Jokien ja tulvatasanteiden ennallistaminen

Jokien ja tulvatasankojen kunnostaminen ja ennallistaminen käsittää monenlaisia toimenpiteitä, joissa painotetaan yhdessä jokien luonnollisia toimintoja, jotka ovat saattaneet kadota tai heikentyä ihmisen toiminnan vuoksi (esim. patoaminen, leveiden ja pengerrysten rakentaminen, sedimentin ruoppaus, jokien luonnollisten muotojen muuttaminen, infrastruktuurin rakentaminen tulvatasanteelle jne.). Monia Euroopan jokia on muutettu merkittävästi viime vuosikymmeninä, jotta ne palvelisivat vain yhtä hallitsevaa toimintoa (esim. navigointia) tai muutamia muita. Yksipuolinen käyttö, jossa ei oteta huomioon eri toimintoja, ei kuitenkaan ole enää optimaalista, ja se korvataan integroidulla lähestymistavalla. Jokien ja tulvatasankojen ennallistamisella pyritään lieventämään ihmisen toiminnan muutosten kielteisiä vaikutuksia, mikä hyödyttää joen ekologisen toiminnan lisäksi myös ihmisyhteiskuntaa, kuten tulvariskien vähentämisessä, veden laadun parantamisessa ja pohjaveden kerääntymisessä. Tulvatasangot ovat luonnollinen järjestelmä säilyttämistä ja ennallistamista varten. Jokien ja tulvatasanteiden kunnostaminen ja ennallistaminen edellyttää monimutkaisia ja pitkiä toimia. Tuen ja yleisen tietoisuuden lisääminen on olennaisen tärkeää teknisinä ja ekologisina osatekijöinä.

Tulvatasanteiden ja jokien kosteikkojen kunnostaminen ja ennallistaminen tarjoaa kausiluonteisia vesiluontotyyppejä, luo kotoperäisten rantametsien käytäviä ja luo varjoisia joki- ja maaluontotyyppejä. Lisäksi se auttaa pitämään yllä ja vapauttamaan hitaasti päästöjä vesistöistä sekä helpottaa pohjaveden kerääntymistä ja parantaa veden laatua. Monien Euroopan maiden soluttautumiskyky muuttui merkittävien maankäytön muutosten vuoksi. Sademäärä, jolla pohjavesimuodostumat voivat imeytyä ja täyttyä, on näin ollen monilla alueilla rajallinen. Ilmastonmuutokseen liittyvä sademäärien vaihtelu ja ääri-ilmiöiden lisääntyminen voivat johtaa pidempiin kuivuuskausiin ja tulviin, jotka pahentavat tilannetta entisestään. Jokien ja tulvatasanteiden ennallistaminen voi auttaa parantamaan hydrologista järjestelmää ja selviytymään näistä ilmastonmuutoksen vaikutuksista. Lisäksi jokien kosteikot voivat auttaa ylläpitämään suisto- ja suistoekosysteemien toimintaa ja luomaan luonnollisia maapiirteitä, jotka toimivat myrskypuskureina, mikä suojelee ihmisiä ja omaisuutta tulvavahingoilta, jotka liittyvät myös merenpinnan nousuun ja myrskyjen nousuun.

Veden varastointikapasiteetin parantaminen tulvatasanteella luonnollisten vedenpidätystoimenpiteiden avulla on osa jokien kunnostamista ja ennallistamista, ja siitä voi olla melko paljon hyötyä tulvariskin vähentämisessä. Luontaisen metsänviljelyaineiston käyttöönotto voi tapahtua myös viljelysmaalla. Yleensä maa on viljelijöiden omaisuutta ja sitä käytetään väliaikaiseen veden varastointiin. Säilytysalueiden on tarkoitus ottaa vastaan jokien huippupäästöt ja siten estää tulvat muualla. Suurten jokien varsille voidaan sijoittaa hätävara-alueita, joille saadaan suuria vesimääriä äärimmäisissä olosuhteissa, jotta voidaan estää hengenvaaralliset tilanteet ja suuret vahingot muualla, esimerkiksi kaupunki- tai maatalousalueilla.

