Vuoristoalueet

Keskeiset viestit

• Vuosisadan loppuun mennessä on ennustettu, että Euroopan vuoret ovat muuttuneet fyysisesti. Suuret jäätiköt ovat kärsineet merkittävästä massahäviöstä, mutta muutokset vaikuttavat myös alempiin, keskimäkiin ja tulvatasanteisiin.

• Sopeutuminen esimerkiksi vesihuollon, maatalouden, metsätalouden ja matkailun aloilla on avainasemassa vuoristoalueiden mukauttamisessa.

• EU:lla on useita rahoitusohjelmia, joilla voidaan tukea hankkeita vuoristoalueilla, kuten Euroopan aluekehitysrahasto, Euroopan sosiaalirahasto ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto. Näillä varoilla voidaan tukea monenlaisia aloitteita, kuten infrastruktuurihankkeita, työpaikkojen luomista ja ympäristönsuojelua.

Vaikutukset, haavoittuvuudet ja riskit

World Meteorological Organization on flickr

Ilmastonmuutos vaikuttaa jo nyt Euroopan vuoristoalueisiin. Vuosisadan loppuun mennessä on ennustettu, että Euroopan vuoret ovat muuttuneet fyysisesti. Suuret jäätiköt ovat kärsineet merkittävästä massahäviöstä, mutta muutokset vaikuttavat myös alempiin, keskimäkiin ja tulvatasanteisiin, mikä vaikuttaa veden saatavuuteen, maataloustuotantoon, matkailuun ja terveydenhuoltoalaan. Vuoristojärjestelmillä on monimutkainen topografia, joka muuttuu huomattavasti lyhyillä etäisyyksillä, mikä johtaa monipuolisiin ilmastovaikutuksiin eri korkeuksilla. Esimerkiksi ilman lämpötilan noustessa ja sateen lisääntyessä kausittaiset lumilinjat löytyvät korkeammilta korkeuksilta ja lumikaudet lyhenevät. Puulinjat nousevat ja metsäkuviot muuttuvat alemmilla korkeuksilla. Maissa, joissa on korkeita vuoristoja, kuten Alpeilla, ilmastonmuutos vaikuttaa vesitasapainoon, mikä vaikuttaa vesivoimaan, kaupunkien kuivatukseen, navigointiin ja veteen liittyvien luonnonuhkien lisääntymiseen. Sateiden aiheuttamilla maanvyörymillä voi olla kerrannaisvaikutuksia liikenneinfrastruktuureihin (eurooppalainenilmastoriskien arviointi).

Poliittinen kehys

EU:lla on useita politiikkoja ja aloitteita, joilla pyritään tukemaan kestävää kehitystä vuoristoalueilla. Näissä politiikoissa tunnustetaan vuoristoyhteisöjen kohtaamat ainutlaatuiset ympäristöön liittyvät, taloudelliset ja sosiaaliset haasteet ja pyritään edistämään niiden selviytymiskykyä ja pitkän aikavälin elinkelpoisuutta.

Ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevalla vuoden 2021 EU:n strategialla pyritään tekemään sopeutumisesta älykkäämpää (työntämään sopeutumista koskevan tietämyksen rajoja), nopeampaa (nopeutetaan sopeutumisratkaisujen käyttöönottoa) ja järjestelmällisempää (yhdennettyjä ratkaisuja ja suunnitelmia). Paikallisen sopeutumisen, luontoon perustuvien ratkaisujen, makean veden luonnonvarojen kestävän käytön ja sietokyvyn edistäminen on erityisen tärkeää vuoristoalueiden kannalta.

Sopeutuminen esimerkiksi vesihuollon, maatalouden, metsätalouden ja matkailun aloilla on avainasemassa vuoristoalueiden mukauttamisessa.

Maankäytön, maankäytön muutoksen ja metsätalouden (LULUCF) mukauttamista koskevan sääntelyn tarkistuksella pyritään lisäämään hiilidioksidin talteenottoa maa- ja metsätaloudessa, millä on merkittäviä vaikutuksia maanpeitteen muutokseen. Tämän saavuttamiseksi toteutettavat toimenpiteet, kuten niittyjen säilyttäminen, hiiliviljely ja turvemaiden ennallistaminen, auttavat myös ehkäisemään maaperän eroosiota ja vähentämään tulvariskiä.

