Malaria

Malaria on kuumetauti, jonka aiheuttavat plasmodium-loiset ja yleensä hyttyset. Vuonna 2020 lähes puolet maailman väestöstä oli vaarassa sairastua malariaan. Tautiin kuolee vuosittain yli 400 000 ihmistä, ja suurin riski kohdistuu Saharan eteläpuolisen Afrikan väestöön. Euroopassa malaria on edelleen merkittävä terveysongelma 50 vuotta hävittämisen jälkeen. Vaikka useimmat tartunnat Euroopassa liittyvät kansainväliseen matkustamiseen, ilmaston muutosten odotetaan lisäävän paikallisesti tarttuvien malariatartuntojen riskiä Euroopassa tulevaisuudessa.

Malariaa koskevien ilmoitusten määrä (kartta) ja ilmoitetut tapaukset (kaavio) Euroopassa
Lähde: _{ECDC, 2024, Tartuntatautien seurantakartasto}

_{Huomautukset: Kartassa ja kaaviossa esitetään tiedot ETA:n jäsenvaltioista ja yhteistyömaista lukuun ottamatta Liechtensteinia, Sveitsiä ja Turkkia tietojen puuttumisen vuoksi. Tässä kartassa esitetyt rajat ja nimet eivät merkitse Euroopan unionin virallista hyväksyntää tai hyväksyntää. Taudista on ilmoitettava EU:n tasolla, mutta raportointijakso vaihtelee maittain. Kun maat ilmoittavat nollatapauksia, kartassa ilmoitettujen tapausten määrä on 0. Jos maat eivät ole raportoineet taudista tiettynä vuonna, määrä ei näy kartassa, ja se on merkitty ”ilmoittamattomaksi” (päivitetty viimeksi heinäkuussa 2024).}

Lähde & vahvistin; lähetys

Malaria-infektiot johtuvat Plasmodium-loisista. On olemassa viisi Plasmodium-lajia, jotka tartuttavat ihmisiä, joista P. ciparum ja vivax ovat yleisimpiä ja aiheuttavat suurimman tautitaakan (Loy et al., 2017; WHO, 2022). Tyypillisesti tauti tarttuu naaraspuolisen Anopheles-hyttysen puremasta, joka kuljettaa Plasmodium-soluja veressään. Anofeles-hyttyset ovat muihin Euroopassa esiintyviin hyttyslajeihin verrattuna suhteellisen pieniä ja ohuita, ja niillä on kalteva asento. Useimmat anofeles-lajit ovat aktiivisia yöllä, mutta jotkut myös purevat hämärässä tai aikaisin aamulla (WHO, 2022).

Anofeleita esiintyy laajasti kaikilla mantereilla Etelämannerta lukuun ottamatta, mutta malarialoisia (Plasmodium spp.) ei esiinny kaikilla näillä alueilla. Hyttysen laaja levinneisyysalue mahdollistaa kuitenkin taudin laajenemisen maailmanlaajuisesti. Malaria poistettiin onnistuneesti Euroopasta 50 vuotta sitten tyhjentämällä suot, antamalla ennaltaehkäiseviä lääkkeitä väestölle ja ruiskuttamalla hyönteismyrkkyjä (Boualam, et al., 2021). Etelä-Euroopassa malaria kuitenkin puhkesi uudelleen vuonna 2003, ja sen jälkeen paikallisesti tarttuvia tapauksia on ollut vähän, vaikka valtaosa tartunnoista (> 99 %) liittyy edelleen matkustamiseen (Bertola ym., 2022; WHO, 2022). Anopheles-hyttysten esiintymisestä on näyttöä 33:ssa Euroopan maassa (ECDC, 2022a,b,c), joskin niitä on yleensä vähän, joten suurten malariaepidemioiden riski on vähäinen. Pohjois-Euroopassa Anopheles-hyttysiä ei esiinny Tanskassa, Islannissa eikä Norjassa, mutta niitä havaittiin Suomessa ja Ruotsissa vuonna 2020 (Bertola et al., 2022; Lilja et al., 2020). Ihmiset voivat saada tartunnan myös kotona tai lentokentillä hyttysten kautta, jotka matkustavat matkalaukuissa.

Lisäksi infektoituneen veren injektio tai verensiirto tai kontaminoituneiden neulojen ja ruiskujen käyttö voi myös välittää malariaa. Äidin tartunta, äidistä syntymättömään lapseen, on harvinaista.

