Chikungunya

Chikungunya tarttuu ihmisiin chikungunya-viruksen (CHIKV) tartuttamien hyttysten välityksellä. Maailmanlaajuisesti tautia sairastaa vuosittain yli miljoona ihmistä. Euroopassa chikungunyaa levittävät enimmäkseen matkailijat. Taudilla on samanlaisia oireita (kuume ja nivelkivut) kuin joillakin muilla virustaudeilla, joiden maantieteellinen jakauma on päällekkäinen, kuten denguekuumeella. Siksi monet potilaat diagnosoidaan väärin, ja sosioekonomisia vaikutuksia ja sairauden kokonaistaakkaa todennäköisesti aliarvioidaan (Kam et al., 2015).

Chikungunyan ilmoitusaste (kartta) ja ilmoitetut tapaukset (kaavio) Euroopassa

_{Lähde: ECDC, 2024, Surveillance Atlas of Infectious Diseases (tartuntatautien seurantakartasto).}

_{Huomautuksia: Kartassa ja kaaviossa esitetään ETA:n jäsenmaiden tiedot. Tässä kartassa esitetyt rajat ja nimet eivät merkitse Euroopan unionin virallista hyväksyntää. Tässä kartassa esitetyt rajat ja nimet eivät merkitse Euroopan unionin virallista hyväksyntää. Taudista on ilmoitettava EU:n tasolla, mutta raportointijakso vaihtelee maittain. Kun maat ilmoittavat nollasta tapauksesta, ilmoitusaste kartalla näkyy muodossa "0". Jos maat eivät ole raportoineet taudista tiettynä vuonna, määrä ei näy kartalla, ja se on merkitty ”ilmoittamattomaksi” (päivitetty viimeksi heinäkuussa 2024).}

Lähde & lähetys

CHIKV tarttuu pääasiassa ihmisten välillä Aedes-hyttysten kautta. Nämä hyttyset purevat päivänvalossa, ja aktiivisuuden huiput ovat aikaisin aamulla ja myöhään iltapäivällä. Tartunnan saanut hyttynen voi saada viruksen tartunnan, kun se ruokkii tartunnan saanutta henkilöä tai eläintä. Lyhyen viruksen replikoinnin jälkeen tartunnan saanut hyttynen voi sitten siirtää viruksen tartunnan saamattomille ihmisille puremalla (Tsetsarkin et al., 2016), ja se pysyy tarttuvana koko loppuelämänsä ajan (Mbaika et al., 2016). Verrattuna muihin hyttysten levittämiin viruksiin CHIKV voi siirtyä uuteen isäntään nopeammin, kun koko tartuntasykli – ihmisestä hyttyseen ja takaisin toiseen ihmiseen – tapahtuu alle viikossa. Euroopassa paikallinen tartunta raportoitiin ensimmäisen kerran vuonna 2007 Koillis-Italiassa. Useimmat Euroopassa esiintyvät tapaukset (>90 %) liittyvät matkustamiseen.

Euroopassa esiintyvistä Aedes-hyttyslajeista Ae. albopictus – aasialainen tiikerihyttynen – on vastuussa suurimmasta osasta CHIKV-tartuntoja ja suurimmista taudinpurkauksista. Albopictus havaittiin ensimmäisen kerran Euroopassa vuonna 1979, ja sitä esiintyy nyt 28:ssa Euroopan maassa (ECDC, 2021b). Laji menestyy laajemmalla maantieteellisellä alueella kuin Ae. Aegypti – keltakuumehyttynen – joka on myös tehokas vektori mutta edelleen melko harvinainen Euroopassa ja sen lähialueilla. Se on kuitenkin sijoittautunut Madeiralle (Portugali), Etelä-Venäjälle ja Georgiaan, ja se on otettu käyttöön Turkissa, Kanariansaarilla (Espanja) ja Kyproksessa (ECDC, 2021a; Miranda et al., 2022).

Terveysvaikutukset

Chikungunya voi ilmetä akuuttina sairautena, josta potilaat voivat toipua nopeasti (alle kahdessa viikossa) tai joka voi edetä krooniseksi sairaudeksi, joka kestää viikkoja tai vuosia. Yleensä potilaat alkavat tuntea pahoinvointia 4-8 päivän kuluttua hyttysen puremasta. Tauti aiheuttaa äkillisen korkean kuumeen, johon liittyy usein särkyviä niveliä, jotka vaativat sängyn lepoa. Lisäksi potilaat voivat kärsiä nilkkojen ja ranteiden turvotuksesta, kivuliaista lihaksista, päänsärystä, ihottumasta, pahoinvoinnista tai väsymyksestä (WHO, 2022). Useimmat tartunnan saaneet henkilöt kärsivät vain lievästi ja noin 15%: lla ei ole oireita lainkaan. Näissä tapauksissa täydellinen toipuminen on yleistä ja immuniteetin CHIKV: tä vastaan uskotaan olevan elinikäinen. Kuitenkin, kun tauti on vakava, potilaat voivat joutua sairaalaan vakavien ihottumien, neurologisten infektioiden, sydänlihastulehdusten, maksatulehdusten tai jopa monielinhäiriöiden vuoksi. Tällaiset vakavat komplikaatiot ovat melko harvinaisia, mutta imeväisille tai vanhuksille chikungunya voi olla hengenvaarallinen (Burt et al., 2017).

