Sopeutumistoimet

Sopeutumistoimilla pyritään mukauttamaan luonnon tai ihmisen järjestelmiä todellisiin tai odotettuihin ilmastollisiin ärsykkeisiin tai niiden vaikutuksiin. Ne koskevat yleensä tiettyä ilmastovaikutusten ja/tai ilmastonmuutokseen sopeutumisen alaa. Sopeutumistoimia suunnitellaan Karpaattien vuoristossa, joka on erityisen altis ilmastonmuutoksen vaikutuksille.

Tulevaisuudenepätäydellisyys: Ilmastonmuutosta ja siihen sopeutumista Karpaattien alueellakoskevassa asiakirjassa esitetään yhteenveto keskeisistä sopeutumistoimista alueen haavoittuvilla aloilla: vesivarat, metsät, kosteikot, niityt, maatalous ja matkailu. Hyväksymällä strategisen ohjelman ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi Karpaattien alueella sopimuspuolten konferenssi kehottaa sopimuspuolia, paikallis- ja alueviranomaisia ja muita Karpaattien alueen hallinnointiin ja kehittämiseen osallistuvia sidosryhmiä laatimaan toimintapolitiikkoja ja suunnittelemaan strategioita ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutumiseksi ja sen kielteisten vaikutusten lieventämiseksi. Ohjelman tavoitteena on auttaa Karpaattien yleissopimuksen jäsenvaltioita, paikallis- ja alueviranomaisia ja muita Karpaattien alueen hallinnointiin osallistuvia sidosryhmiä laatimaan ilmastonmuutokseen liittyviä ratkaisuja keinona turvata alueen kestävä kehitys. Ohjelmasta on keskusteltu kokouksissa ja työpajoissa Karpaattien yleissopimuksen maiden edustajien ja tarkkailijoiden sekä muiden asianomaisten sidosryhmien kanssa. Se hyväksyttiin Karpaattien yleissopimuksen sopimuspuolten konferenssin neljännessä kokouksessa (COP4) 23.–26. syyskuuta 2014. Strateginen ohjelma sisältää suosituksia politiikan kehittämisestä, institutionaalisista muutoksista ja ekosysteemiin perustuvista sopeutumistoimenpiteistä. Yhteenvetona se päättelee, että eri luonnonsuojelupolitiikkojen, vesipiirin hoidon ja kestävän maatalouden yhdistäminen voisi merkittävästi vahvistaa Karpaattien aluetta ja sen kykyä sietää ilmastonmuutosta. Kansainvälisen yhteistyön ja yhteisten toimien lisäämisestä saatava lisäarvo on erityisen tärkeä ilmastonmuutokseen sopeutumista suunniteltaessa, koska monet ilmastonmuutoksen ennakoiduista vaikutuksista, kuten vuodenaikojen vaihtelut lämpötilassa ja sademäärässä, tapahtuvat laajoilla maantieteellisillä alueilla ja vaikuttavat samanaikaisesti useisiin maihin.

Sopeutumisen valtavirtaistaminen muilla politiikan aloilla

Vesivarojen sopeuttamistoimenpiteet

Yksi tehokkaimmista sopeutumistoimista kuivuuden ja tulvien muodostamaa uhkaa vastaan Karpaattien vuoristossa on paikallinen veden varastointi. Varastointikapasiteettia voidaan lisätä tukkimalla (vanhat) kuivatuskanavat, jotka on aiemmin kaivettu mutta joilla ei useinkaan ole enää tarkoitusta. Tieverkostojen poistaminen voi myös edistää varastointia erityisesti Itä-Karpaattien alueella. Teiden poistaminen edellyttää kuitenkin maankäytön mukauttamista. Säännöllisiä kuljetuksia edellyttävät toiminnot (esim. heinäntuotanto) on korvattava kuljetuksettomilla käyttötarkoituksilla, kuten laiduntamisella tai luonnonsuojelulla. Kosteikkojen ja lampien (uudelleen)luominen lisää varastointikapasiteettia ja mahdollistaa sadeveden keräämisen. Rakenteelliset toimenpiteet, kuten patojen, vesisäiliöiden ja pinnanalaisten säiliöiden rakentaminen, auttavat myös. Patorakenne on kuitenkin suunniteltava huolellisesti, jotta jokien ekosysteemejä ei vahingoiteta.Pintaveden varastointia voidaan tehostaa suojelemalla ja ennallistamalla luonnonniittyjä, jotta sadevettä voi imeytyä syvempiin maaperäkerroksiin. Tätä maankäyttötoimenpidettä suositellaan erityisesti Karpaattien alueen karstijärjestelmissä, joissa niityt ovat pinnanalaisten vesivarojen ensisijainen vedenlähde.