Terveysvaikutukset

Potilaille kehittyy malaria-infektioiden oireita yleensä 1-2 viikkoa hyttysen puremisen jälkeen. Kuitenkin viivästyneitä primaari-infektioita voi esiintyä, vaikkakin harvoin, 6-12 kuukautta myöhemmin (Trampuz et al., 2003). Sairauden ensimmäisten 2-3 päivän aikana malarian oireet ovat yleensä epäspesifisiä, mukaan lukien väsymys, päänsärky ja kipu nivelissä, lihaksissa, vatsassa ja rinnassa, mikä johtaa usein vääriin diagnooseihin. Hitaasti nouseva kuume kehittyy tyypillisesti, malarian tärkein oire. Tauti etenee sitten tärinään ja korkeaan kuumeeseen, johon liittyy yleensä päänsärkyä, selkäkipuja, ripulia tai pahoinvointia ja joskus runsasta hikoilua. Kuumeettoman jakson jälkeen vilunväristykset, kuume ja hikoilu toistuvat. Hoitamaton ensisijainen hyökkäys voi kestää viikosta kuukauteen tai pidempään. Joskus - usein riittämättömän hoidon tai lääkeresistenttien loisten tartunnan jälkeen - P. vivax- tai P. ovale -loiset pysyvät lepotilassa maksassa ja aiheuttavat uusia malariakohtauksia epäsäännöllisin väliajoin kuukausia tai vuosia myöhemmin (Trampuz et al., 2003). Ilman lääketieteellistä hoitoa on todennäköistä, että malaria-infektio muuttuu vakavaksi tai jopa kuolemaan johtavaksi tuntien tai päivien aikana, erityisesti P. falciparum-infektiot voivat edetä nopeasti (Basu ja Sahi, 2017). Potilailla on nopeasti pahempia oireita, kuten akuutti aivoinfektio (aivomalaria), anemia, alhainen verensokeri tai korkea veren happamuus. Harvinaisissa tapauksissa malaria voi kehittyä ihon ja kudosten keltaiseksi pigmentaatioksi, munuaisten vajaatoiminnaksi tai jopa sokiksi, kun riittävää verenkiertoa ei voida ylläpitää. Vakava malaria on mahdollinen kooman aiheuttaja. Alueilla, joilla on monia tartuntoja, P. falciparum voi tartuttaa istukan ja aiheuttaa vakavan anemian, keskenmenon, ennenaikaisen syntymän tai alhaisen syntymäpainon (Basu ja Sahi, 2017).

Sairastuminen ja kuolleisuus Euroopassa

ETA-maissa (lukuun ottamatta Liechtensteinia, Sveitsiä ja Turkkia tietojen puuttumisen vuoksi):

• Vuosina 2008–2022 kirjattiin 86 053 malariatartuntaa.
• Kirjattujen tapausten määrä kasvoi tasaisesti vuosina 2014–2019, ja tapaukset vähenivät vuosina 2020–2022 todennäköisesti covid-19-pandemiaan liittyvien rajoitusten vuoksi.

(ECDC, 2014–2020)

Jakautuminen väestön mukaan

• Ikäryhmä, jolla on eniten sairauksia Euroopassa: 25–44-vuotiaat (ECDC, 2014–2020)
• Ryhmät, joilla on suurempi riski sairastua vakavaan tautiin: imeväiset ja alle 5-vuotiaat lapset, raskaana olevat naiset, henkilöt, joilla on alhainen immuniteetti
• Suuremman infektioriskin ryhmät: siirtotyöläiset ja matkustajat
• Vahvistettujen malariatapausten määrä on suurempi miehillä kuin naisilla

Ilmastoherkkyys

Ilmastollinen soveltuvuus

Plasmodium-loinen selviää hyttysissä lämpötila-alueella 15,4–35 °C. Malariaa välittävät hyttyset pitävät parempana, että kuukausittainen sademäärä on yli 80 mm ja kuukausittainen suhteellinen kosteus yli 60 % (Benali et al., 2014). Anopheles-hyttyspopulaatioiden optimaalinen lämpötila on 29 °C. Niiden kyky välittää malariaa vähenee asteittain tämän lämpötilan ylä- tai alapuolella (Villena et al., 2022).

Kausiluonteisuus

Euroopassa malariatapausten määrä on korkeimmillaan kesäkuukausina heinä-syyskuussa. Koska valtaosa malariatapauksista tuodaan EU:hun, tämä voisi ainakin osittain liittyä kesälomilta palaaviin matkustajiin (ECDC, 2014–2020).

