Dengue

Dengue on hyttysten levittämä virustauti, joka aiheuttaa vähintään 390 miljoonaa infektiota vuodessa ja aiheuttaa tuhat kertaa enemmän tartuntariskiä (WHO, 2012). Denguen arvioitu maailmanlaajuinen esiintyvyys on kasvanut 30-kertaiseksi viimeisten 50-vuosien aikana (Li ja Wu, 2015) johtuen useista tekijöistä, kuten globalisaatiosta, matkustamisesta, kaupasta, sosioekonomisista tekijöistä, inhimillisestä asutuksesta, virusten kehityksestä ja mahdollisesti ilmastonmuutoksesta (Murray et al., 2013). Matkustajat kuljettavat usein denguevirusta (DENV) maiden välillä (WHO, 2022), ja Euroopassa useimmat tapaukset (>99 %) liittyvät matkustamiseen. Ilmastollinen soveltuvuus denguen tarttumiseen Euroopassa on jo kasvussa, ja odotettavissa olevat korkeammat lämpötilat tulevaisuudessa luovat entistä suotuisammat olosuhteet dengue-hyttysten kuljettamiselle useissa osissa Keski-Eurooppaa.

Dengue-ilmoitusten määrä (kartta) ja ilmoitettujen ja matkustamiseen liittyvien tapausten kokonaismäärä (kaavio) Euroopassa
Lähde: _{Euroopan tautienehkäisy- ja -valvontakeskus, 2023, Surveillance Atlas of Infectious Diseases}

_{Huomautuksia: Kartassa ja kaaviossa esitetään ETA:n jäsenmaiden tiedot. Tässä kartassa esitetyt rajat ja nimet eivät merkitse Euroopan unionin virallista hyväksyntää.
Taudista on ilmoitettava EU:n tasolla, mutta raportointijakso vaihtelee maittain. Kun maat ilmoittavat nollasta tapauksesta, ilmoitusaste kartalla näkyy muodossa "0". Jos maat eivät ole raportoineet taudista tiettynä vuonna, määrä ei näy kartalla, ja se on merkitty ”ilmoittamattomaksi” (päivitetty viimeksi heinäkuussa 2024).}

Lähde & lähetys

Dengue tarttuu ihmisiin pääasiassa tartunnan saaneiden naaraspuolisten Aedes-hyttysten kautta. Nämä hyttyset purevat päivänvalossa, vaikka varhain aamulla ja myöhään iltapäivällä voi olla aktiivisuuden huippuja. Hyttys tulee tarttuvaksi, kun se ruokkii DENV-henkilöä. Tartunnan saanut hyttynen pysyy tarttuvana ja vaarallisena muille ihmisille koko loppuelämänsä ajan (WHO, 2022). Dengue voi tarttua myös raskaana olevalta äidiltä lapselleen (Sinhabahu et al., 2014). Veren välityksellä tapahtuva siirto elinten luovutuksen tai verensiirron aikana on harvinaista (Pozzetto ym., 2015).

Aedes aegypti hyttynen on ensisijainen vektori dengue maailmassa. Se on hyvin sopeutunut (sub)trooppisten alueiden lämpimään ja kosteaan ilmastoon. Ae. aegypti -lajia esiintyi Euroopassa ja erityisesti Välimeren alueella^1900-luvun puoliväliin asti, minkä jälkeen lajista tuli harvinaisempi muuttuvien hygieniaolosuhteiden vuoksi. Viime aikoina Ae. aegypti -kasvintuhoojaa on kuitenkin havaittu säännöllisemmin tietyissä osissa Eurooppaa (Trájer, 2021). Se on perustettu Madeiralla (Portugali), Etelä-Venäjällä ja Georgiassa, ja se on otettu käyttöön Turkissa, Kanariansaarilla (Espanja) ja Kyproksessa (ECDC, 2021a; Miranda et al., 2022).

