Vaikutukset & Haavoittuvuudet

Itämeren alue, jonka maantieteellinen laajuus on valtava, kattaa kaksi ilmastovyöhykettä: Vaikka kostea, subpolaarinen ilmasto vallitsee pohjoisessa ja koillisessa, etelässä ja lounaisosassa on valtamerellinen, lauhkea ilmasto. Globaalit ilmastomallit ennustavat BSR: n lämpenemisen olevan korkeampi kuin maapallon keskimääräinen lämpeneminen. Ilmaston vaihtelu todennäköisesti lisääntyy. Jäljempänä esitetään alueen suuri alttius ilmastonmuutokselle neljällä alalla: matkailu, biologinen monimuotoisuus, elintarviketuotanto ja infrastruktuuri.

Havainnot ja ennusteet

Tässä osiossa esitellään lyhyesti Itämeren alueen ilmastonmuutokseen liittyviä havaintoja ja skenaarioita (ks. myös asiaan liittyvää tietoa havainnoista ja skenaarioista eri puolilla Eurooppaa).

Lämpötilan ja suolapitoisuuden muutokset:

Tutkimuksissa ennustetaan lämpötilan nousua kaikkina vuodenaikoina BSR:n kaikissa osissa, mutta vuodenaikojen ja alueiden välillä on eroja. Kasvun odotetaan olevan talvella suurempaa (pohjoisilla alueilla jopa 4-6 °C 2000-luvulla) kuin kesällä. Joissakin osissa pohjoista Itämerta lämpötila saattaa olla jopa yli 6 °C. Koko Itämeren altaan vuotuisen keskilämpötilan odotetaan nousevan 3-5 °C tällä vuosisadalla. Yksi vakava seuraus lämpötilan noususta on sen vaikutus Itämeren suolapitoisuuteen. Tämän seurauksena jokien valumien odotetaan lisääntyvän, mikä saattaa tulevaisuudessa vähentää sekä pinta- että pohjaveden suolapitoisuutta.

Sademäärän muutokset:

Myös Itämeren altaan kokonaissademäärän odotetaan kasvavan. Sateiden lisääntyminen on suurinta alueen pohjoisosissa ja tapahtuu pääasiassa talvella. Joillakin alueilla kasvu oli 20. vuosisadalla 10–50 millimetriä vuodessa, kun taas toiset alueet muuttuivat hieman kuivemmiksi. Tämän suuntauksen ennustetaan jatkuvan, mutta kausittaiset ja alueelliset jakaumat ovat epätasaisia. Itämeren altaan pohjoisosissa talvisateet saattavat lisääntyä noin 25-75 prosenttia^2000-luvun loppuun mennessä, kun taas kesäsateet vaihtelevat -5 ja 35 prosentin välillä. Eteläisissä osissa sademäärän odotetaan kasvavan talvella 20 prosentista 70 prosenttiin ja vähenevän kesällä jopa 45 prosenttiin. Tulvat lisääntyvät erityisesti Itämeren eteläosissa talvisin.

Muutokset merijääolosuhteissa:

Kaikki käytetyt mallit ja skenaariot osoittavat, että Itämeren jääpeite vähenee jyrkästi ensi vuosisadalla, mikä tarkoittaa lyhyempiä jääkausia, joissa jään laajuus on vähentynyt. Viimeisen vuosisadan aikana jääkauden pituus on jo vähentynyt 14-44 päivää. Sen odotetaan vähenevän edelleen 2000-luvulla jopa 2-3 kuukaudella Itämeren keskiosissa.

Merenpinnan nousu:

Kun otetaan huomioon maailman merenpinnan nousu ja meriveden laajeneminen korkeampien lämpötilojen vuoksi, myrskyveden todennäköisyys ja mahdollinen kesto kasvavat.

Alakohtaiset vaikutukset ja haavoittuvuudet

Nämä muuttuvat ilmasto-olosuhteet vaikuttavat moniin eri aloihin. Jäljempänä korostetaan ilmastonmuutoksen vaikutuksia neljällä keskeisellä aihealueella, jotka ovat biologinen monimuotoisuus, matkailu, elintarviketuotanto ja infrastruktuuri (lisätietoja ja politiikkoja yksittäisistä aloista on EU:n alakohtaisissa politiikoissa).

Biologinen monimuotoisuus:

Lämpötilan nousu, lisääntyvän sademäärän aiheuttama makean veden virtaus Itämereen ja suolapitoisuuden väheneminen vaikuttavat suoraan Itämeren ravintokiertoon. Suolaa rakastavat lajit saatetaan karkottaa elinympäristöstään, koska monet niistä, kuten silakka ja kilohaili, eivät ole alun perin sopeutuneet Itämeren ympäristön murtoveteen ja elävät fysiologisen sietokykynsä rajalla suolapitoisuuden suhteen. Samanaikaisesti eteläisten merialueiden lämpimään veteen sopeutuneet eksoottiset lajit voivat päästä Itämereen ja vakiinnuttaa asemansa pitkällä aikavälillä. Kaiken kaikkiaan Itämeren lajien koostumuksen ja levinneisyyden muuttuminen voi vaarantaa kalastuselinkeinon ja biologisen monimuotoisuuden.

Korkean veden tapauksessa ravinteet voivat kulkeutua pelto- tai nummialueilta Itämereen veden mukana, mikä vahvistaa sen ylilannoitusta. Lämpötilan noustessa myös valtameren kyky pidättää happea heikkenee. Tästä aiheutuva ravinneylijäämä heikentää veden laatua ja häiritsee meriekosysteemiä. Näissä olosuhteissa merilevä selviytyy todennäköisemmin ajaessaan pois muita lajeja, mikä on havaittavissa Itämeren leväkukintojen massiivisessa lisääntymisessä. Erityisesti alueilla, joilla veden uusiutuminen on vähäistä, tämä voi johtaa esimerkiksi pohja-aavikoihin.

