Varhaisvaroitusjärjestelmien perustaminen

Varhaisvaroitusjärjestelmät ovat keskeisiä tekijöitä ilmastonmuutokseen sopeutumisessa ja katastrofiriskien vähentämisessä, ja niillä pyritään välttämään tai vähentämään vaarojen aiheuttamia vahinkoja. Jotta varhaisvaroitusjärjestelmät olisivat tehokkaita, niissä on otettava aktiivisesti mukaan ihmiset ja yhteisöt, jotka ovat vaarassa erilaisten vaarojen vuoksi, helpotettava yleisön valistusta ja tietoisuutta riskeistä, levitettävä viestejä ja varoituksia tehokkaasti ja varmistettava, että valmiustaso on jatkuva ja että varhaiset toimet ovat mahdollisia. Tehokkaan varhaisvaroitusjärjestelmän merkitys on siinä, että paikalliset ihmiset tunnustavat sen hyödyt.

Ilmastoon liittyviä riskejä koskevien varhaisvaroitusjärjestelmien on perustuttava vankkaan tieteelliseen ja tekniseen perustaan, ja niissä on keskityttävä ihmisiin tai aloihin, jotka ovat eniten alttiita riskeille. Tämä edellyttää järjestelmää koskevaa lähestymistapaa, jossa otetaan huomioon kaikki merkitykselliset riskitekijät, jotka johtuvat ilmastoriskeistä tai sosiaalisista haavoittuvuuksista sekä lyhyen tai pitkän aikavälin prosesseista. Varhaisvaroitusjärjestelmiin kuuluvat havaitseminen, analysointi, ennustaminen ja sen jälkeen varoitusten levittäminen sekä reagointia koskeva päätöksenteko ja täytäntöönpano. Tällaisia järjestelmiä on käytössä monissa osissa maailmaa, jotta voidaan seurata, ennustaa ja varoittaa ihmisiä esimerkiksi trooppisista hirmumyrskyistä, tulvista, myrskyistä, tsunamista, lumivyöryistä, tornadoista, ankarista ukkosmyrskyistä, tulivuorenpurkauksista, äärimmäisestä kuumuudesta ja kylmyydestä, metsäpaloista, kuivuudesta jne. Jotta varhaisvaroitusjärjestelmä olisi tehokas ja kattava, sen on sisällettävä neljä keskenään vuorovaikutuksessa olevaa osatekijää: i) riskitietoisuus, ii) seuranta- ja varoituspalvelut, iii) levittäminen ja viestintä sekä iv) reagointivalmiudet.

Euroopassa on runsaasti kokemusta varhaisvaroitusjärjestelmistä erityisesti tulvien ja äkkitulvien riskin, myrskyjen, metsäpalojen, helleaaltojen ja kuivuuden osalta. Varhaisvaroitusjärjestelmät ovat suoraan merkityksellisiä eri aloilla, joihin ilmastoon liittyvät riskit vaikuttavat ensisijaisesti, kuten terveys, katastrofiriskien vähentäminen, maatalous, metsätalous, rakennukset sekä rannikko- ja kaupunkialueet. Toiset voivat hyötyä välillisesti ennakkovaroitusjärjestelmistä, kuten liikennealasta, jos tiet tai rautatiet suljetaan etukäteen ennen kuin ihmisiin kohdistuu kielteisiä vaikutuksia, tai matkailusta, kun varmistetaan, että matkailijaryhmiä varoitetaan pääsemästä tietylle alueelle tai välttämään ulkoilua äärimmäisten sääolojen aikana.

Jotkin ennakkovaroitusjärjestelmät tarjoavat palveluja ja tuotteita useammalle kuin tietylle ilmastoon liittyvälle riskille. Meteoalarm on EUMETNETin (The Network of European Meteorological Services) yhteishanke, joka antaa Euroopassa hälytyksiä äärimmäisistä sääilmiöistä, kuten rankkasateista, joihin liittyy tulvariski, ankarista ukkosmyrskyistä, myrskytuulista, helleaalloista, metsäpaloista, sumusta, lumesta tai äärimmäisestä kylmyydestä, johon liittyy lumimyrskyjä, lumivyöryjä tai ankaria rannikkovesiä. Copernicuksen ilmastonmuutospalvelu (C3S) tarjoaa luotettavaa ja korkealaatuista ilmastodataa ja räätälöityä tietoa Euroopan tason sosioekonomisille aloille, joilla on varmasti merkitystä ilmastonmuutokseen sopeutumisen kannalta. Myös YTK:n hallinnoiman katastrofiriskien hallinnan tietokeskuksen (DRMKC) riskitietokeskus tarjoaa kuratoitua EU:n laajuista riskidataa isännöimällä datajoukkoja ja linkittämällä kansallisiin alustoihin.

