Varhaisvaroitusjärjestelmien perustaminen

Varhaisvaroitusjärjestelmät ovat ilmastonmuutokseen sopeutumisen ja katastrofiriskin vähentämisen keskeisiä osatekijöitä, ja niillä pyritään välttämään tai vähentämään vaarojen aiheuttamia vahinkoja. Jotta varhaisvaroitusjärjestelmät olisivat tehokkaita, niiden on otettava aktiivisesti mukaan ihmiset ja yhteisöt, jotka ovat vaarassa erilaisten vaarojen vuoksi, helpotettava julkista koulutusta ja tietoisuutta riskeistä, levitettävä viestejä ja varoituksia tehokkaasti ja varmistettava, että valmiustaso on jatkuva ja että varhaiset toimet ovat mahdollisia. Tehokkaan varhaisvaroitusjärjestelmän merkitys on siinä, että paikalliset ihmiset tunnustavat sen hyödyt.

Ilmastoon liittyvien riskien varhaisvaroitusjärjestelmien on perustuttava vankkaan tieteelliseen ja tekniseen perustaan, ja niissä on keskityttävä ihmisiin tai aloihin, jotka ovat eniten alttiita riskeille. Tämä edellyttää, että otetaan käyttöön järjestelmällinen lähestymistapa, jossa otetaan huomioon kaikki merkitykselliset riskitekijät, jotka johtuvat ilmastoriskeistä tai sosiaalisista haavoittuvuuksista sekä lyhyen tai pitkän aikavälin prosesseista. Varhaisvaroitusjärjestelmiin kuuluvat havaitseminen, analysointi, ennustaminen ja sitten varoitusten levittäminen, jota seuraa reagointia koskeva päätöksenteko ja täytäntöönpano. Monissa osissa maailmaa on käytössä tällaisia järjestelmiä, joilla seurataan, ennustetaan ja varoitetaan ihmisiä esimerkiksi trooppisista sykloneista, tulvista, myrskyistä, tsunamista, lumivyöryistä, tornadoista, vakavista ukkosmyrskyistä, tulivuorenpurkauksista, äärimmäisestä kuumuudesta ja kylmyydestä, metsäpaloista ja kuivuudesta. Jotta varhaisvaroitusjärjestelmä olisi tehokas ja täydellinen, sen on sisällettävä neljä toisiinsa liittyvää osatekijää: i) riskitieto, ii) seuranta- ja varoituspalvelut, iii) levittäminen ja viestintä sekä iv) reagointikyky.

Euroopassa on paljon kokemusta varhaisvaroitusjärjestelmistä erityisesti tulva- ja tulvariskien, myrskyjen, metsäpalojen, helleaaltojen ja kuivuuden osalta. Varhaisvaroitusjärjestelmät ovat suoraan merkityksellisiä eri aloilla, joihin ilmastoon liittyvät riskit vaikuttavat eniten, kuten terveys, katastrofiriskien vähentäminen, maatalous, metsätalous, rakennukset sekä rannikko- ja kaupunkialueet. Toiset voivat hyötyä epäsuorasti varhaisvaroitusjärjestelmistä, kuten liikennealasta, jos tiet tai rautatiet suljetaan etukäteen ennen kuin ihmisiin kohdistuu kielteisiä vaikutuksia, tai matkailusta, kun varmistetaan, että matkailijaryhmiä varoitetaan pääsemästä tietylle alueelle tai välttämään ulkoilua äärimmäisten sääolojen aikana.

Jotkin ennakkovaroitusjärjestelmät tarjoavat palveluja ja tuotteita, jotka liittyvät muuhunkin kuin tiettyyn ilmastoon liittyvään riskiin. Meteoalarm on EUMETNETin (Euroopan ilmatieteellisten palvelujen verkosto) yhteinen hanke, joka antaa Euroopassa hälytyksiä äärimmäisistä sääilmiöistä, kuten rankkasateista, joihin liittyy tulvariski, vakavista ukkosmyrskyistä, myrskytuulista, helleaalloista, metsäpaloista, sumusta, lumesta tai äärimmäisestä kylmyydestä, johon liittyy lumimyrskyjä, lumivyöryjä tai vakavia rannikkovesiä. Copernicuksen ilmastonmuutospalvelu (C3S) tarjoaa luotettavaa ja laadukasta ilmastotietoa ja räätälöityä tietoa Euroopan tason sosioekonomisille aloille, jotka ovat varmasti merkityksellisiä ilmastonmuutokseen sopeutumisen kannalta. Myös JRC:n hallinnoiman katastrofiriskien hallinnan tietokeskuksen (DRMKC) riskidatakeskus tarjoaa kuratoitua EU:n laajuista riskidataa ylläpitämällä datajoukkoja ja linkittämällä kansallisiin alustoihin.

