Käyttö- ja rakennustoimenpiteet ilmastokestävän rautatieinfrastruktuurin varmistamiseksi

Rautatieliikenne on energiatehokas liikennemuoto, jonka ympäristövaikutukset ovat suhteellisen pienet ja joka suosii rautatieliikennettä pitkän aikavälin neutraalin ja hiilineutraalin liikennestrategian täytäntöönpanossa. Tämä liittyy myös rautateiden mahdollisuuksiin hillitä ilmastonmuutosta, koska rautatieliikenteen kasvu johtaisi kasvihuonekaasupäästöjen vähenemiseen. Tämä potentiaali voidaan kuitenkin hyödyntää vain, jos rautatiet on mukautettu kestämään ilmastonmuutokseen liittyviä vaikutuksia.

Yksi rautatieliikennejärjestelmän kriittisimmistä haavoittuvuuksista on sekä infrastruktuurin että toiminnan vähäinen joustavuus häiriötilanteissa. Rautatieliikennejärjestelmä on riippuvainen myös muuntyyppisestä infrastruktuurista. Esimerkiksi äärimmäisistä sääilmiöistä johtuvat sähkönsyötön häiriöt vaikuttavat suoraan rautatieliikennejärjestelmän toimivuuteen. Koska rautatieinfrastruktuurin, jonka odotetaan toimivan täydellä kapasiteetilla yli 50 vuoden ajan (ja joissakin laitoksissa jopa pidempään), käyttöikä on pitkä, on aiheellista sisällyttää ilmastonmuutosnäkökohdat rautateiden pitkän aikavälin suunnittelu- ja hallinnointiprosessiin. Rail Adapt Report vision (UIC,2017) mukaan rautateiden sopeuttamisprosessi on osa ”business as usual” -kehitysskenaariota, joten sopeuttamiskustannuksilla on vain vähäinen vaikutus rautatieyhtiön taloudelliseen tulokseen.

Rautatiealan ilmastonmuutosriskit on kuvattu perusteellisesti ARISCC-hankkeessa (Adaptation of Railway Infrastructure to Climate Change), jonka toteutti UIC:n (International Union of Railways) johtama konsortio. ARISCC:n tulokset koostuvat luonnonuhkien kartoista ja ohjeasiakirjasta, joka koskee yhdennettyä luonnonuhkien hallintaa rautateillä. Rautateihin vaikuttavat ilmastonmuutoksen vaikutukset voidaan jakaa kolmeen pääluokkaan, joista kukin edellyttää erityisiä sopeutumistoimenpiteitä:

• Äärimmäiset sääilmiöt, kuten rankkasateet (ja niihin liittyvät tulvat), kovat tuulennopeudet, myrskyt, hirmumyrskyt, ankara talvisää jne. Defran vuonna 2011 laatiman liikenteen häiriönsietokykyä koskevan uudelleentarkastelun mukaan sekä infrastruktuuria että toiminnallista häiriönsietokykyä olisi kehitettävä erityisesti käyttämällä saatavilla olevia verkon redundanssi- ja uudelleenohjausreittejä, ja niitä olisi täydennettävä tehokkailla järjestelmillä palvelujen ja reittien palauttamiseksi normaaleihin olosuhteisiin. Viestintä sidosryhmien kanssa on myös olennaisen tärkeää, jotta minimoidaan häiriöiden vaikutukset ihmisiin ja yrityksiin.
• Hitaasti käynnistyvät tapahtumat, joilla on asteittainen vaikutus rautatieliikenteeseen, kuten ilman lämpötilan nousu tai merenpinnan nousu. Sopeutumistoimet olisi toteutettava liikenteen pitkän aikavälin kehittämisstrategioiden puitteissa.
• Muut ilmastonmuutoksen aiheuttamat luonnonuhat, kuten maanvyörymät, kalliokato, lumivyöryt, pengerrysten vakauden heikkeneminen jne. Rakenteelliset suojelutoimenpiteet yhdistettynä haavoittuvuuden arviointiin ja katastrofiriskien vähentämisjärjestelmiin vastaisivat asianmukaisesti tällaisiin haasteisiin.

MOWE-IT-hankkeen laatimassa oppaassa ”Guidebook for Enhancing Resilience of European Rail Transport in Extreme Weather Events” jaetaan äärimmäisiin sääilmiöihin reagointi pitkän aikavälin suunnittelutoimenpiteisiin, välittömästi ennen tapahtumaa toteutettaviin toimiin ja elvytystoimiin. Kansainvälisen julkisen liikenteen liiton (UITP) laatimassa kaupunkirautateitä,ilmastonmuutosta ja häiriönsietokykyäkoskevassa oppaassa keskitytään sopeutumistoimiin, joilla ehkäistään ja palautetaan ilmastouhkien aiheuttamia vahinkoja kaupunkirautateiden yksittäisille osajärjestelmille, kuten sähkönsyöttö, raiteet, liikkuva kalusto, asemat, tunnelit, tasoristeykset ja huoltotilat. Resurssien tärkeimmät suositukset ovat seuraavat:

