Tulevan vesihuollon turvaaminen alue- ja paikallistasolla Kärntenin Lavant-joen laaksossa

Lavant-joen laakso sijaitsee Alppien pääharjun eteläreunalla, ja sitä ympäröivät länsipuolella Saualpen ja idässä Koralmin vuoristot, jotka molemmat ulottuvat jopa 2100 metriin. Wolfsberg, piirikunnan pääkaupunki, ja St. Andrä ovat alueen suurimmat kaupungit. Näiden kahden vuoriston lähteet tarjoavat suurimman osan kuntien juoma- ja palveluvedestä.

Lavant-joen laaksossa sademäärät ovat vähäisiä. Vuotuinen sademäärä on keskimäärin alle 800 mm, joten laakso on yksi Kärntenin kuivimmista alueista. Lisäksi geologiset olosuhteet ovat epäsuotuisat pohjaveden varastoinnille, lähteiden päästöt ovat melko vähäisiä ja vesihuoltoon voidaan käyttää vain rajallinen määrä lähteitä. Veden saatavuuden luonnollisten rajoitteiden vuoksi alueella on jo viime vuosikymmeninä ollut vesipulaa, erityisesti kuumina ja kuivina kesinä (ETA 2009; BMLFUW 2016). Vesihuollossa on esiintynyt usein kausiluonteisia pullonkauloja, esimerkiksi vuosina 1993, 2002, 2003 ja 2012.

Ilmastonmuutoksen vaikutukset alueella ovat olleet havaittavissa jo viime vuosikymmeninä. Viimeisten 100 vuoden aikana vuotuinen sademäärä on selvästi vähentynyt useimmissa Kärntenin osissa Alppien pääharjun eteläpuolella. Lavantin laakson alueella vuotuinen sademäärä on vähentynyt noin 15–25 prosenttia, ja voimakkain kausittainen väheneminen tapahtuu talvella.

Oletuksena on, että Kärntenin sijainti Välimeren ja Atlantin ilmastovaikutusten lähentymisessä on johtanut siihen, että Itävallan eteläosan sademäärien tulevia suuntauksia koskeviin mallipohjaisiin alueellisiin ennusteisiin on aina liittynyt suurta epävarmuutta ja että ilmastomallien välillä on säännöllisesti huomattavaa vaihtelua. Aiemmat alueelliset skenaariot vuotuisen sademäärän muutoksista ovat vaihdelleet lievästi positiivisesta lievästi negatiiviseen. Joissakin skenaarioissa kesäsateiden ennustettiin vähenevän merkittävästi, jopa -15 prosenttia, vuodesta 2050 alkaen. Itävallan viimeisimmät ilmastoskenaariot (ÖKS 15) osoittavat Kärntenin ja Lavantin laakson vuotuisen keskilämpötilan nousevan merkittävästi +1,3 celsiusasteesta (RCP4.5:n mukainen ilmastonmuutoksen hillintäskenaario) 1,5 celsiusasteeseen (RCP8.5:n mukainen nykykehitysskenaario) vuoteen 2050 mennessä (vuosiin 1971–2000 verrattuna). Vuosisadan loppuun mennessä keskimääräinen vuotuinen lämpötilan nousu voi olla jopa +4,2 °C, jos päästöt pysyvät ennallaan (RCP8.5). Skenaariot osoittavat myös, että lämpöpäivien vuotuinen määrä kasvaa (yli 30 °C:n lämpöpäivinä). Määrä voi nousta 3,2 päivällä vuoteen 2050 mennessä ja jopa 5,8 päivällä tai jopa 17,1 päivällä vuosisadan loppuun mennessä. Keskimääräisen vuotuisen sademäärän ennustetaan kasvavan hieman keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä, mikä johtuu pääasiassa suuremmista simuloiduista sademääristä talvikaudella, mutta kaikki sademääriin liittyvät mallitulokset eivät ole tilastollisesti merkitseviä. Toisin kuin lämpötilaennusteissa, sademäärän tulevalle kehitykselle on edelleen ominaista huomattavasti suurempi epävarmuus.

