5.1 Sopeutumista koskevan toimintasuunnitelman laatiminen

5.1 Sopeutumista koskevan toimintasuunnitelman laatiminen

Sopeutumista koskeva toimintasuunnitelma on keskeinen, tärkein, vakiintunut ja hyväksi havaittu poliittinen väline sopeutumisen toteuttamiseksi. Siinä esitetään, mitä on tehtävä, jotta priorisoidut sopeutumisvaihtoehdot voidaan muuntaa toimiksi, ja täsmennetään, kenen toimesta ja milloin, sekä vastataan resurssitarpeisiin ja resurssien kohdentamiseen. Sopeutumista koskevan toimintasuunnitelman päätarkoituksena on ohjata täytäntöönpanoprosessia esittämällä yksityiskohtainen etenemissuunnitelma sopeutumisvaihtoehtojen toteuttamiseksi käytännössä.

Toimintasuunnitelma-asiakirjassa esitetään sopeutumispolitiikan edellisten vaiheiden poliittiset tuotokset. Sen olisi näin ollen perustuttava tiukasti sopeutumissyklin vaiheiden 1–4 tuloksiin. Oheistoimintasuunnitelmassa esitetään sopeutumisstrategian pohjalta ja konkretisoimalla sen yleiset tavoitteet ja strategiset suuntaviivat valittujen sopeutumistoimenpiteiden valikoima, kuvataan ne toiminnallisesti ja jäsennellysti sekä hahmotellaan strateginen prosessi ja koordinointimekanismit täytäntöönpanoa varten. Strategiseen kehykseen verrattuna toimintasuunnitelma kattaa yleensä lyhyemmän aikahorisontin, minkä vuoksi sitä tarkistetaan useammin. Kansallisen toimintasuunnitelman pohjalta maan valtiotasoa alempien hallintotasojen olisi laadittava omat sopeutumispolitiikkaa koskevat asiakirjansa ja priorisoitava ja toteutettava sopeutumistoimenpiteitä omien olosuhteidensa mukaisesti. Kaupunkien sopeutumisen tukiväline tarjoaa ohjeita Euroopan kaupungeille, kaupungeille ja muille paikallisviranomaisille. Alueellinen sopeutumisen tukiväline (RAST) on kehitetty auttamaan paikallis- ja alueviranomaisia ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevien strategioiden ja suunnitelmien laatimisessa.

Ilmastonmuutokseen sopeutumisen monialaisen luonteen mukaisesti sopeutumista koskevat toimintasuunnitelmat integroidaan monialaisiin toimintapoliittisiin asiakirjoihin, joissa esitetään sopeutumistoimia monilla ilmaston kannalta herkillä aloilla ja niiden välillä. Jotta voidaan ohjata ja helpottaa sopeutumisen valtavirtaistamista asiaankuuluvilla alakohtaisilla politiikan aloilla, voidaan laatia kattavia sopeutumissuunnitelmia täydentäviä alakohtaisia sopeutumissuunnitelmia.

On erittäin suositeltavaa ottaa mukaan sidosryhmiä asiaankuuluvilta aloilta ja tasoilta, ottaa mukaan kaikki yhteiskunnalliset ryhmät, etsiä ja laatia sopimuksia täytäntöönpanoa varten sekä keskustella sopeutumista koskevasta toimintasuunnitelmasta julkisessa kuulemisessa. Nämä ovat sopeutumisen hallinnoinnin keskeisiä osatekijöitä ja tasoittavat tietä tehokkaalle täytäntöönpanolle.

Jotta sopeutumista koskeva toimintasuunnitelma olisi tehokas, on olennaisen tärkeää saada poliittinen hyväksyntä. Sopeutumisstrategiat ja toimintasuunnitelmat voivat olla tehokkaita, jos ne eivät ole oikeudellisesti sitovia, ”pehmeitä” politiikkoja, mutta niiden ankkurointi lainsäädäntöön luo lakisääteisiä vastuita ja hyödyttää siten niiden täytäntöönpanoa.

