Ilmastokestävät lentoasemat

Lentoasemat luokitellaan usein kansallisiksi kriittisiksi infrastruktuureiksi, koska niillä on keskeinen rooli sekä liikkuvuuden että talouskasvun kannalta. Ne ovat kuitenkin erityisen alttiita ilmastonmuutoksen mahdollisille seurauksille, koska ne ovat kiinteitä infrastruktuureja ja erittäin alttiita häiritseville sääilmiöille, millä voi olla sekä toiminnallisia että kaupallisia vaikutuksia. Sen vuoksi on tarpeen kehittää kykyä sietää ilmastoon liittyviä riskejä, jotta voidaan suojella elintärkeää lentoasemainfrastruktuuria ja varmistaa lentoasematoiminnan palvelujen jatkuvuus. 

Lentoasemien häiriönsietokyky voidaan määritellä toiminnan ja infrastruktuurin kyvyksi kestää ulkoisia häiriöitä, jotka johtuvat nykyisestä ilmaston vaihtelusta ja tulevasta ilmastonmuutoksesta, mukaan lukien hitaat tapahtumat ja ääri-ilmiöiden lisääntyneen esiintymistiheyden ja intensiteetin vaikutukset, ja toipua niistä. Näiden lentoasemiin kohdistuvien vaikutusten odotetaan esiintyvän eri aikaväleillä, ja ne voivat olla joko ajoittaisia tai pysyviä. Vaikutukset, kuten merenpinnan nousu ja lämpötilan nousu, koetaan jatkuvasti mutta vähitellen, mikä mahdollistaa pidemmän aikavälin suunnittelun. Toistuvia häiritseviä säävaikutuksia, kuten rankkasateita tai konvektiivisia sääilmiöitä, ennustetaan kuitenkin tapahtuvan useammin ja/tai voimakkaammin ilmastonmuutoksen vuoksi, minkä vuoksi tarvitaan toimenpiteitä, joita voidaan soveltaa ennakoivasti tilanteen mukaan. 

Ilmastonmuutoksen sietokyvyn parantaminen samalla, kun selviydytään liikenteen merkittävästä kasvusta, on kaksinkertainen haaste. Siksi näitä kahta kysymystä ei pitäisi käsitellä erikseen vaan rinnakkain. Erityisesti on tärkeää huomata, että ilmastonmuutoksen sietokyvyn kehittäminen osana käynnissä olevia operatiivisia ja infrastruktuuriparannuksia voi olla tehokkain ja kustannustehokkain tapa saavuttaa tämä tavoite. Jos toteutetaan toimenpiteitä sellaisen lentoaseman kehittämiseksi, johon mahtuu enemmän matkustajia ja lentoja, ilmastokestävyyttä olisi pidettävä olennaisena osana tätä. 

Burbidge (vuonna 2016; 2018) esitetään yksityiskohtainen katsaus Euroopan ilmailuun vaikuttavista tärkeimmistä ilmastonmuutosriskeistä, niiden vaikutuksista infrastruktuuriin ja lentoasemien toimintaan sekä yksilöidään mahdollisia sopeutumistoimenpiteitä, joiden avulla voidaan vastata ilmastonmuutoksen aiheuttamiin haasteisiin: 

• Ilmastoskenaarioiden mukaan rankkasateet todennäköisesti yleistyvät. Rankkasateet voivat vaikuttaa lentoasemien suorituskykyyn vaatimalla suurempaa etäisyyttä lentokoneiden välillä. Lisäksi lentopaikan pinnan nykyinen kuivatuskapasiteetti ei välttämättä riitä tiheämpien ja voimakkaampien sadetapahtumien käsittelyyn, mikä lisää kiitotie- ja rullaustietulvien riskiä. Maanalaista infrastruktuuria, kuten sähkölaitteita, voi uhata myös rankkasateiden tulva. Mahdollisilla sopeutumistoimenpiteillä olisi pyrittävä parantamaan viemärijärjestelmän kapasiteettia ja kattavuutta ja samalla parantamaan maanalaisen infrastruktuurin vedenkestävyyttä (esim. sähkökaapeleiden vedeneristys). 

