Näin ollen EU:n rahoittama Life-hanke on saanut paikalliselta ELY-keskukselta luvat ihmisen aiheuttamien lumiajelujen kasaamiseen hylkeen pesäpaikoille.

Lisäksi seuraavat oikeudelliset seikat ovat merkityksellisiä Saimaan hylkeensuojeluhankkeen kannalta.

Suojelupolitiikka

Saimaannorppa suojattiin vuonna 1955 Suomen metsästyslakiin perustuvalla asetuksella. Vuonna 1993 lakisääteinen suojelu siirrettiin luonnonsuojelulakiin. Vastuu hoidosta on annettu ympäristöministeriölle ja käytännössä Puistot & amp; Villieläimet ry:lle. Se on valtion virasto, joka on osa valtionyhtiö Metsähallitusta. Saimaannorpan suojelustrategia ja toimenpidesuunnitelma hyväksyttiin vuonna 2011 ja päivitettiin vuosina 2017 ja 2022 (Saimaannorpan suojelun strategia ja toimenpidesuunnitelma 2022).

Suojelualueet ja -ohjelmat

Saimaan alueella Linnansaaren kansallispuiston perustaminen vuonna 1956 oli merkittävä pohja Saimaan hylkeen suojelulle (9 600 hehtaaria, 65-86 hylkeen talvikanta). Koloveden kansallispuisto perustettiin vuonna 1990, ja Saimaannorpan suojelu oli tärkein syy alueen suojeluun (2 300 ha, talvikantasovellus). 9–12 sinettiä). Saimaan hylkeen suojelemiseksi on perustettu myös joitakin yksityisomistuksessa olevia suojelualueita.

Vuonna 1990 hyväksytty Suomen kansallinen rantaviivan suojeluohjelma antaa keinot Saimaannorpan lisääntymiselinympäristöjen suojeluun. Saimaalla suojeluohjelma kattaa 92 000 hehtaaria (enimmäkseen vesialueita). Suurin osa hylkeen levinneisyysalueesta kuuluu myös Natura 2000 -verkostoon. Natura 2000 -alueiden pinta-ala on yhteensä 157 426 hehtaaria (33 022 hehtaaria maata, 124 404 hehtaaria vettä). Rannikon suojeluohjelma ja Natura 2000 -verkosto, jotka ovat osittain päällekkäisiä maantieteellisen kattavuuden osalta, suojelevat noin 70:tä ja 95:tä prosenttia rannoista, joilla hylkeiden luolat sijaitsevat. Natura 2000 -verkoston suojeluohjelman ja suojelutavoitteiden toteuttamiseksi perustettiin luonnonsuojelualueita ja valtion suojelutarkoituksiin hankkimia alueita. Natura 2000 -verkostoa toteutetaan myös maankäyttö- ja rakennuslain mukaisilla maankäyttösuunnitelmilla, kalastuslain mukaisilla kalastusrajoituksilla ja moottoriajoneuvojen käyttöä maastossa säätelevän lainsäädännön mukaisilla rajoitusalueilla.

Kalastusrajoitukset

Saimaalla kalastusta on rajoitettu 1980-luvulta lähtien Saimaannorpan suojelemiseksi. Kalastuskiellot ja -rajoitukset ovat norppakannan tärkeimmät säilyttämistoimenpiteet. Rajoitusalueet ovat nousseet 1,5 prosentista noin 7 prosenttiin järven pinta-alasta. Tällä hetkellä kalastusrajoitusasetuksella (357/2026) otettiin käyttöön yksi alueellinen (noin 70 prosenttia järvestä) ja kaksi ajallista (kevät- ja ympärivuotista) kalastusrajoitusta. Keväällä (15.4.-30.6.), joka on pentujen selviytymisen kannalta kriittisin ajanjakso, verkkojen käyttö on kielletty. Lisäksi useimpien tappavien pyydystyyppien käyttö hylkeissä on kielletty ympäri vuoden (esim. yli 15 cm leveät kalanpyydykset, vahvasilmäiset verkot, kaloilla syötit ja monisäikeiset verkot). Alueellisista laajennuksista huolimatta asetuksen pinta-ala on edelleen pienempi kuin Saimaannorpan levinneisyysalue, erityisesti järven pohjois- ja eteläosissa. Asetuksen lisäksi tehdään vapaaehtoisia kalastusrajoitussopimuksia sekä asetuksen kattamalla alueella että sen viereisillä vesialueilla. Taloudellinen korvaus maksetaan vesialueiden omistajille (kalastusoikeuksien haltijoille), jotka tekevät nämä sopimukset. Nämä sopimukset mahdollistavat myös asetuksella säännellyn alueen laajentamisen asetuksen voimassaoloaikana. Näin on esimerkiksi silloin, kun uusia pentuja havaitaan nykyisen asetusalueen reuna-alueilla tai sen ulkopuolella.

