Ilmastonmuutokseen sopeutumista koskeva strategia Grimselin alueella Sveitsin Alpeilla

Grimselin alueen ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevalla strategialla vastataan haasteisiin, jotka johtuvat i) ilmastonmuutoksen vaikutuksista luonnonuhkiin ja ii) jo olemassa olevista sosioekonomisista ja sosiokulttuurisista haavoittuvuuksista.

Grimselin alueelle on ominaista suuri altistuminen gravitaatio- ja hydrologisille vaaraprosesseille, kuten kallion putoamiselle, mutavirroille, rankkasateille, maanvyörymille, lumivyöryille ja aggradaatiosta johtuville tulville. Ikiroudan sulamisen ja jäätiköiden vetäytymisen seurauksena alueen eri osissa on viime vuosina esiintynyt vuosittain ja yhä enemmän suuria luonnononnettomuuksia, joihin liittyy joukkoliikkeitä. Ikiroutalinjan lämpötilavetoisen nousun, jäätiköiden ablaatiosta johtuvan roskien mobilisoinnin, rankkasateiden lisääntyneen todennäköisyyden ja lumirajan nousun vuoksi on odotettavissa, että suuret massaliiketapahtumat tulevat todennäköisemmiksi myös kesällä tulevaisuudessa.

Sveitsin vuotuinen keskilämpötila on jo noussut 2,0 celsiusastetta vuosina 1864–2017 verrattuna maailmanlaajuisesti 0,9celsiusasteeseen ( CH2018, 2018). Sveitsin viimeisimpien vuoden 2018 ilmastoskenaarioiden (CH2018, 2018 ) mukaan koko Sveitsin vuotuinen keskilämpötila voi nousta jopa 6,9 celsiusastetta 2000-luvun loppuun asti esiteollisen ajan jälkeen (5,4celsiusastetta vertailukauteen 1981–2010 verrattuna) päästövähennysskenaariossa RCP8.5. Kahden celsiusasteen vaatimusten mukaisessa lieventämisskenaariossa RCP2.6 lämpeneminen on todennäköisesti 2,1–3,4 celsiusastetta suhteessa esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon (0,6–1,9 celsiusastetta verrattuna kauteen 1981–2010). Vielä voimakkaamman lämpenemisen odotetaan tapahtuvan kesäkaudella. Pitkällä aikavälillä hillitön ilmastonmuutos (RCP8.5) aiheuttaa todennäköisesti keskimääräiset sademäärät Sveitsin yli vähenevät kesällä ja lisääntyvät talvella. Alueesta riippuen talven sademäärän ennustettu mediaanikasvu 2100:lla vaihtelee +12 %:sta +22 %:iin ja kesän sademäärän mediaanilasku -10 %:sta -24 %:iin. RCP8.5-skenaariossa nollatason arvioidaan nousevan 700-1050 metriä talvella (verrattuna vuosiin 1981-2010). Tämä johtaa todennäköisesti lumisateiden vähenemiseen yli -50% ja talven keskimääräisen lumipeitteen vähenemiseen -80% matalilla korkeuksilla. On vankkaa näyttöä siitä, että rankkasateet ovat yleisempiä ja voimakkaampia erityisesti talven puolivuotiskaudella, ja huipputapahtumien intensiteetit osoittavat suurimmat muutokset: RCP8.5:n osalta sademäärien ennustetaan kasvavan 10–25 prosenttia päivän kestävien rankkasateiden aikana 100 vuoden paluuvälein vuoteen 2100 asti. Lisääntyvien talvisateiden, lumen sijaan lisääntyvän sademäärän ja voimistuvien äärimmäisten sademäärien yhteisvaikutuksilla on vakavia vaikutuksia tulvariskiin ja muihin luonnonkatastrofiprosesseihin.