Muissa ennakkovaroitusjärjestelmissä keskitytään tiettyihin ilmastoon liittyviin riskeihin ja/tai aloihin, mukaan lukien seuraavassa tekstissä mainitut Euroopan laajuiset esimerkit. Näiden laajamittaisten aloitteiden lisäksi ennakkovaroitusjärjestelmä on suunniteltu ja pantu täytäntöön myös alemmilla tasoilla (kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla), esimerkiksi i) Itävallassa, jossa on kehitetty rautatieliikennettä koskeva ennakkovaroitusjärjestelmä, ii) ) North Macedoniassa, joka keskittyy helleaaltoihin ja on osa kansallisen lämpöparannustoimintasuunnitelman täytäntöönpanotoimia, iii) Tatabanyassa (Unkari), joka varoittaa kaupunkien helleaalloista ja metsäpaloista, iv) Emilia Romagnan alueella (Italia), jossa on kehitetty alueellinen säävaroitusportaali samanaikaisesti reaaliaikaisten hydrometeorologisten seurantatekniikoiden ja laajamittaisen riskiviestintäohjelman kehittämisen ja parantamisen kanssa, ja v) Sogn og Fjordanessa (Norja), joka käsittelee monivaarallisia alueita (avalansseja, maanvyöryjä, myrskyjä ja tulvia).

Lämpöaallot ja äärimmäinen lämpö

Euroopassa on koettu vuodesta 2000 lähtien useita äärimmäisiä kesähelleaaltoja (ks. Euroopan ympäristökeskuksen indikaattori ”Global and European temperature”), jotka ovat johtaneet korkeaan kuolleisuuteen ja sosioekonomisiin vaikutuksiin. Lämpöaaltojen ennustetaan yleistyvän ja kestävän pidempään kaikkialla Euroopassa tällä vuosisadalla ja kaikissa RCP-skenaarioissa. Suurten päästöjen skenaariossa (RCP8.5) erittäin äärimmäisten helleaaltojen (jotka ovat paljon voimakkaampia kuin joko 2003 tai 2010 helleaallot) ennustetaan esiintyvän niin usein kuin joka toinen vuosi 2000-luvun jälkipuoliskolla. Vaikutukset ovat erityisen voimakkaita Etelä-Euroopassa. Monissa maissa on otettu käyttöön lämpöön liittyviä varhaisvaroitusjärjestelmiä sopeutumisvaihtoehtona, jotta voidaan vastata tällaiseen ihmisten terveyteen kohdistuvaan riskiin sekä talouden kannalta merkityksellisiin eri aloihin. Euroopan mittakaavassa EuroHEAT toimii ilmastotietopäätöksen tukivälineenä lämmöntuotannossa.

Kuivuus

Kuivuuden vakavuus ja yleisyys näyttävät lisääntyneen joissakin osissa Eurooppaa (ks. Euroopan ympäristökeskuksen indikaattori ”Meteorological and hydrological droughts”), erityisesti eteläisillä ja kaakkoisilla alueilla. Kuivuuden ennustetaan lisääntyvän taajuuden, keston ja vakavuuden mukaan suurimmassa osassa mannerta. IPCC:n viidennen arviointikertomuksen mukaan kasvu on voimakkainta Etelä-Euroopassa, jossa eri vedenkäyttäjien, kuten maatalouden, teollisuuden, matkailun ja kotitalouksien, välinen kilpailu todennäköisesti lisääntyy. Euroopan kuivuuden seurantakeskus (EDO) sisältää kuivuuteen liittyvää tietoa eri tietolähteistä. Eri työkalut mahdollistavat kuivuuteen liittyvien tietojen näyttämisen ja analysoinnin, kun taas "Drought News" -palvelu tarjoaa yleiskuvan tilanteesta uhkaavien kuivuuksien tapauksessa.

