Offshore- ja inshore-toimintojen käyttöturvallisuuden parantaminen

Merellä ja maalla tapahtuvan toiminnan turvallisuuden parantamiseen osallistuviin sidosryhmiin kuuluvat kalastus- ja vesiviljelyvirastot, satamaviranomaiset ja julkiset elimet, joilla on toimivalta meriturvallisuuden alalla (rannikkovartiostot) ja jotka vahvistavat määräyksiä ja normeja. Suunnittelijoilla ja veneenrakentajilla on myös rooli alusten ja muiden merilaitosten, kuten kalanviljelylaitosten tai satamarakenteiden, turvallisuuden varmistamisessa. Tietoisuuden lisäämiseksi turvallisuuskysymyksistä suositellaan laajaa osallistavaa lähestymistapaa, johon paikallisyhteisöt osallistuvat. FAO suosittelee erityisesti kokonaisvaltaista lähestymistapaa ja korostaa, että kalastajien turvallisuuteen ei pitäisi puuttua ainoastaan hallituksen toimilla vaan myös alhaalta ylöspäin suuntautuvilla koordinoiduilla toimilla.

Keskeisten ilmastoriskien selkeä ja paikkakohtainen tunnistaminen ja turvallisuusvaikutusten ymmärtäminen ovat tärkeimpiä tekijöitä, jotka auttavat valitsemaan sopivimman sopeutumistoimenpiteen käyttöturvallisuuden parantamiseksi. Tämän sopeutumisvaihtoehdon yleiset esteet viittaavatkin siihen, että tarvitaan parempaa näyttöä ja luottamusta ilmastonmuutosennusteisiin ja -vaikutuksiin. Luottamusta ilmastonmuutosennusteisiin tarvitaan erityisesti, jotta voidaan ottaa asianmukaisesti huomioon ilmastonmuutokseen liittyvät riskit monien muiden alaan vaikuttavien riskien joukossa ja saada yritykset investoimaan ilmastonmuutokseen sopeutumiseen. Lisäksi ilmastonmuutoksen pitkän aikavälin ennustekehys voi olla huonosti yhteensopiva meriliiketoiminnan lyhyempien investointiaikojen kanssa.

Tähän vaihtoehtoon sisältyy toimenpiteitä, jotka voidaan toteuttaa vähäisin resurssivaikutuksin (esim. perusturvalaitteiden käyttöönotto, infrastruktuurin pienet mukautukset maalla tapahtuvien toimintojen häiriönsietokyvyn parantamiseksi) tai merkittävin resurssein, esimerkiksi jos käsittelypaikkoja tai merisatamia korotetaan tai siirretään, mikä voi olla erittäin kallista.

Hyötyjä ovat kalastajien ja elinkeinonharjoittajien turvallisuus sekä satamien sulkemisesta, infrastruktuurivahingoista, toiminnan keskeytyksistä ja satamiin juuttuneista kalastusaluksista mahdollisesti aiheutuvien taloudellisten tappioiden välttäminen. Merirahtiliikenne on avainasemassa suurten tavaramäärien kuljettamisessa pitkiä matkoja, ja se on paljon vähemmän hiili-intensiivistä kuin maantieliikenne. Näin ollen sen turvallisuuden parantamiseen tähtäävät toimet ovat erittäin tärkeitä pitkän matkan logistiikkayritysten elinkelpoisuuden ja kestävyyden kannalta. Ratkaisevaa on myös se, että teollisuustuottajat, jotka luottavat siihen, saavat toimituksensa ja toimittavat tuotteensa kohdemarkkinoilleen.

Koska meriturvallisuus on maailmanlaajuinen kysymys kaikessa merellä tapahtuvassa toiminnassa, kansainväliset säännöt on laatinut ensisijaisesti IMO, Kansainvälinen merenkulkujärjestö, ja niissä asetetaan maailmanlaajuiset standardit kansainvälisen merenkulun turvallisuudelle, turvatoimille ja ympäristötehokkuudelle. Selkeä esimerkki tästä on SOLAS-yleissopimus, joka on yksi tärkeimmistä meriturvallisuutta koskevista sopimuksista.

Meriturvallisuus on keskeinen osa myös Euroopan meriliikennepolitiikkaa matkustajien, miehistön jäsenten, meriympäristön ja rannikkoalueiden suojelemiseksi. EU:n lainsäädäntöön on sisällytetty IMO:n normit, ja siinä säädetään lisätoimenpiteistä lukuisilla direktiiveillä ja asetuksilla, jotka koskevat koulutusta ja pätevyyttä, laivavarusteita, alusten ja satamarakenteiden turvatoimia sekä matkustaja-alusten turvallisuutta. Erityisesti Euroopan unionin merellisessä turvallisuusstrategiassa ja sen toimintasuunnitelmassa (2014) yksilöitiin ilmastonmuutos ja ääri-ilmiöt meriliikennejärjestelmään ja meri-infrastruktuuriin kohdistuviksi suurimmiksi uhkiksi ja riskeiksi ja korostettiin tarvetta arvioida alan kykyä sietää näitä riskejä ja toteuttaa asianmukaisia sopeutumistoimia niiden lieventämiseksi.

EMMF  edistää yhteisen kalastuspolitiikan puitteissa työolojen turvallisuutta ja parantamista unionin painopisteiden 1 ja 2 (ympäristön kannalta kestävän, resurssitehokkaan, innovatiivisen, kilpailukykyisen ja tietämykseen perustuvan kalastuksen ja vesiviljelyn edistäminen) mukaisesti ja tukee aluksiin tai yksittäisiin laitteisiin tehtäviä investointeja, jotka ylittävät unionin ja kansallisen lainsäädännön (32 artikla), kalastussatamien, huutokauppahallien, purkupaikkojen ja kalastussuojien infrastruktuuria (43 artikla) sekä vesiviljely-yksiköiden nykyaikaistamista (48 artikla).

Yksinkertaiset mukauttamistoimenpiteet, joilla parannetaan turvallisuutta kalastustoiminnan ja merenkulun aikana, voidaan toteuttaa pian (1–2 vuotta), kun taas monimutkaisemmat ratkaisut, kuten satamainfrastruktuurien korottaminen/siirtäminen, vaativat enemmän aikaa niiden täytäntöönpanoon. Muut toimenpiteet ovat osa jatkuvaa ja itsenäistä sopeutumisprosessia järjestelmien ja laitteiden yleisen teknologisen päivityksen jälkeen.

Tätä mukauttamisvaihtoehtoa olisi pidettävä jatkuvana prosessina, joka edellyttää turvallisuusjärjestelmien ja -menettelyjen asteittaista päivittämistä ja niiden tehokkuuden jatkuvaa seurantaa.