Malaria

Malaria on Plasmodium-loisten aiheuttama kuumetauti, jota levittävät yleensä hyttyset. Vuonna 2020 lähes puolet maailman väestöstä oli vaarassa sairastua malariaan. Tautiin kuolee vuosittain yli 400 000 ihmistä, ja Saharan eteläpuolisen Afrikan väestö on suurimmassa vaarassa. Malaria on edelleen vakava terveysongelma Euroopassa 50 vuotta hävittämisen jälkeen. Vaikka useimmat tartunnat Euroopassa liittyvät kansainväliseen matkustamiseen, ilmaston muutosten odotetaan lisäävän paikallisesti tarttuvien malariatartuntojen riskiä Euroopassa tulevaisuudessa.

Malariaa koskevien ilmoitusten määrä (kartta) ja ilmoitetut tapaukset (kaavio) Euroopassa
Lähde: _{ECDC, 2024, Surveillance Atlas of Infectious Diseases (tartuntatautien seurantakartasto).}

_{Huomautuksia: Kartassa ja kaaviossa esitetään tiedot ETA:n jäsenmaista ja yhteistyömaista lukuun ottamatta Liechtensteinia, Sveitsiä ja Turkkia tietojen puuttumisen vuoksi. Tässä kartassa esitetyt rajat ja nimet eivät merkitse Euroopan unionin virallista hyväksyntää. Taudista on ilmoitettava EU:n tasolla, mutta raportointijakso vaihtelee maittain. Kun maat ilmoittavat nollasta tapauksesta, ilmoitusaste kartalla näkyy muodossa "0". Jos maat eivät ole raportoineet taudista tiettynä vuonna, määrä ei näy kartalla, ja se on merkitty ”ilmoittamattomaksi” (päivitetty viimeksi heinäkuussa 2024).}

Lähde & lähetys

Malariainfektioita aiheuttavat Plasmodium-loiset. On olemassa viisi Plasmodium-lajia, jotka tartuttavat ihmisiä, joista P. ciparum ja vivax ovat yleisimpiä ja aiheuttavat suurimman tautitaakan (Loy et al., 2017; WHO, 2022). Tyypillisesti tauti tarttuu naaraspuolisen Anopheles-hyttysen puremasta, joka kuljettaa Plasmodium-soluja veressään. Anopheles-hyttyset ovat muihin Euroopassa esiintyviin hyttyslajeihin verrattuna suhteellisen pieniä ja ohuita, ja niiden asento on kalteva. Useimmat Anopheles-lajit ovat aktiivisia yöllä, mutta jotkut purevat myös hämärässä tai aikaisin aamulla (WHO, 2022).

Anofeleja esiintyy laajalti kaikilla mantereilla Etelämannerta lukuun ottamatta, mutta malarialoisia (Plasmodium spp.) ei esiinny kaikilla näillä alueilla. Hyttysen laaja levinneisyysalue mahdollistaa kuitenkin taudin leviämisen maailmanlaajuisesti. Malaria poistettiin onnistuneesti Euroopasta 50 vuotta sitten kuivattamalla suot, antamalla väestölle ennaltaehkäiseviä lääkkeitä ja ruiskuttamalla hyönteismyrkkyjä (Boualam et al., 2021). Etelä-Euroopassa malaria kuitenkin puhkesi uudelleen vuonna 2003, minkä jälkeen paikallisesti tarttuvien tautitapausten määrä on ollut pieni, vaikka valtaosa tartunnoista (>99 %) liittyy edelleen matkustamiseen (Bertola et al., 2022; WHO, 2022). Anopheles-hyttysten esiintymisestä 33:ssa Euroopan maassa (ECDC, 2022a,b,c) on näyttöä, joskin niitä on yleensä vähän, joten suurien malariaepidemioiden riski on vähäinen. Pohjois-Euroopassa Anopheles-hyttysiä ei esiinny Tanskassa, Islannissa ja Norjassa, mutta niitä havaittiin Suomessa ja Ruotsissa vuonna 2020 (Bertola et al., 2022; Lilja et al., 2020). Ihmiset voivat saada tartunnan myös kotona tai lentokentillä matkalaukuissa matkustavien hyttysten kautta.

Lisäksi infektoituneen veren injektio tai siirto tai saastuneiden neulojen ja ruiskujen käyttö voi myös levittää malariaa. Äidin siirtyminen äidiltä syntymättömälle lapselle on harvinaista.