Aedes albopictus on toissijainen, vähemmän pätevä dengue-vektori. Koska tämä hyttyslaji sietää alhaisempia lämpötiloja, se on kuitenkin merkityksellisempi Euroopassa, jossa sitä esiintyy 28 Euroopan maassa ja jopa 1200 metrin korkeudessa merenpinnasta (ECDC, 2021b). Ae. albopictus aiheutti vuonna 2010 denguekuumeen ensimmäiset paikalliset tartunnat Euroopassa (Ranskassa ja Kroatiassa) ja useita eurooppalaisia taudinpurkauksia sen jälkeen, erityisesti Italiassa ja Ranskassa. Taudinpurkaukset jäljitetään yleensä trooppisista maista tuleville tartunnan saaneille matkustajille (Mercier et al., 2022).

DENV:n neljä eri serotyyppiä (eli alatyyppiä) tunnetaan. Potilaat, jotka toipuvat yhden tyypin infektiosta, ovat enimmäkseen immuuneja tälle tyypille loppuelämänsä ajan, mutta eivät ole immuuneja muille tyypeille (Murugesan and Manoharan, 2020).

Terveysvaikutukset

Dengue aiheuttaa monenlaisia oireita. Vaikka useimmat tapaukset ovat oireettomia tai lieviä, dengue voi ilmetä myös vakavana, flunssan kaltaisena sairautena, joka voi harvinaisissa tapauksissa jopa johtaa kuolemaan. Yleensä denguekuume voidaan tunnistaa, kun korkeaan kuumeeseen (noin 40 °C) liittyy vähintään kaksi muuta oiretta, kuten vakava päänsärky, kipu silmien takana, lihaskipu ja nivelkipu, pahoinvointi, oksentelu, rauhasten turvotus tai ihottuma. Oireet kestävät yleensä 2-7 päivää 4-10 päivän inkubointiajan jälkeen. Vaikka se on harvinaisempaa, joillekin ihmisille kehittyy vaikea dengue, joka ilmenee vakavina vatsakipuina, jatkuvana oksenteluna, nopeana hengityksenä, ikenien tai nenän verenvuotona, väsymyksenä, levottomuutena, maksan suurenemisena, verenä oksennuksessa tai ulosteessa. Tämä vakava denguen muoto voi johtaa komplikaatioihin, kuten vakavaan verenvuotoon, elinten vajaatoimintaan tai jopa plasmavuotoon (Umakanth ja Suganthan, 2020; WHO, 2022). Dengue-kuume raskauden aikana voi johtaa pienempään syntymäpainoon, suurempaan sikiön ahdistuksen riskiin ja ennenaikaiseen syntymään (Sinhabahu et al., 2014).

Sairastavuus Euroopassa

ETA-maissa (lukuun ottamatta Bulgariaa, Kyprosta, Tanskaa, Liechtensteinia, Sveitsiä ja Turkkia tietojen puuttumisen vuoksi) vuosina 2008–2021:

• Raportoitiin 22 164 denguevirustartuntaa, joista noin 90 prosenttia liittyi matkustamiseen (ECDC, 2023).
• EU:n/ETA:n ilmoitusaste oli 0,5 tapausta 100 000:ta asukasta kohti vuonna 2020
• Tapausten määrässä ei ole havaittavissa selvää suuntausta vuoden 2016 jälkeen, kun taas tapausten määrä kasvoi tasaisesti vuosina 2011–2016.
• Paikallisesti hankittujen tapausten määrä on kasvanut vuodesta 2013 aina 24 tapaukseen vuonna 2020. Suurin osa tapauksista havaittiin Ranskassa, Espanjassa ja Italiassa.

(ECDC, 2014–2022)

Jakautuminen eri väestöryhmien kesken

• Ikäryhmä, jolla on eniten sairauksia Euroopassa: 25–44-vuotiaat, sekä miehet että naiset (ECDC, 2014–2022)
• Ryhmät, joilla on riski sairastua vakavaan tautiin: imeväiset, vanhukset, henkilöt, joilla on heikko immuniteetti
• Ryhmät, joilla on suurempi infektioriski: siirtotyöläiset ja matkailijat
  
  

Ilmastoherkkyys

Ilmastollinen soveltuvuus

DENV-tartunnan todennäköisyys riippuu lämpötilasta, ja tartuntojen määrä on suurin, kun ympäristön lämpötila on 31 °C (Xiao et al., 2014).

