Ilmastonmuutokseen liittyvän ahdingon tukeminen Suomessa – ”Ekoahdistuksen mieli”

Ilmastonmuutos vaikuttaa fyysisen terveyden lisäksi myös mielenterveyteen ja hyvinvointiin (Lawrance ym., 2021). Sen psykologisia vaikutuksia koskeva tutkimus on kuitenkin yleensä ollut vähäistä, ja jos siihen puututaan, siinä keskityttiin äärimmäisten tapahtumien vaikutuksiin pikemmin kuin pitkän aikavälin ja asteittaisempiin vaikutuksiin mielenterveyteen (Burenby et al., 2021). On kuitenkin olemassa useita uusia käsitteitä, jotka tunnistavat joitakin epäsuoria mielenterveysvaikutuksia, mukaan lukien eko-ahdistuksen ja ilmastoahdistuksen vaikutukset (Wuet al. 2020). Koska ne ilmenevät yhä enemmän yhteiskunnassa, erityisesti nuorten keskuudessa (esim. Wu et al., 2020; Hickman ym., 2021), niitä käsitellään laajasti tiedotusvälineissä ja kasvavassa tutkimusjoukossa (Pihkala, 2020a, 2020b). Ekoahdistus on ekologiseen kriisiin liittyvää ahdistusta ja ahdistusta (Pihkala, 2020b), kun taas ilmastoahdistus tunnustaa tällaiset ilmastonmuutoksen seuraukset erityisesti (Clayton,2020). Ne voivat ilmetä erilaisissa ja monimutkaisissa muodoissa; joidenkin oireiden on havaittu sisältävän yleistä pelkoa ja huolta, surua,syyllisyyttä, toivottomuutta, pakkoajattelua, paniikkikohtauksia, unettomuutta ja muita (ks. esim. Pihkala, 2020a,2020b; Wu et al., 2020).

Tutkijat ovat vaatineet toimia ilmastoahdistuksen tunnustamiseksi ja käsittelemiseksi käytännössä, erityisesti nuorten osalta (Wu et al., 2020; Hickman ym., 2021). Hiljattain tehdyssä EEA:n analyysissä todettiin kuitenkin, että vain harvat ETA:n jäsenvaltiot ja yhteistyömaat ovat tarkastelleet ilmastonmuutoksen mahdollisia mielenterveysvaikutuksia kansallisissa sopeutumis- ja kansanterveyspolitiikoissaan. Suomi on yksi harvoista maista, jotka ovat puuttuneet ilmastoahdistukseen jossain määrin, mutta sosiaali- ja terveyspalveluissa on toteutettava ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä ja erityisiä toimenpiteitä ilmastonmuutoksenmielenterveyteen kohdistuvien vaikutusten torjumiseksi ( Burenby ym., 2021).

”Ekoahdistusmieli”-hankkeen perustajat panivat merkille ilmastonmuutokseen liittyvät kasvavat mielenterveyshaasteet Suomessa ja pyrkivät vastaamaan niihin hyödyntämällä asiantuntemustaan mielenterveystuen tarjoamisessa. Tämän vuoksi hankkeella pyritään

• Tarjotaan kaikenikäisille ihmisille välineitä käsitellä ja säännellä eko- tai ilmastoahdistuksen muodossa koettuja tunteita ja parannetaan siten osallistujien selviytymiskykyä. Vaikka hanke on avoin suurelle yleisölle, se on suunnattu pääasiassa ihmisille, jotka ovat alttiita syntymässä olevalle ympäristöahdistukselle, mukaan lukien ympäristötieteiden parissa työskentelevät tai opiskelevat; ihmiset, joilla on vahva ympäristöidentiteetti; nuoret; ja yksilöitä, joilla on muita rasittavia elämänkokemuksia.
• Tietoisuuden lisääminen julkisten keskustelujen käynnistämiseksi muun muassa niiden henkilöiden tunnistamisen edistämiseksi, jotka kokevat oireita, mutta eivät ehkä ole tietoisia niiden syystä tai tavoista käsitellä niitä.
• Ekoahdistuksen ja ekotunteiden (ympäristöön liittyvien tunteiden) tunnustaminen laajemmaksi yhteiskunnalliseksi ilmiöksi psykiatrisen diagnoosin tai yksilöllisen ongelman sijaan.
• Käynnistetään eri organisaatioiden ja muiden yhteiskunnallisten toimijoiden välinen toiminta ekotuntemuksia koskevan tietämyksen sisällyttämiseksi niiden työhön eri ihmisryhmien kanssa koko yhteiskunnassa.

