Ilmastonmuutokseen sopeutumista koskeva strategia Grimselin alueella Sveitsin Alpeilla

Grimselin alueen ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevalla strategialla vastataan haasteisiin, jotka johtuvat i) ilmastonmuutoksen vaikutuksista luonnonuhkien potentiaaliin ja ii) olemassa olevista sosioekonomisista ja sosiokulttuurisista haavoittuvuuksista.

Grimselin alueelle on ominaista suuri altistuminen gravitaatio- ja hydrologisille vaaraprosesseille, kuten kallion putoamiselle, mutavirroille, rankkasateille, maanvyörymille, lumivyöryille ja aggradaatiotulville. Ikiroudan sulamisen ja jäätikön vetäytymisen seurauksena alueen eri osiin on kohdistunut suuria luonnonuhkia, joihin liittyy joukkoliikkeitä vuosittain ja yhä enemmän viime vuosina. Lämpötilasta johtuvan ikiroutalinjan nousun, jäätikön ablaatiosta johtuvan roskien mobilisoinnin, rankkasateiden lisääntyneen todennäköisyyden ja nousevan lumirajan vuoksi odotetaan, että suuret massaliiketapahtumat tulevat todennäköisemmiksi myös kesällä tulevaisuudessa.

Sveitsin vuotuinen keskilämpötila on jo noussut 2,0 celsiusastetta vuosina 1864–2017 verrattuna maailmanlaajuiseen 0,9 celsiusasteeseen ( CH2018, 2018). Sveitsiä koskevien viimeisimpien ilmastoskenaarioiden 2018 (CH2018, 2018 ) mukaan 21 ^vuosisadan loppuun saakka vuotuinen keskilämpötila koko Sveitsissä voi nousta jopa 6,9 celsiusastetta esiteollisesta ajasta lähtien (5,4 celsiusastetta verrattuna viitekauteen 1981–2010) päästöskenaariossa RCP8.5. Kahden celsiusasteen skenaariossa RCP2.6 lämpeneminen on todennäköisesti 2,1–3,4 celsiusastetta esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon verrattuna (0,6–1,9 celsiusastetta verrattuna kauteen 1981–2010). Vielä voimakkaamman lämpenemisen odotetaan tapahtuvan kesäkaudella. Pitkällä aikavälillä hillitön ilmastonmuutos (RCP8.5) aiheuttaa todennäköisesti keskimääräisen sademäärän vähenemisen Sveitsissä kesällä ja lisääntymisen talvella. Alueesta riippuen talvisateiden ennakoitu mediaanikasvu 2100:lla vaihtelee +12 prosentista +22 prosenttiin ja kesäsateiden mediaanilasku -10 prosentista -24 prosenttiin. On arvioitu, että RCP8.5-skenaariossa nolla-aste nousee talvella 700-1050 metrillä (vuosiin 1981-2010 verrattuna). Tämä johtaa lumisateiden määrän todennäköiseen vähenemiseen yli -50 prosentilla ja talven keskimääräisen lumipeitteen vähenemiseen -80 prosentilla matalilla korkeuksilla. On vankkaa näyttöä siitä, että rankkasateet yleistyvät ja voimistuvat erityisesti talvella puolen vuoden aikana, jolloin huipputapahtumien voimakkuus muuttuu eniten: RCP8.5:n osalta rankkasateiden määrän ennustetaan kasvavan 10–25 prosenttia päivän pituisten rankkasateiden aikana sadan vuoden välein vuoteen 2100 asti. Talvisateiden lisääntymisellä, sateiden osuuden kasvulla lumen sijaan ja rankkasateiden lisääntymisellä on vakavia vaikutuksia tulvien ja muiden luonnonuhkien riskiin.

