Rahoitusala

Rahoitusala

Keskeiset viestit

• Rahoitusalan infrastruktuurin altistuminen ilmastonmuutokselle on vähäistä verrattuna niiden sijoituskohteiden altistumiseen ja haavoittuvuuteen. Altistuminen ilmastoriskitekijöille kuvastaa EU:n alueiden ja toimialojen epätasaista haavoittuvuutta mutta myös keskittymistä tiettyihin rahoitusalan salkkuihin, pankkeihin ja rahoituslaitoksiin.
• Sopeutumiseen tehtävät kestävät investoinnit on yhdenmukaistettu EU:n luokitusjärjestelmässä, jonka on katettava ajan mittaan enemmän taloudellista toimintaa ja jota sovelletaan maailmanlaajuisesti. Kestäväksi luokitelluilla investoinneilla rahoitusala voi edistää ja tukea sopeutumistoimenpiteitä fyysisten ilmastoriskien vähentämiseksi. Jäännösriskit voidaan siirtää vakuutusmekanismien kautta.

Vaikutukset ja haavoittuvuudet

Sopeutumista koskeva raportointi ja kaikenkokoisten yksityisten yritysten ja julkisyhteisöjen edistymisen mittaaminen edellyttävät erilaisia tietoja ja indikaattoreita sekä yksityiskohtaisempia tietoja kuin nykyisin useimmissa kansallisissa, alueellisissa ja paikallisissa sopeutumispolitiikoissa ja -suunnitelmissa.

Ilmastonmuutoksen vaikutusten huomiotta jättäminen voi aiheuttaa merkittäviä riskejä rahoitusalalle. Vuosina 1980–2021 säähän ja ilmastoon liittyvät ääri-ilmiöt olivat arviolta 560 miljardia euroa (vuoden 2021 arvot). Suhteellisen pieni määrä tapahtumia aiheuttaa suuren osan taloudellisista tappioista: 5 prosenttia säähän ja ilmastoon liittyvistä tapahtumista, joiden aiheuttamat tappiot ovat suurimmat, aiheuttaa 57 prosenttia tappioista ja 1 prosentti tapahtumista aiheuttaa 26 prosenttia tappioista (ETA:n omat laskelmat, jotka perustuvat alkuperäiseen aineistoon). Keskimääräiset vuotuiset tappiot (kiinteät hinnat, 2021 euroa) olivat noin 9,7 miljardia euroa vuosina 1981–1990, 11,2 miljardia euroa vuosina 1991–2000, 13,5 miljardia euroa vuosina 2001–2010 ja 15,3 miljardia euroa vuosina 2011–2020. Vuosi 2021 on 56,5 miljardilla eurolla koko aikasarjan suurin vuotuinen arvo.

Kyky vähentää ilmastonmuutoksesta aiheutuvien mahdollisten taloudellisten tappioiden osuutta vakuuttamattomiin omaisuuseriin ja toimintoihin – ilmastonsuojeluvaje – määrittää suuren osan yhteiskuntien häiriönsietokyvystä.

Toimintakehys

Vastauksena ilmastonmuutoksen kasvaviin aineellisiin vaikutuksiin Euroopan komissio on alkanut sisällyttää ilmastonmuutoksen sietokykyä finanssipoliittisiin kehyksiin ja toisaalta pankki- ja vakuutusala on ryhtynyt yksinään toimiin vaikutusten käsittelemiseksi.

Mitä tulee ilmastonmuutoksen vaikutuksiin Euroopan talouteen ja rahoitusjärjestelmään, ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevassa EU:n strategiassa viitataan yksityiskohtaisemmin EU:n kestävän rahoituksen strategiaan, koska kestävällä rahoituksella on keskeinen rooli Euroopan vihreän kehityksen ohjelman poliittisten tavoitteiden sekä ilmasto- ja kestävyystavoitteita koskevien EU:n kansainvälisten sitoumusten saavuttamisessa.

Yritysten kestävyysraportointia koskevassa direktiivissä siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä ja täytäntöönpanosäädöksiä, joissa täsmennetään, miten toimivaltaisten viranomaisten ja markkinaosapuolten on noudatettava direktiivissä säädettyjä velvoitteita. Komissio antoi heinäkuussa 2023 ensimmäisen delegoidun säädöksen, johon sisältyy ilmastonmuutosta koskevia tiedonantovaatimuksia.

