Ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevien valmiuksien kehittäminen

Se, missä määrin ilmastonmuutos vaikuttaa yhteiskuntaan, riippuu altistumisesta, haavoittuvuudesta (joka liittyy sosioekonomiseen kehitykseen) ja vaarojen tyypistä. Ilmastonmuutokseen sopeutumista tarvitaan joka tapauksessa kaikilla tasoilla: paikallisella, alueellisella, kansallisella, kansainvälisellä, EU:n ja myös kansainvälisellä tasolla. Koska ilmastovaikutusten vakavuus ja luonne vaihtelevat Euroopan eri alueilla, useimmat sopeutumisaloitteet toteutetaan alueellisella tai paikallisella tasolla. Valmiuksien kehittäminen on usein, ellei aina, olennainen osa ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevia aloitteita.

Valmiuksien kehittämisellä tarkoitetaan prosessia, jossa yksilöt tai organisaatiot hankkivat, parantavat tai säilyttävät taitoja, tietoja, välineitä, laitteita tai muita resursseja voidakseen tehdä työnsä pätevästi. Siinä viitataan myös suorituskyvyn kehittämiseen edelleen ja siten kapasiteetin lisäämiseen. Valmiuksien kehittämistä ja valmiuksien kehittämistä käytetään usein keskenään vaihdellen. Valmiuksien kehittäminen on siis investointi yhteiskunnan tehokkuuteen ja tulevaan kestävyyteen.

Valmiuksien kehittämistoimien lähtökohtana on yleensä tietoisuuden lisääminen ja tietämyksen lisääminen muuttuvan ilmaston odotetuista vaikutuksista ja mukautumistarpeesta. Sopeutumisvalmiuksien kehittämisen perustana ovat havainnot, ennusteet ja ennusteet nykyisistä ja odotetuista säähän tai ilmastoon liittyvistä (äärimmäisistä) tapahtumista tai hitaasti alkavista tapahtumista (esim. lämpötilan nousu, aavikoituminen, biologisen monimuotoisuuden köyhtyminen, maan ja metsien tilan heikkeneminen, jäätiköiden vetäytyminen, valtamerten happamoituminen, merenpinnan nousu, suolaantuminen jne.), vahinkotilastot ja tiedot mahdollisista sopeutumistoimista. Valmiuksien kehittäminen ei kuitenkaan rajoitu pelkästään tietoisuuden lisäämiseen ja tietämyksen lisäämiseen, vaan sillä pyritään voimaannuttamaan ihmisiä kehittämällä uusia taitoja ja taitoja.

Valmiuksien kehittäminen kohdistuu ilmastonmuutokseen sopeutumiseen osallistuviin erityisiin kohderyhmiin toimijoina, jotka työskentelevät tietyllä alueella keskittyen tiettyyn ilmastouhkaan ja/tai -alaan tai käsittelevät monialaista ja moniuhkaista näkemystä. Valmiuksien kehittäminen on tärkeää paitsi yhdessä vaiheessa myös koko sopeutumissyklin ajan. Valmiuksien kehittämistä voidaan tukea erityyppisillä toimilla, kuten kohdennetuilla tapahtumilla, keskusteluilla, tietojen jakamisella verkkoalustojen ja -portaalien kautta (esim. Climate-ADAPT, weADAPT, OPPLA, kansalliset sopeutumisportaalit, kansainväliset sopeutumisportaalit jne.), uutiskirjeillä, raporteilla, toimintapoliittisilla katsauksilla, videoilla, esitteillä, hankkeilla jne. Valmiuksien kehittämistapoja on erilaisia, ja ne voidaan luokitella seuraavasti:

• koulutus (esim. koulujen, yliopistojen ja muiden koulutuspalvelujen tarjoajien kautta)
• koulutus (esim. kurssit, seminaarit, verkkoseminaarit, verkko-opiskelu)
• Verkostoituminen (esim. konferenssit, työpajat, jakamisfoorumit, käytäntöyhteisöt, huippuosaamisen verkostot)
• erityinen valmennus;
• Tekninen apu (esim. asiantuntijavierailut, kummitoiminta)
• Riskiryhmien huomioiminen.

Kumppanuudet sekä kokemusten ja tietämyksen jakaminen ovat tärkeitä tekijöitä valmiuksien kehittämisen ja oppimisen lisäämiseksi ajan mittaan.