Terveysvaikutukset

Potilaille kehittyy malariainfektion oireita yleensä 1-2 viikon kuluttua hyttysen puremasta. Kuitenkin viivästyneitä primaarisia infektioita voi esiintyä, vaikkakin harvoin, 6-12 kuukautta myöhemmin (Trampuz et al., 2003). Sairauden ensimmäisten 2-3 päivän aikana malarian oireet ovat yleensä epäspesifisiä, mukaan lukien väsymys, päänsärky ja kipu nivelissä, lihaksissa, vatsassa ja rinnassa, mikä johtaa usein vääriin diagnooseihin. Hitaasti nouseva kuume kehittyy tyypillisesti, malarian tärkein oire. Tauti etenee sitten ravistelevaan vilunväristykseen ja korkeaan kuumeeseen, johon liittyy yleensä päänsärkyä, selkäkipuja, ripulia tai pahoinvointia ja joskus runsasta hikoilua. Kuumeettoman välin jälkeen vilunväristykset, kuume ja hikoilu toistuvat. Hoitamaton ensisijainen hyökkäys voi kestää viikosta kuukauteen tai kauemmin. Joskus - usein riittämättömän hoidon tai lääkkeille vastustuskykyisten loisten tartunnan jälkeen - P. vivaxin tai P. munasarjojen loissolut pysyvät lepotilassa maksassa ja aiheuttavat uusia malariakohtauksia epäsäännöllisin väliajoin kuukausia tai vuosia myöhemmin (Trampuz et al., 2003). Ilman lääketieteellistä hoitoa on todennäköistä, että malariainfektio muuttuu vakavaksi tai jopa kuolemaan johtavaksi tuntien tai päivien aikana, erityisesti P. falciparum-infektiot voivat edetä nopeasti (Basu and Sahi, 2017). Potilailla on nopeasti pahempia oireita, kuten akuutti aivoinfektio (aivomalaria), anemia, alhainen verensokeri tai korkea veren happamuus. Harvinaisissa tapauksissa malaria voi edetä ihon ja kudosten keltaiseen pigmentaatioon, munuaisten vajaatoimintaan tai jopa sokkiin, kun riittävää verenkiertoa ei voida ylläpitää. Vaikea malaria on mahdollinen syy koomaan. Alueilla, joilla on monia tartuntoja, P. falciparum voi tartuttaa istukan ja aiheuttaa vakavan anemian, keskenmenon, ennenaikaisen syntymän tai alhaisen syntymäpainon (Basu ja Sahi, 2017).

Sairastavuus ja kuolleisuus Euroopassa

ETA-maissa (lukuun ottamatta Liechtensteinia, Sveitsiä ja Turkkia tietojen puuttumisen vuoksi):

• Vuosina 2008–2022 todettiin 86 053 malariatartuntaa.
• Kirjattujen tapausten määrä kasvoi tasaisesti vuosina 2014–2019, ja tapaukset vähenivät vuosina 2020–2022 todennäköisesti covid-19-pandemiaan liittyvien rajoitusten vuoksi.

(ECDC, 2014–2020)

Jakautuminen eri väestöryhmien kesken

• Ikäryhmä, jolla on eniten sairauksia Euroopassa: 25–44-vuotiaat (ECDC, 2014–2020)
• Ryhmät, joilla on suurempi riski sairastua vakavaan tautiin: imeväiset ja alle 5-vuotiaat lapset, raskaana olevat naiset, henkilöt, joilla on heikko immuniteetti
• Ryhmät, joilla on suurempi infektioriski: siirtotyöläiset ja matkailijat
• Vahvistettujen malariatapausten määrä on suurempi miehillä kuin naisilla

Ilmastoherkkyys

Ilmastollinen soveltuvuus

Plasmodium-loinen elää hyttysissä 15,4–35 °C:n lämpötilassa. Malariaa levittävät hyttyset pitävät parempana, että kuukausittainen sademäärä on yli 80 mm ja kuukausittainen suhteellinen kosteus yli 60 % (Benali et al., 2014). Anopheles-hyttyspopulaatioiden optimaalinen lämpötila on 29 °C. Niiden kyky levittää malariaa laskee vähitellen tämän lämpötilan ylä- tai alapuolelle (Villena ym., 2022).

Kausiluonteisuus

Euroopassa malariatapausten määrä on korkeimmillaan heinä-syyskuun kesäkuukausina. Koska suurin osa malariatapauksista tuodaan maahan, tämä voisi ainakin osittain liittyä kesälomalta palaaviin matkustajiin (ECDC, 2014–2020).

