5.4 Monitasoinen koordinointi ja tukeva hallintokehys

5.4 Monitasoinen koordinointi ja tukeva hallintokehys

Ilmastonmuutos vaikuttaa kaikkiin hallinnon, hallinnon ja alueellisen organisaation tasoihin EU:n ja kansallisella tasolla sekä valtiotasoa alemmilla, alueellisilla ja paikallisilla/kaupunkitasoilla. Kaikkien tasojen on näin ollen suunniteltava ja toteutettava ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevia ennakoivia toimia toimivaltansa puitteissa. Sopeutuminen on siten tyypillinen monitasoisen hallinnon tehtävä. Sopeutumisen toteuttaminen kaikilla hallintotasoilla johdonmukaisella ja tehokkaalla tavalla edellyttää riittäviä mekanismeja ja järjestelyjä monitasoista koordinointia ja yhteistyötä varten. Kansallisella tasolla on keskeinen rooli sopeutumispolitiikkojensa mukauttamisessa EU:n ja valtioiden välisiin tasoihin ja sopeutumisprosessien tukemisessa alemmalla tasolla, joka kattaa kaikki sopeutumissyklin vaiheet. Vertikaalinen hallinto, jolla edistetään sopeutumista alemmalla tasolla, edellyttää selkeää strategista ja oikeudellista kehystä, rahoitus- ja rahoitusmekanismeja sekä helpottavaa, mahdollistavaa ja voimaannuttavaa kehystä, mukaan lukien tiedottaminen ja muut ei-rahalliset tukimuodot.

Sopeutumistoimien tukeminen alemmilla tasoilla korkeammilla tasoilla on yhä tärkeämpää, kun kansallinen sopeutumispoliittinen prosessi siirtyy täytäntöönpanovaiheeseen. Tämä johtuu siitä, että ilmastonmuutoksen vaikutukset kohdistuvat suorimmin paikallisella tasolla, ja suuri osa konkreettisista sopeutumistoimista on toteutettava ensisijaisesti alueellisella ja paikallisella tasolla. Samaan aikaan alemman tason viranomaisia rajoittavat usein ankarasti rajalliset resurssit ja valmiudet (budjetti, henkilöstö, asiantuntemus, yhteydet asiaankuuluviin toimijaverkostoihin jne.), minkä vuoksi ne tarvitsevat "ylhäältä tulevaa apua". Climate-ADAPT tarjoaa kaupunkien sopeutumisen tukivälineen, jolla ohjataan kaupunkeja ja muita paikallisviranomaisia sopeutumisprosessissa ja autetaan niitä täyttämään kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimuksen vaatimukset. Alueellinen sopeutumisen tukiväline (RAST) on kehitetty auttamaan paikallis- ja alueviranomaisia hyvin käytännöllisellä tavalla ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevien strategioiden ja suunnitelmien suunnittelussa ja tarkistamisessa.

Korkeammilla (kansallisilla tai sitä alemmilla) tasoilla voidaan tukea sopeutumispolitiikkaa alemmilla tasoilla erilaisten mekanismien ja toimien avulla, mukaan lukien oikeudelliset vaatimukset, poliittiset panokset, rahoitus, tietämyksen tuottaminen ja siirtäminen, valmiuksien kehittäminen ja muut ei-rahalliset tukitoimenpiteet. Näin voidaan hyödyntää seuraavia helpottavia tekijöitä:

Tukeva hallintokehys ja muut kuin rahalliset tukitoimenpiteet:

• Ylhäältä alaspäin suuntautuvat oikeudelliset vaatimukset: Alempien tasojen viranomaisten lakisääteiset velvoitteet laatia sopeutumissuunnitelmia voivat olla tärkeä liikkeellepaneva voima, mutta niitä on toistaiseksi vain harvoissa Euroopan maissa. Joissakin kansallisissa sopeutumisstrategioissa edellytetään, että kunnat kehittävät paikallistason strategioitaan, ja oikeudelliset velvoitteet voivat perustua myös alakohtaisiin politiikkoihin, myös EU:n tasolla. Voi myös olla mahdollista sisällyttää mukauttaminen nimenomaisesti kuntien lakisääteisiin tehtäviin. Joka tapauksessa ylhäältä alaspäin suuntautuvien vaatimusten on kuljettava käsi kädessä tämän tehtävän täyttämisen tukemisen kanssa, mukaan lukien rahoituksen tarjoaminen.
• Poliittiset panokset korkeammilta tasoilta: Vaikka useimmat kansalliset sopeutumisstrategiat ja -toimintasuunnitelmat ovat pehmeitä politiikkoja, joilla ei ole oikeudellisesti sitovia vaikutuksia, ne tarjoavat tietopohjan, viitekehyksen ja mallin alemmille tasoille. Niillä on tärkeitä tehtäviä tietoisuuden lisäämisessä, asialistan laatimisessa, viestinnässä, motivaatiossa ja valmiuksien kehittämisessä, ja ne antavat oikeutusta poliittisille päättäjille, jotka haluavat laatia sopeutumissuunnitelmia omalla tasollaan. Vastaavasti EU:n sopeutumisstrategiassa on korostettu tarvetta toteuttaa sopeutumistoimia jäsenvaltioiden tasolla.
• Tietämyksen tuottaminen ja tarjoaminen: Korkeamman tason sopeutumiselimillä on tärkeä rooli sopeutumista koskevan tietopohjan luomisessa ja käyttökelpoisten tietoresurssien ja tietotuotteiden tarjoamisessa alemman tason sopeutumistoimijoille toteuttamiskelpoisella tavalla. Esimerkkeinä voidaan mainita ilmastoskenaariot, ilmastovaikutusten, haavoittuvuuden ja riskien arvioinnit sekä päätöksenteon tukivälineet (käsikirjat, ohjeet, työvälineet jne.). Nämä resurssit olisi valmisteltava räätälöidyillä, räätälöidyillä ja kohderyhmälähtöisillä tavoilla, niiden olisi oltava helposti ymmärrettäviä ja huomiota herättäviä esimerkiksi visualisointiformaatteja käyttämällä. Paikallisten tai alueellisten kohderyhmien jäsenten ottaminen mukaan tällaisten tietotuotteiden yhteissuunnitteluun edistää niiden käytettävyyttä.
• Tietämyksen välittäminen: Verkkopohjaiset sopeutumisportaalit, kuten Climate-ADAPT, kansainväliset alustat ja kansalliset sopeutumisportaalit, tarjoavat laajan pääsyn sopeutumistietoon keskitetyllä, yhdistetyllä, laatuvarmistetulla ja käyttäjäystävällisellä tavalla. Erityisesti alue- ja paikallistason toimijoita varten voitaisiin perustaa vastaavia keskustietokeskuksia valtiotasoa alemmalle tai alueelliselle hallintotasolle tarjoamaan räätälöityä tietoa näille erityisille kohderyhmille ja tarjoamaan lisää henkilökohtaista neuvontaa.
• Neuvontapalvelut: Henkilökohtainen, kasvokkain tapahtuva tiedonvälitys vuorovaikutteisissa ympäristöissä on tehokkaampaa kuin pelkkä ylhäältä alaspäin suuntautuva yksisuuntainen tiedonvälitys. Jotkin maat tarjoavat kunnille sopeutumisen neuvontapalveluja eli pätevää henkilöstöä, joka neuvoo paikallisia sopeutumistoimia paikan päällä tehtävien vierailujen aikana.
• Alueellisten ja paikallisten toimijoiden koulutusohjelmat: Sopeutumista koskevien koulutuskurssien ja vertaisoppimismuotojen järjestäminen paikallisille (esim. kunnallisille ilmastovastaaville) ja alueellisille toimijoille (esim. aluejohtajille) ja – kouluttajien kouluttamisen periaatteen mukaisesti – siirtoelinten (esim. Climate Alliance, alueelliset energiavirastot) henkilöstölle on keskeistä valmiuksien kehittämisessä.
• Työskentely siirtovirastojen kanssa: Olemassa olevat siirtovirastot, välittäjäorganisaatiot ja mielipidevaikuttajat olisi otettava mukaan, jos niitä on saatavilla, tiedottamaan sopeutumistoimista alueilla ja kunnissa, edistämään asialistan laatimista, tarjoamaan prosessitukea sekä antamaan tietoa ja neuvontaa. Tällaiset organisaatiot ja verkostot, kuten Climate Alliance tai aluekehitysvirastot, ovat tottuneet työskentelemään paikallisten toimijoiden kanssa silmien tasolla ja integroivat yhä enemmän sopeutumista neuvontatoimiinsa.
• Vuoropuhelumuotojen järjestäminen: Korkeammilla hallintotasoilla on rooli alueellisten tapahtumien, konferenssien, vaihtotyöpajojen, verkostoitumiskokousten ja sopeutumista koskevien vertaisoppimismuotojen järjestämisessä. Nämä ovat suhteellisen edullisia valmiuksien kehittämis- ja viestintätoimenpiteitä, joilla voi vielä olla suuri vipuvaikutuspotentiaali. Vastaavasti olisi järjestettävä monitasoisia vuoropuhelumuotoja, joilla edistetään sopeutumistoimijoiden välistä vaihtoa ja oppimista eri tasoilla ja sopeutumislukutaitoa.
• Mukauttaminen olemassa oleviin rakenteisiin ja prosesseihin: Olemassa olevat ja hyvin toimivat rakenteet ja prosessit, joiden kohteena ovat esimerkiksi ilmastonmuutoksen hillitsemiseen, kestävään kehitykseen, katastrofiriskin vähentämiseen tai ekosysteemipalveluihin liittyvät kysymykset paikallisella/alueellisella tasolla, tarjoavat sopivat sopeutumisen lähtökohdat.