Sveitsin kansallisessa ilmastoon liittyviä riskejä ja mahdollisuuksia koskevassa analyysissä (Köllner et al., 2017 ) on todettu, että jäätikön vetäytymisestä ja ikiroudan sulamisesta johtuvien massaliikkeiden yleistyminen ja/tai alueellinen laajeneminen, myös alueilla, joihin ei aiemmin ole kohdistunut vaikutuksia, on ensisijainen ilmastonmuutosriski useilla Sveitsin alueilla, mukaan lukien Sveitsin Alpit. Jos sopeutumistoimenpiteitä ei toteuteta, rinnevakauden heikkeneminen ja massaliikkeiden yleistyminen lisäävät todennäköisesti merkittävästi ihmishenkien ja aineellisten hyödykkeiden (rakennukset, infrastruktuuri, välilliset vahingot, vesisäiliöiden varastointikapasiteetin väheneminen) vahingoittumisen riskiä.

Grimselin alueella mutavirroista ja paikallisista tulvista johtuva suuri tämänhetkinen ongelmapaine osassa kunta-alueita oli tärkeä tekijä ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevan strategian kehittämisen käynnistämisessä. Arvioidessaan tulevia haasteita osallistuvat sidosryhmät totesivat, että useiden hydrogravitaatioon liittyvien vaarojen aiheuttamat uhat todennäköisesti lisääntyvät ilmastonmuutoksen edistyessä, mukaan lukien vaara-alttiiden kausien pidentäminen kesäkauteen (Bender-Gàl et al., 2016). Tästä aiheutuvat riskit vaikuttavat suoraan ainoaan kantonin maantiehen, joka on tärkein julkinen liikenneyhteys alueella ja sen ulkopuolella, toissijaiseen tiejärjestelmään, rakennuksiin ja asutuskeskuksiin, toimitusinfrastruktuuriin (juomavesi, voimajohdot, televiestintä) ja vesivoiman tuotantoon liittyviin laitoksiin, jotka ovat alueen tärkein taloudellinen voimavara.

Ilmastonmuutoksen vaikutukset luonnonuhkiin liittyvät läheisesti moninaisiin aluekehitykseen liittyviin kysymyksiin tällä syrjäisellä maaseutualueella. Luonnonvaaraprosesseista aiheutuvat kasvavat riskit ovat päällekkäisiä ja vuorovaikutuksessa alueen muiden ulkoisten paineiden ja sosioekonomisten suuntausten kanssa, mikä usein pahentaa niitä. Näihin ei-ilmastollisiin tekijöihin kuuluvat väestörakenteen muutos (maaseudulta poismuutto, väestön ikääntyminen), luonnonolosuhteista johtuvat asutuksen kehittämisen rajoitukset; julkisen sektorin rajalliset taloudelliset valmiudet rakenteellisia suojelutoimenpiteitä varten; väestön riskikäsitysten heikentyminen (vaikuttaa koettuun elämänlaatuun) matkailun houkuttelevuuden ja työllisyystason riippuvuus tieyhteyden jatkuvuudesta. Ilmastoon liittyvät luonnonuhat vaikuttavat näihin aluekehityksen tekijöihin vaikuttamalla kestävän aluekehityksen kolmeen keskeiseen edellytykseen ja uhkaamalla niiden välttämätöntä tasapainoa: i) liikenneyhteydet ja julkisen infrastruktuurin luotettavuus, ii) turvallisuus ja iii) elämänlaatu.

Temaattisen klusterin ”Luonnonuhkien torjunta” puitteissa toteutettu Grimselin alueen ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevan strategian kehittäminen oli yksi 31 pilottihankkeesta, joita rahoitettiin Sveitsin liittovaltion pilottiohjelman ”Ilmastonmuutokseen sopeutuminen” ensimmäisestä rahoitusvaiheesta (2013–2017). Ohjelmalla tuetaan Sveitsin kansallisen sopeutumisstrategian täytäntöönpanoa (liittoneuvosto, 2012) myöntämällä rahoitustukea innovatiivisille ja esimerkillisille hankkeille, jotka koskevat ilmastonmuutokseen sopeutumista kantoneissa, alueilla ja kunnissa.

Grimselin alueella toteutetun pilottihankkeen tavoitteena oli valistaa alueellisia toimijoita ilmastonmuutoksen seurauksista ja edistää eri tasojen ja alojen toimijoiden välistä yhteistyötä. Konkreettisina tavoitteina oli määrittää sopeutumisvaihtoehdot, kehittää osa-alueellinen pitkän aikavälin sopeutumisstrategia, jotta luonnonuhkiin voidaan vastata koordinoidusti, ja saada toimijat sitoutumaan strategian täytäntöönpanoon.

