Rahoitus

Rahoitus

Keskeiset viestit

• Itse finanssialan infrastruktuuri altistuu ilmastonmuutokselle vain vähän verrattuna niiden sijoituskohteiden alttiuteen ja haavoittuvuuteen. Ilmastoriskitekijöille altistuminen kuvastaa EU:n alueiden ja toimialojen epätasaista haavoittuvuutta mutta myös keskittymistä tiettyihin rahoitusalan salkkuihin, pankkeihin ja rahoituslaitoksiin.
• Kestävät investoinnit sopeutumiseen on yhdenmukaistettu EU:n luokitusjärjestelmässä, jonka on katettava enemmän taloudellisia toimintoja ajan mittaan ja jota sovelletaan maailmanlaajuisesti. Rahoitusala voi kestäviksi luokiteltujen investointien avulla edistää ja tukea sopeutumistoimenpiteitä fyysisten ilmastoriskien vähentämiseksi. Jäännösriskit voidaan siirtää vakuutusmekanismien kautta.

Vaikutukset ja haavoittuvuudet

Sopeutumista koskeva raportointi ja kaikenkokoisten yksityisten yritysten ja julkisyhteisöjen edistymisen mittaaminen edellyttävät erilaisia tietoja ja indikaattoreita sekä yksityiskohtaisempia tietoja kuin nykyisin useimmissa kansallisissa, alueellisissa ja paikallisissa sopeutumispolitiikoissa ja -suunnitelmissa.

Ilmastonmuutoksen vaikutusten huomiotta jättäminen voi aiheuttaa merkittäviä riskejä rahoitusalalle. Vuosina 1980–2021 säähän ja ilmastoon liittyvät ääri-ilmiöt olivat arviolta 560 miljardia euroa (vuoden 2021 arvot). Suhteellisen pieni määrä tapahtumia aiheuttaa suuren osan taloudellisista tappioista: 5 prosenttia säähän ja ilmastoon liittyvistä tapahtumista, joissa tappiot ovat suurimmat, aiheuttaa 57 prosenttia tappioista ja 1 prosentti tapahtumista aiheuttaa 26 prosenttia tappioista (alkuperäiseen tietoaineistoon perustuvat ETA:n omat laskelmat). Keskimääräiset vuotuiset tappiot (vakiohinnat, 2021 euroa) olivat noin 9,7 miljardia euroa vuosina 1981–1990, 11,2 miljardia euroa vuosina 1991–2000, 13,5 miljardia euroa vuosina 2001–2010 ja 15,3 miljardia euroa vuosina 2011–2020. Vuoden 2021 arvo on 56,5 miljardia euroa, mikä on suurin vuotuinen arvo koko aikasarjassa.

Kyky vähentää ilmastonmuutoksesta mahdollisesti aiheutuvien taloudellisten tappioiden osuutta vakuuttamattomiin omaisuuseriin ja toimintoihin – ilmastonsuojeluvaje – määrittää suuren osan yhteiskuntien selviytymiskyvystä.

Poliittinen kehys

Ilmastonmuutoksen lisääntyviin olennaisiin vaikutuksiin vastaamiseksi Euroopan komissio on yhtäältä alkanut sisällyttää ilmastokestävyyttä julkisen talouden kehyksiin ja toisaalta pankki- ja vakuutusala on alkanut toteuttaa omia toimia vaikutusten käsittelemiseksi.

Mitä tulee ilmastonmuutoksen vaikutuksiin Euroopan talouteen ja rahoitusjärjestelmään, ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevassa EU:n strategiassa viitataan yksityiskohtaisemmin EU:n kestävän rahoituksen strategiaan, koska kestävällä rahoituksella on keskeinen rooli Euroopan vihreän kehityksen ohjelman poliittisten tavoitteiden sekä ilmasto- ja kestävyystavoitteita koskevien EU:n kansainvälisten sitoumusten saavuttamisessa.

Yritysten kestävyysraportointia koskevassa direktiivissä siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä ja täytäntöönpanosäädöksiä, joissa täsmennetään, miten toimivaltaisten viranomaisten ja markkinaosapuolten on noudatettava direktiivissä säädettyjä velvoitteita. Komissio hyväksyi heinäkuussa 2023 ensimmäisen delegoidun säädöksen, joka sisältää ilmastonmuutosta koskevat julkistamisvaatimukset.

