Tulevan vesihuollon turvaaminen alueellisella ja paikallisella tasolla Lavantin laaksossa Kärntenissä

Lavant-joki sijaitsee Alppien pääharjanteen eteläreunalla ja sitä ympäröivät Saualpen vuoristot lännessä ja Koralmin vuoristot idässä, jotka molemmat ulottuvat jopa 2100 metrin korkeuteen. Näiden kahden vuoriston lähteet tuottavat suurimman osan juoma- ja käyttövedestä kunnille.

Lavant-joen laaksolle on ominaista vähäiset sademäärät. Vuotuinen sademäärä on keskimäärin alle 800 mm, joten laakso on yksi Kärntenin kuivimmista alueista. Lisäksi geologiset olosuhteet ovat epäsuotuisat pohjaveden varastoinnille, lähteiden päästöt ovat melko vähäisiä ja vain rajallinen määrä lähteitä voidaan käyttää vesihuoltoon. Näiden veden saatavuuteen liittyvien luonnollisten rajoitusten vuoksi vesipula on vaikuttanut alueeseen jo viime vuosikymmeninä, erityisesti kuumina ja kuivina kesinä (Euroopanympäristökeskus 2009; BMLFUW 2016). Vesihuollossa on esiintynyt usein merkittäviä kausiluonteisia pullonkauloja esimerkiksi vuosina 1993, 2002, 2003 ja 2012.

Ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat olleet alueella havaittavissa jo viime vuosikymmeninä. Viimeisten 100 vuoden aikana vuotuinen sademäärä on selvästi vähentynyt suurimmassa osassa Kärnteniä Alppien pääharjanteen eteläpuolella. Lavantin laakson alueella vuotuinen sademäärä on vähentynyt noin 15–25 prosenttia, ja voimakkain kausiluonteinen väheneminen tapahtuu talvella.

Olettaen, että Kärntenin sijainti Välimeren ja Atlantin ilmastovaikutusten lähentymisessä on aiheuttanut sen, että mallipohjaisiin alueellisiin ennusteisiin sademäärien tulevista suuntauksista Itävallan eteläosassa on aina liittynyt suurta epävarmuutta ja niissä on säännöllisesti ollut huomattavaa vaihtelua ilmastomallien välillä. Aiemmat alueelliset skenaariot vuotuisen sademäärän muutoksista ovat vaihdelleet lievästi positiivisesta lievästi negatiiviseen trendiin. Joissakin skenaarioissa kesäsateiden ennustetaan vähenevän merkittävästi, jopa -15 prosenttia, vuodesta 2050 eteenpäin. Itävallan viimeisimmät ilmastoskenaariot (ÖKS 15) osoittavat, että Kärntenin ja Lavantin laakson vuotuinen keskilämpötila nousee vuoteen 2050 mennessä merkittävästi +1,3 °C:sta (ilmastonmuutoksen hillitsemisskenaario RCP4.5:n mukaan) 1,5 °C:seen (normaaliskenaario RCP8.5:n mukaan) (verrattuna vuosiin 1971–2000). Vuosisadan loppuun mennessä keskilämpötila voi nousta jopa +4,2 °C vuodessa nykykehitysskenaariossa (RCP8.5). Skenaariot osoittavat myös lämpöpäivien vuotuisen määrän kasvavan (päivät, joiden lämpötila on >30 °C). Ne voivat kasvaa +3,2 päivällä vuoteen 2050 mennessä ja nousta jopa +5,8 päivään tai jopa +17,1 päivään vuosisadan loppuun mennessä. Keskimääräisten vuotuisten sademäärien ennustetaan kasvavan hieman keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä, mikä johtuu pääasiassa simuloitujen sademäärien kasvusta talvikaudella, mutta kaikista sademääriin liittyvistä mallituloksista puuttuu tilastollinen merkitsevyys. Toisin kuin lämpötilaennusteissa, sademäärien tulevaan kehitykseen liittyy edelleen huomattavasti suurempia epävarmuustekijöitä.