Ilmastonmuutoksen vaikutukset

Plasmodium-loisen kehittyminen hyttysen sisällä on nopeampaa lämpimämmässä ilmastossa (Grover-Kopec et al., 2006). Ilmaston lämpenemisen aiheuttama inkubaatioajan lyheneminen voi lisätä huomattavasti infektioriskiä (Beck-Johnson et al., 2013). Lisäksi Anopheles-hyttysten odotetaan siirtyvän pohjoiseen ja korkeampiin korkeuksiin ilmaston lämpenemisen vuoksi (Hertig et al., 2019). Euroopassa malarian esiintyvyys todennäköisesti lisääntyy alueilla, joilla tautia ei ole aiemmin esiintynyt. Lisäksi korkeammat lämpötilat, sademäärät ja ilman kosteus johtavat suurempiin anofeleiden populaatioihin, mikä lisää siirtokapasiteettia. Aktiivisen hyttyskauden ennustetaan pitenevän, toukat kasvavat nopeammin, populaatiot selviytyvät helpommin ja puremien määrä kasvaa, mikä lisää malaria-infektioiden riskiä (Grover-Kopec et al., 2006). Lisääntynyt sademäärä voi myös luoda sopivampia elinympäristöjä hyttysille. Euroopan etelä- ja kaakkoisosat ovat vaarassa tulla osaksi Anopheles-hyttysten levinneisyysaluetta, ja joitakin lajeja on jo havaittu Espanjassa, Portugalissa, Italiassa ja Balkanilla. Myös muissa maissa, kuten Ranskassa, Kreikassa, Espanjassa, Bulgariassa, Serbiassa ja Ukrainassa, voi esiintyä paikallisesti välittyviä Plasmodium-tartuntoja, joihin liittyy ilmaston muutoksia (Beck-Johnson et al., 2013; Fischer et al., 2020). Päinvastoin, Pohjois- ja Länsi-Euroopassa, vaikka lämpötilat nousevat ilmastonmuutoksen vuoksi, malarian riski ei välttämättä kasva niin kauan kuin nykyinen kaupungistuminen ja kosteikkojen häviäminen jatkavat hyttysten lisääntymispaikkojen poistamista (Piperaki ja Daikos, 2016).

Lisääntyneistä tartuntariskeistä huolimatta malariatartuntoihin kohdistuvien ilmastonmuutoksen vaikutusten odotetaan olevan vähäisiä niin kauan kuin on olemassa hyvin toimivia terveydenhuoltojärjestelmiä, jotka pystyvät hyvin havaitsemaan ja hoitamaan malariaa.

Ennaltaehkäisy & Hoito

Ennaltaehkäisy

• Henkilönsuojaimet: pitkähihaiset vaatteet, hyttyskarkotteet, verkot tai suojaverkot sekä hyttysten elinympäristöjen välttäminen
• Hyttysten torjunta: ympäristöasioiden hallinta, esimerkiksi lisääntymismahdollisuuksien minimointi avoimissa luonnonvesissä ja keinotekoisissa vesissä, sekä biologiset tai kemialliset toimenpiteet (ks. esim. hyttysten torjuntaa käsittelevän toimintaryhmän toiminta Saksassa). Hyttysten vastustuskyky hyönteismyrkkyjä vastaan on kuitenkin ongelma.
• Tietoisuuden lisääminen tautien oireista, taudin tarttumisesta ja hyttysten puremisriskeistä
• Hyttysten, tautitapausten ja ympäristön aktiivinen seuranta ja seuranta tartunnan estämiseksi (ks. esim.Mückenatlas-aloitteen tai EYWA-hankkeen tapaustutkimukset)
• Kemoprofylaksia malaria-endeemisille alueille matkustaville

Hoito

• Yhdistelmähoito malarialääkkeiden kanssa (i) loisten poistamiseksi ja (ii) lievien oireiden vaikeutumisen estämiseksi. Malarialääkeresistenssi on kuitenkin maailmanlaajuinen uhka malarian torjuntatoimille.

Viitteet

Basu, S. ja Sahi, P. K., 2017, Malaria: Päivitys, The Indian Journal of Pediatrics 84(7), 521–528. https://doi.org/10.1007/s12098-017-2332-2

Beck-Johnson, L. M. et al., 2013, The Effect of Temperature on Anopheles Mosquito Population Dynamics and the Potential for Malaria Transmission, PLoS ONE 8(11), e79276. https://doi.org/10.1371/journal.pone.0079276

Benali, A. ym., 2014, Satellite-derived assessment of environmental suitability for malaria vector development in Portugal, Remote Sensing of Environment 145, 116–130. https://doi.org/10.1016/j.rse.2014.01.014

Bertola, M. et al., 2022, Mahdollisten malariavektoreiden päivitetty esiintyminen ja bionomia Euroopassa: A systematic review (2000–2021), Parasites & Vectors 15(88), 1-34. https://doi.org/10.1186/s13071-022-05204-y

Boualam, M. A. et al., 2021, Malaria Euroopassa: a historical perspective, Frontiers in Medicine 8(691095), 1–12. https://doi.org/10.3389/fmed.2021.691095