Jo sopeutumistoimenpiteiden aloittamista edeltäneinä vuosina oli havaittu, että pohjaveden tasot ja lähdemäärät vaihtelivat voimakkaammin, mikä johti toistuviin vesipulakausiin. Vaikka alueellisen ilmastomallinnuksen tuloksia ei ole helppo tulkita sen mukaan, miten ne vaikuttavat pohjavesivarantoihin ja pohjaveden uudistumiseen, on odotettavissa, että kasvava vaihtelu vaikuttaa pohjaveden tasoon, pohjavesiesiintymiin ja lähteiden päästöihin tulevaisuudessa. Tämä tulos johtuu todennäköisesti sademäärien suuremmasta vuotuisesta vaihtelusta, kesäsateiden mahdollisesta vähenemisestä ja pitkittyneistä kuivuuskausista, suuremmasta haihtumisasteesta ja pohjaveden vähenemisestä, joka johtuu lumen määrän vähenemisestä ja lumipeitteen lyhyemmästä kestosta talvella.

Vesivarojen saatavuuden heikkeneminen kuivina ja kuumina kesäkausina osuu samaan aikaan kotitalouksien, matkailun ja maatalouden vedenkysynnän lisääntymisen kanssa, mikä on aiemmin osaltaan vaikuttanut vesihuolto-ongelmiin. Koska Lavantin laakson alueen keskiosissa väestömäärän ja asutusalueiden odotetaan kasvavan edelleen, tämä voi lisätä veden kokonaiskulutusta ja siten lisätä juomaveden saannin haavoittuvuutta. Veden saatavuuden heikkeneminen ja korkeampi vedenottoaste kuivina ja kuumina kesäaikoina katsottiin uhkaksi julkisen vesihuollon jatkuvuudelle ja luotiin vahva tarve vesihuoltoalan vastatoimille.

Metsät kattavat jopa 50 prosenttia alueen pinta-alasta, ja erityisesti vuoristorinteillä sijaitsevilla metsäalueilla on tärkeitä vedenpidätys- ja suojelutehtäviä luonnonuhkien varalta. Koska kuusta on aiemmin tuotu runsaasti alle 900 metrin korkeuksiin, se on levinnyt kauas luonnollisen levinneisyysalueensa ulkopuolelle ja on alueen ylivoimaisesti hallitseva puulaji. Koska kuuset suosivat viileitä ja märkiä paikkoja, ne ovat monissa paikoissa jo saavuttaneet sietokykynsä rajat nykyisissä ilmasto-olosuhteissa. Ilmaston aiheuttamat moninaiset paineet näihin metsiin eivät ainoastaan johda tuottavuuden menetyksiin, vaan ne uhkaavat myös metsien elinvoimaisuutta, ekologista vakautta ja tärkeiden ekosysteemipalvelujen, kuten vedenpidätyksen, veden varastoinnin ja gravitaatioon liittyviltä luonnonuhkilta suojelun, tuottamista.

Sopeutumistoimenpiteiden päätavoitteena oli turvata vesivarat ja julkinen vesihuolto pitkällä aikavälillä. Toteutetut strategiat koskevat sekä juomavesihuollon tarjonta- että kysyntäpuolta. Tarjontapuolella vesihuoltojärjestelmän uudelleenorganisoinnilla alueellisella tasolla, uuden vesihuoltoinfrastruktuurin rakentamisella ja uusien vesivarojen kehittämisellä pyritään turvaamaan määrällisen julkisen vesihuollon jatkuvuus myös silloin, kun veden luonnollinen saatavuus on heikentynyt ja kulutushuippu on saavutettu. Lisäksi tavoitteena on taata vesihuolto, vaikka jokin paikallisista laitoksista epäonnistuisi jostain syystä.

