Jokien ja tulvatasanteiden kunnostaminen ja ennallistaminen

Jokien ja tulvatasanteiden kunnostamiseen ja ennallistamiseen sisältyy monenlaisia toimenpiteitä, joissa painotetaan yhteisesti jokien luonnollisia toimintoja, jotka ovat saattaneet hävitä tai huonontua ihmisen toiminnan vuoksi (esim. patoaminen, leveiden ja pengerrysten rakentaminen, sedimentin ruoppaus, jokien luonnollisten muotojen muuttaminen, infrastruktuurin rakentaminen tulvatasanteelle jne.). Monia Euroopan jokia on muutettu merkittävästi viime vuosikymmeninä siten, että ne palvelevat vain yhtä tai muutamaa hallitsevaa toimintoa (esim. navigointia). Yksipuolinen käyttö, jossa ei oteta huomioon eri toimintoja, ei kuitenkaan ole enää optimaalista, vaan se korvataan yhdennetyllä lähestymistavalla. Jokien ja tulvatasanteiden ennallistamisella pyritään lieventämään inhimillisten muutosten kielteisiä vaikutuksia, mikä hyödyttää paitsi joen ekologista toimintaa myös ihmisyhteiskuntaa, kuten tulvariskien vähentämisessä, veden laadun parantamisessa ja pohjaveden muodostamisessa. Tulvatasanteet ovat luonnollinen järjestelmä niiden säilyttämiseksi ja ennallistamiseksi. Jokien ja tulvatasanteiden kunnostaminen ja ennallistaminen edellyttävät monimutkaisia ja pitkiä toimenpiteitä. tuen ja yleisen tietoisuuden lisääminen ovat olennaisen tärkeitä teknisiä ja ekologisia osatekijöitä.

Tulvatasanteiden ja jokikosteikkojen kunnostaminen ja ennallistaminen tarjoaa kausiluonteisia vesiluontotyyppejä, luo kotoperäisten rantametsien käytäviä ja luo varjoisia joki- ja maaluontotyyppejä. Lisäksi se auttaa säilyttämään ja hitaasti vapauttamaan päästöjä vesistöistä sekä helpottaa pohjaveden muodostumista ja parantaa veden laatua. Monien Euroopan maaperän soluttautumiskyky muuttui merkittävien maankäytön muutosten vuoksi. Näin ollen sademäärä, jolla pohjavesimuodostumia voidaan suodattaa ja muodostaa uudelleen, on monilla alueilla rajallinen. Ilmastonmuutokseen liittyvä sademäärien vaihtelu ja ääri-ilmiöiden lisääntyminen voivat johtaa pitkiin kuivuus- ja tulvakausiin, jotka pahentavat tilannetta entisestään. Jokien ja tulvatasanteiden ennallistaminen voi auttaa parantamaan hydrologista järjestelmää ja selviytymään näistä ilmastonmuutoksen vaikutuksista. Lisäksi jokien kosteikot voivat auttaa ylläpitämään suistojen ja suistojen ekosysteemien toimintaa ja luomaan luonnollisia maapiirteitä, jotka toimivat myrskypuskureina, mikä suojelee ihmisiä ja omaisuutta tulvavahingoilta, jotka liittyvät myös merenpinnan nousuun ja myrskyjen nousuun.

Veden varastointikapasiteetin parantaminen tulvatasangolla luonnollisten vedenpidätystoimenpiteiden avulla on osa jokien kunnostamista ja ennallistamista, ja se voi olla melko hyödyllistä tulvariskin vähentämiseksi. Luoteisten vesivarojen hallinta voi toteutua myös maatalousmaalla. yleensä maa pysyy maanviljelijöiden omaisuutena ja sitä käytetään tilapäiseen veden varastointiin. Säilöönottoalueiden on tarkoitus ottaa vastaan jokien huippupäästöt ja siten estää tulvat muualla. Suurten jokien varrelle voidaan sijoittaa hätäsäilytysalueita, joihin otetaan suuria määriä vettä äärimmäisissä olosuhteissa hengenvaarallisten tilanteiden ja suurten vahinkojen estämiseksi muualla, esimerkiksi kaupunki- tai maatalousalueilla.

Vedelle alttiiden maankäyttötyyppien ja -toimintojen siirtäminen alueille, joilla tulvariski on pienempi, on toinen vaihtoehto, joka voi helpottaa luonnollisempien hydrologisten järjestelmien palauttamista (ks. sopeutumisvaihtoehto ”vetäytyminen korkean riskin alueilta”). Näiden toimenpiteiden kustannukset voivat olla korkeat, jos muualla tarvitaan infrastruktuurin ja taloudellisen toiminnan pakkolunastusta, purkamista ja uudelleenrakentamista. Siirrettyjen alueiden joet ja tulvatasanteet tarjoavat hyvät mahdollisuudet ennallistamiseen, mikä paitsi parantaa elinympäristöjä myös edistää tulvasuojelua luomalla uusia pidätysalueita.

Joissakin erityistapauksissa toimenpiteet voivat koskea myös ruoppauskäytäntöjen mukauttamista veden syvyyden, purjehduskelpoisuuden, eroosion ja jokien lietteen muutoksiin. Jos päätös meriliikenteen väylien syventämisestä katsotaan välttämättömäksi, ruoppaus olisi toteutettava siten, että vaikutukset minimoidaan ja/tai varmistetaan asianmukaisten ekologisten olosuhteiden säilyminen lähialueilla esimerkiksi luomalla suojakaistoja. Soveltamalla (ja rahoittamalla) joen ja sen tulvatasanteiden kunnostamista, myös korvaavana lähestymistapana väylän syventämisessä, voidaan varmistaa elinympäristöjen ja niiden tarjoamien palvelujen (kuten tulvasuojelun) säilyttäminen.

Euroopassa on oltu yhä kiinnostuneempia jokien ja tulvatasanteiden kunnostamisesta, kuten Alankomaiden aluesuunnitteluohjelmassa ”Roomfor the River”. Ohjelmaan sisältyi useita toimenpiteitä jokien ja tulvatasanteiden kunnostamiseksi ja ennallistamiseksi, jokien tilan lisäämiseksi ja vedenkorkeuden alentamiseksi, kuten tulvatasanteiden madaltaminen, patojen siirtäminen kauemmas sisämaahan, jokien varsien madaltaminen ja kesäpohjien syventäminen. Muita esimerkkejä ovat Yhdistyneen kuningaskunnan Anglian vesipiirin hoitosuunnitelma, johon sisältyy erilaisia jokien ennallistamishankkeita, joilla pyritään lieventämään hydromorfologisten muutosten vaikutuksia. Muut tulvatasanteiden ennallistamistoimet perustuvat vesipolitiikan puitedirektiiviin, esimerkiksi Rheinvorland-Südissä Ylä-Reinillä, Bourretissa Garonnessa ja Long Eau -joella Englannissa toteutettavat toimet. Monia jokien ennallistamishankkeita yhteisrahoitetaan EU:n Life-ohjelmasta. Hankkeita käynnistetään ja toteutetaan usein kannustamalla vesirakentamisen, tulvasuojelun, maankäytön ja luonnonsuojelun välistä yhteistyötä.