Metsiä ja metsätaloutta koskevat sopeutumistoimenpiteet

Karpaattien mailla on rajalliset valmiudet toteuttaa toimenpiteitä, joilla autetaan metsiä ja metsätaloutta sopeutumaan ilmastonmuutokseen. Yksikään niistä ei ole vielä puuttunut suoraan ilmastonmuutokseen metsälainsäädännössään (vaikka asia on yleensä sisällytetty kansallisiin strategioihin). Sopeutumiskyky on huomattavasti alhaisempi Karpaattien alueen Romanian ja Serbian osassa Länsi-Karpaattien alueeseen verrattuna. Sopeutuminen olisi suunnattava käytännön metsänhoitoon ja -lainsäädäntöön ja varmistettava, että riskinarviointi otetaan huomioon metsäsuunnittelussa ja -hoidossa. Tämä on yhä tärkeämpää, ja on tarpeen muuttaa perinteistä puuntuotantoon suuntautunutta johtamista kohti mukautuvaa riskiherkkää johtamista. Mukautuvassa metsänhoidossa käytetään jatkuvan peitemetsätalouden ja luonnonläheisen metsätalouden kaltaisia käsitteitä metsien sopeutumiskyvyn lisäämiseksi ja ennakoitujen riskien pienentämiseksi. Se lisää kuivuutta sietävien lajien, pääasiassa tammien, osuutta ja vähentää haavoittuvien vedentarvetta vaativien havupuiden ja pyökin osuutta alemmilla korkeuksilla. Metsien kuivuudensietokykyä tukevia puulajikoostumuksen muutoksia on edistettävä. Haavoittuvien kuusimetsien osuutta on samalla vähennettävä huomattavasti. Olemassa olevista metsiköistä voidaan tehdä vastustuskykyisempiä lisäämällä metsikön lajien määrää siten, että lisätään luonnon monimuotoisuutta, ja ottamalla käyttöön kotoperäisiä lajeja. Toinen tärkeä toimintalinja on vahvistaa ja yhdenmukaistaa metsien seurantajärjestelmiä, jotta saadaan tietoa sopeutuvan metsänhoidon tueksi. Tähän sisältyy yli kansallisten rajojen esiintyvien invasiivisten tuholaisten ja tautien seuranta. Koska kuivuuden lisääntyminen lisää metsäpalojen riskiä, metsäpalojen ehkäiseminen on tärkeä sopeutumistoimenpide.Maisematasolla on lisättävä tietoisuutta metsien korvaamattomasta roolista yhdennetyssä vesistöjen hoidossa, erityisesti biologisen monimuotoisuuden, vesien sääntelyn ja eroosion torjunnan kannalta. Maisematason politiikkoja tarvitaan metsien pirstoutumisen välttämiseksi ja suurempien metsäalueiden yhteyksien ylläpitämiseksi, jotta voidaan tukea lajien luonnollista muuttoa ja geenivirtoja.