DENV-vektorit, Aedes-hyttyset, tarvitsevat luonnollisia tai keinotekoisia säiliöitä, jotka on täytetty vedellä lisääntymistä varten, vaikka munat voivat pysyä elinkelpoisina useita kuukausia kuivissa olosuhteissa ja kuoriutuvat heti, kun ne ovat kosketuksissa veden kanssa (WHO, 2022). Monet viimeaikaiset paikalliset tartunnat tapahtuvat esikaupunkialueilla, joilla on (osittain) luonnollisia alueita, jotka tarjoavat elinympäristön hyttysille, ja joilla on samanaikaisesti suhteellisen suuri väestötiheys (Cochet et al., 2022). Vaikka Ae. albopictus on toissijainen, vähemmän pätevä dengue-vektori, sillä voi olla merkittävä rooli taudin maantieteellisessä leviämisessä Euroopassa. Ae. albopictus voi selviytyä monenlaisissa ilmasto-olosuhteissa, ja sitä havaittiin jopa 1200 metrin korkeudessa merenpinnasta. Sen munat kestävät hyvin sekä korkeita että matalia lämpötiloja ja pitkiä kuivuusjaksoja. Lievät talvet, joiden vähimmäislämpötila on -5 °C, mahdollistavat vakaan hyttyspopulaation perustamisen (Waldock et al., 2013). Ae. aegyptin lämpötilatoleranssi on kapeampi kuin Ae. albopictuksen, ja alle 4 °C:n lämpötilat ovat tappavia hyttyselle (Brady et al., 2013).

Kausiluonteisuus

Euroopassa denguekuumetapausten määrä vaihtelee vuosittain. Suurimmat luvut ovat usein elo- ja marraskuussa, mutta joinakin vuosina myös tammi- ja maalis-huhtikuussa. Havaitut huiput kuvastavat todennäköisten tartuntamaiden kausittaisia tartuntamalleja, jotka liittyvät suotuisiin ilmasto-olosuhteisiin sekä saapuvien matkojen kausiluonteisuuteen (ECDC, 2014–2022).

Ilmastonmuutoksen vaikutukset

Matkustamiseen liittyvien denguekuumetapausten määrän kasvun ohella ilmastonmuutokseen liittyvät lämpötilan, kosteuden ja sademäärän nousut liittyvät denguekuumetapausten määrän kasvuun Euroopassa (Stephenson et al., 2022). Ilmastollinen soveltuvuus denguekuumeen leviämiseen Euroopassa on jo lisääntynyt viime vuosikymmeninä. Lämpimämpi ilmasto (jossa lämpötila on enintään 31 °C) johtaa nopeampaan viruksen replikaatioon ja suurempaan viruskuormaan hyttysissä, mikä lisää ihmisten tartuntariskiä (Xiao et al., 2014). Korkeammat lämpötilat luovat myös suotuisammat olosuhteet hyttysten lisääntymiselle ja toukkien nopeammalle kehitykselle, mikä johtaa suurempiin hyttyspopulaatioihin. Korkeampi kosteus voi pidentää hyttysten käyttöikää (Marini et al., 2020). Muuttuneet sademäärät voivat suosia tai rajoittaa hyttysten lisääntymistä ja toimintaa ajoituksesta riippuen. Tietyissä osissa Eurooppaa, erityisesti Ranskassa ja Italiassa, Ae. albopictus -hyttyspopulaatioiden odotetaan muodostuvan pohjoiseen suuntautuvan muuttoliikkeen jälkeen. Tiikerihyttysen ilmastollisen soveltuvuuden indeksin ja sopivan vuodenajan ennustetaan kasvavan tulevaisuudessa useilla Euroopan alueilla. Silti joissakin maissa, joissa on tällä hetkellä sopivat olosuhteet hyttyspopulaatioille, kuten Pohjois-Italiassa, kesän kuivuuden odotettu nousu heikentää elinympäristön soveltuvuutta tiikerihyttyselle (Tjaden et al., 2017). Ae. aegypti -hyttyskannan odotetaan kasvavan Euroopassa. Tämän lajin suosima lämpötila-alue on kapeampi, ja se hyötyy pääasiassa lämpötilan noususta, joka tekee Euroopan ilmastosta sopivamman lajin säilymiselle (Medlock and Leach, 2015; Yadav et al., 2004).