Pohjaveden korkeudessa ja lähteiden toimituksissa oli havaittu suurempaa vaihtelua, joka huipentui toistuviin vesipulajaksoihin, jo sopeutumistoimenpiteiden aloittamista edeltävinä vuosina. Vaikka alueellisen ilmastomallinnuksen tuloksia ei ole helppo tulkita siltä kannalta, miten ne vaikuttavat pohjavesivarantoihin ja pohjaveden uusiutumiseen, on odotettavissa, että lisääntyvä vaihtelu vaikuttaa tulevaisuudessa pohjaveden korkeuksiin, pohjavesikerroksiin ja lähteiden päästöihin. Tämä johtuu todennäköisesti sateiden suuremmasta vuosittaisesta vaihtelusta, kesäsateiden mahdollisesta vähenemisestä pitkittyneiden kuivuuskausien myötä, korkeammista haihtumisasteista ja pohjaveden vähentyneestä latautumisesta, joka johtuu vähäisemmästä lumisateesta ja lumipeitteen lyhyemmästä kestosta talvella.

Vesivarojen saatavuuden heikkeneminen kuivina ja kuumina kesäkausina osuu yksiin kotitalouksien, matkailun ja maatalouden vedenkysynnän kasvun kanssa, mikä on aiemmin vaikuttanut vesihuolto-ongelmiin. Koska Lavantin laakson alueen keskeisillä alueilla väestön ja asutusalueiden odotetaan kasvavan edelleen, tämä voi lisätä veden kokonaiskulutusta ja siten lisätä juomavesihuollon haavoittuvuutta. Veden saatavuuden heikkeneminen yhdistettynä korkeampiin vedenottoasteisiin kuivina ja kuumina kesäkausina todettiin uhkaksi julkisen vesihuollon jatkuvuudelle ja aiheutti vesihuoltoalalle voimakkaan tarpeen toteuttaa vastatoimia.

Metsät kattavat jopa 50 prosenttia alueen pinta-alasta, ja erityisesti vuorenrinteiden metsiköillä on tärkeitä vedenpidätys- ja suojelutehtäviä luonnonuhkien varalta. Koska kuusta on aiemmin tuotu laajasti alle 900 metrin korkeuksiin, se on levinnyt kauas luontaisen levinneisyysalueensa ulkopuolelle ja on ylivoimaisesti alueen hallitseva puulaji. Koska kuuset suosivat viileitä ja kosteita alueita, ne ovat monissa paikoissa jo saavuttaneet sietokykynsä rajat nykyisissä ilmasto-olosuhteissa. Ilmaston aiheuttamat moninkertaiset rasitukset näille metsille eivät ainoastaan johda tuottavuuden menetyksiin, vaan uhkaavat myös niiden elinvoimaisuutta, ekologista vakautta ja metsien tärkeiden ekosysteemipalvelujen, kuten vedenpidätyskyvyn, veden varastoinnin ja painovoimaan liittyviltä luonnonuhkilta suojaamisen, tarjoamista.

Sopeutumistoimien päätavoitteena oli turvata vesivarat ja julkinen vesihuolto pitkällä aikavälillä. Toteutetut strategiat koskevat sekä juomavesihuollon tarjonta- että kysyntäpuolta. Tarjontapuolella vesihuoltojärjestelmän uudelleenjärjestämisellä alueellisella tasolla, uuden vesihuoltoinfrastruktuurin rakentamisella ja uusien vesivarojen kehittämisellä pyritään turvaamaan määrällisen julkisen vesihuollon jatkuvuus myös silloin, kun luonnollisen veden saatavuus ja huippukulutus vähenevät. Lisäksi tavoitteena on taata vesihuolto, vaikka jokin paikallisista laitoksista jostakin syystä epäonnistuisi.

Kysyntäpuolella varhaisvaroitusjärjestelmällä sekä tiedotus- ja valistustoimenpiteillä pyritään kannustamaan kansalaisia ja kotitalouksia säästämään vettä. Nämä sopeutumistoimenpiteet on toteutettu pääasiassa havaittujen ilmastovaikutusten ja koetun vesipulan vuoksi, mutta ne ovat myös perustuneet epäsuotuisiin ilmastoennusteisiin ja heijastavat ennaltaehkäisevää lähestymistapaa tuleviin sademääriin liittyviin huomattaviin epävarmuustekijöihin.

