Operatiivisen turvallisuuden parantaminen merellä ja maalla tapahtuvassa toiminnassa

Tähän vaihtoehtoon sisältyy sellaisten järjestelmien ja strategioiden käyttöönotto, joilla parannetaan sekä merellä tapahtuvan toiminnan (navigointi, kalastustoimet) että rannikolla tapahtuvan toiminnan (satamat, jalostustoimet) turvallisuutta ja vastataan ilmastonmuutoksesta johtuviin haasteisiin. Tämä vaihtoehto on erityisen merkityksellinen kalastusalalle, jota FAO pitää erityisen vaarallisena toimintana merellä, mutta se on merkityksellinen myös muille mereen liittyville toiminnoille, kuten merenkululle, satamatoiminnalle, vesiviljelylle ja offshore-alustoihin liittyville toiminnoille, koska epäsuotuisat sääilmiöt ja myrskyt aiheuttavat monia merionnettomuuksia.

Merenpinnan nousu ja myrskyjen nousu erityisesti Pohjois-Euroopassa (IPCC:n kuudes arviointiraportti, WGI, luku 12; EU:n merenpinnan nousun osaamiskeskus ) ovat aiheuttaneet vahinkoja useille satamainfrastruktuureille ja maalla sijaitseville laitoksille, kuten tulville, sähkönjakelun häiriöille, työseisokeille ja satamien sulkemisille. Samat tapahtumat ovat vaarantaneet miehistön ja matkustajien turvallisuuden merellä navigoinnin aikana ja saattavat heikentää kalastustoiminnan käyttöä ja suorituskykyä. Lisäksi vakavien ja myrskyisten talvien on raportoitu pakottavan kalastusalukset olemaan satamassa pitkiä aikoja kalastajille aiheutuvien riskien välttämiseksi, mikä aiheuttaa selviä taloudellisia tappioita. Monia näistä vaikutuksista kuvataan merkityksellisiksi maailmanlaajuisesti ja Euroopan tasolla (ks. muun muassa FAO:n vuoden 2018 julkaisu ilmastonmuutoksen vaikutuksista kalastukseen ja vesiviljelyyn, UNCTADin satamateollisuutta koskeva tutkimus ilmastonmuutoksen vaikutuksista ja siihen sopeutumisesta ja YTK:n raportti ilmastonmuutoksen vaikutuksista liikenteeseen).

Kalastusala reagoi jo useisiin ilmastonmuutoksen vaikutuksiin parantaakseen operatiivista turvallisuutta ja investoimalla katastrofiriskien haavoittuvuuden vähentämiseen. Esimerkkejä esitetään Yhdistyneen kuningaskunnan kala- ja äyriäisteollisuuden ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevassa ensimmäisessä katsauksessa ja sen peräkkäisissä seurantakatsauksissa, joissa päivitetään tietoja asteittain ja kerätään uutta palautetta alan sidosryhmiltä. Sopeutumisstrategioita, joilla torjutaan meriturvallisuutta, tarkastellaan myös IFAD:n sopeutumista ja hillitsemistä koskevissa ohjeissa (2015) ja Horisontti 2020 -ohjelmasta rahoitetussa ClimeFish-hankkeessa, jolla pyritään varmistamaan, että kalojen ja äyriäisten tuotanto lisääntyy alueilla ja lajeilla, joilla on mahdollisuuksia kestävään kasvuun, kun otetaan huomioon odotettavissa olevat ilmastomuutokset.

Mahdollisilla toimenpiteillä meriturvallisuuden parantamiseksi merellä tapahtuvan toiminnan aikana tarkoitetaan i) parannettujen henkilökohtaisten kelluntalaitteiden käyttöönottoa, ii) alusten vakauteen investoimista ja iv) meriturvallisuutta koskevan erityiskoulutuksen antamista liikenteenharjoittajille. Kalastuksen osalta mukauttamiseen voisi sisältyä myös kansien nostaminen ja liikkuvat pyydykset, pumppujen ja miehistön käyttö veneen perässä. Maalla tapahtuvan toiminnan osalta toiminnanharjoittajien turvallisuutta parantaviin sopeutumistoimenpiteisiin kuuluvat i) infrastruktuuria suojaavat padot ja pengerrykset, ii) satamien hätämenettelyjen käyttöönotto erityisen ja koulutetun henkilöstön kanssa, ii) erilaiset toimet, joilla pyritään parantamaan satamien häiriönsietokykyä ja suojelemaan strategisia komponentteja (esim. infrastruktuurin suunnittelun ja käytetyn materiaalin muutokset) ja iii) käsittelypaikkojen siirtäminen sisämaahan.

