Tonavan alajuoksun vihreä käytävä: tulvatasanteiden ennallistaminen tulvasuojelua varten

Maa- ja metsätalous sekä liikenne ovat rasittaneet Tonavan alajuoksun luontoa. 1900-luvun jälkipuoliskolla lähes kolme neljäsosaa Tonavan alajuoksun tulvatasanteista katkaistiin patojen vuoksi pääjoesta ja muutettiin maatalousalueiksi, mikä vaikutti tulvajärjestelyihin. Lisäksi suuri osa Tonavasta kärsi soranoton, ruoppauksen ja patojen rakentamisen aiheuttamasta jokiuoman eroosiosta, mikä osaltaan alensi viereisten maatalousmaiden pohjavesiä. Ihmisen toiminnan aiheuttamasta pilaantumisesta johtuva rehevöityminen on vaikuttanut vakavasti Tonavaan ja erityisesti joen alaosiin. Tulvatasankometsän muuttaminen maataloudeksi ja monokulttuurisiksi hybridipoppeliviljelmiksi on lisännyt äärimmäisiä tulvatapahtumia. Tonavan vesistöalueella tapahtui viime aikoina suuria tulvia vuosina 2002, 2005, 2006, 2009, 2010, 2013 ja 2014.

Ilmastonmuutoksen odotetaan lisäävän tulvariskiä koko Tonavan alueella tapahtumien voimakkuuden, keston ja esiintymistiheyden osalta. Myös äkkitulvien mahdollisuus on suurempi kuivina kausina. Tulevien tulvatapahtumien kvantifiointiin liittyy kuitenkin huomattavaa epävarmuutta, koska tulevien sateiden arvioinnissa on puutteita.

Tonavan alajuoksun vihreitä käytäviä koskevan sopimuksen tavoitteena on

• säilytetään yhteensä 935 000 hehtaaria, mukaan lukien tehostettu suojelu 775 000 hehtaarille olemassa olevia suojelualueita ja uusi suojelu 160 000 hehtaarille;
• ennallistetaan 224 000 hehtaaria luonnon tulvatasankoa;
• edistää kestävää käyttöä ja kehitystä Tonavan alajuoksulla 1 000 kilometriä, Tonavan suistoalue mukaan luettuna.

Tulvatasanteiden ennallistamisen tarkoituksena on tarjota tilaa tulvavesien säilyttämiseen ja turvalliseen vapauttamiseen.

Tonavan alajuoksun vihreää käytävää koskevassa sopimuksessa Bulgarian, Romanian, Moldovan ja Ukrainan hallitukset sopivat 224 000 hehtaarin tulvatasanteen ennallistamisesta osana laajempaa 935 000 hehtaarin suojeltua aluetta, joka muodostaa Tonavan alajuoksun vihreän käytävän. Nämä kunnianhimoiset tavoitteet on tarkoitus saavuttaa pitkällä aikavälillä.

Vuoteen 2020 mennessä ennallistaminen oli käynnissä Ala-Tonavan yli 60 000 hehtaarin tulvatasanteilla. Patoja on poistettu, joten joki voi jatkaa luonnollista kulkuaan. Haitalliset kasvilajit on puhdistettu. Kymmeniä tuhansia alkuperäisiä puita on istutettu kymmeniin pieniin paikkoihin. Tämä auttaa metsiä uusiutumaan luonnollisesti paljon laajemmalla alueella. Romaniassa 6 000 hehtaaria tulvatasankoja Babina- ja Cernovca-, Mahmudia-, Balta Geraiului- ja Gârla Mare - Vrata -saarilla on yhdistetty tai ollaan yhdistämässä jokeen, mikä luo elinympäristöjen mosaiikin. Kun luonnolliset prosessit on palautettu, lukuisat lintulajit ovat palanneet ja kalakannat ovat kasvaneet. Tatarun saarelle Ukrainaan tuotiin perinteisiä nautarotuja vieraslajien hallitsemiseksi. Patoja poistettiin, jotta 750 hehtaaria maata voisi tulvia luonnollisesti, mikä tarjoaa luonnonvaraisille eläimille runsaasti ruokinta-, lisääntymis- ja kutualueita. Joitakin ennallistamishankkeita on edelleen käynnissä, kuten Gârla Mare- ja Vrata-hankkeet, jotka vaikuttavat 2 000 hehtaarin pinta-alaan.