Sveitsin kansallisessa analyysissa ilmastoon liittyvistä riskeistä ja mahdollisuuksista (Köllneret al., 2017 ) on todettu,että jäätiköiden vetäytymisestä ja ikiroudan sulamisesta johtuvien massaliikkeiden yleistyminen ja/tai alueellinen laajeneminen, myös alueilla, joihin vaikutukset eivät aiemmin kohdistuneet, on ensisijainen ilmastonmuutosriski useilla Sveitsin alueilla, myös Sveitsin Alpeilla. Jos sopeutumistoimia ei toteuteta, kaltevuuden vakaus heikkenee ja massaliikkeet yleistyvät, mikä todennäköisesti lisää huomattavasti ihmishenkien ja aineellisen omaisuuden (rakennukset, infrastruktuuri, välilliset vahingot, vesivarastojen varastointikapasiteetin väheneminen) vahingoittumisriskiä.

Grimselin alueella mutavirtojen ja paikallisten tulvien aiheuttama suuri tämänhetkinen ongelmapaine osassa kunta-alueita oli tärkeä tekijä käynnistettäessä ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevan strategian kehittämistä. Arvioidessaan tulevia haasteita osallistuvat sidosryhmät totesivat, että erilaisten hydrogravitaatiovaarojen aiheuttamat uhat todennäköisesti lisääntyvät ilmastonmuutoksen edetessä, mukaan lukien vaaralle alttiiden ajanjaksojen pidentäminen kesäkauteen (Bender-Gàl et al., 2016). Seurauksena olevat riskit vaikuttavat suoraan ainoaan kantoniin kuuluvaan tiehen, joka on alueen tärkein julkinen liikenneyhteys, toissijaiseen tiejärjestelmään, rakennuksiin ja asutuskeskuksiin, toimitusinfrastruktuuriin (juomavesi, voimajohdot, televiestintä) sekä vesivoiman tuotantoon liittyviin laitoksiin, jotka ovat alueen tärkein taloudellinen voimavara.

Ilmastonmuutoksen vaikutukset luonnonuhkiin liittyvät läheisesti tämän syrjäisen maaseutualueen moninaisiin aluekehityskysymyksiin. Luonnonkatastrofiprosesseista aiheutuvat kasvavat riskit ovat päällekkäisiä ja vuorovaikutuksessa muiden alueella voimassa olevien ulkoisten paineiden ja sosioekonomisten suuntausten kanssa, mikä usein pahentaa niitä. Tällaisia muita kuin ilmastollisia tekijöitä ovat muun muassa seuraavat: väestörakenteen muutos (maaseudulta poismuutto, väestön ikääntyminen) luonnonolosuhteista johtuvat rajoitukset asutuksen kehittämiselle; rajallinen julkinen rahoituskapasiteetti rakenteellisia suojelutoimenpiteitä varten; väestön riskikäsitysten heikentyminen (vaikuttaa elämänlaatuun) matkailun houkuttelevuuden ja työllisyysasteen riippuvuus tieyhteyden jatkuvuudesta. Ilmastoon liittyvät luonnonkatastrofit vaikuttavat näihin aluekehityksen tekijöihin vaikuttamalla kestävän aluekehityksen kolmeen keskeiseen edellytykseen ja uhkaamalla niiden tarvittavaa tasapainoa: i) liikenneyhteydet ja julkisen infrastruktuurin luotettavuus, ii) turvallisuus ja iii) elämänlaatu.

Ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevan strategian kehittäminen Grimselin alueella oli yksi 31 pilottihankkeesta, joita rahoitettiin ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevan Sveitsin liittovaltion pilottiohjelman ensimmäisestä rahoitusvaiheesta (2013–2017). Ohjelmalla tuetaan Sveitsin kansallisen sopeutumisstrategian täytäntöönpanoa (liittoneuvosto,2012) tarjoamalla taloudellista tukea innovatiivisille ja esimerkillisille hankkeille, jotka koskevat ilmastonmuutokseen sopeutumista kantoneissa, alueilla ja kunnissa.

Grimselin alueen pilottihankkeen tavoitteena oli saada alueelliset toimijat tietoisiksi ilmastonmuutoksen seurauksista ja edistää yhteistyötä asiaankuuluvien toimijoiden välillä eri tasoilla ja aloilla. Konkreettisina tavoitteina oli yksilöidä sopeutumisvaihtoehtoja, kehittää osa-alueellinen pitkän aikavälin sopeutumisstrategia luonnonuhkista selviytymiseksi koordinoidusti ja saada toimijat sitoutumaan strategian täytäntöönpanoon.

