Maankäytön suunnittelu

Keskeiset viestit

• Maankäytön suunnittelua pidetään yhtenä tehokkaimmista prosesseista, joilla helpotetaan paikallista sopeutumista ilmastonmuutokseen. Kuntien maankäytön suunnitteluprosessissa EU:ssa käytettävissä olevat nykyiset prosessit ja välineet, kuten viralliset suunnitelmat, kaavoitus ja/tai kehitysluvat, auttavat minimoimaan kunnalle aiheutuvat kehitysriskit, jotka johtuvat lisääntyneiden tulvien, maastopalojen, maanvyörymien ja/tai muiden muuttuvasta ilmastosta johtuvien luonnonuhkien ennakoiduista vaikutuksista.

Vaikutukset, haavoittuvuudet ja riskit

Eurooppa on yksi maailman intensiivisimmin käytetyistä maanosista. Eniten maata (jopa 80 prosenttia) käytetään asuttamiseen, tuotantojärjestelmiin (erityisesti maa- ja metsätalouteen) ja infrastruktuuriin. Usein syntyy kuitenkin ristiriitaisia maankäyttövaatimuksia, jotka edellyttävät päätöksiä, joihin liittyy kovia kompromisseja.

Maan käyttöönotto, kaupunkirakenteen hajautuminen ja taloudellinen toiminta johtavat elinympäristöjen pirstoutumiseen ja heikentävät ekosysteemien häiriönsietokykyä. Hajanaisuus vaikuttaa kaikkiin Euroopan alueisiin, myös hyvin harvaan asuttuihin alueisiin. Hajanaisuuden seurannalla tuetaan poliittisia toimia, joilla pyritään varmistamaan, että jäljellä olevat luontotyypit voivat tukea biologista monimuotoisuutta.

Maankäytön suunnittelua pidetään yhtenä tehokkaimmista prosesseista, joilla helpotetaan paikallista sopeutumista ilmastonmuutokseen. Kuntien maankäytön suunnitteluprosessissa EU:ssa käytettävissä olevat nykyiset prosessit ja välineet, kuten viralliset suunnitelmat, kaavoitus ja/tai kehitysluvat, auttavat minimoimaan kunnalle aiheutuvat kehitysriskit, jotka johtuvat lisääntyneiden tulvien, maastopalojen, maanvyörymien ja/tai muiden muuttuvasta ilmastosta johtuvien luonnonuhkien ennakoiduista vaikutuksista.

Poliittinen kehys

Maankäytön suunnittelua ja hallintaa koskevat päätökset tehdään yleensä paikallisella tai alueellisella tasolla, esimerkiksi osana kaupunkisuunnittelua tai maa- ja metsätalouskäytäntöjä. Euroopan komission tehtävänä on kuitenkin varmistaa, että jäsenvaltiot ottavat ympäristönäkökohdat huomioon maankäytön kehittämissuunnitelmissaan ja soveltavat yhdennettyä maankäyttöä. Esimerkiksi strategista ympäristöarviointia koskevan direktiivin ja ympäristövaikutusten arviointia koskevan direktiivin soveltaminen mutta myös alakohtaiset asetukset, kuten vesipolitiikan puitedirektiivi, tulvadirektiivi, yhteinen maatalouspolitiikka ja Euroopan laajuinen liikenneverkko, vaikuttavat paikallisiin maankäyttöpolitiikkoihin.

Maankäyttötavallamme on suurin vaikutus kasvihuonekaasupäästöihimme. Yli puolet kasvihuonekaasujen kokonaispäästöistä (metaani, typpidioksidi ja hiilidioksidi) on peräisin maataloudesta. Esimerkiksi karjankasvatus aiheuttaa suuren osan kaikista metaanipäästöistämme. Euroopan komissio hyväksyi heinäkuussa 2021 joukon lainsäädäntöehdotuksia, joissa esitetään, miten se aikoo saavuttaa ilmastoneutraaliuden EU:ssa vuoteen 2050 mennessä, mukaan lukien välitavoite vähentää kasvihuonekaasupäästöjä nettomääräisesti vähintään 55 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Paketissa ehdotetaan useiden EU:n ilmastosäädösten, kuten liikenne- ja maankäyttölainsäädännön, tarkistamista.

Toukokuussa 2018 hyväksytyn EU:n nykyisen lainsäädännön mukaan EU:n jäsenvaltioiden on varmistettava, että maankäytöstä, maankäytön muutoksesta tai metsätaloudesta aiheutuvat kirjatut kasvihuonekaasupäästöt tasapainotetaan vähintään vastaavalla kirjatulla hiilidioksidin poistamisella ilmakehästä vuosina 2021–2030. LULUCF-asetuksella pannaan täytäntöön EU:n johtajien lokakuussa 2014 tekemä sopimus, jonka mukaan kaikkien alojen, myös maankäyttöalan, olisi edistettävä EU:n vuoden 2030 päästövähennystavoitteen saavuttamista.

