Ekososiaalinen vesimaksu Dunkerquessa Ranskassa

Ilmastonmuutoksen odotetaan vaikuttavan kielteisesti veden saatavuuteen. Kaupunkien ja alueiden on löydettävä keinoja lisätä vedenkäytön tehokkuutta ja vähentää vedenkulutusta. Taloudelliset kannustimet voivat olla tehokas keino lisätä vedenkäytön tehokkuutta, mutta veden hinnannousu voi kuitenkin estää pienituloisia kotitalouksia saamasta riittävästi juomavettä. Tätä ei voida hyväksyä, koska turvallisen juomaveden saatavuus on määritelty perustavanlaatuiseksi tarpeeksi ja ihmisoikeudeksi ja on siten yksi Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen tavoitteista. On olemassa suuri riski, että tämä oikeus evätään pienituloisilta kotitalouksilta, jos veden hinnat muuttuvat kohtuuttomiksi.

Näissä olosuhteissa Dunkerquen alueen keskeinen haaste on se, ettei makean veden luonnonvaroja ole suoraan saatavilla.

Dunkerquen alueella (Ranska) vesipalveluja tarjoaa Dunkerquen kuntayhtymä (Syndicatde l’Eau of Dunkerque, SED),joka palvelee noin 215 000:ta asukasta. Juomavettä saadaan Audomaroisin naapurialueen pohjavedestä, joka sijaitsee yli 40 kilometrin päässä, kun taas pintavettä käytetään alueen intensiivisen teollisen toiminnan vedentarpeen tyydyttämiseen. Tätä varten luotiin 1970-luvulla kaksi erillistä jakeluverkkoa, jotka erottivat kotitalouskäyttöön tarkoitetun veden ja teollisuuskäyttöön tarkoitetun veden. Alue oli yksi niistä alueista, joihin ilmastonmuutoksen vaikutukset vaikuttivat eniten, mikä näkyi lämpötilojen ja sateiden poikkeavuuksien lisääntymisenä. Tämän seurauksena huomio kiinnittyi vesihuollon tehostamiseen ja tietoisuuden lisäämiseen siitä, että kotimaisten käyttäjien eli asukkaiden on tärkeää parantaa vesivarojen hallintaa. Dunkerque kuuluu Ranskan entiseen Nord-Pas de Calais’n alueeseen, joka on yksi Ranskan alueista, joilla köyhyys- ja syrjäytymisvaarassa olevien henkilöiden osuus on suurin. Vuonna 2022 se oli 25,9 prosenttia.

Ranskassa ennen vuonna 2019 annetunsitoumus- ja läheisyyslain15 §:n hyväksymistä vesi- ja vesiympäristölain (LEMA) 1 §:ssä säädettiin tiukoista puitteista veden ja sanitaation hinnoittelulle. Näissä puitteissa julkisten vesi- ja sanitaatiopalvelujen hintojen oli oltava samat kaikille käyttäjille, minkä vuoksi paikallisviranomaiset eivät voineet oikeudellisesti luoda juomavedelle tarkoitettuja sosiaalisen tuen välineitä.

SED-direktiivissä tunnustettiin kestävän kehityksen tavoitteen 6, jolla pyritään takaamaan veden ja sanitaation yleinen saatavuus ja varmistamaan vesivarojen kestävä hoito, ratkaiseva merkitys ja päätettiin lokakuussa 2012 ottaa käyttöön sosiaalinen, ympäristöön liittyvä, progressiivinen ja kannustimiin perustuva veden hinnoittelujärjestelmä. Tällainen hinnoittelujärjestelmä mahdollistettiin vuonna 2013 hyväksytylläBrottes-lailla,jossa kehotettiin asiasta kiinnostuneita paikallisviranomaisia kokeilemaan erilaisia malleja veden saatavuuden edistämiseksi ja sosiaalisen veden hinnoittelun toteuttamiseksi.