Strategia-asiakirja keskittyy neljään kestävän aluekehityksen strategiseen suuntaukseen ilmastonmuutoksen oloissa: i) liikenneyhteydet, ii) elämänlaatu, iii) turvallisuus ja iv) viestintä. Näitä varten on määritelty seuraavat tavoitteet (Bender-Gàl ym., 2016):

1. Liikenneinfrastruktuuri: Riittävä saavutettavuus varmistetaan kustannus-hyötynäkökohdat huomioon ottaen, ja eri tieosuuksilla on erilaisia liikenneyhteyksien ominaisuuksia.
2. Elämänlaatu: Alueen mahdollisuuksien optimaalinen hyödyntäminen on ilmastonmuutoksesta huolimatta edelleen mahdollista. Maastamuuttosuuntaus ei voimistu ilmastonmuutoksen vaikutuksista huolimatta, ja sen vaikutuksia elämänlaatuun lievennetään.
3. Turvallisuus: Kunnissa asuminen on turvallista, ja asukkailla on hyvä turvallisuuden tunne. Ihmisiin ja kiinteistöarvoihin kohdistuvat riskit minimoidaan.
4. Tiedonanto: Alueen sisäinen ja sitä koskeva viestintä on helposti ymmärrettävää, hyvin kohdennettua, kunkin päätöksentekotason tarpeisiin soveltuvaa, säännöllistä, oikea-aikaista ja selkeästi sovittujen viestintäkanavien kautta tapahtuvaa.

Lisäksi strategiassa yksilöidään viisi kiinnostavaa alaa ja määritellään kullekin niistä laadulliset tavoitteet, joilla pyritään ilmastokestävään ja kestävään aluekehitykseen.

Grimselin alueen ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevassa strategiassa (Bender-Gàl et al., 2016 ) todetaan, että ilmastonmuutoksesta ja muusta meneillään olevasta sosiaalisesta kehityksestä johtuvat kasvavat riskit liittyvät läheisesti toisiinsa. Näin ollen sillä puututaan ilmastonmuutokseen sopeutumiseen ja kestävään aluekehitykseen tuotantosidonnaisesti (Steinemann ym., 2017). Näin ollen strategian toiminta-alat liittyvät osittain suoraan ilmastoon perustuviin luonnonkatastrofiprosesseihin ja kohdistuvat osittain myös muihin kuin ilmastovaikutuksiin laajemmassa aluekehityksessä. Strategialla pyritään siten turvaamaan ilmastonmuutosta kestävä aluekehitys luonnonuhkien ja riskien hallinnan yhteydessä.

Nykytilanteen, odotettavissa olevien muutosten, niistä johtuvien tulevien haasteiden ja mahdollisten mahdollisuuksien arvioinnin perusteella strategia-asiakirjassa (Bender-Gàl et al., 2016) määritellään strategiset suuntaviivat ja seuraavat viisi kiinnostavaa osa-aluetta: a) rakennukset, asuinalueet ja tilat; b) kantonien tiet ja infrastruktuuri; c) matkailu; d) työllisyys ja talouskehitys; ja e) kyläelämä, sosiokulttuuriset näkökohdat ja maisema. Kunkin kiinnostuksen kohteena olevan alan osalta yksilöidään, arvioidaan ja priorisoidaan mahdollisia toiminta-aloja, jolloin tuloksena on kuusi konkreettista toimenpidettä. Ne määritellään operatiivisella tavalla, mukaan lukien vastuut, työvaiheet, edistymisen indikaattorit jne. Toimenpiteet ovat tyypiltään ja osuudeltaan erilaisia: institutionaaliset puitteet, tietopohjan parantaminen, asutuksen kehittäminen, viestintä, markkinointi ja osallistuminen tekniseen ratkaisuun. Seuraavat toimenpiteet on määritelty:

• Ohjauskomitean perustaminen Grimselin alueen ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevaa strategiaa varten: Perustetaan ohjausryhmä ja määritellään sen tehtävät ja toimeksianto toimenpiteiden täytäntöönpanon, seurannan ja edistymisen varmistamiseksi.
• Käyttämättömien kiinteistöjen muuntaminen asuinkäyttöön (Guttannenin kunta, Bodenin kylä): Uuden asuintilan luominen, uusien asukkaiden houkutteleminen ja sisäänpäin suuntautuvan asutuksen kehittämisen edistäminen, jotta voidaan turvata sosiaalinen ja kulttuurinen kyläelämä ja säilyttää alueen houkuttelevuus asuintilana ilmastonmuutoksen vastoinkäymisistä huolimatta. Toimenpiteellä vastataan havaittuihin turvallisuuden ja elämänlaadun menetyksiin, jotka johtuvat ilmastosta johtuvista luonnonuhkista, ja pyritään torjumaan väestön muuttuvista riskikäsityksistä johtuvaa poismuuttoa.
• Luonnonuhkia koskevan tiedonvaihdon parantaminen: Perustetaan infrastruktuuri ja menettelyt eri lähteistä peräisin olevien luonnonuhkia koskevien tietojen vaihtamiseksi ja käsittelemiseksi sekä niiden toimittamiseksi asiantuntijoille ja yleisölle. Tämä auttaa alueellisia toimijoita selviytymään riskeistä.
• Valmistautuminen mahdolliseen uuteen rautatieyhteyteen: Toimenpiteen tarkoituksena on edistää äskettäistä poliittista keskustelua suunnitelmista rakentaa uusi kapearaiteinen rautatie yhdessä suurjännitelinjan kanssa 20 kilometrin pituiseen tunnelijärjestelmään, joka kulkee pohjois-eteläsuunnassa Grimselin syötön alla. Hanke tarjoaa ”ilmastonkestävän” vaihtoehdon vaaralle alttiille kantonin teille. Hankkeen mahdolliset vaikutukset alueeseen ja sen altistuminen luonnonuhkille on arvioitava ja otettava huomioon päätöksenteossa.
• Matkailualan kriisiviestinnän parantaminen: Laaditaan ja toteutetaan räätälöity viestintäkonsepti, jotta matkailun käyttäjäryhmille voidaan välittää oikea-aikaisemmin, täsmällisemmin ja tehokkaammin tietoa vaaratapahtumien esiintymisestä.
• Luonnonympäristön ja dynaamisten prosessien markkinointi: Kehitetään matkailutuotteita, jotka markkinoivat maisemaa ja luonnonympäristöä alueellisina vahvuuksina. Tämä auttaa myös lisäämään vieraiden tietoisuutta luonnonuhkiin liittyvistä prosesseista ja lisäämään ymmärrystä hätätoimenpiteistä, kuten teiden sulkemisesta.

Täytäntöönpanotoimenpide 1), strategia on ankkuroitu rakenteellisesti alueelle perustamalla ohjausryhmä jo vuonna 2016. Ohjausryhmä on osa strategian täytäntöönpanoa varten luotua uutta hallintojärjestelyä, joka perustuu alueen olemassa oleviin institutionaalisiin rakenteisiin ja jossa yhdistyvät keskitetty koordinointi ja hajautetut vastuualueet. Se koostuu tärkeistä instituutioista, jotka osallistuivat strategian kehittämiseen ja joiden puheenjohtajana toimii Regionalkonferenz Oberland-Ost, joka vastaa aluepolitiikan koordinoinnista ja toimii kunnallisten, kantonien ja liittovaltion viranomaisten rajapinnassa. Strategian kehittämiseen osallistuvat toimijat ovat sitoutuneet strategian toteuttamiseen allekirjoittamalla aiejulistuksen.