Huonosti toimivien tulvavallien käytöstä poistaminen ja tulvatasanteiden ennallistaminen edistävät turvallisempaa ja tehokkaampaa tulvaveden pidättämistä, vankempia ja luotettavampia makean veden ekosysteemipalveluja, alentavat infrastruktuurin ylläpitokustannuksia ja vahvistavat paikallista taloutta monipuolistamalla luonnonvaroihin perustuvia elinkeinoja. Vuoden 2013 Tonavan tulvan aikana Ala-Tonavan varrella ei ollut tulvia, vaikka vesi oli keskitason yläpuolella.

WWF on ottanut vastuulleen Tonavan alajuoksun vihreän käytävän aloitteen osana WWF:n Living Planet -ohjelmaa, jonka tavoitteena on turvata tärkeiden biologisten resurssien ja ekosysteemien suojelu seuraavalle vuosituhannelle. Tonavan alajuoksun vihreää käytävää koskevassa hankkeessa WWF tekee tiivistä yhteistyötä sopimuksen allekirjoittaneiden maiden - Bulgarian, Romanian, Moldovan ja Ukrainan - hallitusten sekä paikallisten sidosryhmien kanssa. Tavoitteiden saavuttamiseksi kukin maa laati toimintasuunnitelman, jossa suojeltavaksi ja ennallistettavaksi osoitettiin lisää tulvatasanteita. Toimintasuunnitelmissa kuvattiin kunkin nimetyn alueen osalta, mitä erityistoimenpiteitä tarvittiin ja mihin toimiin oli ryhdyttävä näiden toimenpiteiden toteuttamiseksi.

Osallistuneet sidosryhmät tukivat säännöllistä tietojenvaihtoa - tapaamisten avulla ja perustamalla yhteyspisteitä neljän osallistujamaan ympäristöministeriöihin - Tonavan alajuoksun vihreän käytävän tehokkaan suojelun saavuttamiseksi. WWF:llä oli välittäjän rooli Tonavan alajuoksun vihreän käytävän maiden välisen viestinnän ja yhteistyön lisäämisessä. Se tuki myös konkreettisten kunnostushankkeiden, kuten laajennettavien mallien, toteuttamista.

Sekä kansalaisille että ympäristöjärjestöille tarjottiin mahdollisuus osallistua aktiivisesti päätöksentekoprosesseihin. WWF on toteuttanut tiedotuskampanjoita ja ottanut myös suuren yleisön ja kansalaisjärjestöt suoraan mukaan hankealueen päätöksentekoprosessiin. Kansallisella ja kansainvälisellä tasolla on harjoitettu aktiivista lobbausta Tonavan alajuoksun vihreän käytävän toteuttamisen vauhdittamiseksi.

Lisäksi etsittiin kumppaneita paikallisesti ja kansallisesti sekä kansainvälisesti, kuten GEF, UNDP, UNEP, Maailmanpankki, EU, WWF, IUCN, Ramsarin yleissopimus ja muut hallitukset (Itävalta, Saksa, Tanska, Alankomaat), pyytämään yhteistyötä ja apua Tonavan alajuoksun vihreän käytävän luomisessa ja ylläpidossa. Pääasiallinen rahoitus tuli WWF:ltä, kansallisilta hallituksilta, EU:lta ja elinkeinoelämältä.