Ilmastonmuutoksen vaikutukset

Plasmodium-loisen kehittyminen hyttysessä on nopeampaa lämpimämmässä ilmastossa (Grover-Kopec et al., 2006). Ilmaston lämpenemisen aiheuttama itämisajan lyheneminen voi lisätä infektioriskiä huomattavasti (Beck-Johnson et al., 2013). Lisäksi Anopheles-hyttysten odotetaan siirtyvän pohjoiseen ja korkeampiin korkeuksiin ilmaston lämpenemisen vuoksi (Hertig et al., 2019). Euroopassa malarian esiintyvyys lisääntyy todennäköisimmin alueilla, jotka eivät ole aiemmin kärsineet malariasta. Lisäksi korkeammat lämpötilat, sademäärä ja ilmankosteus johtavat suurempiin Anopheles-populaatioihin, mikä lisää siirtokapasiteettia. Aktiivisen hyttyskauden ennustetaan pitenevän, toukat kasvavat nopeammin, populaatiot selviytyvät helpommin ja puremien määrä kasvaa, mikä lisää malariainfektioiden riskiä (Grover-Kopec et al., 2006). Lisääntynyt sademäärä voi myös luoda sopivampia elinympäristöjä hyttysille. Euroopan etelä- ja kaakkoisosat ovat vaarassa tulla osaksi Anopheles-hyttysten levinneisyysaluetta, ja joitakin lajeja on jo havaittu Espanjassa, Portugalissa, Italiassa ja Balkanilla. Myös muissa maissa, kuten Ranskassa, Kreikassa, Espanjassa, Bulgariassa, Serbiassa ja Ukrainassa, voi esiintyä enemmän paikallisesti tarttuvia Plasmodium-tartuntoja, joihin liittyy ilmastollisia muutoksia (Beck-Johnson et al., 2013; Fischer et al., 2020). Päinvastoin, Pohjois- ja Länsi-Euroopassa, vaikka lämpötilat nousevat ilmastonmuutoksen vuoksi, malarian riski ei välttämättä kasva niin kauan kuin nykyinen kaupungistuminen ja kosteikkojen häviämissuuntaukset poistavat edelleen hyttysten lisääntymispaikkoja (Piperaki ja Daikos, 2016).

Lisääntyneistä infektioriskeistä huolimatta ilmastonmuutoksen vaikutusten malariainfektioihin odotetaan olevan vähäisiä niin kauan kuin on olemassa hyvin toimivia terveydenhuoltojärjestelmiä, jotka pystyvät hyvin havaitsemaan ja hoitamaan malariaa.

Ennaltaehkäisy & Hoito

Ennaltaehkäisy

• Henkilönsuojaimet: pitkähihaiset vaatteet, hyttyskarkotteet, -verkot tai -verkot sekä hyttysten elinympäristöjen välttäminen
• Hyttysten torjunta: ympäristöasioiden hallinta, esimerkiksi lisääntymismahdollisuuksien minimointi avoimissa luonnonvesissä ja keinotekoisissa vesissä sekä biologiset tai kemialliset toimenpiteet (ks. esim. hyttysten torjuntaa käsittelevän toimintaryhmän toiminta Saksassa). Hyttysten vastustuskyky hyönteismyrkkyjä vastaan on kuitenkin ongelma.
• Tietoisuuden lisääminen tautien oireista, tautien leviämisestä ja hyttysten puremariskeistä
• Hyttysten, tautitapausten ja ympäristön aktiivinen seuranta ja seuranta tartuntojen ehkäisemiseksi (ks. esim.Mückenatlas-aloitteen tai EYWA-hankkeen tapaustutkimukset)
• Kemoprofylaksia malaria-alueille matkustaville

Hoito

• Yhdistelmähoito malarialääkkeiden kanssa (i) loisten poistamiseksi ja (ii) lievien oireiden vaikeutumisen estämiseksi. Malarialääkeresistenssi on kuitenkin maailmanlaajuinen uhka malarian torjuntatoimille

Referenssit

Basu, S. ja Sahi, P. K., 2017, Malaria: Päivitys, The Indian Journal of Pediatrics 84(7), 521–528. https://doi.org/10.1007/s12098-017-2332-2

Beck-Johnson, L. M. et al., 2013, The Effect of Temperature on Anopheles Mosquito Population Dynamics and the Potential for Malaria Transmission, PLoS ONE 8(11), e79276. https://doi.org/10.1371/journal.pone.0079276

Benali, A. ym., 2014, Satellite-derived estimation of environmental suitability for malaria vector development in Portugal, Remote Sensing of Environment 145, 116–130. https://doi.org/10.1016/j.rse.2014.01.014.