Vuoden 2018 loppuun mennessä lisätoimenpiteiden toteuttaminen on osoittanut vaihtelevaa kuvaa, ja täytäntöönpanon tilanne vaihtelee viimeistellystä keskeneräiseen ja vaikeuksiin: Luonnonuhkiin liittyvien prosessien matkailullinen hyödyntäminen (toimenpide 6) on onnistunutta, ja se tuo alueelle yliopistokursseja, tieteellisiä retkiä ja vierailijoiden opintokäyntejä aina muihin maanosiin asti. Luonnonuhkia koskevan tietojenvaihdon (toimenpide 3) parantaminen alueen tärkeimpien infrastruktuurin ylläpitäjien keskuudessa edistyy erittäin hyvin ja on tuottanut merkittäviä tuloksia esimerkiksi tarpeettomien seurantarakenteiden korjaamisen, yksittäisten ylläpitäjien ylläpitämien tietokantojen yhteisen käytön ja uusien seurantajärjestelmien yhteishankintojen osalta. Uutta rautatieyhteyttä koskeviin suunnitelmiin liittyviä perusteluja (toimenpide 4) on valmisteltu ja niistä on tiedotettu vastuullisille päätöksentekijöille, mutta liittovaltion tason poliittisten päätösten vuoksi rakennushanketta on lykätty myöhempään ajankohtaan. Toimenpiteiden 2 ja 5 toteuttaminen on tällä hetkellä viivästynyt tai keskeytynyt, koska keskeiset toimintaedellytykset ovat muuttuneet (uusi kuntahallitus, henkilökohtainen muutos toimenpiteestä vastaavassa toimijassa).

Grimselin alueen ilmastonmuutokseen sopeutumista koskeva strategia on laadittu osallistavassa prosessissa vuosina 2014–2016. Hankkeen keskeisenä menestystekijänä on pidetty kaikkien asiaankuuluvien sidosryhmien osallistumista ja tärkeiden institutionaalisten toimijoiden laajaa edustusta työryhmässä (Steinemann ym., 2016). Osallistumisprosessissa onnistuttiin ennen kaikkea kokoamaan yhteen eri tasojen alakohtaisia toimijoita, jotka siihen asti noudattivat erillisiä riskinhallintastrategioita melko hajanaisesti. Prosessiorganisaatio koostui projektinhallinnasta, työryhmästä, alihankintana teetetystä ulkopuolisesta asiantuntijasta ja liittovaltion ympäristövirastosta (FOEN) rahoitusohjelman koordinaattorina. Prosessinhallintaryhmää johti Regionalkonferenz Oberland-Ost, joka toimi myös hankkeen toteuttajana ja johon kuului kantonin hallinnon insinööritoimiston (Oberingenieurkreis I) ja yhden kunnan edustajia. Muita työryhmässä edustettuina olleita kumppaneita olivat kaikki kunnat, asiaankuuluvat kantonien toimistot ja sekä julkiset että yksityiset toimijat, jotka edustivat alueellisia keskeisiä aloja, kuten energiateollisuutta, liikenneinfrastruktuuria, matkailua ja maataloutta. Ulkopuolinen konsultti vastasi prosessinohjauksesta, kokousten helpottamisesta ja asiantuntijaneuvonnasta. Lisäneuvontaa ja -asiantuntemusta tarjosi rahoituselimen FOENin ilmastonmuutokseen sopeutumisesta vastaava toimihenkilö.

Strategia on kehitetty työpajapohjaisessa prosessissa, joka on jäsennelty viiteen vaiheeseen. Aloittaen aloitustapahtumasta toukokuussa 2014 ja päättyen päätöstapahtumaan tammikuussa 2016, on järjestetty yhteensä kuusi työpajaa. Niiden avulla kartoitettiin ja käsiteltiin toimijoiden tarpeita ja ongelmakäsityksiä, systeemisiä keskinäisiä riippuvuuksia, toimintatarpeita ja -vaihtoehtoja, mahdollisia konflikteja, strategian suunnittelua, painopisteitä ja strategisia suuntaviivoja, yhteisiä tavoitteita ja konkreettisia toimenpiteitä. Työpajat valmisteltiin ja jatkokäsiteltiin panospapereilla, jotka kehitettiin vähitellen lopulliseksi strategia-asiakirjaksi.