 Lisäksi hankkeessa pyritään edistämään kokonaisvaltaisen henkisen hyvinvoinnin merkitystä.

Tavoitteidensa saavuttamiseksi hankkeessa hyödynnetään sosiaali- ja mielenterveystyöntekijöiden olemassa olevaa osaamista ja asiantuntemusta muiden mielenterveysongelmien hoitamisessa. Heidän osaamisensa sosiaali- ja mielenterveyspalveluissa jo laajasti käytetyistä ratkaisuista siirtyy uudelle toiminta-alueelle, jossa käsitellään ympäristötunteita, lähinnä ilmastonmuutosta. Hankkeen toimintaan kuuluu kolme pilaria (jotka kaikki ovat osallistujille maksuttomia):

• Tietoisuus: kampanjat, joilla lisätään tietoisuutta ekoahdistuksesta.
• Tuki: suoraa tukea mielenterveydelle laajalle yleisölle.
• Koulutus: ammattilaisille, jotka työskentelevät niiden kanssa, jotka jo kokevat tai todennäköisesti kokevat vaikeita tunteita ympäristömuutoksiin liittyen.

Tietoisuus: Maaliskuussa 2021 käynnistettiin kampanja ”Let’s talk about eco-emotions”, johon sisältyi ympäristöhätätilaa koskeva pyyntö, jonka kaikki mielenterveyden alalla toimivat kansalliset järjestöt hyväksyivät. Lisäksi ekoahdistusmieli järjesti vuonna 2021 aiheesta useita verkkoseminaareja, jotka oli suunnattu sosiaali- ja terveydenhuoltoalalle, kansalaisjärjestöille sekä julkisille ja yksityisille toimijoille. Ympäristöahdistus.fi-sivusto perustettiin helmikuussa 2021 keräämään ja tarjoamaan ajantasaista tietoa ja resursseja aiheesta sekä tarjoamaan uusia materiaaleja ja tietopaketteja. Näitä olivat muun muassa viittaukset tieteellisiin artikkeleihin, yleiskatsaus erilaisista psykoterapian lähestymistavoista ongelman käsittelemiseksi; sekä lyhyet tiedottavat artikkelit, jotka on julkaistu yhteistyössä asiantuntijoiden kanssa. Lisäksi toteutettiin useita julkisia vaikuttamistoimia, joita olivat muun muassa seuraavat:

• Useiden podcast-jaksojentuottaminen, joista yksi on suunnattu nuorille, jotka epäröivät saada lapsia maailmanlaajuisten ympäristömuutosten vuoksi.
• Ryhmäkeskustelujen järjestäminen erityisesti maanviljelijöiden ja maaseutuväestön tavoittamiseksi. Ilmastonmuutos vaikuttaa suoraan näiden yhteisöjen elinkeinoihin, mutta niiden ääntä ei kuulla julkisissa keskusteluissa.

Tiedotuskampanjoilla saavutettiin noin 3 570 000 katselukertaa eri kanavien kautta. Vuonna 2022 hankkeessa on tarkoitus keskittyä enemmän nuorisojärjestöihin ja koulutusalaan.

Tuki: Hankkeessa on kehitetty ryhmäpohjainen malli ympäristötuntemusten käsittelemiseksi, jotta ekoahdistuksesta kärsiville voitaisiin tarjota suoraa mielenterveystukea. Mallissa keskitytään seuraaviin aiheisiin:

• Tunnustetaan ekotunteet ja käsitellään niitä.
• Selviytymistaitojen oppiminen.
• Tukevan yhteisön rakentaminen.
• Tulevaisuuden näkymien vahvistaminen.

