Taloudelliset kannustimet käyttäytymisen muuttamiseen

Talouspoliittiset välineet ovat kannustimia, jotka on suunniteltu ja pantu täytäntöön yksittäisten päätösten mukauttamiseksi yhteisesti sovittuihin tavoitteisiin. EPI-tunnukset on perinteisesti luokiteltu seuraaviin luokkiin: hinnoittelu (esim. vesimaksut), ympäristöverot ja -maksut, (tuotteita ja käytäntöjä koskevat) tuet, kauppa (esim. pilaantumista tai vedenottoa koskeva kaupattava lupa, korvausmekanismit, ympäristöpalveluista suoritettavat maksut) ja lopuksi vapaaehtoiset sopimukset ja riskinhallintajärjestelmät (kuten vakuutukset tai vastuut). EPI-aloitteilla voidaan parantaa merkittävästi nykyistä poliittista kehystä kannustamalla pikemminkin käyttäytymismuutoksiin kuin määräämällä niistä, jotka voivat johtaa sopeutumiseen.

EPI-tunnukset voivat kannustaa muuttamaan käyttäytymistä kannustimilla tai pidäkkeillä, muuttaa ehtoja taloudellisten liiketoimien mahdollistamiseksi tai vähentää riskiä. Taloudellisiin välineisiin on viime vuosikymmeninä kiinnitetty yhä enemmän huomiota keinona edetä ympäristöasioiden hallinnassa, koska niillä voidaan sovittaa yksittäiset päätökset yhteen yhteisesti sovittujen tavoitteiden kanssa ja edistää kestävää talouskasvua. Näiden välineiden suurin etu on niiden taloudellinen tehokkuus eli kyky jakaa vääristymisestä ja vähentämisestä aiheutuva taakka silloin, kun se on halvempaa. Haitat ovat tasapuolisuuden puolella, koska ne vaikuttavat eri tavoin eri toimijoihin tai yhteiskuntaryhmiin, jotka eivät välttämättä ole progressiivisia, ja koska ne liittyvät tiukasti tähän, merkittävät haitat ovat poliittisen toteutettavuuden puolella.

Talouspoliittisia välineitä on sovellettu monenlaisissa ympäristöpolitiikoissa. Päästökauppajärjestelmiä on kehitetty esimerkiksi ilmastonmuutoksen hillitsemistä koskevaa politiikkaa varten, ja ympäristöindikaattoreita on käytetty myös ilmanlaadun, ilmastonmuutokseen sopeutumisen ja energiapolitiikan yhteydessä. Jälkimmäisessä tapauksessa energiatehokkuuden parantamiseksi on sovellettu poliittisia välineitä, kuten energiaveroja, energiatehokkuuden vähimmäistason vahvistavia asetuksia ja energiansäästöä koskevia vaihdettavia valkoisia sertifikaatteja. EuroPACE-hankkeen tarkoituksena on kehittää innovatiivinen rahoitusmekanismi energiatehokkuusinvestointien lisäämiseksi olemassa oleviin asuinrakennuksiin. Seitsemännestä puiteohjelmasta rahoitetussa WEATHER-tutkimushankkeessa ”Weather extremes: impacts on transport systems and hazards for European regions” luodaan yleiskatsaus mahdollisiin kannustimiin liikenteen mukauttamiseksi ja niiden mahdollisiin vaikutuksiin.

Ympäristöpolitiikan infrastruktuurien soveltaminen vesipolitiikkaan tuo mukanaan erityispiirteitä ja haasteita. Vesialan yleisimmät energiatehokkuusindikaattorit ovat tariffit, verot ja maksut, mutta myös tukia ja yhteistyöjärjestelmiä sovelletaan laajasti. Euroopassa veden määrää koskevat kauppajärjestelmät, jotka ovat suosittuja Australiassa ja Yhdysvalloissa, on rajoitettu muutamiin Espanjassa, Englannissa ja Walesissa sijaitseviin tapauksiin. EU:n rahoittama EPI-Water-hanke tarjoaa hyvän yleiskuvan vesialaan sovellettavista taloudellisista välineistä ja viittauksia tapaustutkimuksiin. Hankkeessa saatiin runsaasti näyttöä käytössä olevien veteen liittyvien talouspoliittisten välineiden eri tyypeistä, suunnittelupiirteistä ja tuloksista sekä niiden valintaa ja täytäntöönpanoa ohjaavasta käytännöstä. Arviointi on yksi harvoista kattavista ja johdonmukaisista (esim. samoja arviointiperiaatteita soveltaen) Euroopan vesivaroja koskevien EPI-hankkeiden jälkitarkastuksista ja monissa tapauksissa ensimmäinen, jossa on selvitetty taloudellisten välineiden käyttöä EU:n jäsenvaltioissa.

Ei ole yllättävää, että yleisön osallistuminen on ratkaisevan tärkeää EPI-aloitteiden yleisen hyväksynnän lisäämiseksi ja sidosryhmien kannustamiseksi osallistumaan. Tämä ei tarkoita sitä, että EPI:n hyväksyttävyys edellyttää aina yleisön osallistumista. Esimerkiksi yleisön osallistumisen merkitystä voidaan vähentää tapauksissa, joissa EPI sinänsä tai erityinen ratkaisu, jota EPI aikoo edistää, on jo saanut julkisen (sosiaalisen) hyväksynnän.