Tulva

Erittäin vakavien tulvien määrä Euroopassa kasvoi vuosina 1980–2010, mutta niiden vuotuinen vaihtelu oli suurta eri syistä: parempi raportointi, maankäytön muutokset ja runsas sademäärä eräissä Euroopan osissa. Ilmastonmuutoksen ennustetaan tehostavan hydrologista kiertoa ja lisäävän tulvien esiintymistä ja esiintymistiheyttä suuressa osassa Eurooppaa. Pluviaaliset tulvat ja äkilliset tulvat, jotka johtuvat voimakkaista paikallisista sadetapahtumista, yleistyvät todennäköisesti kaikkialla Euroopassa (ks. Euroopan ympäristökeskuksen indikaattori ” River floods”). Rannikkomyrskyt ja tulvat ovat yleisimmät ja kalleimmat äärimmäiset sääilmiöt Euroopassa, ja niiden osuus kaikista luonnonkatastrofeista on 69 prosenttia. Esimerkiksi vuonna 2010 Xynthia-talvimyrsky ei juurikaan koetellut Ranskaa, sillä se aiheutti 51 kuolonuhria ja yli 1,5 miljardin euron vahingot (ETA, 2013). Parannettu kyky ennustaa huippupäästöt on edelleen tärkein muu kuin rakenteellinen toimenpide tulvantorjunnassa. Tulvavaroitusten 3–10 päivän läpimenoaika antaa mahdollisuuden ottaa käyttöön tarvittavat pelastuspalvelu- ja hätätoimenpiteet, joilla minimoidaan ihmishenkiin ja taloudellisiin menetyksiin kohdistuvat vaikutukset. Euroopan tulvatietoisuusjärjestelmällä (EFAS) tuetaan valmistelevia toimenpiteitä ennen suurten tulvien iskemistä erityisesti suurilla ylikansallisilla vesistöalueilla ja koko Euroopassa yleensä. EFAS-järjestelmää on kehitetty ja testattu yhteisessä tutkimuskeskuksessa tiiviissä yhteistyössä kansallisten hydrologisten ja meteorologisten palvelujen, Euroopan pelastuspalvelun ja muiden tutkimuslaitosten kanssa.

Tulipalo

Paloriski riippuu monista tekijöistä: ilmastonmuutoksesta, kasvillisuudesta, metsänhoitokäytännöistä ja muista sosioekonomisista tekijöistä. Lämpimämmässä ilmastossa kaikkialla Euroopassa ennustetaan ankarampaa palosäätä ja sen seurauksena paloalttiiden alueiden laajenemista ja pidempiä palokausia. Palotapahtumien vaikutus on erityisen voimakas Etelä-Euroopassa (ks. Euroopan ympäristökeskuksen indikaattori ”Metsäpalot”). Euroopan metsäpalotietojärjestelmä (EFFIS) tukee metsäpalojen torjunnasta vastaavia yksiköitä EU-maissa ja tarjoaa Euroopan komission yksiköille ja Euroopan parlamentille ajantasaista ja luotettavaa tietoa metsäpaloista. EFFIS suorittaa moduulin, joka tuottaa päivittäisiä karttoja 1-9 päivän ennustetusta palovaaratasosta käyttäen numeerisia sääennusteita. Moduuli on aktiivinen ympäri vuoden, vaikka maastopalokauden ydin on useimmissa maissa maaliskuun 1. ^päivästä lokakuun 31. päivään.

Terveyteen liittyvät riskit: vektorivälitteiset taudit ja aeroallergeenit

Globalisaatio ja ympäristön muutos, sosiaaliset ja demografiset taustatekijät sekä terveydenhuoltojärjestelmän kapasiteetti ovat merkittäviä tartuntatautien aiheuttajia, jotka voivat toimia myös epidemian lähtöaineina. Näin ollen näiden tekijöiden muutosten seuranta voi auttaa ennakoimaan tai jopa ennustamaan tartuntatautien nousua. Ilmastonmuutos voi muuttaa vektorivälitteisten tautien maantieteellistä kirjoa Euroopassa, joten varhaisvaroituksesta on tulossa entistäkin tärkeämpää (ks. vektorivälitteisiä tauteja koskeva ETA-indikaattori). Euroopan tautienehkäisy- ja -valvontakeskusta (ECDC) varten ehdotetaan prototyyppiä vektorivälitteisten tautien varhaisvaroitusjärjestelmistä Euroopassa: tautien alkupään ympäristö-, ilmasto- ja sosioekonomiset tekijät voivat tarjota aikaa nopeille kansanterveystoimille, jotta voidaan hillitä vektorivälitteisten tautien puhkeamiseen ja leviämiseen EU:ssa liittyviä inhimillisiä ja taloudellisia kustannuksia.