Sairastavuus

ETA-maissa (lukuun ottamatta Bulgariaa, Kyprosta, Tanskaa, Islantia, Norjaa, Sveitsiä ja Turkkia tietojen puuttumisen vuoksi) vuosina 2008–2021:

• 3 735 tapausta, joista >90 % on tuontitapauksia (ECDC, 2024)
• EU:n/ETA:n ilmoitusaste oli alle 1 tapausta 100 000:ta asukasta kohti vuonna 2022
• Harvoin kuolemaan johtava: Euroopassa ei ole vielä kirjattu chikungunya-kuolemia
• Vuosittaisten tapausten määrä vaihtelee. Vuosina 2015–2019 raportoitiin 111 tapausta vuonna 2018 ja 534 tapausta vuonna 2015 ilman selvää suuntausta. Vuosina 2021 ja 2022 ilmoitettiin vain 13 ja 64 tapausta. Nämä alhaiset luvut liittyvät todennäköisesti covid-19-toimenpiteisiin ja aliraportointiin.
• Chikungunyan paikallinen leviäminen on harvinaista Euroopassa, mutta paikallisesti hankittuja tapauksia on raportoitu Ranskassa (17 tapausta vuonna 2017 ja 277 tapausta Italiassa), Ranskassa vuonna 2014 (11 tapausta) ja 2010 sekä Italiassa vuonna 2007.

(ECDC, 2014–2022)

Jakautuminen eri väestöryhmien kesken

• Ikäryhmä, jolla on eniten sairauksia Euroopassa: 25–64-vuotiaat (ECDC, 2014–2022)
• Ryhmät, joilla on riski sairastua vakavaan tautiin: imeväiset, vanhukset, henkilöt, joilla on ennestään terveydentila
• Ryhmät, joilla on suurempi infektioriski: siirtotyöläiset ja matkailijat

Ilmastoherkkyys

Ilmastollinen soveltuvuus

CHIKV:n tärkein vektori, A e. albopictus-hyttynen,voi selviytyä monenlaisissa ilmasto-olosuhteissa ja löytyi jopa 1200 metrin korkeudesta merenpinnasta. Sen munat kestävät hyvin sekä korkeita että matalia lämpötiloja sekä pitkiä kuivuusjaksoja. Lievät talvet, joiden vähimmäislämpötila on -5 °C, mahdollistavat vakaan hyttyskannan perustamisen (Waldock et al., 2013), samoin kuin voimakkaat sateet ja tulvat alkukesästä, jotka perustavat hyttysten lisääntymispaikkoja (Tran et al., 2013). CHIKV-tartunnan optimaalinen keskilämpötila on 27 °C, jossa Ae. albopictuksen syljen viruskuorma on korkein (Alto et al., 2018). Nämä hyttyset pystyvät kuitenkin lähettämään CHIKV:n jopa 20 °C:ssa, mikä vahvistaa Euroopan ilmaston ilmastollisen soveltuvuuden tälle CHIKV-vektorille (Mercier et al., 2022). Ae. aegypti on vähemmän tärkeä hyttyslaji, joka voi levittää chikungunyaa Euroopassa. Sillä on kapeampi lämpötilatoleranssi, eikä se selviä alle 4 °C:n lämpötiloissa (Brady et al., 2013). Toisaalta tämä laji ja sen syljen viruskuorma ovat suhteellisen epäherkkiä lämpötilan vuorokausivaihteluille (Alto et al., 2018).

Kausiluonteisuus

Euroopassa ei ole selvää kausittaista suuntausta chikungunya-tapausten määrässä. Joissakin vuosina tapaukset kuvastavat viruksen lisääntynyttä leviämistä todennäköisissä tartuntamaissa tartunnanlevittäjien aktiivisuudelle ja viruksen replikaatiolle suotuisten ilmasto-olosuhteiden vuoksi kyseisenä tiettynä vuodenaikana. Matkustukseen liittyvien tapausten kausiluonteisuuteen vaikuttaa vähäisemmässä määrin myös vaihtuvien matkustajien määrän vaihtelu (ECDC, 2014–2022).