Strategia-asiakirjassa keskitytään neljään strategiseen linjaukseen, jotka koskevat kestävää aluekehitystä ilmastonmuutoksen oloissa: i) liikenneyhteydet, ii) elämänlaatu, iii) turvallisuus ja iv) viestintä. Näitä varten on määritelty seuraavat tavoitteet (Bender-Gàl et al., 2016):

1. Liikenneinfrastruktuuri: Riittävä saavutettavuus varmistetaan ottaen huomioon kustannus-hyötynäkökohdat, kun taas eri tieosuuksilla on erilaisia liikenneyhteyksiä.
2. Elämänlaatu: Alueen potentiaalin optimaalinen hyödyntäminen on mahdollista ilmastonmuutoksesta huolimatta. Maastamuuttosuuntaus ei voimistu ilmastonmuutoksen vaikutuksista huolimatta, ja sen vaikutuksia elämänlaatuun lievennetään.
3. Turvallisuus: Kunnissa asuminen on turvallista ja asukkailla on hyvä turvallisuuden tunne. Ihmisiin ja kiinteistöjen arvoihin kohdistuvat riskit minimoidaan.
4. Tiedonanto: Viestintä alueen sisällä ja siitä on helposti ymmärrettävää, hyvin kohdennettua, kunkin päätöksentekotason tarpeisiin sopivaa, säännöllistä, oikea-aikaista ja selkeästi sovittujen viestintäkanavien kautta tapahtuvaa.

Lisäksi strategiassa yksilöidään viisi kiinnostuksen kohdetta ja määritellään kullekin niistä laadulliset tavoitteet, joilla pyritään ilmastonmuutokseen sopeutuvaan ja kestävään aluekehitykseen.

”Climate Adaptation Strategy for the Grimsel Area” (Bender-Gàlet al., 2016 ) toteaa,että ilmastonmuutoksesta ja muusta meneillään olevasta yhteiskunnallisesta kehityksestä johtuvat kasvavat riskit liittyvät läheisesti toisiinsa. Näin ollen siinä puututaan ilmastonmuutokseen sopeutumiseen ja kestävään aluekehitykseen kytketyllä tavalla (Steinemann ym., 2017). Näin ollen strategian toiminta-alat liittyvät osittain suoraan ilmastosta johtuviin luonnonkatastrofiprosesseihin ja kohdistuvat osittain myös muihin kuin ilmastollisiin vaikutuksiin laajemmassa aluekehityksessä. Strategialla pyritään siten turvaamaan ilmastonmuutoksen kestävä aluekehitys luonnonuhkien ja riskien hallinnan yhteydessä.

Strategia-asiakirjassa(Bender-Gàl et al., 2016 ) määritellään nykytilanteen, odotettujen muutosten,niistä johtuvien tulevien haasteiden ja mahdollisten mahdollisuuksien arvioinnin perusteella strategiset suuntaviivat ja seuraavat viisi kiinnostuksen kohdetta: a) rakennukset, asuinyhdyskunnat ja laitokset; b) kantonien tiet ja infrastruktuuri; c) matkailu; d) työllisyys ja talouskehitys; ja e) kyläelämä, sosiokulttuuriset näkökohdat ja maisema. Kullakin kiinnostuksen kohteena olevalla alalla yksilöidään, arvioidaan ja priorisoidaan mahdollisia toiminta-aloja, ja tuloksena on kuuden konkreettisen toimenpiteen kokonaisuus. Ne määritellään operatiivisella tavalla, mukaan lukien vastuut, työvaiheet, edistymisindikaattorit jne. Toimenpiteet ovat tyypiltään ja osoitteeltaan erilaisia: institutionaaliset puitteet, tietopohjan parantaminen, selvitysten kehittäminen, viestintä, markkinointi ja osallistuminen tekniseen ratkaisuun. Seuraavat toimenpiteet on määritelty:

• Ohjauskomiteanperustaminen Grimselin alueen ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevaa strategiaa varten: Perustetaanohjausryhmä ja määritellään sen tehtävät ja tehtävänkuvaukset toimenpiteiden toteuttamisen, seurannan ja etenemisen varmistamiseksi.
• Käyttämättömien asuinkiinteistöjenmuuntaminen (Guttannenin kunta, Bodenin kylä): Luodaanuutta asuintilaa, houkutellaan uusia asukkaita ja edistetään sisäänpäin suuntautuvaa asutuksen kehittämistä, jotta voidaan turvata sosiaalinen ja kulttuurinen kyläelämä ja säilyttää alueen houkuttelevuus asuintilana ilmastonmuutoksen vastoinkäymisistä huolimatta. Toimenpiteellä vastataan ilmastosta johtuvista luonnonuhkista johtuviksi koettuihin turvallisuuden ja elämänlaadun menetyksiin, ja sillä pyritään torjumaan poismuuttoa, jota väestön muuttuvat riskikäsitykset ruokkivat.
• Luonnonuhkia koskevan tietojenvaihdon parantaminen: Perustetaan infrastruktuuri ja menettelyt eri lähteistä peräisin olevien luonnonuhkia koskevien tietojen vaihtamiseksi ja käsittelemiseksi ja niiden tarjoamiseksi asiantuntijoille ja yleisölle. Näin autetaan alueellisia toimijoita selviytymään riskeistä.
• Mahdollisten uusien rautatieyhteyksienvalmistelu: Toimenpiteen tarkoituksena on edistää äskettäistä poliittista keskustelua suunnitelmista rakentaa uusi kapearaiteinen rautatie, joka on yhdistetty suurjännitejohtoon, 20 kilometrin pituiseen tunnelijärjestelmään, joka kulkee pohjoisesta etelään Grimselin solan alla. Hanke tarjoaa ”ilmastonkestävän” vaihtoehdon vaaralle alttiille kantonien tielle. Hankkeen mahdolliset vaikutukset alueeseen ja sen altistuminen luonnonvaaroille on arvioitava ja otettava huomioon päätöksenteossa.
• Matkailualan kriisiviestinnänparantaminen: Laaditaanja toteutetaan räätälöity viestintäkonsepti, jonka avulla matkailun käyttäjäryhmille voidaan välittää oikea-aikaisemmin, täsmällisemmin ja tehokkaammin tietoa vaaratapahtumista.
• Luonnonympäristön ja dynaamisten prosessienmarkkinointi: Kehitetään matkailutuotteita, jotka markkinoivat maisemaa ja luonnonympäristöä alueellisina vahvuuksina. Tämä auttaa myös lisäämään vieraiden tietoisuutta luonnononnettomuuksiin liittyvistä prosesseista ja lisäämään ymmärrystä hätätoimenpiteistä, kuten teiden sulkemisesta.

Toimeenpanotoimenpide 1), strategia on ankkuroitu alueelle rakenteellisesti perustamalla ohjausryhmä jo vuonna 2016. Ohjausryhmä on osa strategian täytäntöönpanoa varten perustettua uutta hallintojärjestelyä, joka perustuu alueen olemassa oleviin institutionaalisiin rakenteisiin ja jossa yhdistyvät keskitetty koordinointi ja hajautetut vastuut. Se koostuu strategian kehittämiseen osallistuneista tärkeistä instituutioista, ja sen puheenjohtajana toimii Regionalkonferenz Oberland-Ost, joka vastaa aluepolitiikan koordinoinnista ja toimii kunnallisten, kantonien ja liittovaltion viranomaisten rajapinnassa. Strategian kehittämiseen osallistuvat toimijat ovat sitoutuneet strategian toimeenpanoon allekirjoittamalla aiejulistuksen.

