3. Sopeutumisvaihtoehtojen määrittäminen

Yksityiskohtainen toimintasuunnitelma, jossa esitetään, miten, milloin ja kenen toimesta erityiset sopeutumistoimenpiteet olisi toteutettava, on ratkaisevan tärkeä käytännön sopeutumisen kannalta. Toimintasuunnitelman kehittämiseksi on tärkeää yksilöidä mahdolliset sopeutumisvaihtoehdot (tässä vaiheessa) ja supistaa niitä (ks. vaihe 4).

Tämä vaihe auttaa kansallisia ja alueellisia viranomaisia tunnistamaan mahdolliset sopeutumisvaihtoehdot ja keräämään näitä vaihtoehtoja koskevia merkityksellisiä tietoja salkusta, mikä helpottaa vaihtoehtojen priorisointia.

Sopeutumisvaihtoehdoilla pyritään puuttumaan aiemmin havaittuihin huolenaiheisiin, jotka johtuvat myös ilmastonmuutoksen haavoittuvuudesta ja riskinarvioinneista (ks. vaihe 2),jotta ilmastonmuutoksen kielteiset tai haitalliset vaikutukset saadaan hyväksyttävälle tasolle ja riskejä voidaan vähentää. Sopeutumisvaihtoehdot voivat myös mahdollistaa ilmastonmuutoksesta johtuvien myönteisten mahdollisuuksien hyödyntämisen. Sopeutumisvaihtoehdot voivat vaihdella toimista, joilla rakennetaan sopeutumiskykyä (esim. tietämyksen luominen ja tiedon jakaminen, tukevien institutionaalisten kehysten luominen) tai perustetaan hallintajärjestelmiä ja tukimekanismeja (esim. parempi maankäytön suunnittelu, vakuutusmekanismit), paikan päällä toteutettaviin sopeutumistoimiin, kuten fyysisiin tai ekosysteemipohjaisiin toimenpiteisiin. Tämä vaihe helpottaa mahdollisten sopeutumisvaihtoehtojen tutkimista ja auttaa yksilöimään asiaankuuluvia toimia.

Euroopan ympäristökeskus on laatinut joukon keskeisiä toimenpidetyyppejä erityyppisten sopeutumisvaihtoehtojen luokittelemiseksi. Sen lisäksi, että esitetään yleiskatsaus kaikentyyppisistä toimenpiteistä, koska ne ovat laajempia kuin pelkästään fyysiset ja teknologiset toimet, yksi keskeisistä toimenpiteistä sopeutumisen kannalta odotettavissa olevista tärkeimmistä eduista on raportoinnin laadun paraneminen sekä käyttäjien/raportoijien kokemuksen että itse raportoinnin tuotostietojen osalta. Yhdenmukaisemman raportoinnin ja selkeämpien tuotosten odotetaan puolestaan tukevan sopeutumisen suunnittelun ja seurannan tehostamista EU:n tasolla ja siten myös jäsenvaltioiden tasolla.

Taulukko 1: KTM:t, osa-KTM:t ja eritelmät

Sopeutumisvaihtoehdoilla voidaan pyrkiä

• vaikutusten hyväksyminen ja riskeistä aiheutuvien menetysten kantaminen (esim. merenpinnan noususta vetäytymisen hallinta),
• tappioiden kuittaaminen jakamalla tai jakamalla riskit tai tappiot (esim. vakuutuksen avulla),
• ilmastoriskeille altistumisen välttäminen tai vähentäminen (esim. uusien tulvasuojien rakentaminen tai sijainnin tai toiminnan ja käyttäytymisen muuttaminen),
• uusien mahdollisuuksien hyödyntäminen (esim. ryhtyminen uuteen toimintaan tai käytäntöjen muuttaminen muuttuvien ilmasto-olosuhteiden hyödyntämiseksi).

Sopeutumisvaihtoehtojen on katettava monenlaisia kysymyksiä, kuten teknologinen, informatiivinen, organisatorinen, käyttäytymiseen perustuva, ekosysteemiin perustuva ja sosioekonominen eri hallintotasoilla sekä alakohtaisesti että monialaisesti. Joidenkin inhimillisten ja luonnollisten järjestelmien sopeutumis- ja sopeutumiskyvyllä on rajansa 1,5 celsiusasteen ilmaston lämpenemisessä ja siihen liittyvissä häviöissä. Kun tärkeimmät huolenaiheet on tunnistettu, on kerättävä mahdolliset sopeutumisvaihtoehdot. Climate-ADAPT:n käyttäjät voivat löytää laajan valikoiman sopeutumisvaihtoehtoja, joita voidaan hakea vaikutuksen, (taloudellisen) sektorin ja toimenpidetyypin mukaan.

Tässä jaksossa helpotetaan mahdollisten sopeutumisvaihtoehtojen tutkimista ja autetaan tunnistamaan asiaankuuluvat toimet ja niiden mahdolliset sivuhyödyt.

Lisäksi IPPC:n erityisraportissa ilmaston lämpenemisestä 1,5 celsiusasteella todetaan, että käytettävissä on monenlaisia sopeutumisvaihtoehtoja ilmastoriskien vähentämiseksi.

Sopeutumiskyvyn kehittäminen edellyttää, että kehitetään ihmisten ja järjestelmien kykyä reagoida tehokkaasti ilmastonmuutokseen. Tähän sisältyy tietojen kerääminen ja jakaminen seuraavilta aloilta:

• saada käyttöönsä tutkimustuloksia tai osallistua tutkimushankkeisiin,
• seurantatiedot ja asiaankuuluvat tietolähteet, ja
• tietoisuuden lisääminen koulutuksen, kokemusten jakamisen ja koulutusaloitteiden avulla ja
• Luodaan tukeva institutionaalinen kehys esimerkiksi
• standardien muuttaminen,
• lainsäädännön muuttaminen,
• rahoitusmekanismin (rahoitusmekanismien) perustaminen
• hyvien käytäntöjen ohjeistaminen ja
• asianmukaisten politiikkojen, suunnitelmien ja strategioiden kehittäminen.

Toimenpiteitä koottaessa on kiinnitettävä huomiota seuraaviin seikkoihin:

• sellaisten sopeutumisvaihtoehtojen valitseminen, joilla vastataan havaittuihin haavoittuvuuksiin,
• mukaan lukien myös epätavanomaiset ja innovatiiviset ratkaisut (tavanomaisen toiminnan jatkaminen usein vaikeuttaa sopeutumista),
• luoda hyvä yhdistelmä erilaisia vaihtoehtoja (esim. organisatorisia, teknisiä ja ei-teknisiä)
• asettamalla pitkän aikavälin tavoitteet lyhyen aikavälin poliittisten etujen edelle.

Tutustu sopeutumisvaihtoehtoihin täällä.