Tukiryhmiä suunniteltiin pääasiassa nuorille, vaikka kaikenikäiset ihmiset voivat osallistua. Konseptissa esitettiin 3-5 tukiistuntoa, joihin ihanteellisesti osallistui 10-15 osallistujaa ja yksi fasilitaattori projektitiimistä, joilla oli yleensä taustaa sosiaalityöstä ja/tai mielenterveystyöstä. Vaikka istunnoissa oli aluksi yleistä tietoa ilmastoahdistuksesta, niissä keskityttiin myöhemmin käytettävissä oleviin välineisiin ja taitoihin ”ympäristötunteiden” käsittelemiseksi, jotta osallistujien omille kokemuksille ja käsityksille annettaisiin enemmän tilaa. Painopiste oli ryhmänmuodostuksessa ja ryhmädynamiikassa tunteiden jakamisen ja vertaistuen mahdollistamiseksi. Hanke on kouluttanut syksyllä 2021 useita vapaaehtoisia, jotka voivat myöhemmin itse johtaa ryhmätapaamisia ja siten laajentaa toimintaa koko maahan. Huhtikuussa 2022 on tarkoitus järjestää toinen koulutustilaisuus. Vapaaehtoisten johtamia ryhmiä ei kuitenkaan ole vielä pantu täytäntöön käytännössä.

Hankkeessa tarjottiin myös työpajoja eko-/ilmastoahdistuksen käsittelemiseksi välittämällä työkaluja ja toimintoja, jotka voivat parantaa henkistä hyvinvointia ja auttaa ilmaisemaan koettuja tunteita.

Myös mindfulness-harjoituksia integroitiin ja empatian merkitystä sekä muita että itseään kohtaan korostettiin. Osallistujia autettiin löytämään ja seuraamaan merkityksellisyyttä ja heidän tärkeimpiä arvojaan sekä sitä, miten tämä voi edistää henkistä hyvinvointia ja aktiivisuutta tarkoituksenmukaisella tavalla.

Vuoden 2022 alkuun mennessä noin 360 osallistujaa (lähinnä 20–30-vuotiaiden ikäryhmässä) osallistui 30 ekotuntemuksia käsittelevään työpajaan ja tukiryhmään.

Koulutus: Lisäksi ”ekoahdistusmielessä” järjestettiin koulutus-, terveys- ja sosiaalialan ammattilaisille suunnattua toimintaa, jossa heille annettiin koulutusta siitä, miten käsitellä ihmisiä, jotka kärsivät ympäristön muutoksiin liittyvästä ahdistuksesta. Kolmen tunnin koulutukset välittivät työkaluja keskustelun helpottamiseksi ja olemassa olevien emotionaalisten ja psykososiaalisten taitojen löytämiseksi sekä ekotunteiden ja ekoahdistuksen tunnistamiseksi ja käsittelemiseksi kohderyhmissä (ja itse) tarkemmin. Lisäksi järjestettiin joitakin kaksituntisia webinaareja, joissa oli samankaltaista sisältöä ja vierailevia puhujia ja jotka oli tarkoitettu myös laajemmalle yleisölle. Toiminnan tueksi laadittiin ”Small Guide to Environmental Anxiety – Information Pack for Teachers and Educators”. Aineisto on käännetty myös ruotsiksi sen kattavuuden laajentamiseksi.

Osallistujien houkuttelemiseksi aloitteella tavoitettiin luonnonsuojelujärjestöjä, aktivistiryhmiä ja yliopistoja. Koska jälkimmäinen esitteli tietyn kohderyhmän, hankkeessa järjestettiin Helsingin yliopiston henkilökunnalle osallistavia luentoja ja opiskelijoille työpajoja, joissa keskusteltiin siitä, minkälaista mielenterveystuen mallia he haluaisivat ottaa käyttöön ja millaista emotionaalista tukea he haluaisivat käyttää.

Noin 1 160 ammattilaista (lähinnä naisia) osallistui noin 30 koulutus- ja muuhun tiedotustapahtumaan.