Nykyään WWF:n toiminnan suurimpana haasteena on poliittisten muutosten vuoksi saada viranomaiset vakuuttuneiksi luontoon perustuvien ratkaisujen, kuten tulvatasanteiden ja kosteikkojen ennallistamisen, monista hyödyllisistä vaikutuksista ilmastonmuutoksen sietokyvyn parantamiseksi.

Kansainväliset sopimukset vesien ja jokien hoidon parantamiseksi ovat olleet tehokas muutosväline Tonavan vesistöalueella. Ympäristön luonnollisen ilmastokestävyyden palauttaminen (tässä tapauksessa laajamittainen sopeutuminen) poistamalla käytöstä tehotonta vesi-infrastruktuuria ja parantamalla siten luonnollista kykyä pitää yllä ja vapauttaa huipputulvia, tuo lisähyötyjä sekä luonnolle että ihmisille. Uudet mahdollisuudet ekomatkailuun, kalastukseen, laiduntamiseen ja kuitutuotantoon vahvistavat paikallista taloutta. Luontotyyppien parantunut laatu houkuttelee laajemman kirjon lajeja, myös uhanalaisia lajeja.

Tonavan alajuoksun vihreitä käytäviä koskeva sopimus tarjosi erinomaisen perustan hallituksen päätösten muuntamiselle toimiksi. Esimerkiksi Romaniassa ja Bulgariassa Natura 2000 -verkoston täytäntöönpano lisäsi merkittävästi suojelualuetta. Lisäksi ympäristölainsäädännön yhdenmukaistaminen EU:n vaatimusten kanssa, erityisesti vesipolitiikan puitedirektiivin täytäntöönpano, avasi uusia mahdollisuuksia sivusuuntaisten yhteyksien palauttamiseksi. Toisissa tapauksissa tärkein tekijä oli paikallisyhteisöjen tarve saada käyttöönsä parempia luonnonvaroja.

Maanomistuskysymysten asianmukainen huomioiminen oli avain hankkeen onnistumiseen. Kussakin ennallistamishankkeessa muutamasta kymmeneen maanomistajaa - ennallistamisalueen koosta riippuen - joutui vakuuttumaan siitä, että maankäytön muutos hyödyttäisi heitä. Yksityisten maanomistajien osalta oli tärkeää varmistaa, etteivät he menetä omistusoikeuksiaan. WWF käynnisti Romaniassa kaksi pilottihanketta, joissa paikalliset yhteisöt ja yksityishenkilöt antoivat maansa tulvan alle. Tällaisen tiukan maankäytön muutoksen hyväksymisen syynä oli niiden hyötyjen ymmärtäminen, joita saadaan tuottamattoman peltomaan muuttamisesta kosteikoiksi. Ennallistamishankkeiden täytäntöönpanoa nopeutettaisiin todennäköisesti, jos maanomistajia varten olisi käytössä rahoitusmekanismeja (kuten EU:n rahoitus tulvatasanteiden ennallistamiseen). Näin ei kuitenkaan ole yhdessäkään osallistujamaassa.

Toinen menestystekijä oli se, että johtoon nousi riippumaton ja osaava organisaatio - tässä tapauksessa WWF. Se jatkoi ponnistelujaan maiden lähentämiseksi, antoi teknistä ja taloudellista tukea kokouksille ja tausta-asiakirjoille, kannusti hallituksia sitoutumaan ja niin edelleen. Vakuuttavin peruste sopimuksen allekirjoittamiselle oli tarve omaksua kokonaisvaltainen lähestymistapa Tonavan alajuoksun luonnonsuojeluun ja ympäristönsuojeluun. Taloudellisten resurssien saatavuus on varmasti ollut tärkeää, mutta lopulta kunkin maan poliittisen tahdon uskotaan olevan ratkaiseva tekijä, jotta voidaan todella siirtyä täytäntöönpanoon laajemmassa mittakaavassa.