Ilmastonmuutoksen vaikutukset

Ilmastonmuutokset Euroopassa, mukaan lukien korkeammat keskilämpötilat, kosteus ja sademäärä, johtavat parempaan ilmastolliseen soveltuvuuteen Ae.albopictus -bakteerille, mikä lisää chikungunya-tartuntojen riskiä useimmissa osissa Eurooppaa (Jourdain et al., 2020; Mercier ym., 2022). Ilmastollinen soveltuvuus chikungunyan leviämiseen Euroopassa on jo lisääntynyt viime vuosikymmeninä, ja tulevaisuudessa sekä tiikerihyttysen soveltuvuusindeksin että sen aktiivisen kauden pituuden odotetaan kasvavan edelleen useissa maissa. Korkeammat lämpötilat johtavat suotuisampiin olosuhteisiin hyttysten lisääntymiselle, lisääntyneeseen munien kuoriutumisnopeuteen ja Ae.albopictus -toukkien nopeampaan kehittymiseen sekä pidempiin aktiivisiin vuodenaikoihin hyttysille. Tämä aiheuttaa suurempia hyttyspopulaatioita ja enemmän hyttysten puremia. Lisäksi korkeammat keskimääräiset kesälämpötilat edistävät viruksen replikaatiota hyttysissä. Korkeamman kosteuden odotetaan pidentävän hyttysten elinkaarta (Marini et al., 2020). Rein- ja Rhône-jokien ympäristössä tehdyssä tutkimuksessa tunnistettiin nämä ympäristöt hyttysten aktiivisuuden ja tautien puhkeamisen kuumiksi paikoiksi Euroopassa (Tjaden et al., 2017). Keski-Euroopassa, erityisesti Ranskassa ja Italiassa, Ae. albopictus -hyttyspopulaatioiden odotetaan muodostuvan. Vakaita Ae. albopictus -populaatioita havaittiin jo yli 900 metrin korkeudessa merenpinnasta Keski-Italiassa, jossa talven lämpötila laskee -5 °C:een. Hyttysten odotetaan leviävän tulevaisuudessa vieläkin korkeammille alueille (Romiti et al., 2022) ja pohjoiseen (Peach et al., 2019). Silti muissa maissa, joissa on tällä hetkellä sopivat olosuhteet hyttyspopulaatioille, kuten Pohjois-Italiassa, kesän kuivuuden odotettu nousu heikentää elinympäristön soveltuvuutta tiikerihyttyselle (Tjaden et al., 2017).

Manner-Euroopassa odotetaan myös Ae. aegypti -hyttyskannan laajenemista. Tällä lajilla on kapeampi suositeltu lämpötila-alue, ja se hyötyy pääasiassa lämpötilan noususta, joka tekee Euroopan ilmastosta sopivamman sen selviytymiselle (Medlock and Leach, 2015).

Ennaltaehkäisy & Hoito

Ennaltaehkäisy

• Henkilönsuojaimet: pitkähihaiset vaatteet, hyttyskarkotteet, -verkot tai -verkot sekä hyttysten elinympäristöjen välttäminen
• Hyttysten torjunta: ympäristöasioiden hallinta, esim. jalostusmahdollisuuksien minimointi avoimissa luonnon- ja keinovesissä sekä biologiset tai kemialliset toimenpiteet (ks. esim. hyttysten torjunnan toimintaryhmän toiminta Saksassa)
• Tietoisuuden lisääminen tautien oireista, tautien leviämisestä ja hyttysten puremariskeistä
• Hyttysten, tautitapausten ja ympäristön aktiivinen seuranta ja seuranta (ks. esim.Mückenatlas-aloitteen tai EYWA-hankkeen tapaustutkimukset)
• Rokotteet ovat kliinisen tutkimuksen vaiheessa, mutta eivät vielä käyttövalmiita

Hoito

• Ei erityistä ja tehokasta viruslääkehoitoa
• Nesteytys ja sängyn lepo
• Vaikeissa tapauksissa: kipulääkkeet, kuumetta alentavat lääkkeet tai niveltulehdushoidot

Referenssit

Alto, B. W. et al., 2018, Diurnal Temperature Range and Chikungunya Virus Infection in Invasive Mosquito Vectors, Journal of Medical Entomology 55(1), 217–224. https://doi.org/10.1093/jme/tjx182

Brady, O. J. et al., 2013, Modelling adult Aedes aegypti and Aedes albopictus survival at different temperatures in laboratory and field settings, Parasites & Vektorit 6(351), 1-11. https://doi.org/10.1186/1756-3305-6-351

Burt, F. J. et al., 2017, Chikungunya-virus: Päivitys tämän uuden patogeenin biologiasta ja patogeneesistä, The Lancet Infectious Diseases 17(4), e107–e117. https://doi.org/10.1016/S1473-3099(16)30385-1

ECDC, 2021a, Aedes aegypti – nykyinen tunnettu levinneisyys: Maaliskuu 2021. Saatavilla osoitteessa https://www.ecdc.europa.eu/en/publications-data/aedes-aegypti-current-known-distribution-march-2021. Viimeksi vierailtu joulukuussa 2022.