Julkinen rahoitus ja korkeamman tason rahoitus:

• EU:n tason rahoitus sopeutumista varten: Sopeutumiseen Euroopassa on saatavilla rahoitusta monenlaisista EU:n rahoitusvälineistä, joista monet tarjoavat myös taloudellista tukea alueille ja paikallistason toimille. Kattavia katsauksia rahoitusmekanismeista on saatavilla Climate-ADAPT-sivustolla EU:n rahoitusta koskevassa osiossa, EU:n aluepolitiikkaa koskevassa osiossa, kaupunkialueiden sopeutumista koskevassa rahoitusoppaassa sekä kaupunkien sopeutumista tukevassa välineessä ja alueellisen sopeutumisen tukivälineessä (RAST). Kansallisten hallitusten olisi osaltaan helpotettava valtiotasoa alempien toimijoiden pääsyä näihin rahoituslähteisiin ja tarjottava kansallista yhteisrahoitusta.
• Täytäntöönpanoon osoitettu rahoitus: On selvästi eduksi, jos kansallisiin sopeutumissuunnitelmiin sisältyy nimenomaisia budjettimäärärahoja tai jos sopeutumistoimien toteuttamiseen eri tasoilla on muutoin saatavilla johdonmukaisia rahoitusresursseja. Useimmissa maissa kansallisilla sopeutumiskoordinaattoreilla ei kuitenkaan ole merkittävää rahoitusta jaettavaksi, vaan täytäntöönpano on rahoitettava ”tavanomaisilla talousarviomekanismeilla”, mukaan lukien valtion alakohtaisten politiikkojen säännölliset talousarviot.
• Julkisten rahoitusohjelmien perustaminen sopeutumista varten: Sopeutumisen kansallinen julkinen rahoitus on ilmeinen menestystekijä ja vahva kannustin sopeutumispolitiikkojen käyttöönotolle alemmalla tasolla. Ennen kaikkea taloudellinen tuki auttaa poistamaan alue- ja paikallishallinnon valmiuksien rajoituksia. Sen vuoksi olisi perustettava rahoitusvälineitä, joilla tuetaan sopeutumista eri tasoilla joko luomalla uusia kannustimia tai sisällyttämällä sopeutuminen muihin olemassa oleviin ohjelmiin, kuten hillitsemistä, kestävää kehitystä tai katastrofiriskien vähentämistä koskeviin ohjelmiin. Jotta rahoituselimet saavuttaisivat paikallisviranomaiset tehokkaasti, niiden olisi otettava huomioon seuraavat lisäedellytykset: rahoitusympäristön selkeä ja johdonmukainen rakenne; rinnakkaisten tai kilpailevien rahoitusvälineiden välttäminen; rahoitusmekanismien yhdenmukaistaminen eri tasoilla (EU, valtio, valtiotasoa alemmat hallintotasot); rahoitustarjousten pitkän aikavälin jatkuvuus ja temaattinen vakaus, joiden avulla voidaan tukea pitkän aikavälin sopeutumisprosesseja ja muutosvoimaisia muutoksia.
• Rahoituksen saatavuus matalalla kynnyksellä: Erityisesti pienemmillä kunnilla ei ole asiantuntemusta ja hallinnollisia valmiuksia hyödyntää monia rahoitusmahdollisuuksia. Kansallisten tai valtiotasoa alempien hallintotasojen rahoitusohjelmien olisi näin ollen alennettava osallistumiskynnystä, kevennettävä hallinnollista taakkaa ja tarjottava ohjaus- ja neuvontapalveluja kiinnostuneille edunsaajille.