Vakuutusala

Kaikkien kirjattujen säähän ja ilmastoon liittyvien vaarojen aiheuttamien vakuuttamattomien taloudellisten tappioiden osuus näyttää kasvavan, koska sopeutumistoimet ovat hitaita ja äärimmäiset sääilmiöt yleistyneet, koska ilmastovakuutukset eivät ole yleistyneet. Ilmastoriskit aiheuttavat todennäköisesti paineita paikallistalouksille ja markkinoiden toimintapuutteita, jotka vaikuttavat sekä kuluttajiin että vakuutuksenantajiin. Katastrofien yleistyminen ja tarve vastata muuttuviin sääntelyvaatimuksiin voivat uhata yritysten liiketoimintamalleja ja tehdä joidenkin riskien vakuuttamisesta kohtuuttoman kallista asiakkaille tai mahdotonta vakuutuksenantajille. Kuten IPCC:n kuudennen työryhmän toisessa raportissa ”Climate Change 2022” todetaan: Vaikutukset, sopeutuminen ja haavoittuvuus Keskeinen sopeutumisratkaisu on luottojen ja vakuutusten saatavuuden parantaminen, jotta voidaan suojautua resurssien saatavuuden ja runsauden vaihtelulta.

Näiden kysymysten ratkaisemiseksi Euroopan komissio

• Vahvistetaan vakuutuksenantajien, poliittisten päättäjien ja muiden sidosryhmien välistä vuoropuhelua ilmastokestävyyttä koskevan vuoropuhelun avulla. Vuoropuhelun päätavoitteena on kaventaa tätä ilmastonsuojeluvajetta. Sen puheenjohtajina toimivat ilmastotoimien pääosasto ja rahoitusvakauden, rahoituspalvelujen ja pääomamarkkinaunionin pääosasto.
• määrittää ja edistää riskinhallintaan tarkoitettuja rahoitusvälineitä koskevia parhaita käytäntöjä tiiviissä yhteistyössä Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen (EIOPA) kanssa;
• tutkia rahoitusvälineiden ja innovatiivisten ratkaisujen laajempaa käyttöä ilmastoon liittyvien riskien käsittelemiseksi.

Solvenssi II on Euroopan unionin lainsäädäntöön kuuluva direktiivi, jolla kodifioidaan ja yhdenmukaistetaan EU:n vakuutussääntelyä. Tämä koskee pääasiassa pääoman määrää, joka EU:n vakuutusyhtiöillä on oltava maksukyvyttömyysriskin pienentämiseksi. Toistaiseksi direktiivissä ei kuitenkaan oteta täysin huomioon ilmastonmuutoksen aiheuttamia riskejä, ja monet tahot vaativat, että tämä näkökohta otettaisiin paremmin huomioon luonnonkatastrofeja koskevassa alariskiosiossa.

Pankki- ja investointiala

Pankkeihin kohdistuu yhä enemmän sääntelyyn liittyviä ja kaupallisia paineita suojautua ilmastonmuutoksen vaikutuksilta ja mukautua maailmanlaajuiseen kestävän kehityksen ohjelmaan. Sääntely- ja valvontakehyksen puuttumisen vuoksi useat keskuspankit ja sääntelyviranomaiset eri puolilla maailmaa ovat tulleet tietoisiksi roolistaan ja mahdollisesta toimeksiannostaan ilmastonmuutokseen ja alan ympäristöriskeihin puuttumisessa. Esimerkiksi joukko keskuspankkeja, kuten Euroopan keskuspankki, käynnisti vuonna 2017 Networking for Greening the Financial System -hankkeen. Sen tavoitteena on edistää ilmasto- ja ympäristöriskien analysointia ja hallintaa rahoitusalalla ja mobilisoida valtavirtarahoitusta tukemaan siirtymistä kestävään talouteen.

Lisäksi useat yksityiset pankit ovat alkaneet kehittää uusia tuotteita, kuten vihreitä joukkolainoja tai vihreitä kiinnelainoja. Vihreät joukkolainat ovat velkainstrumentteja, jotka eroavat tavanomaisista kiinteätuottoisista arvopapereista vain siinä, että liikkeeseenlaskija sitoutuu käyttämään tuotot sellaisten hankkeiden rahoittamiseen, joilla on tarkoitus olla myönteisiä ympäristö- tai ilmastovaikutuksia. Kestävää rahoitusta käsittelevä tekninen asiantuntijaryhmä julkaisi vuonna 2020 EU:n vihreitä joukkolainoja koskevan standardin käytettävyysoppaan.

Vihreässä kiinnelainassa pankki tai kiinnelainanantaja tarjoaa talon ostajalle edullisempia ehtoja, jos hän voi osoittaa, että kiinteistö, jota varten hän lainaa, täyttää tietyt ympäristönormit.

Kestäviin sijoituksiin ja kestävyysriskeihin liittyvien tietojen antamista koskevassa asetuksessa otetaan käyttöön tiedonantovelvoitteita, jotka koskevat sitä, miten yhteisösijoittajat ja omaisuudenhoitajat sisällyttävät ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan (ESG) liittyvät tekijät riskinhallintaprosesseihinsa. Delegoiduissa säädöksissä täsmennetään vaatimuksia, jotka koskevat ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyvien tekijöiden sisällyttämistä sijoituspäätöksiin, mikä on osa yhteisösijoittajien ja omaisuudenhoitajien velvollisuuksia sijoittajia ja edunsaajia kohtaan.