EU LIFE Saimaan hylje -hankkeen ja Saimaan hylje Life -seurantahankkeen tavoitteena oli vähentää Saimaan hylkeen suojelustrategiassa ja toimintasuunnitelmassa tunnistettuja pääasiallisia uhkia. Hankkeilla pyrittiin erityisesti vähentämään ilmastonmuutokseen, kalastukseen ja ihmisen aiheuttamiin häiriöihin liittyviä riskejä. Hankkeiden tuloksia hyödynnettiin suojelustrategian ja siihen liittyvien asetusten päivityksessä.

Yksi hankkeiden päätavoitteista oli helpottaa ilmastonmuutokseen sopeutumista keräämällä ihmisen tekemiä lumiajoja ja rakentamalla keinotekoisia pesiä Saimaan hylkeen ´s-jalostuksen menestyksen parantamiseksi leutoina talvina. Muita tavoitteita ovat sivusaaliskuolleisuuden vähentäminen. Tämä saavutettiin kehittämällä hyljeystävällisiä kalastusmenetelmiä, vähentämällä ihmisen aiheuttamia häiriöitä, ottamalla eri (paikalliset) sidosryhmät mukaan suojelutoimiin ja valistusaloitteisiin. Hankkeissa pyrittiin myös päivittämään tietämystä tehokkaan seurannan ja säilyttämisen perustaksi, kuten ekologisten suhteiden olennaista toimintaa ja hylkeiden mahdollisia uhkia.

Man-made snowdrift -menetelmä kehitettiin Itä-Suomen yliopistossa. Se otettiin käyttöön uutena täysimittaisena suojelumenetelmänä, jolla parannetaan hylkeen poikasten eloonjäämistä leutoina talvina, jolloin lumipeite ei riitä pesiin. Se toteutettiin EU LIFE Saimaa Seal -hankkeen aikana ja jatkui Saimaa-hyljehankkeessa.

Huonojen lumiolosuhteiden talvina hylkeen lisääntymisympäristöön kasaantui ihmisen tekemiä lumiajoja. Ajelehtimiset kasattiin vuosittain tammikuussa ja helmikuun alussa. Keinotekoisten ajelehtien muoto ja koko jäljittelevät luonnollisen tuulen ajelehtimia lumikumpuja. Saimaannorppapesät sijaitsevat jäällä rantalumikerroksissa. Ihmisen tekemät lumiajelut kasattiin ajelehtimispaikan läheisyydestä kerätyllä luonnonlumella lumilapioilla ja työntäjillä. Ajelehtijat sijaitsivat mahdollisten pesäpaikkojen läheisyydessä. Pienin lumipeite jäällä on noin 5 senttimetriä. Lumivyöryn tarkat mitat riippuvat lumen sijainnista ja määrästä. Lumivyöryjen tulisi kuitenkin olla riittävän suuria suurille synnytyspesille eli noin 1 m korkeita, 3-6 m leveitä ja 8-15 m pitkiä.

Vuosittain yli 300 vapaaehtoista osallistui pesälaskentoihin ja/tai ihmisen tekemien lumiajelujen rakentamiseen. Vuosittain suoritetun pesälaskennan tulosten perusteella ihmisen tekemät lumivyöryt johtivat tehokkaaseen suojelumenetelmään. Saimaan hylkeen LIFE-hankkeen aikana rakennettiin 1 130 lumivyöryä, jotka olivat suurelta osin vapaaehtoisten tekemiä. Noin puolet näistä lumiajeluista käytettiin levähdys- tai synnytyspesänä ja niissä syntyi 171 poikasta. Tämän suojelutoimen ansiosta perinataalikuolleisuus pysyi huomattavasti vähäisempänä kuin aikaisempina talvina, jolloin lumiolosuhteet olivat huonot. Kun lumiolosuhteet tekivät mahdottomaksi luoda ihmisen tekemiä lumiajoja, rakennettiin ja sijoitettiin keinotekoisia kelluvia pesärakenteita. Keinotekoiset pesät ovat kelluvia rakenteita, jotka voidaan asentaa joko avoveteen tai jäälle. Hankkeessa käytettiin 120 keinotekoista pesää, joista puolet oli hylkeiden käytössä.