Ennaltaehkäisy & Hoito

Ennaltaehkäisy

• Henkilönsuojaimet: pitkähihaiset vaatteet, hyttyskarkotteet, -verkot tai -verkot sekä hyttysten elinympäristöjen välttäminen
• Hyttysten torjunta: ympäristöasioiden hallinta, esim. lisääntymismahdollisuuksien minimointi avoimissa luonnonvesissä ja keinotekoisissa vesissä, biologiset tai kemialliset toimenpiteet (ks. esim. hyttysten torjuntaa käsittelevän toimintaryhmän toiminta Saksassa)
• Tietoisuuden lisääminen tautien oireista, tautien leviämisestä ja hyttysten puremariskeistä
• Hyttysten, tautitapausten ja ympäristön aktiivinen seuranta ja seuranta tartuntojen ehkäisemiseksi (ks. esim.Mückenatlas-aloitteen tapaustutkimukset, denguetarkkailu Ranskassa tai EYWA-hanke)
• Nykyinen denguerokote on tarkoitettu vain 9-45-vuotiaille henkilöille endeemisillä alueilla, joilla on aiemmin ollut infektio. Muita denguerokote-ehdokkaita arvioidaan parhaillaan, mutta ne eivät ole vielä käyttövalmiita (Chawla et al., 2014; WHO, 2022).

Hoito

• Ei erityistä ja tehokasta viruslääkehoitoa
• Nesteytys ja sängyn lepo
• Lääketieteellinen neuvonta komplikaatioiden ehkäisemiseksi
• Vaikeissa tapauksissa: kipulääkkeet, kuumetta alentavat lääkkeet tai niveltulehdushoidot

Referenssit

Brady, O. J. et al., 2013, Modelling adult Aedes aegypti and Aedes albopictus survival at different temperatures in laboratory and field settings, Parasites & Vektorit 6(351), 1–12. https://doi.org/10.1186/1756-3305-6-351

Chawla, P. ym., 2014, Clinical implications and treatment of dengue, Asian Pacific Journal of Tropical Medicine 7(3), 169–178. https://doi.org/10.1016/S1995-7645(14)60016-X.

Cochet, A., et al., 2022, Autochthonous dengue in Manner-Ranska, 2022: maantieteellinen levinneisyys ja ilmaantuvuuden lisääntyminen, Eurosurveillance 27(44), 2200818. https://doi.org/10.2807/1560-7917.ES.2022.27.44.2200818

ECDC, 2021a, Aedes aegypti – nykyinen tunnettu levinneisyys: Maaliskuu 2021. Saatavilla osoitteessa https://www.ecdc.europa.eu/en/publications-data/aedes-aegypti-current-known-distribution-march-2021. Viimeksi vierailtu joulukuussa 2022.

ECDC, 2021b, Aedes albopictus – nykyinen tunnettu levinneisyys: Maaliskuu 2021. Saatavilla osoitteessa https://www.ecdc.europa.eu/en/publications-data/aedes-albopictus-current-known-distribution-march-2021. Viimeksi vierailtu joulukuussa 2022.

ECDC, 2014–2022, Vuosittaiset epidemiologiset raportit vuosilta 2012–2020 – Dengue-kuume. Saatavilla osoitteessa https://www.ecdc.europa.eu/en/dengue-fever/surveillance-and-disease-data/annual-epidemiological-reports. Viimeksi haettu huhtikuussa 2023.

ECDC, 2023, Surveillance Atlas of Infectious Diseases. Saatavilla osoitteessa https://atlas.ecdc.europa.eu/public/index.aspx. Viimeksi haettu huhtikuussa 2023.