Idean hankkeeseen käynnisti vuonna 2018 erityisesti ilmastoon ja ympäristönmuutokseen liittyviä mielenterveyden kysymyksiä varten perustettu kansalaisjärjestö Tunne ry yhdessä kansainvälisesti tunnustetun ekologisten tunteiden tutkijan, Helsingin yliopiston apulaisprofessori Panu Pihkalan kanssa. Sen jälkeen se kehitettiin ja toteutettiin yhdessä kahden muun suomalaisen organisaation kanssa: Nyyti ry, erityisesti opiskelijoiden mielenterveyttä edistävä järjestö, ja MIELI Mental Health Finland, joka pyrkii tarjoamaan kriisitukea ja ehkäisemään mielenterveysongelmia suomalaisessa yhteiskunnassa ja on maailman vanhin mielenterveysjärjestö. Hanketta rahoittaa STEA, Suomen sosiaali- ja terveysjärjestöjen rahoituskeskus.

Yhteistyötä tehdään myös seuraavien tahojen kanssa:

• Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta
• Maaseudun tukihenkilöverkko, maaseudun asukkaiden ja maanviljelijöiden tukiverkosto
• FEE, Suomen ympäristökasvatuksen säätiö
• Väestöliitto, ihmisten hyvinvointia ja ihmisten välisiä yhteyksiä edistävä kansalaisjärjestö

Hankkeen suunnitteluprosessin aikana tehtiin tarvearviointi kyselytutkimuksella, johon osallistui noin 500 henkilöä suuresta yleisöstä. Lisäksi perustettiin pilottiryhmiä ja työpajoja hankkeen lähestymistavan testaamiseksi. Suunnitteilla oli henkilökohtaisia kokouksia, mutta covid-19-pandemian vuoksi toimet siirrettiin verkkoon.

Kolmen vuoden ajan käytettävissä ollut rahoitus edisti hankkeen toteutuksen onnistumista, koska se mahdollisti osallistujille maksuttoman pääsyn. Hanke sai osallistujilta positiivista palautetta (korkea kiinnostus saada tietoa ekoahdistuksesta ja ekotunteista, parantuneesta hyvinvoinnista ja yhteisymmärryksen tunteesta), mikä kannusti hankkeen jatkamiseen. Median suuri kiinnostus johti useisiin kutsuihin erilaisiin tapahtumiin. Julkisten henkilöiden (huutomiehen) osallistuminen edisti aloitteen onnistumista ja laajensi sen kattavuutta.

Yksi hankkeen suurimmista haasteista oli se, että kaikki toiminnot oli siirrettävä verkkoon covid-19-pandemian vuoksi. Tämä vaikutti hankkeen kykyyn tavoittaa ihmisiä ja olla heihin yhteydessä mielekkäämmin. Osallistujien kiinnostuksen tukemiseksi ja heidän aktiivisen osallistumisensa kannustamiseksi laadittiin lyhyempiä, vähemmän perusteellisia verkkotyöpajamuotoja.

Haasteena oli myös se, että erityisesti maaseutuyhteisöille ja maanviljelijöille järjestettyihin keskusteluihin osallistuminen oli vähäistä ja että hanketoimintaan osallistui vain vähän ihmisiä, joilla on jo vahva ympäristöidentiteetti (esim. aktivistiryhmät). Sen vuoksi olisi edistettävä emotionaalisen tuen parempaa integrointia ilmastotoimintayhteisöihin sen sijaan, että siihen osallistuvat ulkoiset mielenterveysorganisaatiot.

STEA, Suomen sosiaali- ja terveysjärjestöjen rahoituskeskus, myönsi hankkeelle 640 000 euroa kolmen vuoden ajaksi (2020-2022).

