Ilmastonmuutokseen liittyvän ahdingon tukeminen Suomessa – ”Ekoahdistuksen mieli”

Ilmastonmuutos vaikuttaa fyysisen terveyden lisäksi myös mielenterveyteen ja hyvinvointiin (Lawrance et al., 2021). Sen psykologisia vaikutuksia koskeva tutkimus on kuitenkin yleensä ollut vähäistä, ja jos siihen on puututtu, siinä on keskitytty pikemminkin ääri-ilmiöiden vaikutuksiin kuin mielenterveyteen kohdistuviin pitkäaikaisempiin ja asteittaisempiin vaikutuksiin (Burenby et al., 2021). On kuitenkin olemassa useita uusia käsitteitä, jotka tunnistavat joitakin epäsuoria mielenterveysvaikutuksia, mukaan lukien ympäristö- ja ilmastoahdistus (Wu et al. 2020). Niitä ilmenee yhä enemmän yhteiskunnassa, erityisesti nuorten keskuudessa (esim. Wu et al., 2020; Hickman ym., 2021), niitä käsitellään laajasti tiedotusvälineissä ja kasvavassa tutkimusjoukossa (Pihkala, 2020a, 2020b). Ekoahdistus on ahdistusta ja ahdistusta ekologisesta kriisistä (Pihkala, 2020b), kun taas ilmastoahdistus tunnustaa erityisesti ilmastonmuutoksen seuraukset (Clayton, 2020). Ne voivat ilmetä erilaisissa ja monimutkaisissa muodoissa; joidenkin oireiden on havaittu sisältävän yleistä pelkoa ja huolta, surua, syyllisyyttä, toivottomuutta, pakkomielteistä ajattelua, paniikkikohtauksia, unettomuutta ja muita (ks. esim. Pihkala, 2020a, 2020b; Wu et al., 2020).

Tutkijat ovat vaatineet toimia, joilla tunnustetaan ilmastoahdistus ja puututaan siihen käytännössä, erityisesti nuorten osalta (Wu et al., 2020; Hickman et al., 2021). Hiljattain tehdyssä EEA:n analyysissä todettiin kuitenkin, että vain harvat ETA:n jäsenvaltiot ja yhteistyömaat ovat ottaneet ilmastonmuutoksen mahdolliset mielenterveysvaikutukset huomioon kansallisissa sopeutumis- ja kansanterveyspolitiikoissaan. Suomi on yksi harvoista maista, jotka ovat jossain määrin puuttuneet ilmastoahdisteluun, mutta sosiaali- ja terveyspalveluissa on toteutettava ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä ja erityisiä toimenpiteitä ilmastonmuutoksen mielenterveyteen kohdistuvien vaikutusten torjumiseksi ( Burenby et al., 2021).

”Mind of eco-axiety” -hankkeen perustajat panivat merkille ilmastonmuutokseen liittyvien mielenterveyshaasteiden lisääntymisen Suomessa ja päättivät puuttua niihin hyödyntämällä asiantuntemustaan mielenterveystuen tarjoamisessa. Näin ollen hankkeella pyritään

• Tarjotaan kaikenikäisille ihmisille välineitä käsitellä ja säännellä eko- tai ilmastoahdistuksen muodossa koettuja tunteita ja parannetaan näin osallistujien selviytymiskykyä. Vaikka hanke on avoin suurelle yleisölle, se on suunnattu pääasiassa ihmisille, jotka ovat alttiita kehittymässä olevalle ympäristöahdistukselle, mukaan lukien ympäristötieteiden parissa työskentelevät tai opiskelevat. ihmiset, joilla on vahva ympäristöidentiteetti; nuoret; ja yksilöitä, joilla on muita rasittavia elämänkokemuksia.
• Tietoisuuden lisääminen julkisten keskustelujen käynnistämiseksi muun muassa tunnustuksen edistämiseksi niiden keskuudessa, jotka kokevat oireita, mutta saattavat olla tietämättömiä sen syystä tai tavoista käsitellä niitä.
• Kannatetaan ympäristöahdistuksen ja -tunteiden (ympäristöön liittyvien tunteiden) tunnustamista laajemmaksi yhteiskunnalliseksi ilmiöksi psykiatrisen diagnoosin tai yksilöllisen ongelman sijaan.
• Käynnistetään toimia eri organisaatioiden ja muiden yhteiskunnallisten toimijoiden välillä, jotta ekotuntemuksia koskeva tietämys voidaan sisällyttää heidän työhönsä eri ihmisryhmien kanssa koko yhteiskunnassa.