Vedelle alttiiden maankäyttötyyppien ja -toimintojen siirtäminen alueille, joilla tulvariski on pienempi, on toinen vaihtoehto, joka voi helpottaa luonnollisempien hydrologisten järjestelmien palauttamista (ks. sopeutumisvaihtoehto ”Retriit from high-risk areas”). Näiden toimenpiteiden kustannukset voivat olla korkeat, jos on pakkolunastettava, purettava ja rakennettava uudelleen infrastruktuuria ja taloudellista toimintaa muualla. Uudelleensijoitetuilla alueilla sijaitsevilla joilla ja tulvatasanteilla on hyvät ennallistamismahdollisuudet, mikä ei ainoastaan paranna elinympäristöjä vaan edistää myös tulvasuojelua luomalla uusia suojelualueita.

Joissakin erityistapauksissa toimenpiteet voivat koskea myös ruoppauskäytäntöjen mukauttamista jokien syvyyden, purjehduskelpoisuuden, eroosion ja siltautumisen muutoksiin. Jos päätös meriliikenteen navigointikanavien syventämisestä katsotaan väistämättömäksi, ruoppaus olisi toteutettava siten, että vaikutukset minimoidaan ja/tai varmistetaan asianmukaisten ekologisten olosuhteiden säilyminen lähialueilla esimerkiksi luomalla suojakaistoja. Joen ja sen tulvatasanteiden kunnostaminen (ja rahoittaminen) voi myös kompensoivana lähestymistapana navigointikanavan syventämiseen varmistaa elinympäristöjen ja niiden tarjoamien palvelujen (kuten tulvasuojelun) säilymisen.

Eurooppa on ollut yhä kiinnostuneempi jokien ja tulvatasanteiden kunnostamisesta, kuten Alankomaiden aluesuunnitteluohjelmassa ”Room for the River”. Ohjelmaan sisältyi useita toimenpiteitä, jotka johtivat jokien ja tulvatasanteiden kunnostamiseen ja ennallistamiseen, jokien tilan lisäämiseen ja vedenkorkeuden alentamiseen. Tällaisia toimenpiteitä olivat muun muassa seuraavat: tulvatasanteiden laskeminen, patojen siirtäminen sisämaahan, jokien varsien laskeminen ja kesäpenkkien syventäminen. Muita esimerkkejä ovat Yhdistyneen kuningaskunnan Anglianin vesipiirin hoitosuunnitelma, johon sisältyy erilaisia jokien ennallistamishankkeita, joilla pyritään lieventämään hydrologis-morfologisten muutosten vaikutuksia. Muita tulvatasanteiden ennallistamistoimia ohjaa vesipolitiikan puitedirektiivi, esimerkiksi ,, jota toteutetaan Rheinvorland-Südissä Ylä-Reinillä, Bourret Garonnella ja Long Eau -joella Englannissa. Monia jokien ennallistamishankkeita yhteisrahoitetaan EU:n Life-ohjelmasta. Hankkeita käynnistetään ja toteutetaan usein kannustamalla vesirakentamisen, tulvasuojelun, maankäytön ja luonnonsuojelun välistä yhteistyötä.

Tämän sopeutumisvaihtoehdon täytäntöönpano edellyttää eri toimijoiden (jokien hoitajien, maanviljelijöiden, kylien asukkaiden jne.) osallistumista, jotta sopeutumisvaihtoehdon hyväksyminen olisi mahdollista. Keskeisten sidosryhmien varhainen osallistuminen on olennaisen tärkeää, jotta voidaan hallita asianmukaisesti esimerkiksi maankäyttöön ja maanomistukseen liittyviä konflikteja.