Ilmastonmuutoksen aiheuttama lämpötilan nousu tarkoittaa, että kasvit ja puut kukkivat aikaisemmin ja pidempään, mikä pidentää monien siitepölyallergioiden kärsimystä. European Aeroallergen Network (EAN) on eurooppalaisten siitepölytietopalvelujen, yksittäisten mittauspaikkojen ja Euroopan ulkopuolisten tiedontoimittajien siitepöly- ja sieni-itiötietojen pooli. Verkosto kattaa 38 maata ja yli 600 mittauspaikkaa. EAN-tietokanta on siitepölyennusteiden perustyökalu ja siten välttämätön siitepölytietopalvelulle koko Euroopassa. Palvelutoiminnan kehittäminen viime vuosina (mukaan lukien eurooppalaiset kuormituskartat, siitepölyallergiasta kärsivien siitepölypäiväkirja ja yksilölliset siitepölytiedot) ei olisi ollut mahdollista ilman eurooppalaista siitepölytietokantaa. Copernicuksen ilmakehän seurantapalvelu (CAMS) muodosti kumppanuuden EAN-verkoston (European Aeroallergen Network) kanssa ja tutkii teknologioita, joilla voidaan tuottaa automaattisia siitepölyhavaintoja lähes reaaliajassa kaikkialla Euroopassa.

Varhaisvaroitusjärjestelmän ylläpitämiseksi tarvitaan vahvaa poliittista sitoutumista ja kestäviä institutionaalisia valmiuksia, jotka puolestaan riippuvat yleisön tietoisuudesta. Yleinen tietoisuus ja tuki ovat usein korkealla tasolla heti suurkatastrofin jälkeen; tällaisia hetkiä voidaan hyödyntää varhaisvaroitusjärjestelmien kestävyyden vahvistamiseksi ja turvaamiseksi. Varhaisvaroitusjärjestelmän virheellinen käyttö voisi lisätä merkittävästi vaikutuksia asianomaiseen väestöön. Toimielimen asianmukainen viestintä ja luotettavuus ovat tehokkaan varhaisvaroitusjärjestelmän perusedellytys. Varhaisvaroitusta on myös arvioitava yhdessä sen käyttäjien kanssa sen varmistamiseksi, että annetut tiedot kohdennetaan käyttäjien tarpeisiin ja että odotettuja toimenpiteitä toteutetaan toimitettujen tietojen perusteella. Näin ollen tietynasteisella yhteiskehittämisellä ja yhteissuunnittelulla käyttäjien kanssa on merkitystä.

Tietojen analysointi ja valmistelu ovat erityisen kriittisiä kohtia varhaisvaroitusketjussa. Vastuulliset päätöksentekijät kohtaavat yleensä valtavia määriä strukturoitua ja strukturoimatonta dataa. Luotettavan varhaisvaroituksen mahdollistamiseksi saatavilla olevat tiedot on esivalittava, analysoitava ja valmisteltava. Päätöksentekijöille olisi annettava luotettava ja hallittavissa oleva määrä tietoa ennaltaehkäisevien toimenpiteiden toteuttamista varten. Rajoituksiin kuuluvat myös muiden kuin ilmastoa sekoittavien tekijöiden huomiotta jättäminen, rajallinen maantieteellinen tai ajallinen erottelukyky tai ennustavan pätevyyden arvioinnin puute.

Yksi ennakkovaroitusjärjestelmän suurimmista haasteista on sellaisten selkeiden institutionaalisten järjestelyjen ja valmiuksien luominen kansallisella ja paikallisella tasolla, joilla tuetaan julkisten ja institutionaalisten toimintavalmiuksien kestävää kehittämistä. Yleinen ymmärrys järjestelmästä ja luottamus siihen syntyy järjestelmän loppukäyttäjien tietämyksestä ja tietoisuudesta sekä julkisen palvelun tarjoajan vakuuttavasta suorituskyvystä.