• Rahoituksen ohjaaminen tehokkaimpiin aiheisiin: Alhaisemman tason sopeutumista voidaan periaatteessa tukea monenlaisilla rahoitusaiheilla, joita ovat muun muassa seuraavat: ulkoinen asiantuntemus, haavoittuvuus- ja riskianalyysi, sopeutumiskonseptien valmistelu, sopeutumisprosessit tai täytäntöönpanon suunnittelu. On kuitenkin näyttöä siitä, että on tehokkainta antaa taloudellista tukea koordinointivalmiuksiin (paikallisten sopeutumisvirkailijoiden/alueellisten sopeutumisjohtajien henkilöstökustannukset), kuntien tai alueiden välisten verkostojen järjestämiseen ja valmiuksien kehittämiseen (koulutus) paikallisille/alueellisille toimijoille. Konkreettisten sopeutumistoimien käytännön toteutukseen liittyvien investointikustannusten rahoittamista kannattaa harkita esimerkiksi sopeutumista koskevien pilottihankkeiden muodossa. Tämä johtuu siitä, että konkreettisten ja näkyvien toimenpiteiden toteuttaminen voi olla motivoiva lähtökohta kestävälle ja kattavalle sopeutumisprosessille.
• Rahoituksen yhdistäminen "pehmeään pakottamiseen": On suositeltavaa yhdistää julkisen rahoituksen myöntäminen sitoviin vaatimuksiin, joilla varmistetaan "hyvän sopeutumisen" laatukriteerien noudattaminen, suositaan ennakoivia sopeutumistapoja ja edistetään sopeutumispolitiikkojen monitasoista koordinointia. Esimerkkejä tällaisista vaatimuksista ovat pakollinen ilmastovaikutus-, haavoittuvuus- tai riskianalyysi; kirjallinen sopeutumissuunnitelma; erityisten koordinointitehtävien maksuerä (sopeuttamisesta vastaava toimihenkilö/johtaja jne.); korkean tason sopeutumissuunnitelmien tarkastelu ja pakolliset yhteydet niiden koordinaattoreihin; yleisön, myös haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien, osallistuminen.
• Mallialue tai pilottitason sopeutumisohjelmat: Ohjelmat, joilla rahoitetaan jäsenneltyjä sopeutumistoimia tietyillä alueilla tai tietyissä kunnissa, ovat osoittautuneet erityisen onnistuneiksi joissakin maissa. Ne edistävät edelläkävijöitä sopeutumisessa, tuottavat esimerkkejä hyvistä käytännöistä ja kärkihankkeista muiden kuntien ja alueiden innostamiseksi. Tämäntyyppisten ohjelmien piirteitä helpottaa se, että niissä yhdistetään ylhäältä alaspäin suuntautuvia säännöksiä alhaalta ylöspäin suuntautuviin prioriteetteihin, edistetään vertaisoppimista ja alueellisia verkostoja ja annetaan tilaa kokeilla innovatiivisia ratkaisuja ilman epäonnistumisen pelkoa. On huomattava, että tällaisten pilottihankkeiden olisi katettava varakkaiden suurten yhteisöjen lisäksi myös pienemmät yhteisöt, joilla on vähemmän resursseja.

Lisäresurssit

• Coutry-profiilit
• Ilmastonmuutokseen sopeutumisen hallinnan kartoittaminen Alppien alueella