 Lisäksi hankkeessa pyritään edistämään yleisen henkisen hyvinvoinnin merkitystä.

Tavoitteidensa saavuttamiseksi hankkeessa hyödynnetään sosiaali- ja mielenterveysalan työntekijöiden olemassa olevaa osaamista ja asiantuntemusta muiden mielenterveyskysymysten käsittelyssä. Heidän tietotaitonsa sosiaali- ja mielenterveysalalla jo laajasti käytetyistä ratkaisuista siirtyy uudelle työalueelle eli ympäristötunteiden, lähinnä ilmastonmuutoksen, käsittelyyn. Hankkeen toimintoihin kuuluu kolme pilaria (jotka kaikki ovat osallistujille maksuttomia):

• Tietoisuus: kampanjat, joilla lisätään tietoisuutta ekoahdistuksesta.
• Tuki: suoraa mielenterveyden tukea laajalle yleisölle.
• Koulutus: ammattilaisille, jotka työskentelevät niiden kanssa, jotka jo kokevat tai todennäköisesti kokevat vaikeita tunteita ympäristön muutosten yhteydessä.

Tietoisuus: Maaliskuussa 2021 käynnistettiin kampanja ”Puhutaan ekotuntemuksista”, johon sisältyi kaikkien mielenterveyden parissa työskentelevien kansallisten organisaatioiden hyväksymä ympäristöhätätila. Lisäksi ”ympäristöahdistuksen mieli” järjesti vuonna 2021 useita aihetta käsitteleviä verkkoseminaareja sosiaali- ja terveydenhuoltoalalle, kansalaisjärjestöille sekä julkisille ja yksityisille toimijoille. Ympäristöahdistus.fi-sivusto lanseerattiin helmikuussa 2021 keräämään ja tarjoamaan ajankohtaista tietoa ja resursseja aiheesta sekä tarjoamaan uusia materiaaleja ja tietopaketteja. Näihin kuuluivat viittaukset tieteellisiin artikkeleihin; yleiskatsaus erilaisista psykoterapian lähestymistavoista ongelman ratkaisemiseksi; sekä yhteistyössä asiantuntijoiden kanssa julkaistuja lyhyitä tiedotusartikkeleita. Lisäksi toteutettiin useita julkisia toimia, joihin kuuluivat muun muassa seuraavat:

• Useiden podcast-jaksojen tuottaminen , joista yksi on suunnattu nuorille, jotka epäröivät hankkia lapsia maailmanlaajuisten ympäristömuutosten vuoksi.
• Ryhmäkeskustelujen järjestäminen erityisesti viljelijöiden ja maaseutuväestön tavoittamiseksi. Ilmastonmuutos vaikuttaa suoraan näiden yhteisöjen toimeentuloon, mutta niiden ääntä ei kuulla julkisissa keskusteluissa.

Tiedotuskampanjat keräsivät eri kanavien kautta noin 3 570 000 katselukertaa. Vuonna 2022 hankkeessa on tarkoitus keskittyä enemmän nuorisojärjestöihin ja koulutusalaan.

Tuki: Ympäristöahdistuksesta kärsivien suoraa mielenterveyden tukea varten hankkeessa on kehitetty ryhmäpohjainen malli ympäristötunteiden käsittelemiseksi. Mallissa keskitytään seuraaviin seikkoihin:

• Tunnustetaan ekologiset tunteet ja käsitellään niitä.
• selviytymistaitojen oppiminen.
• Tukea antavan yhteisön rakentaminen.
• Tulevaisuuden näkymien vahvistaminen.