Euroopan taloudet ja ihmisten hyvinvointi ovat riippuvaisia luonnonvaroista, kuten raaka-aineista ja tilasta (maavarat), sekä puhtaan ilman, veden ja terveellisten elintarvikkeiden saannin kannalta suotuisista ympäristöolosuhteista. Kahdeksannen ympäristöalan toimintaohjelman yhtenä ensisijaisenatavoitteena on ”jatkuva edistyminen sopeutumiskyvyn parantamisessa ja valtavirtaistamisessa, myös ekosysteemilähtöisten lähestymistapojen pohjalta, selviytymiskyvyn ja sopeutumiskyvyn vahvistamisessa sekä ympäristön, yhteiskunnan ja kaikkien talouden alojen ilmastonmuutokselle alttiuden vähentämisessä samalla kun parannetaan säähän ja ilmastoon liittyvien katastrofien ennaltaehkäisyä ja niihin varautumista”. Yksi ensisijaisten tavoitteiden saavuttamisen mahdollistavista edellytyksistä on maaperän huonontumisen torjuminen sekä maaperän suojelun ja kestävän käytön varmistaminen.

Tietopohjan parantaminen

Vuoden 2024 eurooppalaisessa ilmastoriskien arvioinnissa esitetään kattava arvio Euroopan nykyisistä ja tulevista merkittävistä ilmastoriskeistä. Siinä yksilöidään 36 merkittävää ilmastoriskiä, jotka uhkaavat energia- ja elintarviketurvaa, ekosysteemejä, infrastruktuuria, vesivaroja, rahoitusjärjestelmiä ja ihmisten terveyttä, kun otetaan huomioon myös maankäytön suunnittelualalle aiheutuva riski.

Copernicus-maanseurantapalvelu tarjoaa kaukokartoitustietoja maanpeitteestä ja maanpeitteen muutoksista. Maankäyttöpalvelu jakautuu neljään pääosaan, joista kaksi liittyy eniten maankäyttöön:

• Yleiseurooppalainen palvelu tarjoaa tietoa maanpeitteestä ja maankäytöstä ja sen muutoksista sekä biogeofysikaalisista parametreista Euroopan laajuisesti korkealla resoluutiolla. Yleiseurooppalaista komponenttia koordinoi Euroopan ympäristökeskus (EEA), ja se tuottaa CORINE-maanpeitetietoaineistoja, korkean resoluution kerroksia, biofysikaalisia parametreja ja Euroopan maaliikennepalvelua. CORINEn maanpeite kattaa vuodet 1990, 2000, 2006, 2012 ja 2018. Tämä vektoripohjainen tietoaineisto sisältää 44 maanpeite- ja maankäyttöluokkaa. Aikasarja sisältää myös maanmuutoskerroksen, joka korostaa maanpeitteen ja maankäytön muutoksia.
• Paikallinen palvelu keskittyy erilaisiin järjestelykeskuksiin eli alueisiin, jotka ovat alttiita erityisille ympäristöhaasteille ja -ongelmille. Paikallista osiota koordinoi Euroopan ympäristökeskus, ja sen tarkoituksena on antaa yksityiskohtaisempia tietoja, jotka täydentävät yleiseurooppalaisen osion kautta saatuja tietoja. Paikallisessa osassa keskitytään erilaisiin järjestelykeskuksiin eli alueisiin, jotka ovat alttiita erityisille ympäristöhaasteille ja -ongelmille.

Corine Land Cover -aikasarjojen tietojen täydentämiseksi on kehitetty muita Copernicus-datajoukkoja, kuten läpäisemättömyys ja muut korkean resoluution temaattiset tasot, ja Urban Atlas -tietokantaa, ja niitä käytetään lisäarvioinneissa, kuten maankierrätyksessä ja maiseman pirstoutumisessa.

Tärkein EYK:n tietolähde on Copernicus-maanseurantapalvelu, joka sisältää Corine Land Cover -datajoukon, joka tuotettiin vuosina 1990, 2000, 2006, 2012 ja 2018 ja joka perustuu yhteistyöhön EYK:n jäsenmaiden ja yhteistyökumppanimaiden kanssa sekä Copernicus-ohjelmaan. Se on esimerkiksi maankäytön indikaattorin perusta. Euroopan ympäristökeskus saa teknistä tukea kaupunki-, maa- ja maaperäjärjestelmiä käsittelevältä Euroopan aihekeskukselta (ETC/ULS).