1.4 Henkilöresurssien ja teknisten resurssien tunnistaminen ja hankkiminen

Sopeutumiseen tarvittavien henkilöresurssien ja teknisten resurssien määrä on ratkaiseva tekijä niille, jotka haluavat käynnistää sopeutumistoimia kaupungissa. Näiden vaatimusten selkeä ymmärtäminen on tärkeää korkean tason tuen saamiseksi päätöksentekijöiltä.

Jokainen sopeutumisprosessi on ainutlaatuinen, ja erilaiset hallinto- ja institutionaaliset järjestelyt ovat mahdollisia, ja kullakin on erilaiset resurssivaatimukset.Henkilöresurssien osalta valinnat vaihtelevat nykyisten alakohtaisten toimien edullisesta yhden hengen koordinoinnista sellaisen erityisen sopeutumisyksikön perustamiseen, joka valvoo ja koordinoi prosesseja, joihin sisältyy perusteellisia riskinarviointeja, sidosryhmien osallistumista ja osallistumista sekä yksityiskohtaista sopeutumistoimien suunnittelua, täytäntöönpanoa ja seurantaa.

Valintaa olisi ohjattava kaupunkialueen altistumisen ja haavoittuvuuden tasolla ilmastonmuutoksen riskeille, sen väestön ja uhattujen varojen koolla, herkkien alojen valikoimalla ja nykyisellä institutionaalisella rakenteella.

Rajoitettujen talousarvioiden yhteydessä erilaisia tapoja vähentää resurssitarpeita ovat muun muassa seuraavat:

• Hyödynnetään jo käynnissä olevia ja sopeutumisen kannalta merkityksellisiä toimia eli sopeutumisen valtavirtaistamista nykyisiin suunnitelmiin ja politiikkoihin (ks. vaihe 5.3).
• osallistuminen tukiverkostoihin ja -aloitteisiin, kuten kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimukseen (ks. vaihe 1.8)
• eri rahoituslähteiden käyttö (ks. vaihe 1.5)
• yhteistyö yksityisen sektorin kanssa (ks. vaihe 1.6)
• yhteistyö yliopistojen ja tutkimushankkeiden kanssa (ks. vaihe 1.6)
• Mukautuminen muihin prosesseihin, kuten kestävyysstrategian täytäntöönpanoon (ks. vaihe 2.6).

Muilta sopeutumisprosessin aloittaneilta kaupunkialueilta saatujen kokemusten ja tapaustutkimusten vaihto voi auttaa ymmärtämään resurssitarpeita. Esimerkkejä hyvistä sopeutumiskäytännöistä on vaiheessa 3.2.