Hankkeissa toteutettiin myös muita toimenpiteitä, joilla ei puututa ilmastonmuutoksen vaikutuksiin vaan vähennetään hylkeiden kuolleisuutta ja siten myös parannetaan niiden kykyä sietää ilmastonmuutosta. Hylkeenkestävät pyydykset (ammattikalastajien ahventa ja kuhaa varten käyttämä kalarysätyyppi) kehitettiin yhteistyössä paikallisten ammattikalastajien kanssa. Ensimmäisessä Saimaan hylkeen hankkeessa lähes 300 vapaa-ajankalastajien verkkoa korvattiin hyljeturvallisilla kalanpyydyksillä (eri pyydystyyppi, pienempi kuin pääasiassa ammattikalastajien käyttämä verkko). Lisäksi kalastajille jaettiin lähes 1 500 pysähdyspaikkaa. Tulpat tekevät perinteisistä kalanpyydyksistä ”suljettavia”: ne estävät aukon enimmäisleveyden ylittymisen 15 cm:iin ja tukkivat siten tiivisteiden pääsyn ansaan. Saimaan hylkeiden LIFE-hankkeen aikana yli 1700 osallistujaa on rakentanut vielä yhden tuhannen hyljeturvallisen kalanpyydyksen 135 työpajaan. Näillä toimilla voitiin korvata noin 150 verkkoa 600 hyljesuojatulla kalanpyydyksellä. Kahden Life-hankkeen kalastustapahtumissa noin 1100 yksittäistä virkistyskalastajaa allekirjoitti sopimuksen pidättäytyä verkkokalastuksesta pesimäalueella vastineeksi hyljeturvallisista kalarysistä. Lisäksi Saimaa Seal LIFE -hankkeemme tavoitti ympäristökasvatuksen kautta yli 23 000 ihmistä.

Lisäksi geneettisen monimuotoisuuden varmistamista rengashyljepopulaatiossa pidetään olennaisen tärkeänä, jotta voidaan selviytyä ilmastonmuutoksen aiheuttamista muuttuvista ympäristöolosuhteista. Tämän ongelman ratkaisemiseksi kolme Saimaan järven hylkeä siirrettiin ja niitä seurattiin onnistuneesti hankkeen aikana. Tulevat tutkimukset voivat auttaa todentamaan, onko tämä auttanut lisäämään geneettistä monimuotoisuutta.

Saimaannorpan kannalta elintärkeiden Natura 2000 -alueiden hoitosuunnitelmat laadittiin Saimaannorpan LIFE-hankkeessa vuosina 2013-2018. 34 hehtaaria maata (saaria) ja 670 hehtaaria vettä hankittiin luonnonsuojelua varten. Lisäksi toteutettiin valistus- ja koulutusaloitteita.

Seuraavina vuosina (2020–2025) toteutettiin lisäsuojelutoimenpiteitä Itämeren norpan kahdelle tärkeimmälle luontotyypille Saaristomerellä ja Ahvenanmaalla. Saimaan hylkeiden LIFE-hankkeeseen perustettiin kolme uutta suojelualuetta Ahvenanmaan saaristoon. Lisäksi Itämeren norpan suojelu lisättiin pakolliseksi kriteeriksi kuudelle olemassa olevalle suojelualueelle (Our Saimaa Seal LIFE report 2025).

Seurantatulokset osoittavat, että ihmisen tekemät lumiajot vähensivät perinataalin rengasperäisten hylkeiden kuolleisuutta. Talvella 2014-2016, jolloin ihmisen tekemät lumivyöryt kasattiin, perinataalikuolleisuus vaihteli 8 prosentista 16 prosenttiin. Sitä vastoin ennen menetelmän käyttöönottoa kuolleisuus oli lähes 30 prosenttia (esim. 2006 ja 2007). Viiden viime vuoden aikana (2020–2025) hylkeet ovat hyväksyneet noin 50 prosenttia ihmisen tekemistä lumiajeluista pesäpaikaksi ja niissä on syntynyt 171 poikasta. Samalla ajanjaksolla Saimaannorppakanta kasvoi toteutettujen suojelutoimenpiteiden ansiosta 425 yksilöstä 530 yksilöön. Nämä tulokset ovat peräisin pesälaskennasta, joka alkaa joka vuosi keväällä, kun lumipeitteen katot romahtavat ja tulevat havaittaviksi. Tämä väestönlaskenta kattaa yli 70 prosenttia Saimaan rannoista (noin 11500 km).