Dunkerque oli yksi kokeiluun osallistuneista 50 paikallisviranomaisesta. Se otti käyttöön ekososiaalisen tariffin, jolla otettiin käyttöön uusi veden hinnoittelujärjestelmä. Tavoitteena oli rakentaa kestävä sosiaalisesti oikeudenmukainen tariffijärjestelmä, joka perustuu mitattuun vedenkulutukseen.

Uuden hinnoittelujärjestelmän käyttöönotto on osa laajempaa strategiaa, jolla kannustetaan vähentämään muuta kuin välttämätöntä vedenkulutusta. Lisäksi tariffi on keino taata jako-oikeudenmukaisuus, koska sosiaalisen alennuksen tavoitteena on auttaa taloudellisesti haavoittuvassa asemassa olevaa väestöä. Menettelyllinen oikeudenmukaisuus koskee myös sitä, että alennuksen saamisen byrokraattiset esteet on poistettu, koska alennusta sovelletaan automaattisesti Caisse primaire d’assurance maladien (CSS) toimittamien taloudellisesti heikossa asemassa olevia kotitalouksia koskevien tietojen perusteella.

Yhteenvetona voidaan todeta, että ekososiaalisen tariffin tavoitteet ovat seuraavat:

● Vähennä vedenkulutusta ja siten resurssien käyttöä

● Lisätään väestön ympäristötietoisuutta taloudellisilla kannustimilla vedenkulutuksen vähentämiseksi

● Otetaan käyttöön sosiaalinen tariffi pienituloisille ryhmille ja otetaan käyttöön lisäalennuksia pienituloisille ryhmille

Ekososiaalisessa kolmitasoisessa tariffijärjestelmässä erotetaan toisistaan se, mitä pidetään veden kulutuksena ihmisten perustarpeiden tyydyttämiseksi, eikä se, mikä ei ole välttämätöntä vedentarpeen tyydyttämiseksi. Kuhunkin laatuluokkaan liittyvä hinnoittelutaso nousee epälineaarisesti, mikä varmistaa, että kaikilla asukkailla on varaa veteen kaikkien perustarpeidensa kattamiseksi. Elintärkeän kulutuksen kynnysarvoksi on vahvistettu 80 m3/vuosi kotitaloutta kohti hintaan 1,29 €/m3. Ensimmäisellä tasolla hinnat pidetään mahdollisimman alhaisina ja tuotantokustannuksia tuetaan korkeammilla hinnoilla, joita peritään vedenkulutuksesta toisella tasolla (2,40 euroa/m3 enintään 200 m3:n osalta) ja kolmannella tasolla 3,18 euroa/m3 tämän tason ylittävästä vedenkulutuksesta. Lisäksi otettiin käyttöön lisämekanismi, jolla tuetaan edelleen erittäin haavoittuvassa asemassa olevia ryhmiä: CSS-edunsaajat saavat automaattisesti 70 prosentin alennuksen vesilaskuistaan, jotka maksavat 0,50 euroa/m3 (kaikki hinnat viittaavat tammikuun^{2023 1. päivään).} Vuonna 2023 72,1 prosenttia kotitalouksista piti vedenkulutuksensa ensimmäisen tason rajoissa, 25,4 prosenttia kotitalouksista sijaitsi toisessa ja 2,6 prosenttia kotitalouksien kulutuksesta kuului kolmanteen luokkaan.

Kotitaloutta kohti kulutettuihin vesimääriin perustuvassa tariffissa ei oteta huomioon kotitalouksien kokoon liittyvää tosiasiallista vedentarvetta. Tästä syystä jotkin pienituloiset kotitaloudet eivät voi hyötyä automaattisesta järjestelmästä joko siksi, että niiden asunto sijaitsee yhteisrakennuksessa ilman käyttäjäkohtaisia mittareita, tai siksi, että niiden vedentarve ylittää alimman tason kotitalouden koon vuoksi. Dunkerquen alueella tämä koskee noin 1 600 kotitaloutta kerrostaloissa, joissa ei ole pelkästään henkilökohtaisia mittareita (alueen 36 000 moniperheasunnosta) useiden suurten kotitalouksien lisäksi. Molempia luokkia varten on perustettu Cheque eau -järjestelmä, jota kotitalouksien oli sovellettava aktiivisesti. Sekki vastasi 12 euroa vuodessa jokaista kotitalouden kuudesta^henkilöstä alkaen ja 40 euroa vuodessa sellaista kotitaloutta kohden, joka asuu rakennuksissa, joissa ei ole vesimittareita.