ECDC, 2021b, Aedes albopictus – nykyinen tunnettu levinneisyys: Maaliskuu 2021. Saatavilla osoitteessa https://www.ecdc.europa.eu/en/publications-data/aedes-albopictus-current-known-distribution-march-2021. Viimeksi haettu joulukuussa 2022.

ECDC, 2014–2022, Annual epidemiological reports for 2012–2020 – Chikungunya virus disease. Saatavilla osoitteessa https://www.ecdc.europa.eu/en/all-topics-z/chikungunya-virus-disease/surveillance-and-disease-data/annual-epidemiological-reports. Viimeksi haettu huhtikuussa 2023.

ECDC, 2023, Surveillance Atlas of Infectious Diseases. Saatavilla osoitteessa https://atlas.ecdc.europa.eu/public/index.aspx. Viimeksi haettu huhtikuussa 2023.

Jourdain, F. et al., 2020, Tuonnista kotoperäiseen siirtoon: Chikungunyan ja denguen syntymisen aiheuttajat lauhkealla alueella, PLOS Neglected Tropical Diseases 14(5), e0008320. https://doi.org/10.1371/journal.pntd.0008320

Kam, Y.-W. et al., 2015, Chikungunya-viruksen spesifisten E2EP3-vasta-aineiden seroprevalenssi ja ristireaktiivisuus arbovirustartunnan saaneilla potilailla, PLoS Neglected Tropical Diseases 9(1), e3445. https://doi.org/10.1371/journal.pntd.0003445

Marini, G. ym., 2020, Influence of Temperature on the Life-Cycle Dynamics of Aedes albopictus Population Established at Temperate Latitudes: Laboratoriokoe, hyönteiset 11(11), 808. https://doi.org/10.3390/hyönteiset11110808

Mbaika, S. ym., 2016, Vector competence of Aedes aegypti in transmitting Chikungunya virus: Ulkoisen inkubaatiolämpötilan vaikutukset leviämis- ja infektioasteisiin, Virology Journal 13(114), 1–9. https://doi.org/10.1186/s12985-016-0566-7

Medlock, J. M. ja Leach, S. A., 2015, Effect of climate change on vector-borne disease risk in the UK, The Lancet Infectious Diseases 15(6), 721–730. https://doi.org/10.1016/S1473-3099(15)70091-5

Mercier, A. ym., 2022, Impact of temperature on dengue and chikungunya transmission by the mosquito Aedes albopictus, Scientific Reports 12(6973), 1-11. https://doi.org/10.1038/s41598-022-10977-4

Miranda, M. Á. et al., 2022, AIMSurv: Ensimmäinen yleiseurooppalainen yhdenmukaistettu seuranta ihmisen vektorivälitteisten tautien kannalta merkityksellisille Aedes-invasiivisille hyttyslajeille, Gigabyte 2022, 1–13. https://doi.org/10.46471/gigabyte.57

Peach, D. A. et al., 2019, Modeled distributions of Aedes japonicusjaponicus and Aedes togoi (Diptera: Culicidae) Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Pohjois- Latinalaisessa Amerikassa, Journal of Vector Ecology 44(1), 119-129. https://doi.org/10.1111/jvec.12336

Romiti, F. et al., 2022, Aedes albopictus abundance and fenology along an altitudinal gradient in Lazio region (central Italy), Parasites Vectors 15(92), 1-11. https://doi.org/10.1186/s13071-022-05215-9

Tjaden, N. B. et al., 2017, Modelling the effects of global climate change on Chikungunya transmission in the 21st century, Scientific Reports 7(3813), 1–11. https://doi.org/10.1038/s41598-017-03566-3.

Tran, A. ym., 2013, A Rainfall- and Temperature-Driven Abundance Model for Aedes albopictus Populations, International Journal of Environmental Research and Public Health 10(5), 1698–1719. https://doi.org/10.3390/ijerph10051698.

Tsetsarkin, K. A. et al., 2016, Interspecies transmission and chikungunya virus emergence, Current Opinion in Virology 16, 143–150. https://doi.org/10.1016/j.coviro.2016.02.007.

Waldock, J. ym., 2013, The role of environmental variables on Aedes albopictus biology and chikungunya epidemiology, Pathogens and Global Health 107(5), 224–241. https://doi.org/10.1179/2047773213Y.0000000100

WHO (2022). Maailman terveysjärjestö, https://www.who.int/. Viimeksi vierailtu elokuussa 2022.