Kosteikkojen sopeuttamistoimenpiteet

Kosteikkojen sopeutumisstrategiat liittyvät läheisesti toimenpiteisiin, joilla parannetaan hydrologisten järjestelmien häiriönsietokykyä. Tähän sisältyy korkeamman korkeuden kosteikkojen käyttö veden säilyttämiseksi ja huippupäästöjen estämiseksi, tulvatasanteiden laajentaminen, jotta ne voivat varastoida ja purkaa enemmän vettä ja (uudelleen) luoda kosteikkoja pohjaveden täydentämiseksi. Kosteikkojen suojelu on integroitava tulvantorjuntakäytäntöihin ja tukiohjelmiin, joilla pyritään kosteikkojen ja turvemaiden ennallistamiseen, tulvatasanteiden kunnostamiseen ja uusien kosteikkojen ja järvien luomiseen. Paikoissa, joissa kosteikkojen ennallistaminen on vaikeaa, on erittäin suositeltavaa vähentää ulkoisia ei-ilmastollisia paineita, kuten maankäytön muutoksia ja saastumista. Kosteikkojen ja vesistöjen välisten yhteyksien parantaminen voi auttaa lajeja liikkumaan sekä säilyttää elinympäristöjen heterogeenisyyden ja biologisen monimuotoisuuden, mikä voi tarjota geneettistä monimuotoisuutta onnistuneeseen sopeutumiseen. Koska kosteikkoja koskevia tietoja on niukasti, ensisijaisena toimena on myös seurata vesien ja vesiekosysteemien tilaa.

Niittyjen sopeuttamistoimenpiteet

Tarkoitetaan monenlaisia hoidettuja ruohomaisia elinympäristöjä, joille kaikille on ominaista lyhyt heinäkasvien ja yrttien kasvillisuus. Nurmien ekologinen arvo riippuu vähän tuotantopanoksia käyttävästä maataloudesta, kuten heinän valmistuksesta ja laiduntamisesta, ja sen vuoksi sopeutumistoimenpiteet perustuvat viljelijöiden tukemiseen näiden vähän tuotantopanoksia käyttävien maataloustoimintojen ylläpitämisessä. Ilmastonmuutos johtaa muutoksiin veden saatavuudessa ja kasvukauden pidentyminen tai lyheneminen johtaa muutoksiin kasvillisuudessa ja luonnon monimuotoisuuden köyhtymiseen. Yleisesti ottaen voidaan yksilöidä seuraavat sopeutumistoimenpiteet: (Näitä toimenpiteitä on tarkasteltava yhdessä maataloutta koskevien ehdotettujen toimenpiteiden kanssa.)

• Pannaan täytäntöön maatalouden ympäristötoimenpiteet ja Natura 2000 -alueiden hoitosuunnitelmat.
• monipuolistaa taloudellisia mahdollisuuksia tuottamalla paikallisia luontoystävällisiä tuotteita;
• Mukautetaan hoitoa laiduntamisen ja niittämisen avulla ja vältetään hylkäämistä, multaamista ja lannoitusta.

Nurmien hoitoa voidaan mukauttaa esimerkiksi lykkäämällä niittopäiviä tai alentamalla laiduntamisintensiteettiä. Koska nämä muutokset vaikuttavat viljelijöiden tuloihin, viljelijä on korvattava maatalouden ympäristötoimenpiteillä. Tämä voidaan saavuttaa nimeämällä niityn luontotyypit EU:n luontotyyppidirektiivin mukaiseksi suojelualueeksi tai tukemalla viljelijöitä maatalouden ympäristöohjelmien kautta. Sopeuttamistoimenpiteet, joilla pyritään estämään Karpaattien puoliluontaisten niittyjen erityisen maiseman ja biologisen monimuotoisuuden häviäminen, ovat erottamaton osa ehdotettuja maatalouden sopeuttamistoimenpiteitä, koska niiden olemassaolo riippuu perinteisistä viljelykäytännöistä. Näiden niittyjen osoittaminen suojelualueiksi on toinen sopeutumistoimenpide, koska se voi auttaa varmistamaan hoidon. Lajien levinneisyyden seuranta ja haitallisten vieraslajien torjunta ovat myös tärkeitä sopeutumistoimia.