Sekkijärjestelmä osoittautui kuitenkin epäonnistuneeksi, koska oikeutetut kotitaloudet eivät hakeneet näitä alennuksia: Dunkerquessa vain 40 kotitaloutta odotetusta yli 1 800: sta oli hakenut ja saanut sekin. Sekkijärjestelmän tehottomuuden vuoksi SED pyrkii saamaan paikalliselta Caisse d’ Allocation Familialesilta (CAF) tietoja, joiden avulla kotitalouksien koko voitaisiin ottaa tariffijärjestelmään automaattisesti, kuten CSS-edunsaajat jo tekevät.

Koska tähän uuteen järjestelmään on siirrytty aiemmasta kiinteähintaisesta mallista, jossa kaikkiin kotitalouksiin sovelletaan samoja tariffeja, 80 prosenttia vedenkäyttäjistä on säästänyt laskuissaan. Loput 20 prosenttia kasvoivat, ja hintojen nousu on vaikuttanut eniten kolmanteen luokkaan kuuluviin käyttäjiin (suuret kuluttajat, 2,62 prosenttia kotitalouksista). SED-direktiivillä on säästetty 10 prosenttia kustannuksista edelliseen tariffiin verrattuna. Yksi kahdesta kotitaloudesta jää alle taloudellisen katkoksen rajan edelliseen tariffijärjestelmään verrattuna, ja keskimääräinen vuotuinen kulutus vakiintuu.

Keskimääräinen kulutus kotitaloutta kohti väheni merkittävästi 83–85 m3:stä vuodessa vuonna 2010 67 m3:iin vuodessa vuonna 2023. Jopa toisen tason kuluttajat vähensivät kulutustaan merkittävästi (tariffin käyttöönoton jälkeen lähes 90 kuutiometristä vuodessa vuonna 2010 alle 80 kuutiometriin vuodessa vuonna 2013). Tällä tavoin Dunkerquessa on säästetty merkittäviä määriä pohjavettä, ja pohjavedenotto väheni 10 prosenttia vuonna 2023. Kotitalouksien keskimääräinen kulutus ensimmäisessä vaiheessa kuitenkin kasvoi hieman (alle 70 m3/vuosi yli 75 m3/vuosi), mikä osoittaa, että ennen tämän uuden tariffin käyttöönottoa ne todennäköisesti käyttivät liian vähän vettä rajoittaakseen vesimenoja.

Toimenpidettä on seurattu pääasiassa uuden tariffijärjestelmän käyttöönottoa edeltäneinä vuosina asennetuista vesimittareista saatujen tietojen perusteella, ja seurantaa on jatkettu siitä lähtien. Näiden tietojen saatavuus on ollut keskeinen tekijä toimenpiteen tehokkuuden ymmärtämisessä.

Optimointitutkimusten odotetaan sisältävän taloudellisten kriteerien lisäksi Dunkerquen vesitariffijärjestelmän sosiaaliset kriteerit, jotka kattavat täydentävän avustuksen ja vammaisen aikuisen avustuksen saajat, koska kotitalouksien tukikelpoisuutta koskevat tiedot voidaan saada, jotta näitä korvauksia voidaan soveltaa automaattisesti, kuten itse asiassa CSS:n edunsaajien tapauksessa.