Metsänhoitoalan toteuttamien lisätoimenpiteiden tavoitteena on vähentää alueellisten metsien alttiutta ilmastonmuutokselle, kuten vesistressille, lämpöintoleranssille, kaarnakuoriaisten esiintymiselle ja myrskytuhoalttiudelle, sekä ylläpitää tai parantaa metsäekosysteemien suojelutoimintoja (tulvien pidättäminen, rinteiden stabilointi) ja vedenvarastointikapasiteettia.

Lavant-joen laakson tärkeimmät sopeutumistoimet keskittyvät julkisen vesihuollon turvaamiseen. Niitä täydennetään lisätoimenpiteillä, joilla vähennetään veden kysyntää vaikuttamalla vedenkäyttäjien käyttäytymiseen. Sopeutumistoimia on toteutettu sekä kuntien välisellä eli alueellisella tasolla että yksittäisten kuntien paikallistasolla. Toimenpiteiden täytäntöönpano aloitettiin jo vuonna 1994. Sen jälkeen se on vähitellen laajentunut ja on jatkuva prosessi. Seuraavat sopeutumistoimet ovat tähän mennessä osoittautuneet onnistuneiksi Lavant-joen laakson alueen ilmastosta johtuvan vesipulan haasteisiin vastaamisessa:

• Alueellisen vesihuoltoverkoston Lavantin laakson perustaminen, joka on alueellisen vesihuollon organisatorinen järjestely, vuodesta 1994 alkaen. Yhdistämällä Wolfsbergin, St. Andrän, St. Paulin ja St. Georgenin kuntien vesihuoltoverkot voidaan kompensoida vesipulaa kussakin kunnassa, pysäyttää huippukulutus ja jakaa vesihuoltoriskit kuntien kesken ja vähentää niitä kokonaan, muun muassa tarjoamalla infrastruktuurivähennyksiä järjestelmän vikaantuessa. Nykyään vesiyhdistysverkosto omistaa liikennejärjestelmän, joka voi tuottaa 260 000 m3:n vuotuisen päästövirran. Vesi tulee 12 lähteestä yksityisomistuksessa olevalta maalta. Vedenotto varmistetaan vesiyhdistysverkostolla pitkäaikaisilla sopimuksilla. Tämä riskinhallintastrategia on osoittautunut onnistuneeksi noin 42 000:lle julkiseen vesihuoltojärjestelmään liitetylle kuluttajalle.
• Verkon vesihuoltoinfrastruktuurin perustaminen edellytti uusien vesivarojen kehittämistä alueella ja uusien siirtoputkien asentamista. Vesi otetaan vain luonnollisista lähteistä ilman pumppauslaitteistoa. Keskitetty kauko-ohjausjärjestelmä varmistaa, että vain ne vesimäärät otetaan, jotka todella tarvitaan ylläpitämään tarjontaa. Vain huippukysyntätilanteissa lisävettä ohjataan jakelujärjestelmään. Kehittyneistä lähteistä peräisin olevan veden, jota ei tarvita kysynnän kattamiseen, annetaan pysyä hydrologisessa järjestelmässä ja virrata luonnollisiin pintavirtoihin. Näillä toimenpiteillä on varmistettava, että vaikutukset luonnonympäristön vesitasapainoon ovat mahdollisimman vähäiset.
• Kattavia infrastruktuuri-, organisaatio- ja suunnittelutoimenpiteitä on toteutettu myös paikallistasolla. Wolfsbergin kaupungissa on kehitetty uusia vesilähteitä, kuten syviä pohjavesikaivoja, jotka on liitetty yleiseen vesihuoltojärjestelmään. Jotta voidaan rajoittaa vedenottoa syvistä pohjavesimuodostumista, kulloisetkin kaivot vaihdetaan vain poikkeuksellisissa kysynnän ja tarjonnan pullonkaulojen tilanteissa. Kunnallista huoltoinfrastruktuuria on parannettu, ja siihen kuuluu tällä hetkellä 400 kilometriä huoltojohtoja, 83 lähdettä, 29 korkeatasoista vesisäiliötä ja 7 UV-vedenpuhdistamoa. Vesipulatilanteisiin varaudutaan laatimalla kunnallinen kriisinhallintasuunnitelma, jossa säädetään muun muassa vesihuollon jatkuvasta seurannasta, alueelliseen vesiyhdistysverkostoon liittymisestä ja lisäsyvien pohjavesikaivojen tarpeenmukaisesta liittämisestä. Yhteistyösopimus kunnan ulkopuolisen vedentoimittajan kanssa antaa mahdollisuuden tuoda tarvittaessa lisää juomavettä.