Jokien ja tulvatasanteiden ennallistamistoimenpiteiden täytäntöönpanolla voi olla kielteisiä vaikutuksia merenkulkuun ja erilaisia (sekä myönteisiä että kielteisiä) vaikutuksia matkailuun, maatalouteen ja kuivatukseen. Yleisesti ottaen sillä on tarkoitus olla myönteisiä vaikutuksia biologiseen monimuotoisuuteen ja luontotyyppien suojeluun. Se ei kuitenkaan aina ole mahdollista toteuttaa, koska joskus keinotekoiset joen reunat eivät mahdollista joen luonnollista ennallistamista.

Menestystekijöitä ovat yleensä vahva yhteistyö julkishallintojen ja muiden sidosryhmien välillä, tuen lisääminen ja yleisen tietoisuuden lisääminen. Koska kunnostustoimenpiteet ovat hyvin tapauskohtaisia, niiden tehokkuus ja vaikuttavuus riippuvat myös suuresti paikallisista olosuhteista ja erityisesti sovelletuista toimenpiteistä.

Jokien ja tulvatasanteiden kunnostamisen ja ennallistamisen etuja ovat muun muassa seuraavat:

• Parempi suoja tulvilta, jotka liittyvät suuriin sademääriin, jotka johtuvat jokijärjestelmän lisääntyneestä virtauskapasiteetista tulvatapahtumien aikana ja/tai veden virtausnopeuden hidastumisesta;
• Parempi suoja tulvilta, jotka liittyvät merenpinnan nousuun ja myrskyjen nousuun suiston ja suiston kosteikkojen puskurivaikutuksen ansiosta;
• luontotyyppien säilyttäminen, ekologisten yhteyksien parantaminen ja niihin liittyvät myönteiset vaikutukset biologiseen monimuotoisuuteen;
• vesiekosysteemien toimintojen ja niihin liittyvien ihmisyhteiskunnalle tarjottavien palvelujen ylläpitäminen;
• Lisääntynyt pohjaveden muodostuminen.

Passiivinen jokien ennallistaminen, kuten jokien kunnossapidosta luopuminen, joka on edullisempaa ja helpompaa soveltaa pidempiin jokien osuuksiin, voi johtaa valuma-alueeseen yhtä myönteisiin ympäristövaikutuksiin kuin kalliisiin aktiivisiin ennallistamistekniikoihin.

Kustannukset voivat olla luonteeltaan erilaisia (esim. investoinnit, ylläpito, korvaukset jne.), ja ne voivat vaihdella huomattavasti Euroopassa ja tapauskohtaisesti. Esimerkiksi Alankomaissa toteutettavassa Room for the River -ohjelmassa veden varastointitoimenpiteiden käyttöönotto maatiloilla voidaan korvata vuosittain viljelykasvien arvioiduista vahingoista tai maksaa kerran maan arvon alenemisesta. Kumpikin kustannustyyppi riippuu vedenpaisumuksen todennäköisyydestä.

Jokien ja tulvatasanteiden kunnostaminen ja ennallistaminen, mukaan lukien luoteisten vesistöjen suojelu, edistää EU:n keskeisten politiikkojen, kuten vesipolitiikan puitedirektiivin, tulvadirektiivin sekä luontotyyppi- ja lintudirektiivin, tavoitteiden saavuttamista. Jokien kunnostamista ja ennallistamista voidaan rahoittaa myös yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) maaseudun kehittämispolitiikasta sekä Interreg- (Euroopan alueellinen yhteistyö, Euroopan alueellinen yhteistyö) ja LIFE+-ohjelmista.

Täytäntöönpanoaika riippuu suuresti soveltamisen laajuudesta, toiminta-alan erityisedellytyksistä ja hyväksytyistä toimenpiteistä. Joki- ja tulvatasanteiden kunnostaminen ja ennallistaminen on yleensä monimutkainen prosessi, joka edellyttää pitkän aikavälin toimia. Se voi vaihdella yhdestä vuodesta (esim. hyvin erityisissä ja rajallisissa interventioissa, kuten ruoppauksessa tai suojakaistojen luomisessa) yli 25 vuoteen (esim. jokien tilaa koskevassa ohjelmassa).

Jos kuntoutusta ylläpidetään jatkuvasti, suurin osa kuntoutustoimenpiteistä voi jatkua loputtomiin.