• Sisällytetään ilmastonmuutosennusteet kuivatuksen suunnitteluun ja kykyyn selviytyä ennustetusta tulevasta tulvien esiintymistiheydestä ja laajuudesta. Esimerkiksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa ojitusvaatimuksiin sisältyy tulevan ilmaston vaikutusten huomioon ottaminen rautatiekaluston suunnittelussa: uusien ja kunnostettujen rautateiden viemäröinnin osalta lisätään 20 prosentin lisäys arvioituun virtaukseen.
• Paranna ajojohtimien mastojen tuulensietokykyä ja pidä raiteiden ja ajojohtimien lähellä olevat alueet vapaina vaarallisista esineistä. Vaikka monet toimintahäiriöt johtuvat raiteille kaatuneista puista tai ajojohteista, kasvillisuutta käytetään usein melun ja saastumisen puskurivyöhykkeenä raiteilla ja myös radan suojelemiseksi suoralta eristykseltä. Sen vuoksi olisi suosittava luontoon perustuvia toimenpiteitä, joilla parannetaan kykyä sietää tuulta (esim. puita, jotka kestävät suuria tuulen nopeuksia).
• Asennetaan vara- ja hätäkapasiteettia turvallisuus- ja käyttöjärjestelmiä varten (pass-by-trukit, kytkimet, toiminta vastakkaisella kaistalla) äärimmäisten sääilmiöiden vaikutuksen alaisen kapasiteetin vahvistamiseksi.
• Kehitetään strategioita äärimmäisten sääolosuhteiden aiheuttamien toimintahäiriöiden vaikutusten minimoimiseksi (erityiset aikataulut, uudelleenreititysmallit) ja tarjotaan tarvittaessa palvelujen korvaamista (esim. linja-autoliikenne).
• Reaaliaikaisen tiedon tarjoaminen matkustajille ja viestinnän ylläpitäminen tärkeiden instituutioiden kanssa

Lämpötilan nousua ei voida pitää merkittävänä ongelmana rautatieliikenteelle alueilla, jotka jo selviytyvät tällaisista olosuhteista (Etelä-Eurooppa). Pohjois-Euroopassa olisi kuitenkin parannettava kykyä sietää korkeita kesälämpötiloja. Kiskojen jumiutuminen, kasvillisuuspalojen lisääntynyt riski, jäähdytysjärjestelmien ja muiden matkustajien mukavuutta parantavien järjestelmien asentaminen ovat tulevan rautatieliikennejärjestelmän lämpöön liittyviä huolenaiheita. Vastaavissa sopeutumistoimissa olisi yhdistettävä tekniset ratkaisut (esim. kytkimien ja turvajärjestelmän parempi lämmönkestävyys), luontoon perustuvat toimenpiteet (esim. suoralta auringolta suojaava kasvillisuus) sekä seuranta- ja varhaisvaroitusjärjestelmät.

Toinen rautateiden haavoittuvuuteen liittyvä näkökohta on maaperän vakauden heikkeneminen, joka johtuu ilmastonmuutoksen vaikutuksista, kuten rankkasateista tai lämpötilan vaihteluista. Maanvyörymien, kallioputousten tai lumivyöryjen esiintyminen, joka vaikuttaa pääasiassa vuoristoalueisiin, edellyttää rakenteellisten suojelutoimenpiteiden, kuten patojen ja pengerrysten, toteuttamista. Näillä toimenpiteillä voi olla useita etuja, koska ne voivat suojata myös siirtokuntia tai muuta infrastruktuuria, kuten teitä tai energiaverkkoja. Koska vuoristomaiden koko rautatiejärjestelmää koskevien rakenteellisten toimenpiteiden toteuttaminen ei useinkaan ole mahdollista sekä taloudellisista syistä että luonnon- ja maisemansuojeluun liittyvistä syistä, tarvitaan kipeästi lisää (muita kuin rakenteellisia) riskinvähentämistoimenpiteitä, kuten varhaisvaroitusjärjestelmiä, liikenteen uudelleensuuntaamista jne.

Rautatieinfrastruktuurin mukauttaminen on myös osa ratkaisuja, joilla varmistetaan toimitusketjujen jatkuvuus liike-elämälle ja teollisuudelle. Liikenteeseen liittyviä toimitusketjun jatkuvuutta uhkaavia yleisiä riskejä ovat äärimmäisistä sääilmiöistä, junien jumiutumisesta ja onnettomuuksista johtuvat kuljetuspalvelujen viivästykset tai keskeytykset. Toimitusketjun häiriöt voivat viimeinkin lisätä kustannuksia. Tämä voi vaikuttaa ostajaan, toimittajaan tai koko toimitusketjuun. Rautateiden häiriönsietokyvyn varmistaminen on myös ratkaisevan tärkeää matkailualueiden kohteiden yhteyksien varmistamiseksi, mikä edistää myös alan taloudellista kehitystä.