Metsähallitus, Parks & Wildlife Finland vastaa suurimmasta osasta Saimaan hylkeen suojelu- ja seurantatoimenpiteitä. Itä-Suomen yliopistolla oli keskeinen rooli paitsi keinotekoisen lumiajelumenetelmän kehittämisessä, myös vuosittaisessa pesälaskennassa. Laajemmin se myös edisti Saimaannorpan suojelua tarjoamalla uusia seuranta- ja suojelumenetelmiä sekä tieteellistä tietoa päätöksenteon tueksi.

Vapaaehtoisten rooli on myös erittäin tärkeä sekä lumivyöryjen tekemisessä että väestön dynamiikan seurannassa ja arvioinnissa. Vuosien mittaan kokeneet paikalliset vapaaehtoiset osallistuivat Saimaannorpan vuosittaisiin pesälaskentoihin. Nämä vapaaehtoiset tuntevat jään vaativat kenttätyöolosuhteet ja sinettien perinteisten lisääntymispaikkojen sijainnin. Tämä vapaaehtoisverkosto kasvoi merkittävästi Saimaan hylkeen LIFE-hankkeen aikana vuosina 2020-2025. Tämän ensimmäisen avainvapaaehtoisryhmän pohjalta hankkeessa alettiin rakentaa laajemman mittakaavan vapaaehtoisverkostoa, joka kattaisi hylkeen koko levinneisyysalueen, jotta voitaisiin varautua mahdollisiin talvi-ilmaston lämpenemisen haasteisiin. Vapaaehtoisten joukossa oli luonnonsuojelijoiden lisäksi virkistyskalastajia, poliitikkoja (paikallisia ja kansallisia), poliittisia päättäjiä, paikallisia asukkaita, kesäasukkaita ja kansalaisjärjestöjen jäseniä. Se on hyvä esimerkki siitä, miten konkreettinen suojelutoimi voi lisätä paikallisten asukkaiden avoimuutta ja osallistumista suojeluun ja saattaa ihmiset yhteen.

Vuosina 2020–2025 yli 300 vapaaehtoista teki vuosittain lumiajeluja ja lair-laskentoja. Heidän työpanoksensa oli yhteensä lähes 3500 työpäivää. Kun otetaan huomioon EU:n kahden Life-hankkeen (2013–2018 ja 2020–2025) koko kesto, vapaaehtoisten työmäärä oli 5770 työpäivää. Vapaaehtoisten ja Metsähallituksen lisäksi myös muut yhteistyökumppanit, kuten Itä-Suomen yliopisto, WWF Suomi ja paikalliset elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset, osallistuivat merkittävällä panoksella ihmisen tekemien lumiajelujen toteuttamiseen.

Sidosryhmille tiedottamiseksi ja kouluttamiseksi järjestettiin 135 työpajaa. Tapahtumien aikana rakennettiin hylkeille turvallisia kala-ansoja kalastajien, koululaisten ja vesialueiden hoitajien avulla.

Menestystekijät

Tämän sopeutumisvaihtoehdon onnistumisen kannalta ratkaiseva tekijä on yleisesti myönteinen paikallinen ja kansallinen asenne Saimaan sinettiä kohtaan (IUCN SSC, 2025). Tältä osin vapaaehtoiset olivat olennaisen tärkeitä hankkeen onnistumisen ja purjeväestön dynamiikan seurannan kannalta. Ihmisen tekemät lumiajelut ovat osoittautuneet tehokkaaksi tavaksi vähentää pentujen kuolleisuutta talvisin, jolloin lumiolosuhteet ovat huonot. Keskeinen menestystekijä on se, että sinetit palaavat lujuutensa vuoksi vuosittain samaan paikkaan rakentamaan pesäänsä. Tämä auttaa helpottamaan ihmisen tekemien lumiajojen onnistunutta sijoittamista (IUCN SSC, 2025).

Ensimmäisellä hankkeella (LIFE Saimaa -hyljehanke) saavutettu menestys johti sen seurantaan Saimaan hylkeen LIFE -hankkeen kautta. Hanke on saanut Suomen kansallisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) myöntämän Biodiversity Award 2013-2014 -palkinnon. Kansainvälisissä lehdissä julkaistujen julkaisujen ja medialevityksen ansiosta tulokset herättivät kiinnostusta myös Suomen ulkopuolella.  Sitä edistettiin uutena, yksinkertaisena ja innovatiivisena ratkaisuna, jolla lievennetään ilmastonmuutoksen kielteisiä vaikutuksia erittäin uhanalaiseen väestöön, jota testattiin onnistuneesti todellisissa olosuhteissa.