Ilmastonmuutoksen vaikutuksia liikenteeseen koskevan YTK:n raportin mukaan Euroopan merisatamien keskeisiä sopeutumistapoja ovat muun muassa infrastruktuurin kohoaminen merenpinnan ennustetun tason kompensoimiseksi, myrskypuolustuksen rakentaminen ja merisatamien uudelleensijoittaminen. Nämä lähestymistavat voivat osaltaan lisätä merellä tai maissa epäsuotuisissa olosuhteissa työskentelevien toimijoiden turvallisuutta. Merisatamien uudelleensijoittamista olisi harkittava vain silloin, kun merisatamaan kohdistuu merkittävä uppoamisriski, mikä on erittäin kallis ratkaisu. Merisatamien (myös patojen, merimuurien ja aallonmurtajien) suojelemiseksi tulvilta olisi harkittava huolellisesti rannikoiden kovia suojarakenteita ja arvioitava mahdollisia niihin liittyviä ympäristövaikutuksia, kuten rannikoiden eroosiota ja elinympäristöjen heikkenemistä.

Edellä kuvattujen vaihtoehtojen lisäksi merellä ja maalla tapahtuvan toiminnan turvallisuutta voidaan tukea muilla sopeutumisvaihtoehdoilla, kuten perustamalla seuranta-, mallinnus- ja ennustejärjestelmiä sekä varhaisvaroitusjärjestelmiä, joiden avulla toiminnanharjoittajille voidaan tiedottaa hyvissä ajoin epäsuotuisista sääoloista aiheutuvista riskeistä. Riskiperusteinen vyöhykejako ja sijoituspaikka, jossa otetaan huomioon nykyiset ja tulevat ilmastoriskit, voi myös lisätä turvallisuutta merellä, erityisesti vesiviljelyalalla. Rahoituspalvelujen ja vakuutusmekanismien saatavuuden parantaminen (ks. vaihtoehto ”Vakuutus riskinhallintavälineenä”) voi auttaa parantamaan yritysten häiriönsietokykyä erityisesti köyhissä yhteisöissä.

Meriliikenteen mukauttaminen on osa ratkaisuja, joilla varmistetaan toimitusketjujen jatkuvuus liike-elämälle ja teollisuudelle. Edellä mainitut ilmastonmuutoksen riskit aiheuttavat häiriöitä, jotka voivat lopulta lisätä kustannuksia ja vaikuttaa ostajaan, toimittajaan tai koko toimitusketjuun.

Merellä ja maalla toteutettavien toimien turvallisuuden parantamiseen osallistuvia sidosryhmiä ovat muun muassa kalastus- ja vesiviljelyalan virastot, satamaviranomaiset ja meriturvallisuuden alalla toimivaltaiset julkiset elimet (rannikkovartiostot) sekä säännösten ja normien laatiminen. Suunnittelijoilla ja veneenrakentajilla on myös oma roolinsa alusten ja muiden merenkulun laitteistojen, kuten kalanviljelylaitosten tai satamarakenteiden, turvallisuuden varmistamisessa. Turvallisuusasioita koskevan tietoisuuden lisäämiseksi suositellaan laajaa osallistavaa lähestymistapaa, johon paikallisyhteisöt osallistuvat. FAO suosittelee erityisesti kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jossa korostetaan, että kalastajien turvallisuuteen ei pitäisi puuttua ainoastaan hallituksen toimilla vaan myös alhaalta ylöspäin suuntautuvilla koordinoiduilla toimilla.

Keskeisten ilmastoriskien selkeä ja paikkakohtainen tunnistaminen ja turvallisuusvaikutusten ymmärtäminen ovat tärkeimpiä tekijöitä, jotka auttavat valitsemaan sopivimman sopeutumistoimenpiteen käyttöturvallisuuden parantamiseksi. Tämän sopeutumisvaihtoehdon yhteiset esteet liittyvät tarpeeseen saada parempaa näyttöä ja luottamusta ilmastonmuutosennusteisiin ja -vaikutuksiin. Luottamusta ilmastonmuutosennusteisiin tarvitaan erityisesti, jotta ilmastonmuutokseen liittyvät riskit voidaan ottaa asianmukaisesti huomioon monien muiden alaan vaikuttavien riskien joukossa ja jotta yritykset voivat investoida ilmastonmuutokseen sopeutumiseen. Ilmastonmuutoksen pitkän aikavälin ennuste voi lisäksi sopia huonosti yhteen meriliiketoiminnan lyhyempien investointiaikojen kanssa.

