Parannetaan ekologisten verkostojen toiminnallista yhteenliitettävyyttä

Ekosysteemejä ja luonnon monimuotoisuutta ovat jo pitkään vaarantaneet monet tekijät, kuten maankäytön muutoksista johtuva elinympäristöjen muutos, ihmisen eri toiminnoista johtuva elinympäristöjen häviäminen, esimerkiksi liikennereiteistä johtuva elinympäristöjen pirstoutuminen jne. Ilmastonmuutos on olennainen tekijä, joka lisää elinympäristöihin ja luonnon monimuotoisuuteen kohdistuvaa painetta. Jokaisella organismilla on tiettyjä vaatimuksia ilmasto-olosuhteiden suhteen. Tämä näkyy lajien maailmanlaajuisessa levinneisyydessä. Lämpötilan nousu ja muuttuvat sadeolosuhteet sekä ääri-ilmiöiden lisääntyminen merkitsevät sitä, että organismien on joko sopeuduttava tai siirryttävä uusiin elinympäristöihin. Aluerajojen muutoksen odotetaan muuttavan lajien määrää ja lajikoostumusta biokoenoosissa ja biotoopeissa.

Ekologiset yhteydet ovat ratkaiseva tekijä lajien eloonjäämisen ja vaelluksen sekä populaatioiden sopeutumispotentiaalin kannalta. Ekologisten yhteyksien edistäminen on tärkeä vaihtoehto dynaamisten sopeutumisprosessien mahdollistamiseksi ekosysteemeissä ja siten biologisen monimuotoisuuden vähenemisen torjumiseksi ja ekosysteemipalvelujen säilyttämiseksi erityisesti muuttuvien ilmasto-olosuhteiden vuoksi. Lisäksi terveet ekosysteemit tarjoavat lukuisia hyödykkeitä ja palveluja, jotka ovat elintärkeitä ihmisyhteiskunnalle. Nämä palvelut ovat erityisen tärkeitä ekosysteemeihin perustuvien lähestymistapojen kannalta ilmastonmuutokseen sopeutumisessa ja katastrofiriskien vähentämisessä, esimerkiksi tulvilta, lumivyöryiltä ja muilta ilmastoon liittyviltä vaaroilta suojautumisen varmistamisessa, maaperän tai rannikoiden eroosion ehkäisemisessä ja (mikro)ilmaston sääntelyssä (säätelypalvelut).

Biologisen monimuotoisuuden suojelussa ja ekosysteemipalvelujen parantamisessa on mentävä staattisia suojelualueita pidemmälle. Ekologista jatkumoa on parannettava maankäytön muutoksen ja ilmastonmuutoksen vaikutusten lieventämiseksi. Luontotyyppien jatkuva häviäminen johtaa itse asiassa pirstoutumiseen ja lisää maiseman ”mahtavuutta” ja eristyneisyyttä erillisten luontotyyppien ”saarten” kanssa. Nämä luontotyypit menettävät ekologisen toimivuutensa, olennaisia ekologisia prosesseja ei voida enää toteuttaa eikä vaellus muihin luontotyyppeihin ole enää mahdollista.

Lintu-ja luontotyyppidirektiiveihin perustuvalla EU:n Natura 2000 -verkostolla tuetaan luonnonsuojelualueiden verkoston luomista kaikkien jäsenvaltioiden kesken. Nämä suojellut ja luonnonarvoltaan merkittävät alueet voivat tarjota tärkeän lähtökohdan ekologisen toimivuuden ylläpitämiselle. Toimivien yhteyksien ja koko alueen kattavan ekologisen verkoston edistämiseksi tarvitaan myös ekologisia käytäviä suojelualueiden välillä, myös valtioiden välisellä ja makroalueellisella tasolla. Tämän vuoksi tarvitaan myös yleisiä luontotyyppitoimenpiteitä laajemmassa ympäristössä. Näitä ovat kestävän maankäytön politiikat ja toimenpiteet (esim. maisemaelementtien säilyttäminen, ekologinen maatalous ja ekologinen maankäyttö), rahoitusmekanismit sekä suunnittelun sääntely ja politiikat.

Vihreää infrastruktuuria koskevalla EU:n strategialla pyritään strategisesti suunniteltuun luonnonalueiden ja osittain luonnontilaisten alueiden verkostoon, jolla tuetaan biologisen monimuotoisuuden säilyttämistä, parannetaan ympäristöolosuhteita ja tuotetaan keskeisiä ekosysteemipalveluja. Vihreään infrastruktuuriin kuuluvat suojelualueet, ponnahduslaudat ja verkkoelementit, mutta myös viheralueet, luonnonvaraisten eläinten ja kasvien käytävät ja muut viheralueet sekä ekotekniset rakenteet, jotka mahdollistavat pirstoutumisen kielteisten vaikutusten lieventämisen. Tämä vihreän infrastruktuurin strategisen suunnittelun lähestymistapa voi edistää merkittävästi ekosysteemien ja ekologisten verkostojen toiminnallisten yhteyksien parantamista.

Useat sopeutumisvaihtoehdot liittyvät läheisesti vihreän infrastruktuurin suunnitteluun ja täytäntöönpanoon. Ekologiset yhteydet ovat olennaisen tärkeitä kasvi- ja eläinlajien sopeutumiskyvyn parantamiseksi ja ekosysteemien häiriönsietokyvyn vahvistamiseksi. Samalla ekosysteemipalveluja säilyttämällä ekologisten ja toiminnallisten yhteyksien parantaminen voi edistää muita sopeutumisen muotoja, jotka ovat merkityksellisiä myös ihmisille, esimerkiksi peltometsäviljelyn, jokien ja tulvatasanteiden ennallistamisen tai luontotyyppien mukautuvan hoidon avulla. Sekä nopeasti muuttuvan ilmaston vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen että ekosysteemipalvelujen merkitys ilmastonmuutokseen sopeutumisen kannalta osoittavat, kuinka tärkeää on parantaa ekologisia verkostoja sopeutumistoimenpiteenä.