Kahdenväliset alustavat keskustelut, erityisesti ennen ensimmäistä työpajaa, osoittautuivat erittäin hyödyllisiksi todellisen ongelmatilanteen selventämiseksi ja työpajoissa käydyn keskustelun jäsentämiseksi. Nämä keskustelut täydensivät jossain määrin työpajoja, jos kaikki osallistujat eivät pystyneet ilmaisemaan kaikkia huolenaiheitaan rajoitetun ajan resurssien avulla. Maailmankahvila-formaatti osoittautui erityisen sopivaksi keinoksi helpottaa keskustelua pienryhmissä työpajoissa. Aktiivista osallistumista prosessiin ja myönteistä samaistumista sen tuloksiin edistettiin kutsumalla osallistujia antamaan panoksensa esimerkiksi eturyhmänsä tulevaan visioon ja antamalla heille vastuu toimenpiteiden kehittämisestä.

Sidosryhmien osallistumisprosessi oli ratkaisevan tärkeä, jotta voitiin saavuttaa asianmukainen tasapaino toimenpiteiden välillä strategisten tavoitteiden kattamalla stressialalla. Tämä edellytti hyväksyttävien riskitasojen sekä riittävän turvallisuuden, saatavuuden ja elämänlaadun tasapainottamista. Prosessipäälliköt päättelevät saamissaan kokemuksissa (Steinemann ym., 2016), että tieteelliset tosiasiat eivät yksin riitä asiaan liittyvien tuomioiden tekemiseen, mutta että on tarpeen kehittää yhteisiä kantoja vaihtamalla erilaisia näkemyksiä ja ongelmakäsityksiä kollektiivisessa neuvotteluprosessissa.

Ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevan Sveitsin pilottiohjelman (FOEN, 2017) koordinaattorit pitävät Grimselin alueen ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevaa strategiaa onnistuneena ja hyvän käytännön hankkeena. Se on yksi harvoista pilottihankkeista, jotka menivät pidemmälle kuin tietopohjan parantaminen tai tukivälineiden kehittäminen ja joissa kartoitettiin konkreettisia sopeutumisvaihtoehtoja, muotoiltiin ne alueellisesti ankkuroituun strategiaan ja valmisteltiin sen täytäntöönpanoa käytännössä. Seuraavat eri ulottuvuuksiin liittyvät tärkeimmät menestystekijät voidaan yksilöidä (Steinemann et al., 2016):

Ulkoisiin toimintaedellytyksiin liittyvät menestystekijät:

• Viime vuosien aikaisemmat vaaratilanteet olivat aiheuttaneet projektin alussa ongelmapaineita, jotka lisäsivät tietoisuutta toiminnan tarpeesta ja halukkuutta käynnistää alueellinen sopeutumisprosessi.
• Paikallisen tulvariskin uudelleenarviointi strategian kehittämisprosessin aikana merkitsi sitä, että riski oli alun perin oletettua lievempi, mikä helpotti asianomaisten toimijoiden käsitystä ongelmasta. Vaikka tällaista dynamiikkaa voidaan pitää monitulkintaisena, paikallisten riskikäsitysten muutokset edistivät strategiaprosessin soveltamisalan siirtymistä melko kapea-alaisesta (rakenteellisista) riskinhallintatoimenpiteistä paljon laajempiin aluekehitysnäkymiin.
• Alueellisen tiedon hyvä saatavuus luonnonvaaraprosesseista tällä hetkellä ja tulevaisuudessa oli suotuisa ennakkoedellytys.
• Strategian kehittämisen käynnistämistä ja aihekohtaisten painopisteiden valintaa ohjasivat alhaalta ylöspäin alueen toimijat ja niiden alueelliset tarpeet.
• Liittovaltion rahoitus pilottiohjelmasta oli kannustavaa. Se on osoitus poliittisesta tahdosta ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen merkityksestä ylemmillä hallintotasoilla.
• Sveitsin yleinen perinne, jonka mukaan asukkailla on vahvat kansalaisroolit ja he ovat tottuneet toimimaan samanaikaisesti erilaisissa yhteiskunnallisissa rooleissa, on osoittautunut hedelmälliseksi pohjaksi osallistavan politiikan kehittämiselle.