• Vuotuisen keskimääräisen sademäärän odotetaan vähenevän joillakin alueilla, erityisesti Välimeren alueella. Riittämätön sademäärä voi johtaa vesi- ja vesirajoitusten puutteeseen, mikä voi vaikuttaa sekä lentoasemien toimintaan että infrastruktuuriin. Aavikoituminen voi aiheuttaa hiekkavaurioita ilma-alusten rungoissa ja moottoreissa, ja hiekkadyynien tunkeutuminen kiitoteille ja asematasolle voi vaikuttaa lentoaseman toimintaan. Sopivia toimenpiteitä ovat muun muassa uusi vesienhoitostrategia, jossa keskitytään veden säästämiseen, veden uudelleenkäyttöön ja sadeveden varastointiin, sekä rakenteelliset toimenpiteet kiitoteiden suojaamiseksi hiekkadyyneiltä. 

• Vuotuisen ja päivittäisen maksimilämpötilan odotetaan nousevan yhdessä helleaaltojen kanssa, jotka todennäköisesti tulevat voimakkaammiksi ja pysyviksi. Lentoasemainfrastruktuuriin kohdistuvia riskejä ovat muun muassa kiitoteiden ja asematason asfalttipintojen lämpövauriot muodonmuutoksina, jotka vaikuttavat kantokykyyn ja kestävyyteen. Myös lentoasemarakennusten kesäjäähdytystä on lisättävä. joissakin rakennuksissa saattaa esiintyä ylikuumenemista, joka aiheuttaa terveysongelmia matkustajille ja henkilöstölle. Äärimmäisen lämpötilan riskeihin lentotoiminnassa kuuluu ilma-aluksen moottorin työntövoiman väheneminen, mikä puolestaan vaikuttaa lentoonlähtöjen kiitotien pituutta koskeviin vaatimuksiin. Toimenpiteet, joilla pyritään parantamaan kykyä sietää lämpötilan nousua, voidaan jakaa lentoasemien rakennuksia ja laitteita koskeviin toimenpiteisiin (ilmastointi, parempi eristys, vihreän infrastruktuurin kehittäminen) ja ilmainfrastruktuuria koskeviin toimenpiteisiin (uudet lämpöä kestävät asfalttimateriaalit, kiitotien laajentaminen, laitteiden parempi jäähdytys). 

• Tuulensuunnan odotetaan muuttuvan useammin ja nopeammin, suurempi poikkeama vallitsevasta tuulensuunnasta voi aiheuttaa kiitoteille enemmän sivutuulta. Ilmainfrastruktuurin osalta voimakas tuuli voi aiheuttaa vahinkoja, ja uuden sivutuulen kiitotien rakentaminen voi vaikuttaa välttämättömältä toiminnan häiriönsietokyvyn parantamiseksi. 

• Myrskyjen esiintymistiheyttä, sijaintia ja voimakkuutta Euroopassa koskevat ennusteet ovat epävarmoja, vaikka monissa tutkimuksissa ennustetaan, että pidemmällä aikavälillä myrskyjen kokonaismäärä vähenee, kun taas voimakkaimmat myrskyt ovat voimakkaampia (erityisesti Pohjois- ja Länsi-Euroopassa). Lämpötilan nousun ja lisääntyneen eristyksen vuoksi konvektion intensiteetin odotetaan aiheuttavan häiriöitä toiminnalle, reittien laajennuksille ja niihin liittyville viivästyksille. Suuremmat, mesokokoiset konvektiiviset järjestelmät voivat jopa vaikuttaa useisiin alueen lentoasemiin. On harkittava erilaisia sopeutumistoimenpiteitä, joilla parannetaan lentoasemien kykyä sietää äärimmäisiä sääilmiöitä, mukaan lukien ilmainfrastruktuurin tuulenpitävyys ja ilma-alusten uudelleenreititys. 

• Merenpinnan nousu voi johtaa pysyvään tulvaan rannikkolentoasemilla ja kapasiteetin menetykseen, ellei ennalta ehkäiseviin toimenpiteisiin, kuten meripuolustuksen rakentamiseen, ryhdytä. Pidemmällä aikavälillä mahdollinen pysyvä kapasiteetin menetys joissakin toimipaikoissa voisi vaikuttaa verkon kokonaiskapasiteettiin ja toimintaan. Myrskyaaltojen lisääntymisen vaikutukset voivat ilmetä lyhyemmällä aikavälillä, ja ne voivat johtaa kapasiteetin tilapäiseen vähenemiseen ja viivästysten lisääntymiseen. 