Muissa ennakkovaroitusjärjestelmissä keskitytään tiettyihin ilmastoon liittyviin riskeihin ja/tai aloihin, mukaan lukien seuraavassa tekstissä mainitut Euroopan laajuiset esimerkit. Näiden laajamittaisten aloitteiden lisäksi ennakkovaroitusjärjestelmä on suunniteltu ja pantu täytäntöön myös alemmilla tasoilla (valtiollisella, alueellisella ja paikallisella tasolla), esimerkiksi i) Itävalta, jossa on laadittu rautatieliikennettä koskeva ennakkovaroitusjärjestelmä, ii) Pohjois-Makedonia, jossa keskitytään helleaaltoihin ja joka on osa kansallisen lämpöhoitoa koskevan toimintasuunnitelman täytäntöönpanotoimia; iii) Tatabanya (Unkari), jotta voidaan varoittaa kaupunkien helleaalloista ja metsäpaloista; iv) Emilia-Romagnan alue (Italia), jossa on kehitetty alueellinen Weather Alert -verkkoportaali samanaikaisesti reaaliaikaisen hydrometeorologisen seurantateknologian kehittämisen ja parantamisen ja laajan riskiviestintäohjelman kanssa, ja v) Sogn og Fjordane (Norja), joka käsittelee useita vaaroja (vyörymät, maanvyörymät, myrskynpurkaukset ja tulvat).

Lämpöaallot ja äärimmäinen kuumuus

Euroopassa on vuoden 2000 jälkeen koettu useita äärimmäisiä kesälämpöaaltoja (ks.Euroopan ympäristökeskuksen indikaattori ”Global and European temperature”),jotka ovat johtaneet korkeaan kuolleisuuteen ja sosioekonomisiin vaikutuksiin. Helleaaltojen ennustetaan yleistyvän ja kestävän pitempään koko Euroopassa tällä vuosisadalla ja kaikissa RCP-skenaarioissa. Suurten päästöjen skenaariossa (RCP8.5) erittäin äärimmäisten helleaaltojen (jotka ovat paljon voimakkaampia kuin joko vuoden 2003 tai vuoden 2010 helleaallot) ennustetaan esiintyvän niin usein kuin joka toinen vuosi^2000-luvun jälkipuoliskolla. Vaikutukset ovat erityisen voimakkaita Etelä-Euroopassa. Vastauksena tällaiseen ihmisten terveydelle ja talouden kannalta merkityksellisille eri aloille aiheutuvaan riskiin monet maat ovat ottaneet käyttöön lämpöön liittyviä varhaisvaroitusjärjestelmiä sopeutumisvaihtoehtona. Euroopan tasolla EuroHEAT toimii ilmastotietopäätöksen tukivälineenä lämmöntuotannossa, ja siihen liittyy ohjeasiakirja.

Kuivuus

Kuivuuden vakavuus ja esiintymistiheys näyttävät lisääntyneen osissa Eurooppaa (ks. Euroopan ympäristökeskuksen indikaattori ”Meteorologinenja hydrologinen kuivuus”),erityisesti eteläisillä ja kaakkoisilla alueilla. Kuivuuden esiintymistiheyden, keston ja vakavuuden ennustetaan lisääntyvän suurimmassa osassa maanosaa. IPCC:n viidennen arviointiraportin mukaan kasvu on voimakkainta Etelä-Euroopassa, jossa veden eri käyttäjien, kuten maatalouden, teollisuuden, matkailun ja kotitalouksien, välinen kilpailu todennäköisesti lisääntyy. Euroopan kuivuudenseurantakeskus (EDO) sisältää kuivuuden kannalta merkityksellisiä tietoja eri tietolähteistä. Erilaiset välineet mahdollistavat kuivuuteen liittyvien tietojen näyttämisen ja analysoinnin, kun taas kuivuusuutiset-palvelu tarjoaa yleiskuvan tilanteesta välittömän kuivuuden tapauksessa.

Tulva

Erittäin vakavien tulvien määrä Euroopassa kasvoi vuosina 1980–2010, mutta ne vaihtelivat suuresti vuodesta toiseen eri syistä: parempi raportointi, maankäytön muutokset ja rankkasateiden lisääntyminen osissa Eurooppaa. Ilmastonmuutoksen ennustetaan voimistavan hydrologista kiertokulkua ja lisäävän tulvien esiintymistä ja esiintymistiheyttä suuressa osassa Eurooppaa. Intensiivisten paikallisten sademäärien aiheuttamat tulvat ja äkilliset tulvat yleistyvät todennäköisesti kaikkialla Euroopassa (ks. Euroopan ympäristökeskuksen indikaattori ”Jokientulvat”). Rannikkomyrskyt ja tulvat ovat yleisimpiä ja kalleimpia äärimmäisiä sääilmiöitä Euroopassa, ja niiden osuus kaikista luonnonkatastrofeista on 69 prosenttia. Esimerkiksi vuonna 2010 Ranska ei kärsinyt juurikaan Xynthia-talvimyrskystä, jossa kuoli 51 ihmistä ja kärsi yli 1,5 miljardin euron vahingot (Euroopanympäristökeskus, 2013). Tehostettu kyky ennustaa huippupäästöjä on edelleen tärkein muu kuin rakenteellinen toimenpide tulvantorjunnassa. 3–10 päivän tulvavaroitusaika antaa mahdollisuuden ottaa käyttöön tarvittavat pelastuspalvelu- ja hätätoimenpiteet, joilla minimoidaan vaikutukset ihmishenkiin ja taloudellisiin menetyksiin. Euroopan tulvavalistusjärjestelmä (EFAS) tukee valmistelutoimia ennen suurten tulvien puhkeamista erityisesti suurilla ylikansallisilla vesistöalueilla ja koko Euroopassa yleensä. EFAS-järjestelmää on kehitetty ja testattu yhteisessä tutkimuskeskuksessa tiiviissä yhteistyössä kansallisten hydrologisten ja meteorologisten yksiköiden, Euroopan pelastuspalvelun ja muiden tutkimuslaitosten kanssa.