Kysyntäpuolella varhaisvaroitusjärjestelmällä sekä tiedotus- ja valistustoimenpiteillä pyritään kannustamaan kansalaisia ja kotitalouksia säästämään vettä. Näitä sopeutumistoimenpiteitä on toteutettu pääasiassa havaittujen ilmastovaikutusten ja koetun vesipulan vuoksi, mutta niiden taustalla ovat myös epäsuotuisat ilmastoennusteet, ja ne kuvastavat ennaltaehkäisevää lähestymistapaa tulevaan sademäärään liittyviin huomattaviin epävarmuustekijöihin.

Metsänhoitoalan toteuttamien lisätoimenpiteiden tavoitteena on vähentää alueellisten metsien alttiutta ilmastonmuutokselle, kuten vesistressiä, lämpöintoleranssia, kuoriaisten aiheuttamia tartuntoja ja alttiutta myrskytuhoille, sekä ylläpitää tai parantaa metsäekosysteemien suojaavia toimintoja (tulvien pidättäminen, rinteiden vakauttaminen) ja veden varastointikapasiteettia.

Lavant-joen laakson tärkeimmät sopeutumistoimet keskittyvät julkisen vesihuollon turvaamiseen. Niitä täydennetään lisätoimenpiteillä, joilla vähennetään veden kysyntää vaikuttamalla vedenkäyttäjien käyttäytymiseen. Sopeutumistoimenpiteitä on toteutettu sekä kuntien välisellä eli alueellisella tasolla että yksittäisten kuntien paikallistasolla. Toimenpiteiden täytäntöönpano alkoi jo vuonna 1994. Sen jälkeen se on vähitellen laajentunut ja on jatkuva prosessi. Seuraavat sopeutumistoimet ovat tähän mennessä osoittautuneet onnistuneiksi ilmastosta johtuvan vesipulan aiheuttamiin haasteisiin vastaamiseksi Lavant-joen laakson alueella:

• ”Lavantin laakson alueellisen vesiyhdistysverkoston” perustaminen. Kyseessä on alueellisen vesihuollon organisointijärjestely, joka alkoi vuonna 1994. Yhdistämällä Wolfsbergin, St. Andrän, St. Paulin ja St. Georgenin neljän kunnan vesihuoltoverkot voidaan kompensoida vesipulaa kussakin kunnassa, pysäyttää huippukulutus ja jakaa vesihuoltoon liittyvät riskit kuntien kesken ja vähentää niitä kokonaan muun muassa toteuttamalla infrastruktuurin irtisanomisia järjestelmän vikaantuessa. Nykyään vesiyhdistysverkosto omistaa kuljetusjärjestelmän, joka voi tuottaa vuosittain 260 000 m³-purkausvirran. Vesi tulee 12 lähteestä yksityisomistuksessa olevalta maalta. Vedenotto on varmistettu vesiyhdistyksen verkostolla pitkäaikaisilla sopimuksilla. Tämä riskienhallintastrategia on osoittautunut onnistuneeksi noin 42 000 kuluttajalle, jotka ovat liittyneet julkiseen vesihuoltojärjestelmään.
• Verkon vesihuoltoinfrastruktuurin perustaminen edellytti uusien vesivarojen kehittämistä alueella ja uusien siirtoputkien asentamista. Vettä otetaan vain luonnollisista lähteistä käyttämättä pumppauslaitoksia. Keskuskauko-ohjausjärjestelmä varmistaa, että vain ne vesimäärät otetaan talteen, jotka ovat todella tarpeen tarjonnan ylläpitämiseksi. Vain huippukysynnän tilanteissa lisävesi ohjataan jakelujärjestelmään. Kehittyneistä lähteistä peräisin oleva vesi, jota ei tarvita kattamaan kysyntää, saa jäädä hydrologiseen järjestelmään ja virrata luonnollisiin pintavirtoihin. Näillä toimenpiteillä on varmistettava, että vaikutukset luonnonympäristön vesitasapainoon ovat mahdollisimman vähäiset.
• Kattavia infrastruktuuri-, organisaatio- ja suunnittelutoimenpiteitä on toteutettu myös paikallistasolla. Wolfsbergin kaupungissa on kehitetty uusia vesilähteitä, kuten syviä pohjavesikaivoja, jotka on liitetty julkiseen vedenjakelujärjestelmään. Jotta voidaan rajoittaa vedenottoa syvistä pohjavesimuodostumista, kyseisiä kaivoja vaihdetaan vain poikkeuksellisissa tilanteissa, joissa on kysynnän ja tarjonnan pullonkauloja. Kunnallista toimitusinfrastruktuuria on parannettu, ja se käsittää tällä hetkellä 400 kilometriä toimitusjohtoja, 83 lähdettä, 29 korkeatasoista vesisäiliötä ja 7 UV-vedenpuhdistamoa. Vesipulatilanteisiin varautumiseksi on laadittu kunnallinen kriisinhallintasuunnitelma, joka sisältää muun muassa vesihuollon jatkuvan seurannan, liittymisen alueelliseen vesiyhdistysverkostoon ja syvän pohjaveden lisäkaivojen tarpeenmukaisen liittämisen. Yhteistyösopimus kunnan ulkopuolisen vedentoimittajan kanssa mahdollistaa tarvittaessa ylimääräisen juomaveden tuonnin.