Li, Y. ja Wu, S., 2015, Dengue: Mikä se on ja miksi on enemmän, Science Bulletin 60(7), 661–664. https://doi.org/10.1007/s11434-015-0756-5

Marini, G. ym., 2020, Influence of Temperature on the Life-Cycle Dynamics of Aedes albopictus Population Established at Temperate Latitudes: Laboratoriokoe, hyönteiset 11(11), 808. https://doi.org/10.3390/hyönteiset11110808

Medlock, J. M. et al., 2015, Effect of climate change on vector-borne disease risk in the UK, The Lancet Infectious Diseases 15(6), 721–730. https://doi.org/10.1016/S1473-3099(15)70091-5.

Mercier, A. ym., 2022, Impact of temperature on dengue and chikungunya transmission by the mosquito Aedes albopictus, Scientific Reports 12(6973), 1-13. https://doi.org/10.1038/s41598-022-10977-4

Miranda, M. Á., et al., 2022, AIMSurv: Ensimmäinen yleiseurooppalainen yhdenmukaistettu seuranta ihmisen vektorivälitteisten tautien kannalta merkityksellisille Aedes-invasiivisille hyttyslajeille, Gigabyte 2022, 1–13. https://doi.org/10.46471/gigabyte.57

Murray, N. E. et ai., 2013, Denguen epidemiologia: aiemmat, nykyiset ja tulevat näkymät, kliininen epidemiologia 20(5), 299-309. https://doi.org/10.2147/CLEP.S34440

Murugesan, A. ja Manoharan, M., 2020, Dengue Virus. In: Ennaji, M.M. (toim.), Emerging and Reemerging Viral Pathogens 1, 281–359. Muualla osoitteessa https://doi.org/10.1016/B978-0-12-819400-3.00016-8

Pozzetto, B. ym., 2015, Is transfusion-transmitted dengue fever a potential public health threat?, World Journal of Virology 4(2), 113–123. https://doi.org/10.5501/wjv.v4.i2.113.

Sinhabahu, V. P. et al., 2014, Denguen perinataalinen tarttuminen: Tapausraportti, BMC:n tutkimusmuistiot 7(795), 1–3. https://doi.org/10.1186/1756-0500-7-795

Stephenson, C. ym., 2022, Imported Dengue Case Numbers and Local Climatic Patterns Are Associated with Dengue Virus Transmission in Florida, USA, Insects 13(2), 163. https://doi.org/10.3390/insects13020163

Tjaden, N. B. et al., 2017, Modelling the effects of global climate change on Chikungunya transmission in the 21st century, Scientific Reports 7(3813), 1–11. https://doi.org/10.1038/s41598-017-03566-3.

Trájer, A. J., 2021, Aedes aegypti in the Mediterranean container ports at the time of climate change: Aikapommi Euroopan hyttysvektorikartalla, Heliyon 7(9), e07981. https://doi.org/10.1016/j.heliyon.2021.e07981

Umakanth, M. ja Suganthan, N., 2020, Unusual Manifestations of Dengue Fever: A Review on Expanded Dengue Syndrome, Cureus 12(9), e10678. https://doi.org/10.7759/cureus.10678

Waldock, J. ym., 2013, The role of environmental variables on Aedes albopictus biology and chikungunya epidemiology, Pathogens and Global Health 107(5), 224–241. https://doi.org/10.1179/2047773213Y.0000000100

WHO, 2012, Denguekuumeen ehkäisyä ja valvontaa koskeva maailmanlaajuinen strategia 2012–2020. Maailman terveysjärjestö, Geneve. Saatavilla osoitteessa https://apps.who.int/iris/handle/10665/75303

WHO, 2022, Maailman terveysjärjestö. https://www.who.int/, viimeksi haettu elokuussa 2022

Xiao, F.-Z. et al., 2014, The effect of temperature on the extrinsic incubation period and infection rate of dengue virus serotype 2 infection in Aedes albopictus. Virology 159(11), 3053–3057. https://doi.org/10.1007/s00705-014-2051-1 arkistot

Yadav, P. ym., 2004, Effect of Temperature Stress on Immature Stages and Susceptibility of Aedes Aegypti Mosquitos to Chikungunya Virus, The American Journal of Tropical Medicine and Hygiene 70(4), 346–350. https://doi.org/10.4269/ajtmh.2004.70.346