EPI-tunnusten soveltamisessa kunkin maan tarpeet, mahdollisuudet ja rajoitteet vaihtelevat huomattavasti. Jopa maiden sisällä on huomattavia eroja valmiuksissa panna täytäntöön taloudellisia välineitä eri alueilla tai aloilla. Joitakin haluttuja muutoksia on helpompi toteuttaa taloudellisilla välineillä, kun taas toisia on helpompi toteuttaa johtamis- ja valvontasäännöksillä. Eurooppalaiset kansalaisaloitteet eivät missään tapauksessa korvaa muita valtiollisia toimintatapoja, vaan ne ovat välineitä, joilla voidaan täydentää ja vahvistaa hallintoa osana laajaa poliittisten välineiden yhdistelmää. Yleisesti ottaen on mahdollista erottaa toisistaan i) EPI-hankkeiden yhdistelmät osana pakettikannustimia koskevaa strategiaa ja ii) yhdistäminen muuntyyppisiin poliittisiin välineisiin, kuten sääntelyyn, tietoisuuden lisäämiseen ja tiedottamiseen. Mahdollisia EPI-hankkeita tarkasteltaessa olisi oltava tietoinen nykyisestä politiikkayhdistelmästä, mutta sen ei pitäisi sanella valintaa.

EPI-tunnisteiden kustannuksia ja hyötyjä ei juurikaan tutkita, ja niiden vertaamisesta perinteisiin komento- ja valvontamenetelmiin on vain vähän tietoa.

EPI:n kustannukset voidaan erottaa välittömistä kustannuksista (esim. veron maksamisesta aiheutuvat kustannukset) ja transaktiokustannuksista (esim. markkinoille pääsystä, ostajan tai myyjän löytämisestä, ostosta neuvottelemisesta, kaupan loppuunsaattamisesta ja markkinoilta palaamisesta aiheutuvat aika- ja rahakustannukset). Transaktiokustannukset voivat liittyä myös tarvittavaan lisäseurantaan. Esimerkiksi pohja- tai pintavesien seurannasta aiheutuvat transaktiokustannukset voivat haitata veron käyttöönottoa (esim. saastuneen viemäriveden tilavuuden perusteella tapahtuvasta hävittämisestä kannettava vero), mutta myös veron tehokkuuden varmistaminen voi olla maksamisen arvoista. Samoin uusi vedenjakomekanismi voi lisätä taloudellista tehokkuutta mutta aiheuttaa korkeita neuvottelu- ja täytäntöönpanokustannuksia, mikä tekee yksinkertaisemmista jakomekanismeista mahdollisesti suositeltavimpia.

EPI-hankkeiden etuja ovat ympäristön laadun ja taloudellisen tehokkuuden paraneminen sekä taakan parempi sosiaalinen jakautuminen halutun tavoitteen saavuttamiseksi. Samanaikaisesti EPI-infrastruktuurit keräävät tuloja (maksujen tapauksessa) esimerkiksi pilaantumisen seuranta- ja valvonta- tai kohdentamistoimien rahoittamiseksi, joten niillä voi olla merkitystä sopeutumistoimenpiteiden rahoittamisessa.

EPI-tunnukset tunnustetaan poliittisella tasolla useissa tärkeissä EU:n säädöksissä ja toimintapoliittisissa asiakirjoissa:

• EU:n vesipolitiikan puitedirektiivissä esitetään joukko periaatteita ja toimenpiteitä, joilla järkeistetään veden käyttöä kaikissa jäsenvaltioissa. Sen 9 artiklassa vaaditaan vesipalvelujen kustannusten täysimääräistä kattamista hinnoittelun avulla.
• Vuonna 2012 hyväksytyssä EU:n suunnitelmassa Euroopan vesien suojelemiseksi korostetaan kannustavan veden hinnoittelun ja muiden EPI-aloitteiden, kuten vesikaupan ja ekosysteemipalveluista maksettavien maksujen, merkitystä Euroopan vesihuollon parantamisessa.
• Veden niukkuutta ja kuivuutta koskevissa EU:n toimissa (vuodesta 2007) korostetaan kannustinhinnoittelun merkitystä veden kysynnän mukauttamisessa ja kestävän vesihuollon varmistamisessa.
• EU:n tulvadirektiivissä (2007) kannustetaan vihreiden infrastruktuurien käyttöönottoon ja luonnollisten tulvien hallintaan palkitsemalla taloudellisesti maankäyttäjiä ja vedenkäyttäjiä.
• Yhteiseen maatalouspolitiikkaan sisältyy taloudellinen korvaus (tukien muodossa) vesiympäristön suojelusta.
• Nitraattidirektiivillä (1991) edistetään yhteistyösopimusten tekemistä hyviä maatalouskäytäntöjä koskevien sääntöjen avulla.
• Ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevassa strategiassa (2013) kannustetaan lisäämään vakuutusten käyttöä, jotta voidaan parantaa kykyä sietää ilmastonmuutoksen vaikutuksia, erityisesti veden niukkuutta, kuivuutta ja tulvariskiä.
• Biologista monimuotoisuutta koskevassa EU:n politiikassa (mukaan lukien luontotyyppi- ja lintudirektiivit ja Life-rahoitusmekanismi) kannustetaan käyttämään taloudellisia ja muita kuin taloudellisia palkkioita vesiekosysteemien suojelemiseksi.

EPI-hankkeiden suunnittelu ja toteutus voi kestää 1–5 vuotta.

EPI-indikaattorit ovat yleensä pitkäkestoisia toimenpiteitä. Elinikä riippuu kuitenkin usein poliittisesta kehyksestä, voimassa olevasta erityislainsäädännöstä ja yhteiskunnallisesta hyväksynnästä.