Varhaisvaroitusjärjestelmät ovat yleensä kustannustehokkaita ei-rakenteellisia toimenpiteitä. Niiden kustannukset, jotka eivät ole absoluuttisesti tarkasteltuna vähäisiä, ovat erittäin alhaiset verrattuna tappioiden mahdolliseen määrään, jota näillä järjestelmillä voidaan vähentää. Järjestelmän ylläpitoon ja parantamiseen tarvitaan resursseja. Lisäksi ennakkovaroitusjärjestelmä toimii hyvin vain, jos meteorologisten ja hydrologisten asemien verkosto on vakiintunut ja sitä ylläpidetään asianmukaisesti. Muiden päivitettyjen tietojen saatavuus on yhtä tärkeää kohdennetuissa varhaisvaroitusjärjestelmissä, kuten vektorivälitteisten tautien, aeroallergeenien, kasvillisuuden tilan jne. tapauksessa.

Varhaisvaroitusjärjestelmät ovat tärkeä ilmastonmuutokseen sopeutuva toimenpide, jossa käytetään yhdennettyjä viestintäjärjestelmiä eri alojen ja yhteisöjen tukemiseksi ilmastoon liittyviin tapahtumiin valmistautumisessa. Onnistunut ennakkovaroitusjärjestelmä säästää ihmishenkiä, infrastruktuuria, maata ja työpaikkoja ja tukee pitkän aikavälin kestävyyttä. Varhaisvaroitusjärjestelmillä pyritään auttamaan virkamiehiä ja hallintovirkamiehiä sekä yksityisen sektorin toimijoita, yhteisöjä ja yksityishenkilöitä suunnittelussa, säästämään rahaa pitkällä aikavälillä ja suojelemaan talouksia.

Sään aiheuttamien luonnonkatastrofien eurooppalaiset ja yleiseurooppalaiset varhaisvaroitus- ja havaitsemisjärjestelmät (kuten EFAS, EFFIS ja Euroopan kuivuuden seurantakeskus) tarjoavat lisäarvoa, joka ulottuu valtioiden rajat ylittävään yhteistyöhön tähtääviä kansallisia toimia pidemmälle.

Rahoituksen näkökulmasta EU on investoinut johdonmukaisesti varhaisvaroitusjärjestelmään liittyviin strategioihin. Esimerkiksi COPERNICUS on eurooppalainen ohjelma Euroopan maanhavainnointikapasiteetin perustamiseksi. COPERNICUS-palvelut, kuten COPERNICUS-ilmastonmuutospalvelut, on tarkoitettu maapallon osajärjestelmien seurantaan ja ennustamiseen, ja ne edistävät suoraan ilmastonmuutoksen seurantaa. COPERNICUS-palveluissa käsitellään myös hätätilanteiden hallintapalveluja (esim. luonnonkatastrofien, metsäpalojen, teknologiaonnettomuuksien tai humanitaaristen kriisien yhteydessä) ja turvallisuuteen liittyviä kysymyksiä (esim. merivalvonta, rajavalvonta).

Erityisiin ilmastoriskeihin keskittyvä politiikka voi edistää ennakkovaroitusjärjestelmän kehittämistä. Esimerkiksi EU:n tulva- ja vesipolitiikan puitedirektiiveissä säädetään, että tulvaennuste- ja varhaisvaroitusjärjestelmät otetaan huomioon tulvariskien hallintasuunnitelmissa. Parannetut tulvaennusteet ovat itse asiassa monien Euroopan maiden kansallisessa sopeutumisohjelmassa. Toinen esimerkki on EFAS-järjestelmä, joka on täysin linjassa neuvoston vuonna 2010 hyväksymän ja hyväksymän komission tiedonannon ”Kohti vahvempaa Euroopan unionin katastrofiapua” kanssa. Tiedonannossa korostetaan, että on tärkeää vahvistaa yhteisiä toimia luonnonkatastrofien, myös tulvien, yhteydessä, sillä ne kuuluvat EU:n kalleimpien luonnonkatastrofien joukkoon.

Varhaisvaroitusjärjestelmän suunnittelu ja toteutus kestää yleensä 1–5 vuotta järjestelmän erityistavoitteesta ja ominaispiirteistä riippuen.

Varhaisvaroitusjärjestelmän elinkaari on tyypillisesti pitkä, mutta se riippuu ennakkovaroitusjärjestelmän ylläpitoon ja päivittämiseen sekä varhaisvaroitusjärjestelmää tukevan mittausverkoston ylläpitoon käytettävissä olevasta rahoituksesta.