Vuoden 2018 loppuun mennessä lisätoimenpiteiden toteuttaminen antaa vaihtelevan kuvan, ja täytäntöönpanon tilanne vaihtelee viimeistelyvaiheesta keskeneräiseen ja vaikeuksiin: Luonnonkatastrofiprosessien matkailuhyödyntäminen (toimenpide 6) on onnistunut hyvin, ja se tuo alueelle yliopistokursseja, tieteellisiä retkiä ja opintokäyntejä niinkin kaukaa kuin muilta mantereilta. Luonnonuhkia koskevan tietojenvaihdon parantaminen (toimenpide 3) alueen tärkeimpien infrastruktuurin ylläpitäjien kesken edistyy erittäin hyvin, ja se on tuottanut merkittäviä tuloksia esimerkiksi tarpeettomien seurantarakenteiden korjaamisessa, yksittäisten toimijoiden ylläpitämien tietokantojen yhteisessä käytössä ja uusien seurantajärjestelmien yhteishankinnoissa. Uutta rautatieyhteyttä koskeviin suunnitelmiin (toimenpide 4) liittyviä perusteluja on valmisteltu ja niistä on tiedotettu asiasta vastaaville päättäjille, mutta liittovaltion tason poliittisten päätösten vuoksi rakennushanketta on lykätty myöhempään ajankohtaan. Toimenpiteiden 2 ja 5 toteuttaminen on tällä hetkellä viivästynyt tai keskeytetty, koska keskeiset puite-edellytykset ovat muuttuneet (uusi kuntahallinto, henkilökohtainen muutos toimenpiteestä vastaavassa toimijassa).

Grimselin alueen ilmastonmuutokseen sopeutumista koskeva strategia on laadittu vuosina 2014–2016 toteutetussa osallistavassa prosessissa. Kaikkien asiaankuuluvien sidosryhmien osallistuminen ja tärkeiden institutionaalisten toimijoiden laaja edustus työryhmässä on määritetty hankkeen keskeiseksi menestystekijäksi (Steinemann ym., 2016). Osallistumisprosessissa onnistuttiin ennen kaikkea saattamaan yhteen eri tasojen alakohtaisia toimijoita, jotka siihen asti noudattivat erillisiä riskinhallintastrategioita melko hajanaisesti. Prosessiorganisaatio koostui projektinhallinnasta, työryhmästä, alihankkijana toimivasta ulkopuolisesta asiantuntijasta ja rahoitusohjelman koordinaattorina toimineesta ympäristövirastosta (FOEN). Prosessinhallintaryhmää johti Regionalkonferenz Oberland-Ost, joka toimi myös hankkeen toimeenpanevana elimenä ja johon kuului kantonin hallinnon suunnittelutoimiston (Oberingenieurkreis I) ja yhden kunnan edustajia. Muita työryhmässä edustettuina olleita kumppaneita olivat kaikki kunnat, asianomaiset kantonien virastot sekä julkiset ja yksityiset toimijat, jotka edustivat keskeisiä alueellisia aloja eli energiateollisuutta, liikenneinfrastruktuuria, matkailua ja maataloutta. Ulkopuolinen konsultti vastasi prosessiohjauksesta, kokousten fasilitoinnista ja asiantuntijaneuvonnasta. Rahoituselimen FOEN ilmastonmuutokseen sopeutumisesta vastaava virkamies antoi lisäneuvontaa ja -asiantuntemusta.

Strategia on kehitetty työpajapohjaisessa prosessissa, joka on jäsennelty viiteen vaiheeseen. Toukokuussa 2014 käynnistyneestä kick off -tilaisuudesta tammikuun 2016 päätöstilaisuuteen on järjestetty yhteensä kuusi työpajaa. Niiden avulla tunnistettiin ja pohdittiin toimijoiden tarpeita ja ongelmakäsityksiä, systeemisiä keskinäisiä riippuvuuksia, toimintatarpeita ja -vaihtoehtoja, mahdollisia konflikteja, strategian suunnittelua, prioriteetteja ja strategisia suuntaviivoja, yhteisiä tavoitteita ja konkreettisia toimenpiteitä. Työpajat valmisteltiin ja jälkikäsiteltiin tausta-asiakirjoilla, joita kehitettiin vähitellen lopulliseksi strategia-asiakirjaksi.