Sopeutumista koskevan toimintasuunnitelman laatiminen

Sopeutumista koskevassa toimintasuunnitelmassa esitetään ja kuvataan valitut sopeutumisvaihtoehdot, jotka on mahdollisesti järjestetty alakohtaisille toiminta-aloille ja monialaisille tai yleisluonteisille toimille, ja hahmotellaan niiden toteutustapoja. Vaikka yksityiskohtaisuuden taso ja rakenne voivat vaihdella, sen olisi sisällettävä muun muassa seuraavat tiedot, jotka on mahdollisuuksien mukaan eritelty kunkin yksittäisen toimen osalta:

• Toimien tavoitteet
• Toimien perustelut ja merkityksellisyys
• Täytäntöönpanovaiheet ja -polut
• Välineet, jotka tarjoavat lähtökohtia valtavirtaistamiselle ja täytäntöönpanolle
• Täytäntöönpanosta vastaavien toimijoiden roolit ja vastuut, joissa otetaan nimenomaisesti huomioon toimijoiden välisen koordinoinnin ja yhteistyön tarve kaikilla tasoilla
• Täytäntöönpanon aikataulu
• Tarvittavien resurssien arviointi henkilöresurssien, taloudellisten resurssien ja tietämykseen liittyvien resurssien osalta
• Käytettävissä olevat rahoitusvaihtoehdot
• Mahdolliset ristiriidat ja synergiat
• Indikaattorit ja mekanismit täytäntöönpanon onnistumisen seuraamiseksi ja arvioimiseksi
• Toimien tarkistamista koskevat säännökset
• Tietotarpeet, avoimet tutkimuskysymykset ja keinot tietoaukkojen paikkaamiseksi
• Mahdollisia toiminnan esteitä ja helpottavia tekijöitä niiden voittamiseksi

Jo toimintasuunnitelmaa laadittaessa on erittäin suositeltavaa ottaa huomioon tarve seurata ja arvioida täytäntöönpanon edistymistä ja sopeutumisen tuloksia. Kunkin toimen tavoitteiden selkeä ja todennettavissa oleva määrittely ja mahdollisten indikaattorien ehdottaminen tukevat täytäntöönpanon onnistumisen mittaamista myöhemmin. Kullakin sopeutumistoimella voi olla synergioita ja ristiriitoja muiden toimien, alakohtaisten etujen tai muiden julkisen politiikan tavoitteiden kanssa ja eri yhteiskuntaryhmien kannalta, mukaan lukien ilmastonmuutoksen hillitseminen ja katastrofiriskin vähentäminen. Jos konflikteja ja kompromisseja piilotetaan, tämä uhkaa eri politiikkojen johdonmukaisuutta ja voi johtaa tahattomiin kestämättömiin tai huonosti sopeutuviin tuloksiin. Jotta voidaan edistää synergistisiä vaikutuksia ja välttää sopeutumistoimien vihamielisiä vaikutuksia, on hyödyllistä tunnistaa ja merkitä mahdolliset ristiriidat ja synergiat toimintapoliittisessa asiakirjassa ja siten tukea valtavirtaistamista. Toimintasuunnitelman soveltamisalasta ja kunnianhimosta riippuen kohderyhmät voivat vaihdella ja olla yhtä laajoja kuin viranomaiset eri tasoilla, infrastruktuurin/palvelujen tarjoajat, eturyhmät/kansalaisjärjestöt, tutkimus- ja koulutusorganisaatiot, yksityiset yritykset (mukaan lukien vakuutusala ja teollisuus), resurssien hallinnoijat ja maanomistajat, yksityiset kotitaloudet ja kansalaisyhteiskunta yleensä, mukaan lukien kaikki ryhmät, joihin suunnitelma mahdollisesti vaikuttaa. Soveltuvin osin voi olla hyödyllistä jakaa ne toimeenpaneviin toimijoihin, joilla on päävastuu toimesta, yhteistyökumppaneihin ja muihin sidosryhmiin.