Rajoittavat tekijät

Keinotekoinen lumiajomenetelmä on kuitenkin tehokas vain niin kauan kuin lunta on saatavilla ja järvellä on yhtenäinen jääpeite. Ensimmäisestä Life-hankkeesta lähtien lumen ja/tai jään määrä on joillakin alueilla rajoittanut ihmisen tekemiä lumiajoja. Näin ollen ensimmäisessä Life-hankkeessa aloitettua pitkäkestoisten keinotekoisten pesärakenteiden kehittämistä ja testausta jatkettiin toisessa hankkeessa, ja sitä pidettiin erityisen merkityksellisenä.

Kustannukset

LIFE Saimaa Seal -hankkeen kokonaisbudjetti oli 5 261 612 euroa. 75 prosenttia kokonaisbudjetista rahoitettiin Euroopan unionin LIFE+-ohjelmasta (luonnon ja biologisen monimuotoisuuden ohjelma). Toimenpide ”Saimaannorpan jalostusolosuhteiden parantaminen ihmisen tekemillä lumiajoilla” on yksi hankkeen 63 toimesta. Tämän erityistoimen kustannukset ovat noin 4 prosenttia hankkeen kokonaisbudjetista. Saimaa Seal LIFE -hankkeen kokonaisbudjetti oli 7,1 miljoonaa euroa, josta EU:n osuus oli 5,3 miljoonaa euroa.

Hyödyt

Noin 50 prosenttia pennuista syntyi ihmisen tekemissä lumiajoissa syntyneissä häkeissä. Perinataalikuolleisuus oli merkittävästi pienempi verrattuna aikaisempiin talviin, jolloin lumiolosuhteet olivat huonot, kun menetelmä ei ollut käytössä. Tämä korostaa tekniikan hyödyllisyyttä ja onnistumista (lisätietoja on osiossa ”Ratkaisut”).

Suorien suojelutulosten lisäksi satojen paikallisten vapaaehtoisten osallistumisella on ollut merkittäviä sosiaalisia etuja. Suojelutyöhön osallistuminen paransi yleisön asenteita Saimaannorppaa ja sen suojelua kohtaan. Se myös vahvisti luottamusta paikallisyhteisöjen ja suojeluviranomaisten välillä. Kalastajat, opiskelijat ja järvikävijät koulutettiin hylkeensuojelutoimiin. Tietoisemman käyttäytymisen ja kunnioittavien kalastuskäytäntöjen odotetaan näin ollen parantavan EU:n kahden Life-hankkeen aikana toteutettujen sopeutumistoimenpiteiden tuloksia. Myös hyljeystävällistä matkailua kehitettiin. Hyljeretkille osallistuneet saivat tietoa saimaannorppaeläimistä ja lajin suojelemiseksi toteutetuista suojelutoimenpiteistä.

LIFE Saimaa Seal -hanke toteutettiin vuosina 2013-2018. Sitä seurasi Our Saimaa Seal LIFE, joka kesti vuodesta 2020 vuoteen 2025. Ihmisen tekemiä lumiajeluja rakennetaan edelleen vuosittain. Niiden täytäntöönpano kestää lyhyen ajan (pari viikkoa talvella ja ennen lisääntymiskautta).

Ihmisen tekemät lumiajelut kestävät vain yhden lisääntymiskauden, joten ne on rakennettava uudelleen joka vuosi. Keinotekoinen lumiajomenetelmä sisällytettiin Saimaannorpan vakiintuneiden suojelukäytäntöjen altaaseen.

Metsähallitus Parks & Wildlife Finland
E-mail: saimaannorppa@metsa.fi

I ucn-ssc-conservation-success-stories-2021-2025

Kunnasranta, M., Niemi, M., Auttila, M., Valtonen, M., Kammonen, J., & Nyman, T. (2021). Sinetöity järveen – biologia ja uhanalaisen saimaannorpan suojelu: uudelleentarkastelu. Biologinen suojelu, 253, 108908.

Ilmastonmuutoksen vaikutusten mallintaminen järvijäähän ja lumeen osoittaa saimaannorpan lisääntymiselinympäristön heikkenemistä | Ilmastonmuutos | Springer Nature Link

Kunnasranta, M., Niemi, M. & Auttila, M. (2022). Keinotekoisten pesälaatikoiden kehittäminen suurelle vesinisäkkäälle. Vesiensuojelu: Meriekosysteemit ja makean veden ekosysteemit, 32(8), 1365–1371. https://doi.org/10.1002/aqc.3851

Saimaa Seal LIFE Layman -raportti 2025