Vesihuollon mukauttamisen ohella alueen kunnalliset vesilaitokset pyrkivät hallitsemaan veden kysyntää tarjoamalla asiakkailleen tietoa juomaveden toimitustilanteesta ja vettä säästävistä toimenpiteistä. Wolfsbergin kaupungilla on käytössä ennakkovaroitusjärjestelmä, ja se tarjoaa verkkosivuillaan päivittäin päivitettyä tietoa juomavesitilanteesta. Ennakkovaroituksen tilasta riippuen suositellaan erilaisia vedensäästötoimenpiteitä. Suuren vesistressin tilanteissa tulee voimaan sääntelytoimenpiteitä, kuten uima-altaiden täyttämistä, kastelupuutarhoja ja autojen pesua koskevat kiellot. Vesihuoltoa koskevan tietoisuuden lisääminen on myös kunnan sanomalehden ja muiden paikallisten tiedotusvälineiden säännöllinen painopiste.

Sopeutumistoimenpiteitä on otettu käyttöön myös metsänhoidossa, johon ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat jo vaikuttaneet kielteisesti. Metsänhoidon tavoitteena on vähentää alueen metsien ilmastohaavoittuvuutta edistämällä kuivuutta sietävien puulajien käyttöä ja luomalla ilmastokestävämpiä sekametsiä. Metsien tuotannollisten ja ei-tuotannollisten toimintojen ylläpitämiseksi ja ennallistamiseksi sopeutumistoimenpiteissä keskitytään puulajikoostumuksen mukauttamiseen korvaamalla erittäin haavoittuvat kuuset muilla alkuperäisillä puulajeilla, jotka soveltuvat paremmin paikallisten ilmasto-olosuhteiden muutoksiin. Alueellisen metsäviranomaisen konsulttipalvelut ja rahoitustukiohjelma on perustettu metsänomistajien sopeutumiskykyisen metsänhoidon kannustamiseksi ja edistämiseksi. Nykyisiin ja tuleviin ilmasto-olosuhteisiin hyvin sopeutuneiden terveiden ja vakaiden metsien palauttamisen tarkoituksena on ylläpitää ja parantaa niiden ekosysteemipalvelujen, erityisesti metsien ekosysteemien vedenpidätys- ja varastointikapasiteettiin liittyvien palvelujen, tarjontaa. Rinteiden ja rinteiden metsäpeitteellä on voimakkaita vaikutuksia pintavesien valumien vähenemiseen, mikä edistää merkittävästi pohjaveden uudistumista ja vähentää tulvien muodostumista. Metsänhoidossa toteutetut sopeuttamistoimenpiteet ovat näin ollen synergiassa vesihuoltoalan sopeutumistavoitteiden kanssa.