Strategian kehittämisprosessiin liittyvät menestystekijät:

• Asianomaisten alueellisten toimijoiden laaja osallistuminen useilta tasoilta ja alueellisesti tärkeiltä talouden aloilta, mukaan lukien keskeiset toimijat, joilla on hyvä maine ja suuri uskottavuus alueella. Näin varmistettiin myös strategian laaja hyväksyntä.
• Prosessipäälliköiden vahva sitoutuminen ja osallistuvien toimijoiden suuri motivaatio. Toimijoiden omistajuutta edistettiin jakamalla heille vastuu toimenpiteiden kehittämisestä.
• Ulkopuolisten konsulttien osallistuminen varmisti ammattimaisen projektinhallinnan, työpajojen houkuttelevan helpottamisen sekä kokousten tehokkaan valmistelun ja jälkikäsittelyn.
• Temaattisen joustavuuden myöntäminen prosessille mahdollisti reagoinnin ulkoisten toimintaedellytysten muutoksiin ja avasi luovaa liikkumavaraa.
• Osallistuvat toimijat ovat sitoutuneet strategian toteuttamiseen allekirjoittamalla aiejulistuksen.

Strategian sisältöön liittyvät menestystekijät:

• On ollut ratkaiseva menestystekijä, että ilmastoon liittyviä luonnonuhkia on käsitelty laajemmassa aluekehityksen kontekstissa ottaen täysimääräisesti huomioon niiden vuorovaikutus yhteiskunnallisen kehityksen ja sosioekonomisten alueellisten haasteiden kanssa.
• On kannattanut sitä, että myös ilmastonmuutoksen ja yhteiskunnallisen sopeutumisen tuomiin mahdollisuuksiin on puututtu. Yhdessä toimenpiteessä pyritään esimerkiksi hyödyntämään muuttuvien ilmasto-olosuhteiden muovaamia dynaamisia maisemaprosesseja markkinoimalla niitä matkailun voimavarana.
• Strategiaprosessi on vakiinnutettu perustamalla sen täytäntöönpanoa varten uusi hallintorakenne (ohjausryhmä, jolla on toimeksianto).

On ollut jossain määrin rajoittavaa, että ryhmätyöskentely ilmastonmuutosskenaarioiden parissa työpajaprosessin aikana ei ollut onnistunutta. Alkuperäisenä ajatuksena oli eriyttää ongelma-arvioinnit ja sopeutumisvaihtoehdot ilmastonmuutoksen eri skenaarioiden (heikko, keskitasoinen, vahva) mukaan, jotta epävarmuustekijät voidaan ottaa huomioon. Tämä lähestymistapa osoittautui kuitenkin liian monimutkaiseksi. Sen sijaan toimijat laativat ilmastonmuutoksen kehittyessä (nykytilanne paranee, heikkenee tai pysyy muuttumattomana) yhteisiä arvioita tulevan kehityksen yleisestä suunnasta, jotka eivät olleet sidottuja tiettyyn aikahorisonttiin.

Vaikka joitakin toimenpiteitä on toteutettu tai ne ovat edistyneet hyvin, puite-edellytysten muutokset vaikuttavat tällä hetkellä kielteisesti muihin toimenpiteisiin tai rajoittavat niiden vaikutusta. Käyttämättömien rakennusten muutostöiden valmisteluvaiheista (toimenpide 2) huolimatta paikallishallinnon poliittinen muutos on tällä hetkellä keskeyttänyt prosessin. Toimenpiteestä 5 vastaavan toimijan henkilöstön vaihtuminen) on tähän mennessä viivästyttänyt sen täytäntöönpanoa. Uuteen Grimsel-rautatielinjaan (toimenpide 4) liittyvät perustelut on saatu valmiiksi, ja ne tukevat hanketta, mutta liittohallitus on tällä välin alentanut painopistettään.

Ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevan strategian kehittäminen Grimselin alueelle oli yksi Sveitsin liittovaltion pilottiohjelmasta rahoitetuista hankkeista ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi. Ensimmäisessä rahoitusvaiheessa pilottiohjelmasta on rahoitettu 31 hanketta, joiden kokonaisrahoitus on 7,7 miljoonaa Sveitsin frangia. Liitännäistoimenpiteitä lukuun ottamatta hankkeen keskimääräinen talousarvio on noin 200 000 Sveitsin frangia.