EU:n vihreän kehityksen ohjelman, uuden yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) vuosiksi 2023–2027 ja biodiversiteettistrategian 20230 mukaisesti ympäristökysymyksiin ja ilmastotoimiin kiinnitetään enemmän huomiota. Luonnon ennallistamista koskeva laki muodostaa oikeusperustan sellaisten kattavien toimenpiteiden toteuttamiselle, joilla ennallistetaan vahingoittuneita tai tuhoutuneita ekosysteemejä. Tavoitteena on ekosysteemien elpyminen vuoteen 2050 mennessä. Tämä on tärkeää monille vuoristoalueille, niiden metsille, niityille ja vesivirroille.

EU:n vuoristoalueita koskevat erityispolitiikat

Yksi keskeisistä politiikoista on Alppien aluetta koskeva EU:n strategia (EUSALP), joka on makroaluestrategia, joka kokoaa yhteen alueellisia ja kansallisia sidosryhmiä seitsemästä Alppien maasta. Strategian tavoitteena on edistää alueen kestävää kehitystä koordinoiduilla toimilla esimerkiksi innovoinnin, liikkuvuuden ja biologisen monimuotoisuuden aloilla.

Vuonna 1991 hyväksytty Alppeja koskeva yleissopimus on Alppien alueen maiden ja EU:n välinen kansainvälinen sopimus Alppien kestävästä kehityksestä ja suojelusta. Alppeja koskevan yleissopimuksen perimmäisenä tavoitteena on kehittää Alppien yhteistä perintöä ja säilyttää se tuleville sukupolville kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten välisen kansainvälisen yhteistyön avulla.

Karpaattien yleissopimus on seitsemän maan välinen monenvälinen sopimus, jonka tavoitteena on edistää kestävää kehitystä ja ympäristönsuojelua Karpaattien alueella. Yleissopimuksessa keskitytään useisiin keskeisiin aloihin, kuten biologisen ja maisemallisen monimuotoisuuden säilyttämiseen, kestävään maankäyttöön ja metsätalouteen, ilmastonmuutokseen sopeutumiseen, kestävään matkailuun ja kestävään liikenteeseen. Se tukee myös alueen maiden välistä yhteistyötä ja tietojenvaihtoa ja sisältää säännöksiä yleisön ja sidosryhmien osallistumisesta päätöksentekoon. Karpaattien yleissopimusta tukee Euroopan unioni, joka tarjoaa rahoitusta ja teknistä apua sen täytäntöönpanoon.

Pyreneiden suojelua koskeva yleissopimus on kansainvälinen sopimus, jonka tavoitteena on suojella Pyreneiden vuoriston luonnon- ja kulttuuriperintöä ja edistää alueen kestävää kehitystä. Siinä vahvistetaan puitteet allekirjoittajamaiden väliselle yhteistyölle sellaisilla aloilla kuin biologisen monimuotoisuuden säilyttäminen, kestävä maankäyttö ja kestävä matkailu. Pyreneiden yleissopimusta tuetaan useilla EU:n rahoitusohjelmilla ja -aloitteilla, joilla tuetaan taloudellisesti hankkeita, joilla edistetään kestävää kehitystä Pyreneiden alueella.

Ympäristö- ja turvallisuusaloite ja Dinaarisen Alppien suojelua koskeva yleissopimus: Nämä kaksi erillistä aloitetta ovat kansainvälisten järjestöjen ja useiden Balkanin ja Dinaaristen Alppien alueiden maiden allekirjoittamia kansainvälisiä sopimuksia, joilla pyritään edistämään kestävää kehitystä ja ympäristönsuojelua näillä alueilla.

Tietopohjan parantaminen

Vuoden 2024 eurooppalaisessa ilmastoriskien arvioinnissa esitetään kattava arvio Euroopan nykyisistä ja tulevista merkittävistä ilmastoriskeistä. Siinä yksilöidään 36 merkittävää ilmastoriskiä, jotka uhkaavat energia- ja elintarviketurvaa, ekosysteemejä, infrastruktuuria, vesivaroja, rahoitusjärjestelmiä ja ihmisten terveyttä, ottaen huomioon myös vuoristoalueille aiheutuvat riskit.