Dunkerquen Syndicat de l'Eau kokoaa yhteen 29 kuntaa. Siinä määritellään alueen vesipolitiikka ja määritellään juomaveden ja teollisten vesipalvelujen haasteet ja suuntaviivat. Dunkerquen syndicat de l'Eau on antanut juomaveden jakelupalvelun hoitamisen valtuutetulle SUEZ Eau -yhtiölle, joka on erikoistunut ympäristöä palvelevien laitosten toimintaan.

Ekosolidaarisuuden hinnoittelujärjestelmä perustuu jatkuvaan arviointiin, ja ohjauskomiteaksi on perustettu ekosolidaarisuuden seurantakeskus. Seurantakeskus kokoontuu säännöllisesti ja kokoaa yhteen vesialan toimijoita sekä yhdistysten ja laitosten edustajia, mukaan lukien vuokranantajat, sosiaali- ja ympäristöjärjestöt, yleisneuvosto, paikallisviranomaiset ja ympäristöjärjestöt, Caisse Primaire d’Assurance Maladie du Nord (CPAM), Le portal des Allocation Familiales (CAF), vesivirasto, kansallinen vesikomitea, Syndicatin edustajat, Centre Communal d’Action Sociale (CCAS) ja vesilaitoksen edustaja.

Ekosolidaarisuuden seurantakeskuksen tarkoituksena on arvioida veden hinnoittelujärjestelmän vaikutusta kulutukseen ja ehdottaa keinoja sen parantamiseksi. Tätä varten se käyttää neljää työkalua: i) kolmen vuoden aikana tehty tutkimus, johon osallistui 800 käyttäjää (tähän mennessä joka vuosi); ii) kvalitatiivinen 1 500 käyttäjän paneeli, jota seurattiin kuuden vuoden aikana (mukaan lukien hinnoittelujärjestelmän käyttöönottoa edeltäneet kolme vuotta); iv) Asukkaiden työryhmät järjestelmän laadullista arviointia ja ekotoimien käyttöönottoa varten. Analysoidaan 98 244 tilaajan (yksityisten ja ammattimaisten käyttäjien) laskut ja suositellut välineet, joilla varmistetaan käyttäjien suora kuuleminen. Myös järjestöjen läsnäolo seurantakeskuksessa myötävaikuttaa tähän.

Uuden progressiivisen ekososiaalisen tariffin kehittämistä ja täytäntöönpanoa pidetään tehokkaana sopeutumisratkaisuna sekä ympäristön että yhteiskunnan näkökulmasta. Tämän tariffin käyttöönotto oli ratkaisu, jolla vähennettiin suurempien vedenkuluttajien kulutusta ja samalla varmistettiin sellaisen vesimäärän kohtuuhintainen saatavuus, jolla voidaan tyydyttää pienituloisten kotitalouksien perusvesitarpeet.

Tariffi on jakanut juomavesikustannukset uudelleen, sillä 80 prosenttia kuluttajista maksaa vähemmän tai yhtä paljon kuin ennen tariffin käyttöönottoa, mihin liittyy vedenkulutuksen yleinen väheneminen, kun taas ensimmäisen tason kuluttajat, jotka olivat todennäköisesti aiemmin olleet liian vähän kulutettuja, pystyivät lisäämään kulutustaan hieman.

Toimen onnistumiseen sekä veden säästämisen että sosiaalisen hyväksyttävyyden kannalta vaikutti voimakkaasti ja myönteisesti suuren tiedotuskampanjan käynnistäminen juuri ennen ekosolidaarisuuden hinnoittelujärjestelmän käyttöönottoa. Kampanja jatkuu tänään (vuonna 2024) Dunkerquen alueella järjestettävillä kulttuuri-, urheilu-, vapaa-ajan- ja muilla tapahtumilla sekä koululaisilla.