Tähän vaihtoehtoon sisältyy toimenpiteitä, jotka voidaan toteuttaa vähäisin resurssivaikutuksin (esim. perusturvalaitteiden käyttöönotto, infrastruktuurin pienet mukautukset maalla toteutettavien toimien häiriönsietokyvyn parantamiseksi) tai merkittävin resurssein, jotka voivat olla hyvin kalliita esimerkiksi jalostuspaikkojen tai merisatamien korotuksen tai siirtämisen yhteydessä.

Hyötyjä ovat muun muassa kalastajien ja alan toimijoiden turvallisuus sekä satamien sulkemisesta, infrastruktuurivahingoista, toimintaseisokeista ja satamiin juuttuneista kalastusaluksista mahdollisesti aiheutuvien taloudellisten tappioiden välttäminen. Merirahtiliikenne on avainasemassa suurten tavaramäärien kuljettamisessa pitkiä matkoja, ja se on paljon vähemmän hiili-intensiivistä kuin tieliikenne. Näin ollen sen turvallisuuden parantamiseen tähtäävät toimet ovat erittäin tärkeitä pitkän matkan logistiikkayritysten elinkelpoisuuden ja kestävyyden kannalta. Ratkaisevaa on myös se, että teolliset tuottajat, jotka luottavat siihen, saavat hankintansa ja toimittavat tuotteensa kohdemarkkinoilleen.

Koska meriturvallisuus on maailmanlaajuinen kysymys kaikessa merenkulkuun liittyvässä toiminnassa, kansainväliset määräykset on laatinut pääasiassa IMO, Kansainvälinen merenkulkujärjestö, joka asettaa maailmanlaajuiset normit kansainvälisen merenkulun turvallisuudelle, turvatoimille ja ympäristönsuojelun tasolle. Selkeä esimerkki tästä on SOLAS-sopimus, joka on yksi tärkeimmistä meriturvallisuutta koskevista sopimuksista.

EU kehittää ja tehostaa jatkuvasti meriturvallisuuspolitiikkaansa ”poistaakseen alikuntoisen merenkulun, parantaakseen matkustajien ja miehistön suojelua, vähentääkseen ympäristön pilaantumisen riskiä ja varmistaakseen, että hyviä käytäntöjä noudattavia liikenteenharjoittajia ei aseteta kaupallisesti epäedulliseen asemaan verrattuna niihin liikenteenharjoittajiin, jotka ovat valmiita tekemään lyhyitä leikkauksia alusten turvallisuuden suhteen”.

Meriturvallisuus on myös keskeinen osa Euroopan meriliikennepolitiikkaa matkustajien, miehistön jäsenten, meriympäristön ja rannikkoalueiden suojelemiseksi. EU:n lainsäädännössä otetaan huomioon IMO:n normit ja säädetään lisätoimenpiteistä monenlaisilla direktiiveillä ja asetuksilla, jotka koskevat koulutusta ja pätevyyttä, laivavarusteita, alusten ja satamarakenteiden turvatoimia sekä matkustaja-alusten turvallisuutta. Lisäksi Euroopan unionin merellisessä turvallisuusstrategiassa ja sen toimintasuunnitelmassa (2021) yksilöitiin ilmastonmuutos ja ääri-ilmiöt yhdeksi meriliikennejärjestelmään ja meri-infrastruktuuriin kohdistuvista suurimmista uhkista ja riskeistä ja korostettiin tarvetta arvioida alan kykyä sietää näitä riskejä ja toteuttaa asianmukaisia sopeutumistoimia niiden lieventämiseksi.

Yhteisen kalastuspolitiikan puitteissa Euroopan meri-, kalatalous-ja vesiviljelyrahasto (EMKVR) edistää työolojen turvallisuutta ja parantamista unionin painopisteen 1 (Kestävän kalastuksen edistäminen sekä vesiluonnonvarojen ennallistaminen ja säilyttäminen) mukaisesti.

Yksinkertaiset sopeutumistoimenpiteet, jotka toteutetaan turvallisuuden parantamiseksi kalastustoiminnan ja navigoinnin aikana, voidaan toteuttaa pian (1–2 vuotta), kun taas monimutkaisemmat ratkaisut, kuten satamainfrastruktuurien korottaminen/siirtäminen, edellyttävät pidempää täytäntöönpanoaikaa. Muut toimenpiteet ovat osa jatkuvaa ja itsenäistä sopeutumisprosessia, joka seuraa järjestelmien ja laitteiden yleistä teknologista päivitystä.

Tätä mukautusvaihtoehtoa olisi pidettävä jatkuvana prosessina, joka edellyttää turvallisuusjärjestelmien ja -menettelyjen asteittaista päivittämistä ja niiden tehokkuuden jatkuvaa seurantaa.