MOVING-tutkimushankkeen (MOuntain Valorisation through INterconnectedness and Green growth) tavoitteena on kehittää valmiuksia ja kehittää yhdessä – arvoketjun toimijoiden, sidosryhmien ja poliittisten päättäjien osallistavan alhaalta ylöspäin suuntautuvan prosessin avulla – asiaankuuluvia poliittisia kehyksiä kaikkialla Euroopassa sellaisten uusien tai parannettujen/laajennettujen arvoketjujen luomiseksi, jotka edistävät vuoristoalueiden kykyä sietää ilmastonmuutosta ja kestävyyttä.

PHUSICOS, joka tarkoittaa "luonnon mukaan" kreikaksi, osoittaa, miten luontopohjaiset ratkaisut (NBS) tarjoavat vankkoja, kestäviä ja kustannustehokkaita toimenpiteitä äärimmäisten sääilmiöiden riskin vähentämiseksi maaseudun vuoristomaisemissa. Hankkeella korjataan erityisesti hydrometeorologisia vaaroja (tulvat, eroosio, maanvyörymät ja kuivuus) koskeviin NBS-arvoihin liittyvä tietämysvaje toteuttamalla NBS-arvoja useissa eurooppalaisissa tapaustutkimuskohteissa.

MountResilience tukee vuoristoalueilla sijaitsevia Euroopan alueita ja yhteisöjä, jotta ne voivat parantaa valmiuksiaan sopeutua ilmastonmuutokseen ja siirtyä kohti ilmastonmuutoksen kestävää yhteiskuntaa. Hankkeessa konseptoidaan, testataan ja laajennetaan monitasoisia, moniulotteisia ja uudelleen sovellettavia ilmastonmuutokseen sopeutumista ja luontoon perustuvia ratkaisuja, joilla vastataan poliittisiin ja yhteiskunnallisiin tarpeisiin sekä kansalaisten käyttäytymiseen, jotta voidaan puuttua erityisiin ilmastovaikutuksiin vuoristoalueilla.

Investointien ja rahoituksen tukeminen

EU:lla on useita rahoitusohjelmia, joilla voidaan tukea hankkeita vuoristoalueilla, kuten Euroopan aluekehitysrahasto, Euroopan sosiaalirahasto ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto. Näillä varoilla voidaan tukea monenlaisia aloitteita, kuten infrastruktuurihankkeita, työpaikkojen luomista ja ympäristönsuojelua.

EU:n koheesiopolitiikalla pyritään vähentämään eri alueiden välisiä kehityseroja ja keskittymään kehityksessä jälkeen jääneisiin alueisiin. Siinä todetaan, että ”erityistä huomiota on kiinnitettävä vuoristoalueisiin”. Koheesiopolitiikalla on näin ollen keskeinen rooli vuoristoalueiden erityishaasteisiin vastaamisessa, mukaan lukien ilmastonmuutokseen sopeutuminen, koska se voi tehostaa sopeutumista toimenpideohjelmiensa puitteissa.

Interreg VI B -aloitteessa määritellään 14 valtioiden välistä yhteistyöohjelmaa vuosiksi 2021–2027 laajamittaisilla alueilla Euroopassa ja sen ulkopuolella. Ohjelman määrärahat ovat 1,5 miljardia euroa. Lisäksi on olemassa erityisiä EU:n hyväksymiä strategioita neljää makrovaltiollista aluetta varten: Itämeren, Tonavan, Alppien sekä Adrian- ja Joonianmeren alueet. Nämä ohjelmat kattavat myös vuoristoalueet, ja ne hyötyvät strategisten yhteistyötoimien tehostamisesta laajamittaisilla alueilla.

Osana vuonna 2014 aloitettua komission toimeksiantoa komissio, Euroopan standardointikomitea ja Euroopan sähkötekniikan standardointikomitea (CEN-CENELEC) ovat pyrkineet käsittelemään eurooppalaisten standardien ja standardoinnin mukauttamista ilmastonmuutokseen painottaen erityisesti keskeisten alojen häiriönsietokykyä.