Maatalouden sopeuttamistoimenpiteet

Pienviljelijöille mahdollisia sopeutumisvaihtoehtoja voivat olla muutokset kylvöpäivissä ja viljelylajikkeissa, vesienhoidon ja kastelujärjestelmien parantaminen, kasvien ravinnon mukauttaminen sekä suojelu- ja maanmuokkauskäytännöt. Kestävää maataloutta ja maaseudun kehittämistä muuttuvassa ilmastossa koskevan laajemman tavoitteen saavuttamiseksi politiikoilla olisi tuettava viljelijöitä, jotka haluavat sopeutua. Nykyinen talousmarkkinamalli asettaa Karpaattien alueelle tyypilliset perinteiset pientilat epäedulliseen asemaan. Maataloustoiminta, kuten laiduntaminen korkealla sijaitsevilla niityillä, ei ole enää taloudellisesti kannattavaa. Viljelijät tarvitsevat teknistä ja taloudellista tukea esimerkiksi maatalouden ympäristötoimenpiteiden kautta, jotta he voivat jatkaa toimintaansa ja välttää niittyjen muuttumisen metsiksi.Karpaattien alueen kehityksen vuoksi (mukaan lukien maan hylkääminen, liiallinen laiduntaminen, väestön ikääntyminen ja valtion toimien rajalliset määrärahat) maaseutua on edistettävä houkuttelevana paikkana asua, työskennellä ja harjoittaa liiketoimintaa.Seuraavilla toimenpiteillä voidaan konkreettisesti auttaa viljelijöitä ja maataloutta sopeutumaan ilmastonmuutoksen vaikutuksiin. maatalouden ympäristötoimenpiteiden käyttöönotto (ks. myös niityt) lisähelpotustoimenpiteet, osaamisen ja yrittäjyyden parantaminen, jalostus ja kaupan pitäminen maatila- tai paikallistasolla (tiettyjen paikallisten tuotteiden osalta) sekä markkinoille pääsyn parantaminen. Sopeutumistoimenpiteiden on kohdistuttava sekä ilmastotekijöihin että muihin tekijöihin, koska molemmilla on merkittäviä toisiinsa liittyviä vaikutuksia laidunmaihin. Sopeutumistoimet voivat onnistua vain, jos niillä vahvistetaan myös maaseudulla asuvien yhteisöjen sosioekonomista selviytymiskykyä ja pyritään taloudellisesti elinkelpoiseen maaseutuun.

Matkailun sopeuttamistoimet

Monin paikoin matkailualan kehityspotentiaalia ei hyödynnetä riittävästi, eikä muutosjoustavuutta ole riittävästi eikä olemassa olevia mahdollisuuksia pystytä hyödyntämään. Ilmastonmuutokseen sopeutumisen vuoksi on suositeltavaa perustaa matkailun kehittäminen Karpaattien erityiseen luonnonkauneuteen ja kulttuuriin ja rajoittaa samalla massaturismin kehitystä. Tämä tarkoittaa, että matkailun kehittäminen olisi sisällytettävä laajempaan suunnitteluun, jotta voidaan jatkaa lomakohteiden ja markkinoiden monipuolistamista ja edistää kestävää kehitystä. Erityistoimiin kuuluvat ympärivuotisten ja kestävien kohteiden, joissa on hyvät majoitusmahdollisuudet (esim. hyvinvointi- ja konferenssihotellit), edistäminen, ilmastoystävällisten talviurheiluhankkeiden tukeminen (esim. laskettelurinteiden vaihtoehtoinen suunnittelu) sekä ekomatkailun, terveysmatkailun ja aktiivisen matkailun (kuten pyöräilyn ja patikoinnin) kehittäminen. Lisäksi ehdotetaan toimenpiteitä, joilla tuetaan matkailun tietoverkkojen kehittämistä alueella majoitusliikkeiden, tavarantoimittajien ja matkailujärjestöjen kanssa. Nämä verkostot tarjoaisivat ajantasaista tietoa ja varoituksia matkailun kannalta merkityksellisistä olosuhteista (sää, lumen syvyys, vaarat, tie- ja liikenneolosuhteet jne.).

Euroopan komissio

Euroopan ympäristökeskus