Tulipalo

Palovaara riippuu monista tekijöistä: ilmastonmuutos, kasvillisuus, metsänhoitokäytännöt ja muut sosioekonomiset tekijät. Lämpimämmässä ilmastossa palosää on ankarampi, minkä seurauksena paloherkän alueen odotetaan laajenevan ja palokausien pitenevän kaikkialla Euroopassa. Palotapahtumien vaikutus on erityisen voimakas Etelä-Euroopassa (ks. Euroopan ympäristökeskuksen indikaattori ”Metsäpalot”). Euroopan metsäpalotietojärjestelmä (EFFIS) tukee EU-maiden metsäpalojen torjunnasta vastaavia yksiköitä ja tarjoaa Euroopan komission yksiköille ja Euroopan parlamentille ajantasaista ja luotettavaa tietoa metsäpaloista. EFFIS toimii moduuli, joka tuottaa päivittäin karttoja 1-9 päivää ennustettu palovaarataso käyttäen numeerisia sääennusteita. Moduuli on aktiivinen ympäri vuoden, vaikka maastopalokauden ydin on useimmissa maissa maaliskuun 1. päivästä lokakuun 31. päivään.

Terveyteen liittyvät riskit: vektorivälitteiset taudit ja aeroallergeenit

Globalisaatio ja ympäristön muutos, sosiaaliset ja demografiset tekijät sekä terveydenhuoltojärjestelmän kapasiteetti ovat merkittäviä tartuntatautien aiheuttajia, jotka voivat myös toimia epidemian esiasteina. Näin ollen näiden tekijöiden muutosten seuranta voi auttaa ennakoimaan tai jopa ennustamaan tartuntatautien lisääntymistä. Ilmastonmuutos voi muuttaa vektorivälitteisten tautien maantieteellistä levinneisyyttä Euroopassa, joten varhaisvaroitusten merkitys kasvaa entisestään (ks. Euroopan ympäristökeskuksen indikaattori ”Vektorivälitteisettaudit”). Euroopan tautienehkäisy- ja -valvontakeskukselle (ECDC) ehdotetaan vektoriperäisten tautien varhaisvaroitusjärjestelmien prototyyppiä Euroopassa: tautien alkupään ympäristö-, ilmasto- ja sosioekonomiset taustatekijät voivat tarjota aikaa nopeille kansanterveystoimille, jotta voidaan hillitä tartunnanlevittäjien aiheuttamien tautien ilmaantumiseen ja leviämiseen EU:ssa liittyviä inhimillisiä ja taloudellisia kustannuksia.

Ilmastonmuutoksen aiheuttama lämpötilan nousu tarkoittaa, että kasvit ja puut kukkivat aikaisemmin ja pidempään, mikä pidentää monien siitepölyallergioiden kärsimystä. European Aeroallergen Network (EAN) on eurooppalaisten siitepölytietopalvelujen, yksittäisten mittauspaikkojen ja Euroopan ulkopuolisten tiedontoimittajien siitepöly- ja sieni-itiötietovaranto. Verkosto kattaa 38 maata ja yli 600 mittauspaikkaa. EAN-tietokanta on siitepölyennusteiden perusväline ja siten välttämätön siitepölytietopalvelulle koko Euroopassa. Palvelutoiminnan kehittäminen viime vuosina (mukaan lukien eurooppalaiset kuormituskartat, siitepölyallergiasta kärsivien siitepölypäiväkirja ja yksilölliset siitepölytiedot) ei olisi ollut mahdollista ilman eurooppalaista siitepölytietokantaa. Copernicuksen ilmakehän seurantapalvelu (CAMS) muodosti kumppanuuden Euroopan Aeroallergen-verkoston (EAN) kanssa ja tutkii teknologioita, joilla voidaan tuottaa automaattisia siitepölyhavaintoja lähes reaaliaikaisesti kaikkialla Euroopassa.