• Vaikka lumisateiden odotetaan yleisesti vähenevän, rankkasateet voivat lisääntyä tai lumisade voi lisääntyä uusilla alueilla, mikä tarkoittaa, että joillakin maantieteellisillä alueilla on varauduttava rankkoihin talvisääolosuhteisiin. Jos näin on, on tarpeen parantaa lentoaseman ´s talvihuoltokapasiteettia. 

• Ilmastonmuutos voi aiheuttaa muutoksia sekä paikalliseen biologiseen monimuotoisuuteen että luonnonvaraisten eläinten ja kasvien muuttomalleihin sekä mahdollisesti lisätä luonnonvaraisten eläinten ja kasvien aiheuttamia vaaroja. Muuttuvat muuttomallit voivat vaikuttaa ilma-alusten toimintaan ja lisätä lintujen iskujen mahdollisuutta. 

Edellä esitetyssä yleiskatsauksessa korostetaan Euroopan lentoasemiin kohdistuvien mahdollisten ilmastonmuutosvaikutusten suurta vaihtelevuutta, sillä ne voivat vaikuttaa hyvin monenlaisiin infrastruktuureihin ja toimintoihin sekä niiden suuriin paikallisiin erityispiirteisiin. Sen vuoksi toimet, joilla pyritään parantamaan lentoasemien sopeutumiskykyä (eli ongelmien ymmärtäminen, ongelmien arviointi, sopeutumistoimenpiteiden valinta ja täytäntöönpano, viestintä ja lentoaseman sidosryhmien sitoutuminen), edellyttävät paikallista lähestymistapaa. 

Lentoasemien infrastruktuurin ja palvelujen mukauttaminen on osa mahdollisia ratkaisuja, joilla varmistetaan toimitusketjujen jatkuvuus liike-elämälle ja teollisuudelle. Ilmailuun vaikuttavat ilmastonmuutosriskit uhkaavat lentorahtiin liittyvän toimitusketjun jatkuvuutta.  Toimitusketjun häiriöt voivat lopulta aiheuttaa lisäkustannuksia, jotka voivat vaikuttaa ostajaan, toimittajaan tai koko toimitusketjuun.  Lentoasemainfrastruktuurin häiriönsietokyvyn varmistaminen on ratkaisevan tärkeää myös matkailusta riippuvaisten alueiden kohteiden yhteyksien varmistamiseksi, mikä edistää myös alan taloudellista kehitystä.   

Tärkeimmät sidosryhmät, jotka osallistuvat prosessiin, jolla pyritään parantamaan lentoasemien kykyä sietää ilmastonmuutosta, ovat lentoaseman pitäjät, ilma-alusten käyttäjät (lentoyhtiöt), lennonvarmistusjärjestelmien tarjoajat sekä suunnittelu- ja rakennusyritykset, jotka toteuttavat sopeutumistoimenpiteitä. Näitä sidosryhmiä tukevat tutkimus- ja konsultointiyritykset, jotka tarjoavat riski- ja haavoittuvuusarviointeja, ilmastoennusteita, sääennusteita ja strategisen suunnittelun palveluja.

Lentoasemien ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevien suunnitelmien käynnistämisessä, laatimisessa ja täytäntöönpanossa onnistuneita tekijöitä ovat muun muassa riittävien tietojen saatavuus, asiaankuuluvien sidosryhmien tehokas osallistuminen ja yhteistyö, riittävät taloudelliset resurssit ja poliittinen tuki.

Joukko sopeutumistoimenpiteitä, joita pidetään laajalti kustannustehokkaina, ovat ne, joilla vastataan myös lentoaseman operatiivisiin tarpeisiin, esimerkiksi lisäämällä lentoaseman kapasiteettia matkustajien ja ilma-alusten liikkeiden määrän osalta ja edistämällä samalla kykyä sietää ilmastonmuutosta. Nämä toimenpiteet on luokiteltu ”vähäisten valitusten”, ”no-regrets” ja ”win-win” toimenpiteiksi. Muita kustannustehokkaita toimenpiteitä ovat ns. pehmeät toimenpiteet, kuten lentoasemien henkilöstön koulutus ja parhaiden käytäntöjen jakaminen alueen muiden lentoasemien kanssa.