Casalino, E. et al., 2016, Sairaalahoito ja avohoito tuontimalariassa: kehityssuuntien ja kuolleisuuteen kohdistuvien vaikutusten arviointi. Mahdollinen monikeskuksinen 14-vuotinen havainnointitutkimus, Malaria-lehti 15(312), 1-10. https://doi.org/10.1186/s12936-016-1364-9

ECDC, 2022a, Anopheles maculipennis s.l. – nykyinen tunnettu levinneisyys: Maaliskuu 2022,Online mosquito maps, ECDC, Tukholma. Saatavilla osoitteessa https://www.ecdc.europa.eu/en/publications-data/anopheles-maculipennis-sl-current-known-distribution-march-2022. Viimeksi katsottu joulukuussa 2022.

ECDC, 2022b, Anopheles plumbeus – nykyinen tunnettu levinneisyys: Maaliskuu 2022,Online mosquito maps, ECDC, Tukholma. Saatavilla osoitteessa https://www.ecdc.europa.eu/en/publications-data/anopheles-plumbeus-current-known-distribution-march-2022. Viimeksi katsottu joulukuussa 2022.

ECDC, 2022c, Anopheles superpictus – nykyinen tunnettu levinneisyys: Maaliskuu 2022,Online mosquito maps, ECDC, Tukholma. Saatavilla osoitteessa https://www.ecdc.europa.eu/en/publications-data/anopheles-superpictus-current-known-distribution-march-2022. Viimeksi katsottu joulukuussa 2022.

ECDC, 2014–2020, vuotuiset epidemiologiset raportit vuosilta 2014–2018 – Malaria. Saatavilla osoitteessa https://www.ecdc.europa.eu/en/malaria/surveillance-and-disease-data. Viimeksi katsottu huhtikuussa 2023.

ECDC, 2023, Surveillance Atlas of Infectious Diseases. Saatavilla osoitteessa https://atlas.ecdc.europa.eu/public/index.aspx. Viimeksi katsottu huhtikuussa 2023.

Fischer, L. ym., 2020, Rising temperature and its impact on receptivity to malaria transmission in Europe: Systemaattinen katsaus, Travel Medicine and Infectious Disease 36 (101815), 1-10. https://doi.org/10.1016/j.tmaid.2020.101815

Grover-Kopec, E. K. et al., 2006, Web-based climate information resources for malaria control in Africa, Malaria Journal 5(38), 1-9. https://doi.org/10.1186/1475-2875-5-38.

Hertig, E., 2019, Distribution of Anopheles vectors and potential malaria transmission stability in Europe and the Mediterranean area under future climate change, Parasites & vectors 12(18), 1-9. https://doi.org/10.1186/s13071-018-3278-6

Kamau, A. et al., 2022, Malaria sairaalahoitoon Itä-Afrikassa: ikä, fenotyyppi ja tarttuvuus, BMC-lääketiede 20(28), 1-12. https://doi.org/10.1186/s12916-021-02224-w

Lilja, T. ym., 2020, Single nucleotide polymorphism analysis of the ITS2 region of two sympatric malaria mosquito species in Sweden: Anopheles daciae ja Anopheles messeae, Medical and Veterinary Entomology 34(3), 364-368. https://doi.org/101111/mve.12436

Loy, D. E., et al., 2017, Out of Africa: Ihmisen malarialoisten Plasmodium falciparum ja Plasmodium vivax alkuperä ja kehitys. Parasitologian kansainvälinen lehti 47(2–3), 87–97. https://doi.org/10.1016/j.ijpara.2016.05.008

Piperaki, E. T. ja Daikos, G. L., 2016, Malaria Euroopassa: uusi uhka tai vähäinen haitta?, Kliininen mikrobiologia ja infektio 22(6), 487-493. https://doi.org/10.1016/j.cmi.2016.04.023

Sainz-Elipe, S. et al., 2010, Malaria reurgence risk in Southern Europe: ilmastoarviointi historiallisesti kotoperäisellä riisipeltojen alueella Espanjan Välimeren rannalla, Malaria Journal 9(221), 1-16. https://doi.org/10.1186/1475-2875-9-221

Trampuz, A. et al., 2003, Kliininen katsaus: Vaikea malaria, kriittinen hoito 7(4), 315. https://doi.org/10.1186/cc2183

Villena, O. C. et al., 2022, Temperature impacts the environmental suitability for malaria transmission by Anopheles gambiae and Anopheles stephensi, Ecology 103(8), e3685. https://doi.org/10.1002/ecy.3685

WHO, 2022, Maailman terveysjärjestö, https://www.who.int/. Viimeksi katsottu elokuussa 2022