Tonavan alajuoksun vihreän käytävän tulvatasanteiden ennallistamisen on arvioitu maksavan 183 miljoonaa euroa.

Kosteikkojen ennallistaminen on tärkeää paitsi luonnolle myös ihmisille ekosysteemipalvelujen kannalta. Ennallistaminen tarjoaa monenlaisia etuja, kuten tulvien ja kuivuuden hallinta pitämällä ja vapauttamalla hitaasti vettä, veden puhdistaminen suodattamalla, luonnonvarojen (esim. kalojen ja ruokojen) tuotanto, virkistystoiminnan tukeminen ja monet muut. Nämä ekosysteemihyödyt tarjoavat myös taloudellisia hyötyjä, kuten tulvien aiheuttamien vahinkojen välttämisen.

Ekosysteemipalveluista (tulvien torjunta, vedenpuhdistus, pohjaveden täydentäminen, sedimenttien ja ravinteiden pidättäminen, biologisen monimuotoisuuden varastot, virkistyskäyttö, matkailu jne.) saatavien odotettujen vuotuisten tulojen arvioitiin olevan 111,8 miljoonaa euroa vuodessa. Kunkin ennallistetun tulvatasanteen hehtaarin arvioidaan tuottavan vuosittain 500 euroa ekosysteemipalveluja, mikä auttaa monipuolistamaan paikallisten ihmisten toimeentuloa (Mansourian et al., 2019).

Tonavan alajuoksun vihreän käytävän oikeusperusta on seuraava:

• Tonavan vesistöalueen suojelua ja ennallistamista koskeva strateginen toimintasuunnitelma;
• Tonavan vesistöalueen strategia ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi;
• Tonavan saasteiden vähentämistä koskeva GEF:n ohjelma valtioiden rajat ylittävien päästöjen analysoimiseksi;
• Tonavan vesistöalueella toteutettavat kosteikkoihin liittyvät toimet, joita rahoitetaan EU:n ympäristöalan Phare-ohjelmasta ja joissa korostettiin tarvetta toteuttaa toimia kosteikkojen ja tulvatasanteiden elinympäristöjen suojelemiseksi ja ennallistamiseksi koko Tonavan vesistöalueella;
• erityisesti vesilintujen elinympäristönä kansainvälisesti merkittäviä kosteikkoja koskeva yleissopimus (Ramsar, 1971);
• yleissopimus luonnonvaraisen kasviston ja eläimistön sekä niiden elinympäristön suojelusta Euroopassa (Bern, 1979);
• yleiseurooppalainen maisema- ja biodiversiteettistrategia;
• kansalliset strategiat ja sitoumukset biologisen monimuotoisuuden suojelemiseksi;
• Tonavan suojelua ja kestävää käyttöä koskevasta yhteistyöstä tehty yleissopimus (Sofia, 1994);
• Tonavan alueen maiden yhteisen toiminnan periaatteen vahvistaminen Tonavan ekosysteemin veden laadun ja ympäristöolosuhteiden suojelemiseksi ja ennallistamiseksi;
• Tonavan vesipiirin hoitosuunnitelma.

Tonavan alajuoksun vihreiden liikennekäytävien ohjelma alkoi vuonna 2000, ja se on jatkunut siitä lähtien ilman suunniteltua päättymisaikaa.

Vihreän käytävän luomiseen Tonavan alajuoksulle tähtäävien toimenpiteiden on tarkoitus olla pysyviä, jos niitä ylläpidetään asianmukaisesti.

Orieta Hulea
Conservation Director WWF International
Danube-Carpathian Programme
E-mail: ohulea@wwfdcp.ro 

Camelia Ionescu
Freshwater Project Manager
WWF Romania
E-mail: cionescu@wwf.ro 

Iulia Puiu
Project Manager for Wetland Restoration Projects
WWF Romania
E-mail: ipuiu@wwf.ro 

WWF:n kansainvälinen Tonavan ja Karpaattien ohjelma