Bertola, M. ym., 2022, Updated occurrence and bionomics of potential malaria vectors in Europe: Systemaattinen katsaus (2000–2021), Parasites & Vektorit 15(88), 1–34. https://doi.org/10.1186/s13071-022-05204-y

Boualam, M. A. et al., 2021, Malaria Euroopassa: historiallinen näkökulma, Frontiers in Medicine 8(691095), 1–12. https://doi.org/10.3389/fmed.2021.691095

Casalino, E. ym., 2016, Hospitalization and ambulatory care in imported-malaria: suuntausten ja kuolleisuuteen kohdistuvien vaikutusten arviointi. Prospektiivinen monikeskuksinen 14-vuotinen havainnointitutkimus, Malaria journal 15(312), 1-10. https://doi.org/10.1186/s12936-016-1364-9

ECDC, 2022a, Anopheles maculipennis s.l. – nykyinen tunnettu levinneisyys: Maaliskuu 2022,Online mosquito maps, ECDC, Tukholma. Saatavilla osoitteessa https://www.ecdc.europa.eu/en/publications-data/anopheles-maculipennis-sl-current-known-distribution-march-2022. Viimeksi vierailtu joulukuussa 2022.

ECDC, 2022b, Anopheles plumbeus – nykyinen tunnettu levinneisyys: Maaliskuu 2022,Online mosquito maps, ECDC, Tukholma. Saatavilla osoitteessa https://www.ecdc.europa.eu/en/publications-data/anopheles-plumbeus-current-known-distribution-march-2022. Viimeksi vierailtu joulukuussa 2022.

ECDC, 2022c, Anopheles superpictus – nykyinen tunnettu levinneisyys: Maaliskuu 2022,Online mosquito maps, ECDC, Tukholma. Saatavilla osoitteessa https://www.ecdc.europa.eu/en/publications-data/anopheles-superpictus-current-known-distribution-march-2022. Viimeksi vierailtu joulukuussa 2022.

ECDC, 2014-2020, Vuosittaiset epidemiologiset raportit 2014–2018 – Malaria. Saatavilla osoitteessa https://www.ecdc.europa.eu/en/malaria/surveillance-and-disease-data. Viimeksi haettu huhtikuussa 2023.

ECDC, 2023, Surveillance Atlas of Infectious Diseases. Saatavilla osoitteessa https://atlas.ecdc.europa.eu/public/index.aspx. Viimeksi haettu huhtikuussa 2023.

Fischer, L. ym., 2020, Rising temperature and its impact on receptivity to malaria transmission in Europe: Systemaattinen katsaus, Travel Medicine and Infectious Disease 36 (101815), 1-10. https://doi.org/10.1016/j.tmaid.2020.101815

Grover-Kopec, E. K. et al., 2006, Web-based climate information resources for malaria control in Africa, Malaria Journal 5(38), 1–9. https://doi.org/10.1186/1475-2875-5-38

Hertig, E., 2019, Distribution of Anopheles vectors and potential malaria transmission stability in Europe and the Mediterranean area under future climate change, Parasites & vektorit 12(18), 1-9. https://doi.org/10.1186/s13071-018-3278-6

Kamau, A. ym., 2022, Malaria hospitalisation in East Africa: ikä, ilmiasu ja tartuntaintensiteetti, BMC medicine 20(28), 1–12. https://doi.org/10.1186/s12916-021-02224-w

Lilja, T. ym., 2020, Single nucleotide polymorphism analysis of the ITS2 region of two sympatric malaria mosquito species in Sweden: Anopheles daciae ja Anopheles messeae, Medical and Veterinary Entomology 34(3), 364–368. https://doi.org/101111/mve.12436

Loy, D. E., et al., 2017, Out of Africa: Ihmisen malarialoisten Plasmodium falciparum ja Plasmodium vivax alkuperä ja kehitys. International Journal for Parasitology 47(2–3), 87–97. https://doi.org/10.1016/j.ijpara.2016.05.008

Piperaki, E. T. ja Daikos, G. L., 2016, Malaria Euroopassa: uusi uhka vai vähäinen haitta?, kliininen mikrobiologia ja infektio 22(6), 487-493. https://doi.org/10.1016/j.cmi.2016.04.023

Sainz-Elipe, S. ym., 2010, Malaria resurgence risk in southern Europe: ilmastoarviointi riisipeltojen historiallisesti kotoperäisellä alueella Espanjan Välimeren rannalla, Malaria Journal 9(221), 1-16. https://doi.org/10.1186/1475-2875-9-221

Trampuz, A. et al., 2003, Kliininen katsaus: Vaikea malaria, kriittinen hoito 7(4), 315. https://doi.org/10.1186/cc2183

Villena, O. C. et al., 2022, Temperature impacts the environmental suitability for malaria transmission by Anopheles gambiae and Anopheles stephensi, Ekologia 103(8), e3685. https://doi.org/10.1002/ecy.3685

WHO, 2022, Maailman terveysjärjestö, https://www.who.int/. Viimeksi katsottu Elokuu 2022