Tämän lisäksi ilmastolliset muutokset voivat johtaa vedenalaisen kasvillisuuden vähenemiseen, pelagisen planktonin tuotannon lisääntymiseen sekä muutoksiin eläimistön ja kasviston kasvu- ja lisääntymisparametreissa. Lisätietoja vaikutuksista biologiseen monimuotoisuuteen ja luontotyyppeihin on Baltadaptin raportissa nro 3 ja EU:n alakohtaisissa politiikoissa: Biologinen monimuotoisuus.

Matkailu:

Lämpötilan, veden laadun, sateiden ja äärimmäisten sääilmiöiden muutokset sekä merenpinnan nousu aiheuttavat useita riskejä matkailutarjonnalle ja infrastruktuurille. Viilennystarpeen kasvu, vesipula, infrastruktuurin tulvavahingot ja liiketoiminnan keskeytyminen aiheuttavat lisäkustannuksia matkailualalle. Rannikoiden ja rantojen eroosio sekä kotoperäisten rannikkolajien ja -luontotyyppien häviäminen voivat vähentää tiettyjen matkailualueiden ja -nähtävyyksien houkuttelevuutta. Korkeampien lämpötilojen ja Itämeren ylilannoituksen aiheuttama sinileväkukinta (sinileväkukinta) voi vaikuttaa rantamatkailuun.

Samaan aikaan BSR:n matkailuala saattaa hyötyä pidemmistä vuodenajoista ja vähemmän sateista kesällä. Lisätietoja ilmastonmuutoksen vaikutuksista matkailuun on esimerkiksi BaltCICA-hankkeen ja Baltadapt Report No. 6 -hankkeen tuloksissa.

Elintarvikkeiden tuotanto:

Ilmastonmuutos vaikuttaa maatalouteen äärimmäisten sääilmiöiden lisääntymisenä, keskilämpötilan lämpenemisenä, ravinteiden huuhtoutumisen lisääntymisenä ja sademäärän lisääntymisenä. BSR:n maatalousalalla ilmastonmuutos määrittää riskit, jotka liittyvät viljelykasvien ja karjan riistoon, tautien ja tuholaisten esiintymiseen sekä sadon pienenemiseen (esimerkiksi Liettuassa ja Puolassa). Tulvat voivat vahingoittaa rakennuksia ja infrastruktuureja sekä pohjaveden laatua, jos ne päätyvät sisämaahan, millä on myös vakavia vaikutuksia maatalouteen.

Ilmastonmuutoksen odotetaan kuitenkin myös paljastavan uusia mahdollisuuksia maataloudelle BSR: ssä. Sato- ja kasvisato saattaa kasvaa (esim. Virossa ja Latviassa), kasvukausi voi pidentyä ja viljelyyn soveltuvat lajikkeet ja viljelyalat voivat laajentua. Lisätietoja EU:n alakohtaisista politiikoista: Maatalous .

Meriveden lämpötilan huomattava nousu, suolapitoisuuden muutokset sekä happipitoisuuden ja valtamerten happamoitumisen muutokset uhkaavat erityisesti kalastusta. Ala joutuu todennäköisimmin selviytymään lajien levinneisyydessä ja kalakantojen tuottavuudessa tapahtuvista muutoksista. Lisätietoja vaikutuksista kalakantoihin ja kalastukseen on Baltadaptin raportissa nro 4.

Infrastruktuuri:

Ilmastonmuutos vaikuttaa BSR-infrastruktuuriin lämpötilan nousun, merijään vähenemisen, merenpinnan nousun, muuttuvien sateiden, myrskymallien muutosten, sään vaihtelun, äärimmäisten sääilmiöiden ja tuuliaaltojen osalta. Muutokset voivat aiheuttaa vahinkoa infrastruktuurirakenteille, rannikkoalueiden suojelulle ja hankaluuksia alusten ohjailussa. Näillä ennustetuilla muutoksilla on kuitenkin myös uusia mahdollisuuksia alueelle. Pääasiassa merijääpeitteen vähenemisen vuoksi merenkulku voisi helpottua ja merenkulkukaudet voisivat pidentyä. Lisätietoja infrastruktuuriin kohdistuvista vaikutuksista on Baltadaptin raportissa nro 5 tai EU:n alakohtaisissa politiikoissa: Infrastruktuuri.

Epävarmuus

BSR:n lämpenemistä koskevien mallisimulaatiotulosten suhteellinen epävarmuus on suurempi kuin ilmaston lämpenemistä koskevien ennusteiden vaihteluvälin vuoksi. Esimerkiksi ennusteet Itämeren pohjoisosan lämpenemisestä 1900-luvun lopulta^2000-luvun loppuun vaihtelevat kesän 1 °C:sta talven yli 6 °C:seen. Sademuutosten epävarmuus on vielä suurempi.

Mallit eivät ratkaise pienimuotoisia muutoksia ja mikroilmasto-olosuhteita, jotka johtuvat alueellisesta pinnanmuodostuksesta ja maanpeitteestä. Maantieteellisesti yksityiskohtaisempi arviointi ja tilastollisten tai dynaamisten pienentämismenetelmien käyttö on tarpeen. Lisäksi tiedon hankkiminen, jatkuva tieteellinen prosessi ja mallien parannukset tuottavat päivitettyjä ja uusia ennusteita.

Sopeutumissuunnittelun päättäjien on kuitenkin puututtava epävarmuuteen. Epävarmuusohjeistus auttaa heitä huomioimaan epävarmuuden sopeutumista koskevassa päätöksenteossa ja viestimään siitä.