Tiedotuskampanjalla on kolme tavoitetta:

• Selittää käyttäjille, mistä heidän hanoistaan virtaava vesi tulee, ja tehdä heidät tietoisiksi sen arvokkaasta luonteesta. Tavoitteena oli saada kansalaiset halukkaiksi säästämään vettä osallistumalla sen säilyttämiseen.
• Selitetään käyttäjille ekososiaalinen tariffijärjestelmä ja sen taloudelliset, sosiaaliset ja ekologiset hyödyt. Ohjelman toteuttajien oli erityisesti vakuutettava suurimmat kuluttajat siitä, että heidän kasvaneet laskunsa olisivat hyödyttäneet heikoimmassa asemassa olevia yhteisön jäseniä.
• Annetaan käyttäjille välineet tietoisempaan kulutukseen eli sekä kulutuksen hallintaan että vähentämiseen yksinkertaisilla rutiinitoimilla ja uusien tottumusten hankkimisella.

Mittaukseen perustuvan tariffijärjestelmän eräät rajoitukset liittyvät tarpeeseen

• a) kytkeä maksut tehokkaasti vedenkulutukseen mittaamalla, mutta silti 16 000 kotitaloutta elää kollektiivisesti ilman yksittäisiä vesimittareita.
• b) oikeudenmukaisuuden varmistaminen suurten kotitalouksien vedentarpeen arvioinnissa. Itse asiassa SED:llä on vaikeuksia tunnistaa suurempia kotitalouksia, joiden pitäisi hyötyä alennetusta verokannasta mutta kuluttaa enemmän vettä kuin määrittämistasojärjestelmässä ennakoidaan kotitalouksien koon vuoksi.

 Sosiaalisesti heikossa asemassa olevia kotitalouksia koskevat tiedot toimittaa SED-asiakirjaan näille ryhmille tukia jakava laitos (Caisseprimaire d’assurance maladie, CSS), kun taas tämän kotitalouksien ryhmän erityisistä julkisista tuista vastaava paikallinen laitos kieltäytyi jakamasta tietoja SED-asiakirjan kanssa, joten nämä kotitaloudet eivät voi hyötyä erityisen tariffin automaattisesta soveltamisesta.

Asianmukaisten tietojen puute kaikkien haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten tavoittamiseksi (taloudellisista tai sosiaalisista syistä) on tarkoitus ratkaista lähitulevaisuudessa kansallisella asetuksella, joka velvoittaa kaikki yhteiskunnalliset organisaatiot jakamaan tietoja paikallisviranomaisten kanssa, jotka soveltavat sosiaalista vesitariffia, näiden toimenpiteiden oikeudenmukaisuuden lisäämiseksi.

Ensimmäinen yritys kattaa tällaiset tapaukset siinä tapauksessa, että alennuksia ei voida soveltaa automaattisesti sekkijärjestelmän avulla, edellytti kotitalouksien aktiivista soveltamista. Järjestelmä on kuitenkin epäonnistunut, koska suurin osa etuuksiin oikeutetuista kotitalouksista ei hakenut tätä tukea ja sekkijärjestelmästä on luovuttu. Jotta porrastettu tariffijärjestelmä kattaisi useammat kotitaloudet, SED-direktiivissä tarkistettiin vuonna 2018 ensimmäisen ”välttämättömän veden” tariffiluokan kynnysarvoa 75 m3:stä 80 m3:iin vuodessa kulutettua vettä kotitaloutta kohti.

SED-direktiivin mukaan maksamattomat laskut kasvoivat covid-19-pandemian jälkeen, mikä todennäköisesti liittyi digitalisoidun maksujärjestelmän käyttöönottoon. Heikossa asemassa olevat ryhmät, kuten ikääntyneet, saattavat laiminlyödä laskujen maksamisen, koska he eivät tunne digitaalisia maksuja yhtä hyvin (esimerkiksi tietotekniikan lukutaidottomuuden vuoksi tai koska heillä on enemmän vaikeuksia käyttää tietoteknisiä maksualustoja).