Vakuutusala

Kaikkien kirjattujen säähän ja ilmastoon liittyvien vaarojen aiheuttamien vakuuttamattomien taloudellisten tappioiden osuus näyttää kasvavan hitaiden sopeutumistoimien ja useammin esiintyvien äärimmäisten sääilmiöiden vuoksi, koska ilmastovakuutusten levinneisyysaste ei ole korkeampi. Ilmastoriskit todennäköisesti rasittavat paikallisia talouksia ja aiheuttavat markkinoiden toimintapuutteita, jotka vaikuttavat sekä kuluttajiin että vakuutuksenantajiin. Yhä useammin toistuvat katastrofaaliset tapahtumat yhdessä muuttuvien sääntelyvaatimusten kanssa voivat uhata yritysten liiketoimintamalleja – ja tehdä joidenkin riskien vakuuttamisesta asiakkaille kohtuutonta tai vakuutuksenantajille mahdotonta. Kuten IPCC:n AR6 WG II -raportissa ”Ilmastonmuutos 2022” todetaan: Vaikutukset, sopeutuminen ja haavoittuvuus keskeinen sopeutumisratkaisu on luoton ja vakuutuksen saatavuuden parantaminen, jotta voidaan suojautua resurssien saatavuuden ja runsauden vaihteluilta.

Näiden ongelmien ratkaisemiseksi Euroopan komissio

• Vakuutuksenantajien, poliittisten päättäjien ja muiden sidosryhmien välisen vuoropuhelun vahvistaminen ilmastokestävyyttä koskevan vuoropuhelun avulla. Vuoropuhelun päätavoitteena on kaventaa tätä ilmastonsuojelun kuilua. Sen puheenjohtajina toimivat ilmastotoimien pääosasto ja rahoitusvakauden, rahoituspalvelujen ja pääomamarkkinaunionin pääosasto.
• tunnistaa ja edistää riskienhallinnan rahoitusvälineitä koskevia parhaita käytäntöjä tiiviissä yhteistyössä Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen (EIOPA) kanssa;
• tutkia rahoitusvälineiden ja innovatiivisten ratkaisujen laajempaa käyttöä ilmastoon liittyvien riskien torjumiseksi.

Solvenssi II on Euroopan unionin lainsäädäntöön sisältyvä direktiivi, jolla kodifioidaan ja yhdenmukaistetaan EU:n vakuutusasetus. Tämä koskee ennen kaikkea pääoman määrää, joka EU:n vakuutusyhtiöillä on oltava maksukyvyttömyysriskin pienentämiseksi. Direktiivissä ei kuitenkaan toistaiseksi oteta täysin huomioon ilmastonmuutoksesta aiheutuvia riskejä, ja useat tahot ovat vaatineet tämän näkökohdan parempaa sisällyttämistä luonnonkatastrofiriskiosioon.

Pankki- ja investointiala

Pankkeihin kohdistuu yhä enemmän sääntely- ja kaupallisia paineita suojautua ilmastonmuutoksen vaikutuksilta ja mukautua maailmanlaajuiseen kestävän kehityksen ohjelmaan. Sääntely- ja valvontakehyksen puuttumisen vuoksi useat keskuspankit ja sääntelyviranomaiset eri puolilla maailmaa ovat tulleet tietoisiksi roolistaan ja mahdollisista valtuuksistaan puuttua alaan kohdistuviin ilmastonmuutos- ja ympäristöriskeihin. Esimerkiksi joukko keskuspankkeja, muun muassa Euroopan keskuspankki, käynnisti verkostoitumisen rahoitusjärjestelmän viherryttämiseksi vuonna 2017. Sen tavoitteena on edistää ilmastoon ja ympäristöön liittyvien riskien analysointia ja hallintaa rahoitusalalla ja mobilisoida valtavirtarahoitusta tukemaan siirtymistä kestävään talouteen.

Lisäksi useat yksityiset pankit ovat alkaneet kehittää uusia tuotteita, kuten vihreitä joukkovelkakirjoja tai vihreitä asuntolainoja. Vihreät joukkolainat ovat velkainstrumentteja, jotka eroavat tavanomaisista kiinteätuottoisista arvopapereista vain siinä mielessä, että liikkeeseenlaskija sitoutuu käyttämään tuotot sellaisten hankkeiden rahoittamiseen, joilla on tarkoitus olla myönteisiä ympäristö- tai ilmastovaikutuksia. Kestävää rahoitusta käsittelevä tekninen asiantuntijaryhmä julkaisi vuonna 2020 EU:n vihreitä joukkolainoja koskevan standardin käytettävyysoppaan.

Vihreällä kiinnityksellä pankki tai kiinnitysluotonantaja tarjoaa asunnon ostajalle edullisia ehtoja, jos hän voi osoittaa, että kiinteistö, jota varten hän ottaa lainaa, täyttää tietyt ympäristönormit.

Kestäviin sijoituksiin ja kestävyysriskeihin liittyvien tietojen antamista koskevassa asetuksessa asetetaan tiedonantovelvoitteita siitä, miten yhteisösijoittajat ja omaisuudenhoitajat sisällyttävät ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyvät tekijät (ESG-tekijät) riskinhallintaprosesseihinsa. Delegoiduissa säädöksissä täsmennetään vaatimuksia, jotka koskevat ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyvien tekijöiden sisällyttämistä sijoituspäätöksiin, mikä on osa yhteisösijoittajien ja omaisuudenhoitajien velvollisuuksia sijoittajia ja edunsaajia kohtaan.