Tämän ansiosta neljä työntekijää (kaksi kokopäiväistä, kaksi osa-aikaista) pystyi kiinnittämään täyden huomionsa hankkeeseen ja tarjoamaan osallistujille maksutonta mielenterveystukea. Tämä on puolestaan hyödyttänyt lukuisia osallistujia ja todennäköisesti hyödyttää paljon enemmän välillisesti ammattilaisten koulutuksen, hankkeen verkkosivustolla olevien resurssien, äskettäin kehitettyjen käytännön käsitteiden ja aiheen tietoisuuden lisäämisen ansiosta. Lisäksi mielenterveyden edistäminen ilmastonmuutoksen yhteydessä voi olla tärkeä tekijä tehokkaiden ilmastotoimien edistämisessä.

Hanke oli alhaalta ylöspäin suuntautuva aloite, joka ei perustunut mihinkään erityiseen lainsäädäntöön. Suomi on kuitenkin tunnistanut ilmastonmuutoksen mahdolliset mielenterveysvaikutukset sosiaali- ja terveysministeriön ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevassa suunnitelmassa (2021), mukaan lukien ympäristö- tai ilmastoahdistus.

Ajatus ympäristöön ja ilmastonmuutokseen liittyvien mielenterveyskysymysten käsittelystä konkretisoitui Tunne ry:n säätiössä vuonna 2018, ja kaikkien toimijoiden hanke-ehdotus jätettiin vuoden 2019 puolivälissä. Hankkeiden täytäntöönpano alkoi vuoden 2020 alussa ja jatkuu vuoden 2022 loppuun nykyisellä rahoituskaudella. Suunnitelmissa on jatkaa toimintaa tämän ajanjakson jälkeen, jos lisäresursseja tulee saataville, mahdollisesti mukauttaa soveltamisalaa ja muotoa nykyisestä hankkeesta saatujen kokemusten perusteella ja mahdollisesti ottaa mukaan uusia kumppaneita.

Hankkeen ominaispiirteiden vuoksi ”ympäristöahdistusmielen” käyttöikä vastaa sen toteuttamisaikaa (3 vuotta). Tietämyksen, tietoisuuden ja selviytymistaitojen parantamisen myönteisten vaikutusten odotetaan kuitenkin kestävän pidempään kuin itse hankkeen keston, mikä luo edellytykset todellisille ilmastotoimille.

Hanna Rintala,

specialist in environmental emotions and support,  Nyyti ry

hanna.rintala@nyyti.fi

Burenby, L., Partonen, T., Carter, T. R., Ruuhela, R., Halonen, J. (2021). Ilmastonmuutos ja mielenterveys. Keskusteluasiakirja 32/2021. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 

Clayton, S. (2020). Ilmastoahdistus: Psykologiset reaktiot ilmastonmuutokseen. Journal of Anxiety Disorders, 74, 102263. https://doi.org/10.1016/j.janxdis.2020.102263 (englanniksi)

Hickman, C., Marks, E., Pihkala, P., Clayton, S., Lewandowski, E., Mayall, E., Wray, B., Mellor, C., van Susteren, L. (2021). Lasten ja nuorten ilmastoahdistus ja heidän uskomuksensa hallituksen toimista ilmastonmuutoksen torjumiseksi: maailmanlaajuinen tutkimus. The Lancet Planetary Health, 5(12), E863-E873. https://doi.org/10.1016/S2542-5196(21)00278-3

Lawrance, E., Thompson, R., Fontana, G., Jennings, N. (2021). Ilmastonmuutoksen vaikutus mielenterveyteen ja emotionaaliseen hyvinvointiin: nykyinen näyttö ja vaikutukset politiikkaan ja käytäntöön. Grantham-instituutti, Briefing Paper No 36, Imperial College London.  https://doi.org/10.25561/88568 

Pihkala, P. (2020a). Ahdistus ja ekologinen kriisi: Analyysi eko-ahdistuksesta ja ilmastoahdistuksesta. Kestävyys, 12(19), 7836. https://doi.org/10.3390/su12197836

Pihkala, P. (2020b). Eko-ahdistus ja ympäristökasvatus. Kestävyys, 12(23), 10149. https://doi.org/10.3390/su122310149

Wu, J., Snell, G., Samji, H. (2020). Nuorten ilmastoahdistus: Toimintakehotus. The Lancet, 4(10), s. E435–E436. https://doi.org/10.1016/S2542–5196(20)30223-0