Sopeutumispolkujen suunnittelu

Sopeutumista koskeva toimintasuunnitelma voidaan järjestää sopeutumispolkuina, joissa kunkin sopeutumisvaihtoehdon täytäntöönpanosuunnitelma koostuu sarjasta toimenpiteitä, joilla pyritään ennalta määriteltyyn sopeutumistavoitteeseen. Näin kukin täytäntöönpanovaihe muodostaa rakenneosan, joka liittyy aikahorisontteihin ja jossa otetaan huomioon epävarmuus koko täytäntöönpanoprosessissa. Sopeutumispolut tarjoavat käsitteellisen kehyksen joustavalle politiikan suunnittelulle, mikä mahdollistaa toistuvan ja dynaamisen täytäntöönpanoprosessin, jonka avulla voidaan käsitellä epävarmuustekijöitä, hallita muutoksia monimutkaisissa sosioekologisissa järjestelmissä ja rajoittaa ei-toivottuja ja huonosti sopeutuvia seurauksia. Sopeutumisreitit koostuvat mahdollisten toimien sarjasta, joka muistuttaa päätöksentekopuuta. Mahdolliset ”kippipisteet” (esim. ilmastotapahtumat, muutokset ulkoisissa puite-olosuhteissa) voivat ajan mittaan käynnistää uudelleentarkastelumekanismin sen tarkistamiseksi, täyttääkö toimintalinja edelleen määritetyn tavoitteen vai ei. Tämä voi johtaa siihen, että on siirryttävä toiseen täytäntöönpanopolkuun. Kun tämä lähestymistapa liittyy täytäntöönpanon asianmukaiseen seurantaan ja arviointiin, se voi auttaa tukemaan oppimista ajan mittaan ja lisäämään häiriönsietokykyä tai sopeutumiskykyä.

Lähde: Zandvoort et al. (2017): Sopeutumispolut epävarman ilmastonmuutoksen suunnittelussa: Hakemukset Portugalissa, Tšekissä ja Alankomaissa. Ympäristötiede ja -politiikka 78 (2017) 18–26.

Otetaan oppia hyvistä esimerkeistä kansainvälisiltä, kansallisilta ja valtiotasoa alemmilta tasoilta.

Muiden Euroopan maiden sopeutumisstrategiat ja toimintasuunnitelmat sekä joillakin valtioiden välisillä (makro)alueilla olemassa olevat sopeutumisstrategiat ja toimintasuunnitelmat voivat toimia hyödyllisinä esimerkkeinä maille tai valtiotasoa alemmilla aluetasoilla toimiville hallituksille niiden laatiessa omia sopeutumista koskevia suunnitteluasiakirjojaan. On parasta arvioida ja vertailla useiden maiden asiakirjoja, oppia parhaista käytännöistä ja soveltaa niitä räätälöidysti. Valtioiden väliset yhteistyörakenteet ja -verkostot, kuten Euroopan valtioiden väliset yhteistyöalueet, makroaluestrategiat ja kansainväliset yleissopimukset, voivat tukea suuresti tietämyksen jakamista ja kokemusten vastavuoroista oppimista maiden ja alueiden välillä. Valtioiden rajat ylittävä verkottuminen voi myös auttaa sovittamaan sopeutumispolitiikan paremmin yhteen EU:n, valtioiden rajat ylittävällä ja kansallisella tasolla ja ottamaan valtioiden rajat ylittävät sopeutumiskysymykset huomioon sopeutumispolitiikkaa koskevissa asiakirjoissa.

Useissa Climate-ADAPT-tapaustutkimuksissa, jotka on suodatettu hallintotasojen ja Climate-ADAPT-resurssiluettelon avaintyyppisen toimenpiteen mukaan, raportoidaan ilmastonmuutokseen sopeutumisen suunnittelun ja täytäntöönpanon uusimmista hallintotavoista eri hallintotasoilla.

Lisäresurssit

• Maaprofiilit
• EU:n ylikansalliset alueet
• Ilmastonmuutokseen sopeutumisen hallinnan kartoittaminen Alppien alueella
• Sopeutumispolitiikat ja tietopohja ylikansallisilla alueilla Euroopassa
• Ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevien keskeisten toimenpidetyyppien perustelut, lähestymistapa ja lisäarvo
• DIY-käsikirja sidosryhmien ja kansalaisten osallistamisesta ilmastonmuutokseen sopeutumiseen: Työkalut, hyvät käytännöt ja kokemukset
• Keskeisten toimenpiteiden käyttö ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevien toimien raportoimiseksi ETA-maissa