Kahdenväliset tunnustelevat keskustelut, erityisesti ennen ensimmäistä työpajaa, osoittautuivat erittäin hyödyllisiksi todellisen ongelmatilanteen selventämiseksi ja keskustelun jäsentämiseksi työpajojen aikana. Keskustelut täydensivät jossain määrin seminaareja, jos kaikki osallistujat eivät pystyneet ilmaisemaan kaikkia huolenaiheitaan ajallisesti rajallisten resurssien vuoksi. ”Maailmankahvila”-muoto osoittautui erityisen sopivaksi tavaksi helpottaa keskustelua pienryhmissä työpajoissa. Aktiivista osallistumista prosessiin ja positiivista samaistumista sen lopputulokseen edistettiin kehottamalla osallistujia antamaan panoksensa esimerkiksi sidosryhmänsä tulevaisuuden visioon ja antamalla heille vastuu toimenpiteiden kehittämisestä.

Sidosryhmien osallistumisprosessi oli ratkaisevan tärkeä toimenpiteiden asianmukaisen tasapainon saavuttamiseksi strategisten tavoitteiden kattamalla stressialueella. Tämä edellytti hyväksyttävän riskitason ja riittävän turvallisuus-, saavutettavuus- ja elämänlaatutason tasapainottamista. Saaduista kokemuksista (Steinemannym., 2016) prosessipäälliköt päättelevät, että tieteelliset tosiasiat eivät yksin riitä vastaavien tuomioiden tekemiseen, vaan on tarpeen kehittää yhteisiä kantoja vaihtamalla erilaisia näkemyksiä ja ongelmakäsityksiä kollektiivisessa keskusteluprosessissa.

Ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevan Sveitsin pilottiohjelman (FOEN,2017)koordinaattorit pitävät Grimselin alueen ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevaa strategiaa onnistuneena ja hyvänä käytäntönä. Se on yksi harvoista pilottihankkeista, joissa ei keskitytty tietopohjan parantamiseen tai tukivälineiden kehittämiseen vaan yksilöitiin konkreettisia sopeutumisvaihtoehtoja, muotoiltiin ne alueellisesti ankkuroituun strategiaan ja valmisteltiin sen täytäntöönpanoa käytännössä. Seuraavat eri ulottuvuuksiin liittyvät tärkeimmät menestystekijät voidaan tunnistaa (Steinemann ym., 2016):

Ulkoisiin toimintaedellytyksiin liittyvät menestystekijät:

• Viime vuosien vaaratilanteet ovat aiheuttaneet hankkeen alussa ongelmapaineita, jotka ovat lisänneet tietoisuutta toiminnan tarpeesta ja halukkuutta käynnistää alueellinen sopeutumisprosessi.
• Paikallisen tulvariskin uudelleenarviointi strategian laatimisprosessin aikana merkitsi sitä, että riski oli vähemmän vakava kuin alun perin oletettiin, mikä helpotti asianomaisten toimijoiden käsitystä ongelmasta. Vaikka tällaista dynamiikkaa voidaan pitää ristiriitaisena, muutokset paikallisten riskien käsityksissä helpottivat strategiaprosessin soveltamisalan siirtymistä melko kapea-alaisesta keskittymisestä (rakenteellisiin) riskinhallintatoimenpiteisiin paljon laajempiin aluekehityksen näkökulmiin.
• Suotuisa ennakkoedellytys oli alueellisten tietojen hyvä saatavuus luonnonhaittaprosesseista nyt ja tulevaisuudessa.
• Strategian kehittämisen aloittamista ja temaattisten painopisteiden valintaa ohjasivat alueen toimijat ja niiden alueelliset tarpeet alhaalta ylöspäin.
• Liittovaltion rahoitus pilottiohjelmasta oli kannustavaa. Se osoitti poliittista tahtoa ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen merkitystä korkeammalla hallintotasolla.
• Yleinen sveitsiläinen perinne, jonka mukaan asukkailla on vahvat kansalaisroolit ja he ovat tottuneet toimimaan samanaikaisesti erilaisissa yhteiskunnallisissa rooleissa, on osoittautunut hedelmälliseksi alustaksi osallistavan politiikan kehittämiselle.