Alueellisen vesiyhdistysverkoston perustaminen voidaan luokitella vesihallintotoimenpiteeksi, joka perustuu kuntien väliseen yhteistyöhön. Keskeisiä yhteistyötoimijoita ovat kunnat ja niiden vesihuollosta vastaavat kunnat. Kärntenin lääninhallitus otti helpottavan roolin luomalla poliittisen kehyksen alueelliselle vesihallinnolle, tarjoamalla taloudellista tukea ja perustamalla hydrologisen seurantaverkoston. Ennen ”Lavantin laakson alueellisen vesiyhdistysverkoston” perustamista hallitus järjesti paikallisväestölle tiedotustapahtuman. Muita yleisön osallistumisprosesseja ei toteutettu, mutta kuntien jatkuva tiedotustoiminta auttoi lisäämään tietoisuutta vesikysymyksistä ja lisäämään toimenpiteiden yleistä hyväksyntää.

Kärntenin lääninhallituksen toiminta vesihuoltoa koskevien valtion laajuisten strategisten politiikkojen tarjoamisessa oli menestystekijä, koska se tarjosi asialistan ja suuntauksia määrittävät puitteet. Kärntenin osavaltion viranomaiset ovat vuodesta 1984 lähtien työstäneet valtionlaajuista vedenjakelustrategiaa, jossa esitetään tietoja veden saatavuudesta ja kysynnästä alueellisella tasolla. Näiden tietojen pohjalta laadittiin kunnille ehdotuksia kestävästä vesihuollosta. Yksi ensisijaisista tavoitteista oli yhdistää kuntien vesihuoltoverkot. Lisäksi koko maakuntaan on perustettu seurantaverkosto, jossa on 200 hydrografista asemaa, jotta voidaan havaita hydrologisten muuttujien, kuten pohjavesivarantojen tai valuma-alueiden, todelliset suuntaukset.

Alueellinen Lavantin laakson vesiyhdistysverkosto perustettiin alun perin yhden sellaisen henkilön aloitteesta, joka oli tietoinen paikallisesta vesihuoltotilanteesta. Henkilö oli tunnettu vesiasiantuntija, jolla oli hyvät yhteydet asiaankuuluviin päättäjiin valtiollisella ja poliittisella tasolla. Tämä vahva henkilökohtainen sitoutuminen oli ratkaiseva menestystekijä, joka vei hanketta eteenpäin ja mahdollisti sen, että alue pystyi vastaamaan näihin haasteisiin varhaisessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa verkoston perustaminen oli kiistanalaista, ja osa paikallisväestöstä vastusti sitä taloudellisista syistä. Viime vuosien vesipula on kuitenkin korostanut hankkeen merkitystä ja auttanut lisäämään sen hyväksyntää. Kuntien pitkän aikavälin tiedotustoimet vesikysymyksistä ja vedensäästötoimenpiteistä ovat edistäneet merkittävästi alueen menestystä.

Sopeutumistoimenpiteiden päätavoitteena on ollut luoda strategista vesivarantokapasiteettia huomattavan veden niukkuuden aikoina. Vaikka tähän sisältyi uusien vesivarojen kehittäminen, käytössä on toimenpiteitä, joilla vältetään kestämätön liikakäyttö, kuten vain uusien vesilähteiden tilapäinen kysyntälähtöinen käyttö sekä vesitaseen tilanteen jatkuva seuranta. Alueellisen vesiyhdistysverkoston ytimessä on paikallisten vesihuolto-ongelmien hallinta alueellisen jakelun avulla sen sijaan, että lisättäisiin vedenoton kokonaismäärää. Yhteisten vesivarojen jakamisen avulla on vältettävä koordinoimattomia ja yksittäisiä paikallisia reaktioita, kuten kunnan jokaisen pienen lähteen hyödyntämistä.

