3. Sopeutumisvaihtoehtojen tunnistaminen

Yksityiskohtainen toimintasuunnitelma, jossa esitetään, miten, milloin ja kenen toimesta erityiset sopeutumistoimenpiteet olisi toteutettava, on ratkaisevan tärkeä, jotta sopeutumista voidaan toteuttaa kentällä. Toimintasuunnitelman laatimiseksi on tärkeää yksilöidä mahdolliset sopeutumisvaihtoehdot (tässä vaiheessa) ja kaventaa niitä (ks. vaihe 4).

Tämä vaihe auttaa kansallisia ja valtiotasoa alempia viranomaisia yksilöimään mahdollisia sopeutumisvaihtoehtoja ja keräämään merkityksellisiä tietoja näistä vaihtoehdoista salkkuun, mikä helpottaa vaihtoehtojen priorisointia.

Sopeutumisvaihtoehdoilla pyritään puuttumaan aiemmin havaittuihin huolenaiheisiin, jotka johtuvat myös ilmastonmuutokseen liittyvästä haavoittuvuudesta ja riskinarvioinneista (ks. vaihe 2), jotta ilmastonmuutoksen kielteiset tai haitalliset vaikutukset saadaan hyväksyttävälle tasolle ja riskejä voidaan vähentää. Lisäksi sopeutumisvaihtoehdot voivat mahdollistaa ilmastonmuutoksen tarjoamien myönteisten mahdollisuuksien hyödyntämisen. Sopeutumisvaihtoehdot voivat vaihdella sopeutumiskykyä parantavista toimista (esim. tietämyksen luominen ja tiedon jakaminen, kannustavien institutionaalisten puitteiden luominen) tai hallintajärjestelmien ja tukimekanismien perustamisesta (esim. parempi maankäytön suunnittelu, vakuutusmekanismit) kentällä toteutettaviin sopeutumistoimiin, kuten fyysisiin tai ekosysteemeihin perustuviin toimenpiteisiin. Tämä vaihe helpottaa mahdollisten sopeutumisvaihtoehtojen tutkimista ja auttaa yksilöimään asiaankuuluvia toimia.

Erityyppisten sopeutumisvaihtoehtojen luokittelemiseksi Euroopan ympäristökeskus on kehittänyt joukon keskeisiä toimenpidetyyppejä. Sen lisäksi, että esitetään yleiskatsaus kaikentyyppisistä toimenpiteistä, koska ne ovat laajempia kuin vain fyysiset ja teknologiset toimenpiteet, yksi keskeisistä toimenpidetyypeistä sopeutumisen kannalta odotettavissa olevista tärkeimmistä eduista on raportoinnin laadun parantaminen sekä käyttäjä-/raportoijakokemuksen että itse raportoinnin tuotostietojen osalta. Yhdenmukaisemman raportoinnin ja selkeämpien tuotosten odotetaan puolestaan tukevan sopeutumisen suunnittelun ja seurannan tehostamista EU:n tasolla ja siten myös jäsenvaltioiden tasolla.

Taulukko 1: KTM:t, Sub-KTM:t ja spesifikaatiot

Sopeutumisvaihtoehdoilla voidaan pyrkiä

• vaikutusten hyväksyminen ja riskeistä aiheutuvien menetysten kantaminen (esim. merenpinnan noususta vetäytymisen hallinta),
• tappioiden korvaaminen jakamalla tai hajauttamalla riskit tai tappiot (esim. vakuutuksen avulla),
• ilmastoriskeille altistumisen välttäminen tai vähentäminen (esim. uusien tulvasuojausten rakentaminen tai sijainnin tai toiminnan muuttaminen),
• uusien mahdollisuuksien hyödyntäminen (esim. uuden toiminnan aloittaminen tai käytäntöjen muuttaminen muuttuvien ilmasto-olosuhteiden hyödyntämiseksi).

Sopeutumisvaihtoehtojen on katettava monenlaisia kysymyksiä, kuten teknologinen, informatiivinen, organisatorinen, käyttäytymiseen liittyvä, ekosysteemilähtöinen ja sosioekonominen eri hallintotasoilla sekä alakohtaisesti että monialaisesti. Joidenkin inhimillisten ja luonnollisten järjestelmien sopeutumis- ja sopeutumiskyvyllä on rajansa, kun ilmasto lämpenee 1,5 celsiusasteella, mihin liittyy menetyksiä. Kun suurimmat huolenaiheet on tunnistettu, on kerättävä mahdolliset sopeutumisvaihtoehdot. Climate-ADAPT-tietokannassa käyttäjät voivat löytää laajan valikoiman sopeutumisvaihtoehtoja, joita voi hakea vaikutusten ja (taloudellisen) sektorin mukaan.

Tämä jakso helpottaa mahdollisten sopeutumisvaihtoehtojen tutkimista ja auttaa yksilöimään asiaankuuluvat toimet ja niiden mahdolliset sivuhyödyt.

Lisäksi ilmaston lämpenemistä 1,5 celsiusasteella koskevassa IPPC:n erityisraportissa todetaan, että ilmastoriskien vähentämiseksi on käytettävissä monenlaisia sopeutumisvaihtoehtoja.

Sopeutumiskyvyn kehittäminen edellyttää, että kehitetään ihmisten ja järjestelmien kykyä reagoida tehokkaasti ilmastonmuutokseen. Tähän sisältyy tietojen kerääminen ja jakaminen seuraavilta aloilta:

• saada käyttöönsä tutkimustuloksia tai osallistua tutkimushankkeisiin,
• seurantatiedot ja asiaankuuluvat tietolähteet, ja
• tietoisuuden lisääminen koulutuksen, kokemusten jakamisen ja koulutusaloitteiden avulla ja
• Luodaan kannustava institutionaalinen kehys esimerkiksi seuraavasti:

• standardien muuttaminen,
• lainsäädännön muuttaminen,
• rahoitusmekanismin (-mekanismien) perustaminen
• hyvien toimintatapojen ohjeistaminen ja
• asianmukaisten politiikkojen, suunnitelmien ja strategioiden kehittäminen.

Toimenpiteitä koottaessa on kiinnitettävä huomiota seuraaviin seikkoihin:

• yksilöidyt haavoittuvuudet huomioon ottavien sopeutumisvaihtoehtojen valinta,
• mukaan lukien myös epätavanomaiset ja innovatiiviset ratkaisut (toiminnan jatkaminen entiseen tapaan vaikeuttaa usein sopeutumista),
• erityyppisten vaihtoehtojen (esim. teknisten ja ei-teknisten) hyvän yhdistelmän luominen;
• pitkän aikavälin tavoitteiden asettaminen lyhyen aikavälin poliittisten etujen edelle.

Tutustu sopeutumisvaihtoehtoihin täällä.