Myös kompromisseja voidaan kokea, koska lentoasemien sopeutumistoimenpiteet voivat aiheuttaa haavoittuvuuksia. Esimerkiksi lentoasema voi alkaa kokea sivutuulta, mutta sillä ei ole sivutuulen kiitotietä. Tämä saattaa edellyttää uutta kiitotietä, joka muuttaa menettelyjä ja ilmatilan uudelleensuunnittelua, mikä puolestaan voi aiheuttaa ylimääräisen ympäristöriskin, koska meluvaikutukset jakautuvat uudelleen lentoasemien ympärille.

Rakentamis- ja toimintatoimenpiteiden toteuttamisen kustannukset lentoasemilla vaihtelevat merkittävästi kyseessä olevan toimenpiteen, lentoaseman koon, ilmastoalueen ja ilmastohaasteiden mukaan. Pohjimmiltaan toimenpiteet, joilla parannetaan olemassa olevan infrastruktuurin häiriönsietokykyä, esimerkiksi ilmalaitteiden tuulenpitävyys, ovat halvempia kuin hiljattain rakennetussa infrastruktuurissa, esimerkiksi uudella kiitotiellä, jolla puututaan voimakkaampaan sivutuuleen.

Suurimmat hyödyt saadaan kaikkia osapuolia hyödyttävistä toimenpiteistä, joilla puututaan sekä lentoaseman kehityskysymyksiin (lentoliikenteen asteittaisen kasvun vuoksi) että niiden ilmastonmuutoksen sietokykyyn. Näiden toimenpiteiden täytäntöönpanossa ei olisi ristiriitaa lentoaseman taloudellisten etujen edistämisen ja lentoaseman mukauttamiseksi ilmastonmuutokseen toteutettavien toimenpiteiden välillä, sillä jos ne toteutettaisiin erikseen, ne voisivat vaikuttaa merkittävästi lentoaseman talouteen. Siksi sidosryhmien motivaatio on suurempi, ja näihin hankkeisiin on helpompi kohdentaa taloudellisia resursseja. Yleisesti ottaen lentoasemat ovat tärkeitä talouden keskuksia sekä lentomatkustajien harjoittaman liiketoiminnan että lentorahtiliikenteen kannalta. Sopeutumistoimet, joilla varmistetaan luotettavan lentoasemainfrastruktuurin saatavuus, ovat ratkaisevan tärkeitä tällaisen taloudellisen toiminnan kannalta. Se on erityisen tärkeää kiireellisissä kuljetustoimissa, kuten biologisen materiaalin oikea-aikaisessa toimittamisessa elinsiirtoja varten. Toimenpiteiden rahoituslähteitä ovat tyypillisesti lentoasematoimintaa harjoittavat yritykset, joita voidaan tukea julkisista talousarvioista tai eurooppalaisista rahoitusvälineistä.

Sopeutumistoimenpiteitä toteutettaessa olisi otettava huomioon kansalliset ja EU:n politiikat, jotka koskevat ympäristö- ja ilmastojärjestelmän suojelua. Lisäksi sopeutumistoimenpiteiden on oltava kansainvälisesti vahvistettujen ilmailunormien ja -sääntöjen mukaisia lentoliikenteen luotettavuuden ja turvallisuuden varmistamiseksi. Euroopan ilmailustrategiassa tunnustetaan ilmailun ratkaiseva rooli talouskasvun, työpaikkojen luomisen, kaupan ja liikkuvuuden edistämisessä EU:ssa ja korostetaan korkeiden turvallisuusnormien merkitystä alan kilpailukyvylle EU:ssa. Komissio esitti vuonna 2015 tarkistetun Euroopan lentoturvallisuusohjelman, jossa kuvataan, miten lentoturvallisuutta hallitaan EU:ssa.

Lentoaseman koko sopeutumisstrategian valmisteluun ja täytäntöönpanoon kuluu yleensä noin 1–3 vuotta. Yksittäisten toimenpiteiden täytäntöönpano voi kuitenkin kestää vain kuukausia, jos ne on hyvin valmisteltu ja toteutettu tehokkaasti. Sopeutumisstrategian sujuvan täytäntöönpanon keskeisiä näkökohtia ovat asianomaisten sidosryhmien tehokas yhteistyö ja käytettävissä olevat riittävät rahoituslähteet.

Lentoasemalla toteutettujen rakennustoimenpiteiden kesto on käytännössä rajaton, jos niitä ylläpidetään hyvin. Operatiivisten toimenpiteiden kesto riippuu institutionaalisten ja henkilökohtaisten resurssien jakamisesta sekä sidosryhmien osallistumisesta ja yhteistyöstä.