Strategian kehittämisprosessiin liittyvät menestystekijät:

• Asiaankuuluvien alueellisten toimijoiden laaja osallistuminen useilta tasoilta ja alueellisesti tärkeiltä talouden aloilta, mukaan lukien keskeiset toimijat, joilla on hyvä maine ja suuri uskottavuus alueella. Tämä takasi myös strategian laajan hyväksynnän.
• Prosessipäälliköiden vahva sitoutuminen ja osallistuvien toimijoiden korkea motivaatio. Toimijoiden omistajuutta edistettiin jakamalla heille vastuuta toimenpiteiden kehittämisestä.
• Ulkopuolisten konsulttien osallistuminen varmisti ammattimaisen projektinhallinnan, työpajojen houkuttelevan helpottamisen sekä kokousten tehokkaan valmistelun ja jälkikäsittelyn.
• Temaattisen joustavuuden myöntäminen prosessille mahdollisti reagoinnin ulkoisten toimintaedellytysten muutoksiin ja avasi luovaa liikkumavaraa.
• Osallistuvat toimijat ovat sitoutuneet strategian toteuttamiseen allekirjoittamalla aiejulistuksen.

Strategian sisältöön liittyvät menestystekijät:

• On ollut ratkaiseva menestystekijä, että ilmastoon liittyviä luonnonuhkia on käsitelty laajemmassa aluekehityksen yhteydessä ottaen täysin huomioon niiden vuorovaikutus yhteiskunnallisen kehityksen ja sosioekonomisten alueellisten haasteiden kanssa.
• On ollut myönteistä, että myös ilmastonmuutoksen ja yhteiskunnallisen sopeutumisen tuomiin mahdollisuuksiin on tartuttu. Yhdessä toimenpiteessä pyritään esimerkiksi hyödyntämään muuttuvien ilmasto-olosuhteiden muovaamia dynaamisia maisemaprosesseja markkinoimalla niitä matkailun voimavarana.
• Strategiaprosessi on vakiinnutettu perustamalla uusi hallintorakenne (ohjausryhmä, jolla on toimeksianto) sen täytäntöönpanoa varten.

Jonkin verran rajoittavana tekijänä on ollut se, että ryhmätyöskentely ilmastonmuutosskenaarioiden parissa työpajaprosessin aikana ei onnistunut. Alkuperäisenä ajatuksena oli eriyttää ongelmanarvioinnit ja sopeutumisvaihtoehdot erilaisten ilmastonmuutosskenaarioiden mukaan (heikko, keskitasoinen, vahva), jotta epävarmuustekijät voidaan ottaa huomioon. Kävi kuitenkin ilmi, että tämä lähestymistapa oli liian monimutkainen. Sen sijaan toimijat kehittivät yhteisiä arvioita ilmastonmuutoksen etenemisen (nykytilanteen paraneminen, heikkeneminen tai pysyminen vakiona) tulevan kehityksen yleisestä suunnasta, jotka eivät olleet sidottuja tiettyyn aikahorisonttiin.

Vaikka joidenkin toimenpiteiden täytäntöönpanossa on edistytty tai edistytty hyvin, toimintaedellytysten muutokset vaikuttavat tällä hetkellä kielteisesti muihin toimenpiteisiin tai rajoittavat niiden vaikutusta. Käyttämättömien rakennusten muutostöiden valmisteluvaiheista (toimenpide 2) huolimatta paikallishallinnon poliittinen muutos on tällä hetkellä pysäyttänyt prosessin. Toimenpiteestä 5 vastaavan toimijan henkilöstön vaihtuminen) on tähän mennessä viivästyttänyt sen täytäntöönpanoa. Grimselin uutta rautatielinjaa (toimenpide 4) koskevat perustelut on saatu päätökseen, ja ne puoltavat hanketta, mutta liittohallitus on tällä välin alentanut sen ensisijaisuutta.

Grimselin alueen ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevan strategian kehittäminen oli yksi Sveitsin liittovaltion ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevasta pilottiohjelmasta rahoitetuista hankkeista. Pilottiohjelman ensimmäisessä rahoitusvaiheessa on rahoitettu 31 hanketta, joiden kokonaisrahoitusvolyymi on 7,7 miljoonaa Sveitsin frangia. Liitännäistoimenpiteitä lukuun ottamatta hankkeen keskimääräinen budjetti on noin 200 000 Sveitsin frangia.