Kaikista vesiyhdistysverkoston toimista huolimatta erittäin kuumat ja kuivat kesät (esim. 2003) osoittivat selvästi, että käytettävissä on vain rajallinen määrä vettä, joka ei jatkuvasti kata kuntien tarpeita. Verkosto etsii nyt (yhdessä kuntien kanssa) uusia vaihtoehtoja alueen vesihuollon turvallisuuden parantamiseksi. Parhaillaan harkitaan muun muassa vesiyhdistysverkoston laajentamista alueiden välillä. Vedenjakeluverkon liittäminen useampiin alueisiin, joilla on erilaiset ilmastolliset ja geologiset ominaisuudet, voisi parantaa toimitusvarmuutta riskikausina.

Tässä tapaustutkimuksessa kuvatut sopeutumistoimenpiteet ovat tehokkaita vain kotitalouksille, jotka ovat kytkettyinä julkiseen vesihuoltojärjestelmään. Epäsuotuisilla paikkakunnilla kuntien alueilla asuvien kotitalouksien vaihteleva prosenttiosuus riippuu kuitenkin yksityisten kaivojen yksilöllisestä vesihuollosta. Syrjäisten alueiden hyvin hajanaisten asutusmallien ja julkiselle sektorille aiheutuvien korkeiden kustannusten vuoksi näiden kotitalouksien liittäminen julkiseen vesiverkkoon ei ole mahdollista. Tämän väestöryhmän haavoittuvuus vesipulalle on edelleen suuri, ja sen odotetaan lisääntyvän tulevaisuudessa.

Aluetasolla toteutetuilla sopeutumistoimenpiteillä on tähän mennessä onnistuttu turvaamaan vesihuolto noin 42 000 kuluttajalle, jotka ovat liittyneet julkiseen vesihuoltojärjestelmään. Wolfsbergin piirikunnan pääkaupungin paikallisesta vesihuollosta vastaavien kunnallisten elinten toteuttamilla toimenpiteillä on varmistettu vesihuolto yli 7 000 kotitaloudelle pitkällä aikavälillä. Juomaveden jatkuva saatavuus ilmastonmuutoksen olosuhteissa on välttämätön edellytys alueellisen väestömäärän, sosiaalisen hyvinvoinnin ja kestävän aluekehityspotentiaalin säilyttämiselle.

”Lavantin laakson alueellinen vesiyhdistysverkosto” perustettiin Itävallan vuoden 1959 vesilailla.

Tilanteissa, joissa vesistressi on suuri, kuntien sääntelytoimenpiteet, joilla kielletään tietyt kansalaisten vedenkulutuksen muodot (uima-altaiden täyttäminen, autojen pesu, puutarhojen kastelu), tulevat voimaan.

Lavantin laakson vesiyhdistysverkosto perustettiin vuonna 1994. Seuraavina vuosina saatiin päätökseen useita rakennustöitä (esim. vesitornit, vesisäiliöt, putkistot, lähteiden patoaminen). Lisätoimenpiteiden täytäntöönpanoa on vähitellen laajennettu, ja se on edelleen jatkuva prosessi.

Lavantin laakson alueellinen vesiyhdistysverkosto on vakiinnutettu pysyväksi vesienhoitoelimeksi liittovaltion vesilainsäädännön nojalla. Kaikki rakenteet ja infrastruktuuritoimenpiteet ovat pitkäaikaisia investointeja. Koska säännöllinen kunnossapito ja uudistaminen ovat osa asiasta vastaavien laitosten (alueellinen yhdistysverkosto ja Wolfsbergin kaupungin vesilaitokset) säännöllisiä tehtäviä, tämä voi merkitä vähintään 100 vuoden elinkaarta.

Ulrike Marinelli
Wolfsberger Stadtwerke
Schwabenhofstraße 4
9400 Wolfsberg
Tel.: +43 4352/51300-384
E-Mail: ulrike.marinelli@wolfsberg.at

stadtwerke@wolfsberg.at