Tietopohjan parantaminen

Monissa kestävään rahoitukseen, ilmastorahoitukseen ja sopeutumisrahoitukseen liittyvissä toimissa käsitellään kansainvälistä ulottuvuutta. Tällä sivulla keskitytään siihen, mikä on merkityksellistä ETA-maiden kannalta kansallisella tasolla. Lisätietoja kansainvälisistä ja kehitysnäkökohdista on UNFCCC:n sivuilla ja sen tietoportaalissa.

Myös IPCC keskittyy pääasiassa kansainvälisiin rahoitusvirtoihin (ja vähähiilisyyteen sopeutumisen sijaan), mutta IPCC:n viidennen arviointiraportin (AR5) monialaisia investointi- ja rahoituskysymyksiä käsittelevässä luvussa, työryhmä III, käsitellään myös joitakin kansallisia kysymyksiä. Vaikutuksia, sopeutumista ja haavoittuvuutta käsittelevän työryhmän (WG II) on määrä antaa panoksensa kuudenteen arviointikertomukseen vuonna 2022.

Globaali sopeutumiskeskus toteuttaa ilmastorahoitusohjelmaa, jolla valtavirtaistetaan ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja ilmastonmuutoksen sietokyky kaikessa päätöksenteossa, lisätään ilmastonmuutokseen sopeutumisen ja ilmastonmuutoksen sietokyvyn rahoitusta ja kehitetään innovatiivisia rahoitusvälineitä.

Euroopan ympäristökeskus julkaisi vuonna 2007 teknisen raportin Climate change: toimimatta jättämisen ja sopeutumisen kustannukset, ja tällä hetkellä käynnissä on tätä aihetta koskeva uusi hanke, jossa työ tulee saataville vuonna 2022.

Viimeaikaisia sopeutumisen rahoitusta ja taloutta koskevia tutkimushankkeita ovat esimerkiksi H2020_Insurance-hanke, jota on kehitetty edelleen OASISin tappiomallinnuskehyksessä ja OASIS Hubissa, tai NAIAD-hanke, jossa keskitytään luonnon vakuutusarvoon. Muita sopeutumistalouteen ja -rahoitukseen liittyviä hankkeita ovat esimerkiksi COACCH, ClimateCost Econadapt tai NATURANCE. Niissä tarkastellaan katastrofiriskirahoituksen ja luontoon perustuvien ratkaisujen investointien yhdistelmään perustuvien ratkaisujen teknistä, taloudellista ja operatiivista toteutettavuutta ja suorituskykyä.

Investointien ja rahoituksen tukeminen

EU:n monivuotinen rahoituskehys vuosiksi 2021–2027 on 1,21 biljoonaa euroa ja lisäksi 807 miljardia euroa EU:n seuraavan sukupolven elpymisvälineestä. 30 prosenttia tästä talousarviosta on varattu toimiin, joilla edistetään ilmastotavoitteita. Uudessa monivuotisessa rahoituskehyksessä komissio on lisännyt ilmastonmuutosta ja ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevan rahoituksen resursseja muun muassa innovatiivisten mekanismien, kuten Euroopan kestävän kehityksen rahasto plussan, avulla ja hankkimalla varoja kahdenvälisissä kanavissa ja EU:n jäsenvaltioiden kautta.

Lisätietoja rahoitussitoumuksista on saatavilla täältä ja yleiskatsaus EU:n rahoitusmekanismeista vuosiksi 2021–2027 on saatavilla täältä.

EU:n sisäisten rahoitusmekanismien lisäksi EU ja sen jäsenvaltiot lisäsivät kolmansille maille antamaansa ilmastorahoituksen kokonaistukea 7,4 prosenttia vuonna 2019. Tuen määrä oli 21,9 miljardia euroa, josta 52 prosenttia käytettiin EU:n kumppaneiden auttamiseen sopeutumaan ilmastonmuutokseen. Tulevaisuudessa ilmastorahoituksen osuus EU:n kansainvälisessä yhteistyössä ja erityisesti ilmastonmuutokseen sopeutumisessa pysyy suurena.

Sopeutumisen täytäntöönpanon tukeminen

EIOPA kehittää edelleen toimia kestävän rahoituksen toteuttamiseksi esimerkiksi vakuutussuojavajetta koskevan tulostaulun avulla, metodologisella työllä ilmastonmuutoksen sisällyttämiseksi luonnonkatastrofivakuutuksiin (vakavaraisuuspääomavaatimukset) tai vahinkovakuutustoimintaan ja -hinnoitteluun.