Tukiryhmiä suunniteltiin pääasiassa nuorille, vaikka kaikenikäiset voivat osallistua. Konseptissa suunniteltiin 3-5 tukitilaisuutta, joihin osallistui mieluiten 10-15 osallistujaa ja yksi projektitiimin fasilitaattori, jolla oli yleensä tausta sosiaalityöstä ja/tai mielenterveyshuollosta. Istunnot sisälsivät aluksi yleistä tietoa ilmastoahdistelusta, mutta myöhemmin niissä keskityttiin käytettävissä oleviin välineisiin ja taitoihin ”ympäristötunteiden” käsittelemiseksi, jotta osallistujien omille kokemuksille ja käsityksille annettaisiin enemmän tilaa. Painopiste oli ryhmämuodostuksessa ja ryhmädynamiikassa tunteiden jakamisen ja vertaistuen helpottamiseksi. Hanke on kouluttanut syksyllä 2021 useita vapaaehtoisia, jotka voivat myöhemmin johtaa ryhmätapaamisia itse ja siten laajentaa toimintaa koko maahan. Toinen koulutustilaisuus on suunniteltu pidettäväksi huhtikuussa 2022. Vapaaehtoisten johtamia ryhmiä ei kuitenkaan ole vielä pantu täytäntöön käytännössä.

Hankkeessa tarjottiin myös työpajoja siitä, miten eko-/ilmastoahdistukseen voidaan puuttua välittämällä työkaluja ja toimintoja, jotka voivat parantaa henkistä hyvinvointia ja auttaa ilmaisemaan kokemiaan tunteita.

Myös mindfulness-harjoituksia yhdistettiin ja empatian merkitystä sekä muita että itseään kohtaan korostettiin. Osallistujia autettiin löytämään ja seuraamaan mielekkyyttä ja sen tärkeimpiä arvoja sekä sitä, miten tämä voi edistää henkistä hyvinvointia ja kykyä toimia tarkoituksenmukaisella tavalla.

Vuoden 2022 alkuun mennessä noin 360 osallistujaa (lähinnä 20–30-vuotiaita) osallistui 30:een ekotunteita käsittelevään työpajaan ja tukiryhmään.

Koulutus: ”Ekoahdistuksen mieli” järjesti myös koulutus-, terveys- ja sosiaalialan ammattilaisille suunnattuja toimia, joiden tarkoituksena oli kouluttaa heitä käsittelemään ympäristömuutoksista johtuvasta ahdistuksesta kärsiviä ihmisiä. Kolmen tunnin koulutukset välittivät välineitä, joiden avulla voitiin helpottaa keskusteluja ja löytää jo olemassa olevia emotionaalisia ja psykososiaalisia taitoja sekä tunnistaa ja käsitellä tarkemmin kohderyhmien (ja itsensä) ekotunteita ja ekoahdistusta. Lisäksi järjestettiin kaksituntisia verkkoseminaareja, joissa oli samanlaista sisältöä ja vierailevia puhujia. Toiminnan tukemiseksi valmistui ”Small Guide to Environmental Anxiety – Information Pack for Teachers and Educators”. Aineisto on myös käännetty ruotsiksi sen tavoittavuuden laajentamiseksi.

Osallistujien houkuttelemiseksi aloite tavoittaa luonnonsuojelujärjestöt, aktivistiryhmät ja yliopistot. Jälkimmäisen esittäessä tiettyä kohderyhmää hankkeessa järjestettiin Helsingin yliopiston henkilökunnalle osallistavia luentoja ja opiskelijoille työpajoja, joissa keskusteltiin siitä, mitä mielenterveystuen mallia he haluaisivat ottaa käyttöön ja millaista emotionaalista tukea olisi hyödyllistä käyttää.

Noin 1160 ammattilaista (lähinnä naisia) osallistui noin 30 koulutukseen ja muuhun tiedotustapahtumaan.