Kunkin strategiassa määritellyn toimenpiteen hyödyt ja tavoitellut tulokset kuvataan ja rahoitustarpeet luonnehditaan laadullisesti, mutta hyötyjä tai kustannuksia ei ole kvantifioitu. Ohjausryhmän perustamisesta ja toiminnasta ei aiheutunut lisäkustannuksia, koska hallinto ja työaika katetaan jäsenorganisaatioiden tavanomaisista talousarvioista. Muiden toimenpiteiden kustannuksia ei ole ollut mahdollista arvioida strategia-asiakirjaa laadittaessa, koska useimmissa tapauksissa toimenpiteiden täysimääräisen toteuttamisen rahoitustarpeet riippuvat ensimmäisten täytäntöönpanovaiheiden tuloksista (esim. eri käyttäjäryhmien tarkkojen tarpeiden selventäminen suunnitellun luonnonuhkia koskevan datakeskuksen osalta). Näin ollen kustannusten arviointi on joskus osa toimenpiteiden vaiheittaista täytäntöönpanosuunnitelmaa.

Laadullisilla kustannus-hyötynäkökohdilla oli tärkeä rooli strategian kehittämisessä, ja ne ovat useiden toimenpiteiden taustalla. Esimerkiksi tieinfrastruktuurin suojaamista luonnonuhkilta ja liikenneyhteyksien laadun parantamista rajoittaa julkisten varojen rajallinen saatavuus. Julkisen tiejärjestelmän nykyinen keskittyminen vaara-alueiden seurantaan ja vahinkojen korjaamistoimenpiteiden valmisteluun on näin ollen säilytettävä, koska laajempien rakenteellisten suojatoimenpiteiden rahoittaminen ei ole mahdollista. Samanlaiset kustannus-hyötysuhteet riskien ehkäisemisen (riittävät suojatasot) ja riskinsietokyvyn (hyväksyttävät riskitasot) välisten jännitteiden alalla edistävät monia haasteita, joihin strategialla vastataan.

Strategia-asiakirjan sisältö ja siinä määritellyt sopeutumistoimenpiteet liittyvät saumattomasti asianomaiseen kunnalliseen, kantonien ja liittovaltion lainsäädäntökantaan.

Toimenpidepaketin täytäntöönpano alkoi vuonna 2016 eli välittömästi strategia-asiakirjan valmistumisen ja siemenrahoitusta koskevan pilottihankkeen päättymisen jälkeen. Strategian täytäntöönpanon ohjausryhmä on institutionaalisena toimenpiteenä perustettu jo vuoden 2016 aikana. Jotkin toimenpiteet ovat luonteeltaan melko avoimia, kun taas useat muut toimenpiteet oli alun perin tarkoitus saattaa päätökseen vuoden 2018 loppuun mennessä. Koska jotkin näistä toimenpiteistä viivästyvät tai niihin kohdistuu haasteita, ohjausryhmä saattaa muuttaa niiden aikataulua tai tarkistaa niitä.

Strategiassa määritellyt toimenpiteet ovat pääasiassa ei-rakenteellisia mutta pikemminkin prosessisuuntautuneita, ja niillä pyritään muokkaamaan olosuhteita ja kestäviä prosesseja ilmastokestävää ja kestävää aluekehitystä varten. Näin ollen niiden ”elinkaareen” ei sovelleta erillistä aikaväliä.

Regionalkonferenz Oberland-Ost
Jungfraustrasse 38, Postfach 312, 3800 Interlaken
Email: region@oberland-ost.ch  
Homepage: https://www.oberland-ost.ch 

Oberingenieurkreis I, Tiefbauamt des Kantons Bern
Schlossberg 20, 3602 Thun 
Homepage: www.bve.be.ch/tba 

Pilottihanke ”Climate Adaptation Strategy for the Grimsel area”, jota rahoitetaan ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevasta Sveitsin pilottiohjelmasta (ensimmäinen rahoitusvaihe: 2013-2017)