Tietopohjan parantaminen

Monissa kestävään rahoitukseen, ilmastorahoitukseen ja sopeutumisrahoitukseen liittyvissä toimissa käsitellään kansainvälistä ulottuvuutta. Tällä sivulla keskitytään siihen, mikä on ETA-maiden kannalta merkityksellistä kansallisella tasolla. Lisätietoja kansainvälisistä ja kehitysnäkökohdista on UNFCCC:n sivuilla ja sen tietoportaalissa.

Myös IPCC keskittyy pääasiassa kansainvälisiin rahoitusvirtoihin (ja pikemminkin vähähiilisyyteen kuin sopeutumisnäkökohtiin), mutta IPCC:n viidennen arviointiraportin monialaisia investointi- ja rahoituskysymyksiä käsittelevässä luvussa (AR5), työryhmä III, esitetään yksityiskohtaisesti myös joitakin kotimaisia kysymyksiä. Vaikutusten, sopeutumisen ja haavoittuvuuden työryhmä (WG II) aikoo antaa panoksensa kuudenteen arviointikertomukseen vuonna 2022.

Ilmastonmuutokseen sopeutumista käsittelevä maailmanlaajuinen keskus toteuttaa ilmastorahoitusohjelmaa, jonka tarkoituksena on valtavirtaistaa ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja sen sietokyky kaikessa päätöksenteossa, lisätä ilmastonmuutokseen sopeutumista ja sen sietokykyä koskevaa rahoitusta ja kehittää innovatiivisia rahoitusvälineitä.

Euroopan ympäristökeskus julkaisi vuonna 2007 teknisen raportin Ilmastonmuutos: toimien toteuttamatta jättämisen ja sopeutumisen kustannukset, ja parhaillaan käynnissä on tätä aihetta koskeva uusi hanke, jonka työ tulee saataville vuonna 2022.

Viimeaikaisia sopeutumisen rahoitusta ja taloutta koskevia tutkimushankkeita ovat esimerkiksi H2020_Insurance -hanke, jota on kehitetty edelleen OASIS-tappiomallinnuskehyksessä ja OASIS Hubissa, tai NAIAD-hanke, jossa keskitytään luonnon vakuutusarvoon. Muita sopeutumistalous- ja -rahoitushankkeita ovat esimerkiksi COACCH, ClimateCost Econadapt ja NATURANCE. Niissä tarkastellaan katastrofiriskirahoituksen ja luontopohjaisiin ratkaisuihin tehtävien investointien yhdistelmään perustuvien ratkaisujen teknistä, taloudellista ja operatiivista toteutettavuutta ja suorituskykyä.

Investointien ja rahoituksen tukeminen

EU:n monivuotinen rahoituskehys vuosiksi 2021–2027 on 1,21 biljoonaa euroa. Seuraavan sukupolven EU:n elpymisvälineestä myönnetään lisäksi 807 miljardia euroa. Tästä talousarviosta 30 prosenttia on varattu ilmastotavoitteita edistäviin toimiin. Uuden monivuotisen rahoituskehyksen myötä komissio on lisännyt resursseja ilmastonmuutokseen ja siihen sopeutumiseen liittyvään rahoitukseen muun muassa Euroopan kestävän kehityksen rahasto plussan kaltaisten innovatiivisten mekanismien avulla hyödyntämällä resursseja kahdenvälisissä kanavissa ja EU:n jäsenvaltioiden kautta.

Lisätietoja rahoitussitoumuksista on saatavilla täällä, ja katsaus EU:n rahoitusmekanismeihin vuosiksi 2021–2027 on saatavilla täällä.

EU:n sisäisten rahoitusmekanismien lisäksi EU ja sen jäsenvaltiot lisäsivät ilmastorahoitustukeaan kolmansille maille 7,4 prosenttia vuonna 2019. Tuen määrä oli 21,9 miljardia euroa, josta 52 prosenttia käytettiin EU:n kumppaneiden auttamiseen sopeutumaan ilmastonmuutokseen. Ilmastorahoituksen suuri osuus EU:n kansainvälisessä yhteistyössä ja erityisesti sopeutumisessa säilyy myös tulevaisuudessa.

Sopeutumisen täytäntöönpanon tukeminen

EIOPA kehittää edelleen toimia kestävän rahoituksen toteuttamiseksi esimerkiksi laatimalla tulostaulun vakuutussuojan puutteista, tekemällä metodologista työtä ilmastonmuutoksen sisällyttämiseksi luonnonkatastrofivakuutukseen (vakavaraisuuspääomavaatimukset) tai vahinkovakuutustoimintaan ja -hinnoitteluun.