Kunkin strategiassa määritellyn toimenpiteen hyödyt ja tavoitellut tulokset kuvataan ja rahoitustarpeet kuvataan laadullisesti, mutta hyötyjä tai kustannuksia ei ole kvantifioitu. Ohjausryhmän perustamisesta ja toiminnasta ei aiheutunut ylimääräisiä kustannuksia, koska hallinto ja työaika katetaan jäsenjärjestöjen sääntömääräisistä talousarvioista. Muiden toimenpiteiden kustannuksia ei ole voitu arvioida strategia-asiakirjan laatimisajankohtana, koska useimmissa tapauksissa toimenpiteiden täysimääräisen toteuttamisen rahoitustarpeet riippuvat ensimmäisten täytäntöönpanovaiheiden tuloksista (esim. eri käyttäjäryhmien tarkkojen tarpeiden selvittäminen suunnitellun luonnonkatastrofien tietokeskuksen osalta). Näin ollen kustannusten arviointi on joskus osa toimenpiteiden vaiheittaista täytäntöönpanosuunnitelmaa.

Laadullisilla kustannus-hyötynäkökohdilla oli tärkeä rooli strategian kehittämisessä, ja ne ovat useiden toimenpiteiden taustalla. Esimerkiksi tieinfrastruktuurin suojelua luonnonkatastrofeilta ja liikenneyhteyksien laadun parantamista rajoittaa julkisten varojen rajallinen saatavuus. Julkisen tienhoitojärjestelmän nykyinen keskittyminen vaara-alueiden seurantaan ja vahinkojen sattuessa toteutettavien korjaavien toimenpiteiden valmisteluun on näin ollen säilytettävä, koska laajempien rakenteellisten suojelutoimenpiteiden rahoittaminen ei ole mahdollista. Vastaavat kustannus-hyötysuhteet riskien ehkäisemisen (riittävä suojelun taso) ja riskinsietokyvyn (hyväksyttävä riskitaso) välisissä jännitteissä edistävät monia haasteita, joihin strategialla vastataan.

Strategia-asiakirjan sisältö ja siinä määritellyt sopeutumistoimet kytkeytyvät saumattomasti kulloiseenkin kunta-, kantoni- ja liittovaltiotason lainsäädäntöön.

Toimenpidepaketin täytäntöönpano alkoi vuonna 2016 eli välittömästi strategia-asiakirjan valmistumisen ja siemenrahoituksen pilottihankkeen päättymisen jälkeen. Strategian toimeenpanon ohjausryhmä institutionaalisena toimenpiteenä on perustettu jo vuoden 2016 aikana. Jotkin toimenpiteet ovat luonteeltaan melko avoimia, kun taas useat muut toimenpiteet oli alun perin tarkoitus saattaa päätökseen vuoden 2018 loppuun mennessä. Koska jotkin näistä toimenpiteistä ovat viivästyneitä tai niihin liittyy haasteita, ohjausryhmä saattaa muuttaa niiden aikataulua tai tarkistaa niitä.

Strategiassa määritellyt toimenpiteet ovat pääasiassa ei-rakenteellisia, vaan pikemminkin prosessisuuntautuneita, ja niillä pyritään muokkaamaan olosuhteita ja kestäviä prosesseja ilmastonmuutokseen sopeutuvalle ja kestävälle aluekehitykselle. Näin ollen niiden ”elinkaareen” ei sovelleta erillistä aikaväliä.

Regionalkonferenz Oberland-Ost
Jungfraustrasse 38, Postfach 312, 3800 Interlaken
Email: region@oberland-ost.ch  
Homepage: https://www.oberland-ost.ch 

Oberingenieurkreis I, Tiefbauamt des Kantons Bern
Schlossberg 20, 3602 Thun 
Homepage: www.bve.be.ch/tba 

Grimselin alueen ilmastonmuutokseen sopeutumista koskeva pilottihanke, jota rahoitetaan ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevasta Sveitsin pilottiohjelmasta (ensimmäinen rahoitusvaihe: 2013-2017)