Yleissivistävä ja ammatillinen koulutus ovat keskeisiä valmiuksien kehittämistoimia, joilla lisätään ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevan tiedon ja tietämyksen kestävyyttä ja institutionalisointia. Nämä ammatilliset valmiuksien kehittämistoimet voidaan toteuttaa tilannekohtaisella tai räätälöidyllä koulutuksella. Sopeutumisen kannalta olennainen sisältö otetaan yhä enemmän huomioon nykyisissä tai uusissa koulutusaloitteissa, joissa keskitytään eri ryhmiin ja jotka ovat saatavilla eri aloilla. Esimerkkeinä voidaan mainita koulujen ja yliopistojen koulutustoimet sekä erityisohjelmat, -kurssit ja -tapahtumat. EU:n tasolla yksi tällä alalla käynnissä olevista aloitteista on Climate-KIC Education, joka tarjoaa koulutusta ja muita valmiuksien kehittämisaloitteita tutkijakoulujen, ammatillisen koulutuksen tai verkkokurssien kautta. Ammattilaisten koulutus ilmastonmuutokseen sopeutumisen alalla tukee työnteon parantamista ja siten sopeutumiskyvyn ja ilmastokestävyyden parantamista, mutta sitä voidaan pitää myös innovoijien ja yritysten mahdollisuutena löytää ratkaisuja ilmastonmuutoksen haasteisiin. Climate-ADAPT tarjoaa pääsyn erilaisiin kapasiteettikoulutusmateriaaleihin (hankkeet, käsikirjat, käsikirjat, koulutuspaketit jne.), mukaan lukien esimerkiksi seuraavat:

• hanke Ilmastonmuutokseen sopeutuminen koulutuksen, arvioinnin ja varautumisen avulla (ilmastoloukku)
• Ilmastonmuutos: haaste soveltavien kasvitieteilijöiden koulutukselle (AGRISAFE)
• RAMSES-hankkeessa kehitetty siirtymäkäsikirja ja koulutuspaketti
• Punaisen ristin ja punaisen puolikuun ilmastokoulutuspaketti
• Länsi-Norjan tutkimuslaitoksen (WRNI) tarjoamat sopeutumiskoulutuksen verkkoresurssit
• SWITCH-hankkeessa kehitetty tulevaisuuden kaupungin vedenhallintaa käsittelevä koulutuspiste.

Koulutusta voidaan myös suunnata tietylle alalle, kuten Saksan aloitteessa ”Lämmönhallinta avohoidossa – terveydenhuollon ammattilaisten ja sairaanhoitajien koulutus”. Toisaalta kehitetty koulutusmateriaali herkisti lämpöön liittyvien terveysongelmien merkityksen hoitohenkilökunnalle ja lääketieteellisille avustajille ja toisaalta koulutettiin ja pätevöitettiin riittäviin terveydenhuollon toimenpiteisiin helleaaltojaksojen aikana. Opetusmateriaali on suunniteltu käänteisen luokkahuonemenetelmän pohjalta ja vastaa siten modernia, oppijakeskeistä opetusrakennetta. Tietämyksen siirron lisäksi tietämyksen soveltamisella on tärkeä rooli tässä koulutusmateriaalissa. Aineisto on julkisesti saatavilla, ja sitä voivat käyttää erilaiset julkiset ja yksityiset koulutuksen järjestäjät.

On erittäin tärkeää ottaa valmiuksien kehittämisestä hyötyvät toimijat/kohderyhmät mukaan erityisten valmiuksien kehittämismuotojen kehittämiseen ja suunnitteluun. Näin varmistetaan, että valmisteltu sisältö ja viestit kohdennetaan käyttäjän tarpeisiin ja käännetään kohderyhmän erityisiin konteksteihin. Valmiuksien kehittäminen on usein olennainen osa laajempia sidosryhmien osallistamisprosesseja.

Koska eri kohderyhmät ovat kiinnostuneita erityyppisestä tietämyksestä, aineistoa, vaikka se olisikin saatavilla, on mukautettava ja tehtävä merkitykselliseksi kohdeyleisölle. Tarpeet ovat hyvin erilaisia, ja ne vaihtelevat hyvin yleisestä tietämyksestä (esim. koululaisille) hyvin erityisiin ja perusteellisiin tietoihin (esim. ammattilaisille, kuten lääkäreille ja terveydenhuollon ammattilaisille).

Kustannukset ja tarvittavat toimet riippuvat valmiuksien kehittämiseen ja koulutukseen jo käytettävissä olevasta materiaalista ja taidoista. Mitä paremmin materiaali kohdennetaan käyttäjän tarpeisiin, sitä alhaisemmat ovat kustannukset.

Hyöty voi olla hyvin suuri, mikä johtuu henkilökohtaisesta tunnistautumisesta mukautumistarpeeseen ja uuden tiedon soveltamisesta yksityis- ja työelämässä. Myös valmiuksien kehittäminen ja koulutus lisäävät tietämystä ja sen soveltamista käytännössä.

Kattavan valmiuksien kehittämisaloitteen tyypillinen täytäntöönpanoaika vaihtelee 1–3 vuoden välillä.

Oppilaitokset/tarjoajat ja monet muut voivat kehittää valmiuksiaan itsenäisesti. Aikarajaa ei ole. Valmiuksia kehittäviä materiaaleja on kuitenkin päivitettävä säännöllisesti.