Hankkeen idean käynnisti Tunne ry, joka perustettiin vuonna 2018 käsittelemään erityisesti ilmastoon ja ympäristömuutokseen liittyviä mielenterveyskysymyksiä, yhdessä kansainvälisesti tunnustetun ekologisten tunteiden tutkijan, apulaisprofessori Panu Pihkalan kanssa Helsingin yliopistosta. Sen jälkeen se kehitettiin ja toteutettiin yhdessä kahden muun suomalaisen organisaation kanssa: Nyyti ry, joka edistää erityisesti opiskelijoiden mielenterveyttä, ja MIELI Mental Health Finland, joka pyrkii tarjoamaan kriisitukea ja ehkäisemään mielenterveysongelmia suomalaisessa yhteiskunnassa ja on maailman vanhin mielenterveyteen keskittyvä kansalaisjärjestö. Hanketta rahoittaa STEA, Suomen sosiaali- ja terveysjärjestöjen rahoituskeskus.

Yhteistyötä tehdään myös seuraavien tahojen kanssa:

• Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta
• Maaseudun tukihenkilöverkko, maaseudun asukkaiden ja viljelijöiden tukiverkosto
• FEE, Suomen ympäristökasvatuksen säätiö
• Väestöliitto on kansalaisjärjestö, joka parantaa ihmisten hyvinvointia ja ihmisten välisiä yhteyksiä

Hankkeen suunnitteluprosessin aikana tehtiin tarvearviointi kyselytutkimuksella, johon osallistui noin 500 osallistujaa suuresta yleisöstä. Lisäksi perustettiin pilottiryhmiä ja työpajoja hankkeen lähestymistavan testaamiseksi. Henkilökohtaisia kokouksia oli suunnitteilla, mutta covid-19-pandemian vuoksi toimintaa siirrettiin verkkoon.

Kolmen vuoden ajan käytettävissä ollut rahoitus edisti hankkeen toteutuksen onnistumista, sillä se mahdollisti osallistujille maksuttoman pääsyn hankkeeseen. Hanke sai osallistujilta positiivista palautetta (suuri kiinnostus saada tietoa ekoahdistuksesta ja ekotuntemuksista, parantunut hyvinvointi ja yhteinen ymmärrys) ja kannusti jatkamaan hanketta. Tiedotusvälineiden suuri kiinnostus johti useisiin kutsuihin erilaisiin tapahtumiin. Julkisten henkilöiden (huutavan miehen) osallistuminen edisti aloitteen onnistumista ja laajensi sen ulottuvuutta.

Yksi hankkeen suurimmista haasteista johtui siitä, että kaikki toiminnot oli siirrettävä verkkoon covid-19-pandemian vuoksi. Tämä vaikutti hankkeen kykyyn tavoittaa ihmisiä ja pitää heihin yhteyttä merkityksellisemmin. Osallistujien kiinnostuksen tukemiseksi ja heidän aktiivisen osallistumisensa kannustamiseksi valmisteltiin lyhyempiä ja vähemmän perusteellisia verkkotyöpajoja.

Toinen haaste oli se, että osallistuminen erityisesti maaseutuyhteisöille ja viljelijöille järjestettyihin keskusteluihin oli vähäistä ja että hanketoimiin osallistui vain vähän ihmisiä, joilla on jo vahva ympäristöidentiteetti (esim. aktivistiryhmät). Sen vuoksi olisi kannustettava emotionaalisen tuen parempaa integrointia ilmastotoimintayhteisöihin sen sijaan, että ulkoiset mielenterveysorganisaatiot otetaan mukaan.

Suomen sosiaali- ja terveysjärjestöjen rahoituskeskus STEA myönsi hankkeelle 640 000 euroa kolmen vuoden ajaksi (2020–2022).

Tämän ansiosta neljä työntekijää (kaksi kokoaikaista, kaksi osa-aikaista) pystyi kiinnittämään täyden huomionsa hankkeeseen ja tarjoamaan osallistujille maksutonta mielenterveystukea. Tämä puolestaan on hyödyttänyt lukuisia osallistujia ja todennäköisesti hyödyttää monia muita välillisesti, mikä johtuu ammattilaisten koulutuksesta, resurssien tarjoamisesta hankkeen verkkosivustolla, äskettäin kehitetyistä käytännön käsitteistä ja tietoisuuden lisäämisestä aiheesta. Lisäksi mielenterveyden edistäminen ilmastonmuutoksen yhteydessä voi olla tärkeä tekijä tehokkaiden ilmastotoimien edistämisessä.

