Rantapuskureiden perustaminen ja ennallistaminen

Rannikkoalueiden suojakaistojen käyttöönotto edellyttääeri toimijoiden (jokien hoitajien, maanviljelijöiden jne.) osallistumista, jotta sopeutumisvaihtoehdonkäyttöönotto olisi mahdollista. Yleisö hyväksyy vaihtoehdon yleensä hyvin, koska silläon myönteisiä vaikutuksiamaisemaan ja koska se tarjoaa useita yhteishyötyjä. Ympäristöohjelmiin ja luonnonarvoltaan merkittäviin viljelyalueisiin osallistuvat paikallisviranomaiset voivat auttaa käytännön toteutuksessa. 

Kasvillisten suojakaistojenmenestys riippuu voimakkaasti ominaisuuksista, kuten puskurivyöhykkeen leveydestä, viereisten peltojen kaltevuudesta, maaperän tyypistä ja lajikkeesta sekä kasvillisuuden tiheydestä. Vähäiset väliaikaiset kielteiset sivuvaikutukset kasvillisuuden istutuksen ja siihen liittyvien töiden aikana vesistössä ovat hyvin kompensoituja, mutta keskipitkän tai pitkän aikavälin myönteisiä vaikutuksia, jos vaihtoehto on huolellisesti suunniteltu ja suunniteltu. 

Tulvien ja kuivuuden lieventämisvaikutukset voivat vaihdella paikallisten olosuhteiden sekä suunnittelun ja täytäntöönpanon laadun mukaan. Metsäiset puskurit luovat puumaisia roskia, jotka vaikuttavat eniten purojen morfologiaan. Puiden ja pensaiden koko, ikä ja tiheys ovat tekijöitä, jotka on otettava huomioon tulvantorjunnan, vedenpidätyskyvyn ja suodatuskapasiteetin tehokkuudessa. Kasvillisuusvyöhykkeet, joille istutetaan kotoperäisiä lajeja, voivat myös edistää paikallista biologista monimuotoisuutta pitkällä aikavälillä. Jos istutetaan vierasperäisiä lajeja, niillä voi olla kielteisiä vaikutuksia puskureiden pitkän aikavälin kestävyyteen tai ne voivat vahingoittaa alueen kotoperäisiä ekosysteemejä.  Asianmukaisen kasvillisuuden valintaa on arvioitava huolellisesti, jotta voidaan varmistaa maaperän ja veden suuri pidätyskyky ja edistää paikallista biologista monimuotoisuutta. Kasvillisuuden säännöllisen ylläpidon tarvetta olisi myös harkittava sen säilyttämiseksi pitkällä aikavälillä tarvittavien toimien minimoimiseksi. 

On myös olemassa erilaisia sosiaalisia ja taloudellisia tekijöitä, jotka voivat hillitä rantapuskureiden käyttöönottoa, mukaan lukien: kannustinohjelmien puute, huonosti määritellyt tavoitteet, hoidon puute ja maanomistajien vastustus. 

Rannikkoalueiden suojakaistojen kokonaiskustannuksiin sisältyvät suunnittelukustannukset, istutuskustannukset (puut, pensaat, paikallinen kasvillisuus), maakustannukset ja/tai tilan/laidunalueen korvaamisesta aiheutuvat tulonmenetykset sekä kunnossapitokustannukset. Nämä kustannukset riippuvat suuresti suojakaistan sijainnista ja koosta, mutta niiden on osoitettu olevan pitkälti tasapainossa pitkän aikavälin hyötyjen kanssa. 

Rantapuskurit tarjoavat useita etuja ilmastonmuutokseen sopeutumiseen, kuten mikroilmaston luominen, tulvien ja kuivuuden lieventäminen. Lisäksi rantapuskurit ovat tärkeitä maiseman säilyttämisen ja ennallistamisen kannalta, koska ne toimivat biologisen monimuotoisuuden käytävänä ja parantavat paikallista veden laatua ravinteiden ja epäpuhtauksien suodatuskapasiteetin avulla. Puskurikaistat voivat myös vähentää lannoituskustannuksia ravinnevalumien vähenemisen vuoksi ja vähentää jokien rantojen ennallistamistiheyttä tulvien ja eroosion vähenemisen vuoksi. 

Lisäksi monivuotinen kasvillisuus, kuten puut, on erityisen hyödyllistä ilmakehän hiilen sitomisessa pitkällä aikavälillä, mikä tekee rantapuskureista mahdollisen välineen edistyä edelleen ilmastonmuutoksen hillitsemisessä. 

YMP:n mukaan viljelijöiden on suojeltava ja hoidettava vettä perustamalla suojakaistoja vesistöjen varrelle, hallinnoimalla kasteluvettäja suojelemalla pohjavettä pilaantumiselta. Yhteistä maatalouspolitiikkaa vuosiksi 2023–2027 koskevan uuden ehdotuksenmukaan viljelijöiden on noudatettava viherryttämisvaatimuksia saadakseen tukea. Tämä koskee myös vähintään kolmen metrin levyisiä jokien varsilla sijaitsevia suojakaistoja, joilla ei ole torjunta-aineita eikä lannoitteita. Ennen YMP:n uusien uudistusten voimaantuloa suojakaistan koolle tai alueelle ei kuitenkaan ole yhteistä määritelmää, ja hallitukset voivat laatia omat suojakaistan määritelmänsä. Maaseudun kehittämisohjelmassa myönnetään tukia tällaisten puskurivyöhykkeiden laajentamiseksi. Tämä voi sisältää myös enemmän metsäisiä alueita. 

Rantapuskurien rakentamisen mukauttamisvaihtoehto liittyy myösEU:nvesipolitiikanpuitedirektiiviin ,jossa edellytetään, että kukin vesistöalue toimittaa kuuden vuoden välein hoitosuunnitelman vesivarojen suojelemiseksi ihmisen aiheuttamilta paineilta, myös maatalouden valumavesiltä, hyvän ekologisen tilan saavuttamiseksi.  

Täysin kypsän rantapuskurin, johon sisältyy puita ja varjostushyötyjä, kehittäminen sekä biodiversiteettikäytävän luominen voisi vaatia 10–15 vuotta. Vuoden kuluessa voidaan kuitenkin istuttaa pensaita ja paikallista kasvillisuutta, jotka alkavat jo näyttää ensimmäisiä myönteisiä vaikutuksia eroosion vähenemisen ja epäpuhtaussuodatuksen kannalta. Alueen seurantaa ja ylläpitoa olisi hallinnoitava huolellisesti erityisesti ensimmäisten viiden vuoden aikana, ja hoitotoimia olisi vähennettävä 5–10 vuoden kuluttua puskurin perustamisesta, kun siitä tulee kypsempi ja vähemmän altis paikallisille ympäristöpaineille. 

Odotettu käyttöikä on yli 25 vuotta, jos toimenpiteet ovat vakiintuneet ensimmäisinä täytäntöönpanovuosina, ja suurin osa ylläpidosta tapahtuu ensimmäisten 5–10 vuoden aikana.