Vuonna 2017 julkaistussa raportissa (viimeisimmät saatavilla olevat tiedot) ohjelman perustamiskustannukset olivat noin 180 000 euroa. Näihin sisältyivät alkukustannukset, jotka liittyivät räätälöidyn hinnoittelujärjestelmän kehittämiseen ohjelman tavoitteiden saavuttamiseksi ja joita tuki konsulttiyritys käyttäjäkohtaisten mittareiden asentamisesta aiheutuvien kustannusten lisäksi, sekä ohjelman täytäntöönpanosuunnitelman laatiminen. Tämän lisäksi uuden laskutusjärjestelmän hallinta aiheuttaa 1,5 sentin lisäkustannukset kuutiometriltä.

Täytäntöönpanon hyödyt saivat pääasiassa ensimmäisen tason kuluttajat ja kulttuurialan ja luovien toimialojen edunsaajat, joita pidetään yleisesti heikoimmassa asemassa olevina väestöryhminä. Suuri osa korkeamman tason kuluttajista (noin 80 prosenttia) vähensi myös vedenkulutustaan ja vältti vesilaskujen suuren kasvun. Vain 20 prosenttia asiakkaista lisäsi kulutustaan ja siten vesilaskujaan.

Joillakin CSS-edunsaajilla on havaittu pieni kasvuvaikutus sen jälkeen, kun solidaarisuusaste 0,34 euroa/m3 otettiin käyttöön ensimmäisen tason kulutustasolla. Koska niillä ei ollut taloudellisia resursseja maksaa riittävän vesimäärän hintaa ennen tämän hinnoittelujärjestelmän käyttöönottoa, ne vähensivät kulutustaan mahdollisimman paljon, jopa sen tason alapuolella, jota pidetään perustasona niiden omien terveystarpeiden täyttämiseksi. Uusi hinnoittelurakenne on antanut niille mahdollisuuden lisätä kulutusta vaatimattomasti, jotta ne voivat nyt vastata täysin perustarpeisiinsa.

Hinnoittelujärjestelmä otettiin käyttöön vuonna 2012, ja se on edelleen käynnissä. Valmisteluvaihe alkoi kolme vuotta ennen sen käyttöönottoa kotitalouksien seurannalla ja koordinoinnilla hanketta arvioivan ja ohjaavan ekosolidaarisuuden seurantakeskuksen kanssa.

Ekososiaalinen vesitariffi on pysyvä toimenpide, jota mukautetaan ajan mittaan sen toiminnan optimoimiseksi.

SED-direktiivillä pyritään esimerkiksi hankkimaan lähitulevaisuudessa tietoja kotitalouksien koosta (jota ei toistaiseksi ole otettu huomioon käyttökelpoisten tietojen puuttumisen vuoksi), jotta perheen koosta voidaan myöntää lisäalennuksia. Sama koskee sosiaalisten kriteerien sisällyttämistä (esim. heikommassa asemassa olevien henkilöiden alennetut korot).

Bertrand Ringot (President of Syndicat de l'Eau du Dunkerquois)
Mazouni Fabrice (Directeur général des service)
FMazouni@leaududunkerquois.fr
Phone number: 06 84 75 97 33

SYNDICAT L’EAU DU DUNKERQUOIS
Immeuble Les Trois Ponts – 257 rue de l’école maternelle – 59140 DUNKERQUE
contact@leaududunkerquois.fr

Comitè national de l’eau (2017) Rapport d’étape sur la mise en œuvre de l’expérimentation pour une tarification sociale de l’eau.

Mayol, A. (2018) ”Juomavedensosiaaliset ja epälineaariset tariffit: Cui bono? Empiirinen näyttö Ranskassa tehdystä luonnollisesta kokeesta”, Revue d’Economie Politique, 127(6), s. 1161–1185.

Syndicat de l’eau du Dunkerqois (2022) Rapport sur le prix et a qualité du service public de l’eau juomakelpoinen 2022. Dunkerque(s.

République Francaise, Mission «flash» sur le bilan de l’expérimentation d’une tarification sociale de l’eau

● Loi n° 2006-1772, 30. joulukuuta 2006, sur l'eau et les milieux aquatiques