Hanke oli alhaalta ylöspäin suuntautuva aloite, joka ei perustunut mihinkään erityiseen lainsäädäntöön. Suomi on kuitenkin tunnustanut ilmastonmuutoksen mahdolliset mielenterveysvaikutukset sosiaali- ja terveysministeriön ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevassa suunnitelmassa (2021), mukaan lukien ympäristö- tai ilmastoahdistus.

Ajatus ympäristöön ja ilmastonmuutokseen liittyvien mielenterveysongelmien ratkaisemisesta konkretisoitui Tunne ry:n säätiössä vuonna 2018, ja kaikki mukana olevat toimijat esittivät hanke-ehdotuksen vuoden 2019 puolivälissä. Hankkeiden täytäntöönpano alkoi vuoden 2020 alussa ja jatkuu vuoden 2022 loppuun nykyisen rahoituskauden aikana. Suunnitelmissa on jatkaa toimia tämän määräajan jälkeen, jos lisäresursseja tulee saataville, mahdollisesti mukauttamalla soveltamisalaa ja muotoa nykyisestä hankkeesta saatujen kokemusten perusteella ja mahdollisesti ottamalla mukaan uusia kumppaneita.

Hankkeen ominaispiirteiden vuoksi ”ekoahdistusta herättävän mielen” elinikä vastaa sen täytäntöönpanoaikaa (3 vuotta). Tietämyksen, tietoisuuden ja selviytymistaitojen parantamisen myönteisten vaikutusten odotetaan kuitenkin kestävän kauemmin kuin itse hankkeen keston, mikä luo edellytykset todellisille ilmastotoimille.

Hanna Rintala,

specialist in environmental emotions and support,  Nyyti ry

hanna.rintala@nyyti.fi

Burenby, L., Partonen, T., Carter, T. R., Ruuhela, R., Halonen, J. (2021). Ilmastonmuutos ja mielenterveys. Keskusteluasiakirja 32/2021. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 

Clayton, S. (2020). Ilmastoahdistus: Psykologiset reaktiot ilmastonmuutokseen. Lehti ahdistuneisuushäiriöistä, 74, 102263. https://doi.org/10.1016/j.janxdis.2020.102263

Hickman, C., Marks, E., Pihkala, P., Clayton, S., Lewandowski, E., Mayall, E., Wray, B., Mellor, C., van Susteren, L. (2021). Lasten ja nuorten ilmastoahdistus ja heidän uskomuksensa hallituksen toimista ilmastonmuutoksen torjumiseksi: maailmanlaajuinen tutkimus. The Lancet Planetary Health, 5(12), E863-E873. https://doi.org/10.1016/S2542-5196(21)00278-3

Lawrance, E., Thompson, R., Fontana, G., Jennings, N. (2021). Ilmastonmuutoksen vaikutus mielenterveyteen ja henkiseen hyvinvointiin: ajankohtainen näyttö ja vaikutukset politiikkaan ja käytäntöön. Grantham Institute, Briefing Paper nro 36, Imperial College London.  https://doi.org/10.25561/88568 

Pihkala, P. (2020a). Ahdistus ja ekologinen kriisi: Ekologisen ahdistuksen ja ilmaston ahdistuksen analyysi. Kestävä kehitys, 12(19), 7836. https://doi.org/10.3390/su12197836

Pihkala, P. (2020b). Ekoahdistus ja ympäristökasvatus. Kestävä kehitys, 12(23), 10149. https://doi.org/10.3390/su122310149

Wu, J., Snell, G., Samji, H. (2020). Ilmastoahdistus nuorilla: toimintakehotus. The Lancet, 4(10), s. E435-E436. https://doi.org/10.1016/S2542-5196(20)30223-0