Samanaikaisesti vesihuollon mukauttamisen kanssa alueen kunnalliset vesilaitokset pyrkivät hallitsemaan veden kysyntää tarjoamalla tietoa juomavesitilanteesta ja vedensäästötoimenpiteistä asiakkailleen. Wolfsbergin kaupungissa on käytössä ennakkovaroitusjärjestelmä, ja sen verkkosivustolla on päivittäin päivitettävää tietoa juomavesitilanteesta. Varhaisvaroitustilanteen tasosta riippuen suositellaan erilaisia vedensäästötoimenpiteitä. Korkean vesistressin tilanteissa tulee voimaan sääntelytoimenpiteitä, kuten kielto täyttää uima-altaita, kastella puutarhoja ja pestä autoja. Kunnallinen sanomalehti ja muut paikalliset tiedotusvälineet kiinnittävät säännöllisesti huomiota myös vesihuoltoon liittyviin kysymyksiin.

Sopeutumistoimia on otettu käyttöön myös metsänhoidossa, johon ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat jo vaikuttaneet kielteisesti. Metsänhoidolla pyritään vähentämään alueen metsien ilmastohaavoittuvuutta edistämällä kuivuutta sietävien puulajien käyttöä ja luomalla ilmastokestävämpiä sekametsiä. Metsien tuottavien ja tuottamattomien toimintojen ylläpitämiseksi ja palauttamiseksi sopeutumistoimenpiteissä keskitytään puulajikoostumuksen mukauttamiseen korvaamalla erittäin haavoittuvat kuuset muilla alkuperäisillä puulajeilla, jotka soveltuvat paremmin paikallisten ilmasto-olosuhteiden muutoksiin. Alueellisen metsäviranomaisen alaiset konsultointipalvelut ja rahoitustukiohjelma on perustettu kannustamaan ja edistämään metsänomistajien sopeutumiskykyistä metsänhoitoa. Terveiden ja vakaiden metsien, jotka ovat hyvin sopeutuneet nykyisiin ja tuleviin ilmasto-olosuhteisiin, ennalleen palauttamisen tavoiteltu sivuhyöty on niiden ekosysteemipalvelujen ylläpitäminen ja parantaminen, erityisesti niiden, jotka liittyvät metsäekosysteemien vedenpidätys- ja varastointikapasiteettiin. Rinteiden ja vuorenrinteiden metsäpeitteellä on voimakas vaikutus pintavesien valumisen vähenemiseen, mikä edistää merkittävästi pohjaveden uusiutumista ja vähentää tulvien muodostumista. Metsänhoidossa toteutetut sopeutumistoimet ovat siten synergiassa vesihuoltoalan sopeutumistavoitteiden kanssa.

”Alueellisen vesiyhdistysverkoston” perustaminen voidaan luokitella kuntien väliseen yhteistyöhön perustuvaksi vesihallintotoimenpiteeksi. Keskeisiä yhteistyötoimijoita ovat kunnat ja niiden vesihuollosta vastaavat kunnat. Kärntenin lääninhallitus otti helpottavan roolin laatimalla poliittisen kehyksen alueelliselle vesihallinnolle, tarjoamalla taloudellista tukea ja perustamalla hydrologisen seurantaverkon. Ennen ”Lavantin laakson alueellisen vesiyhdistysverkoston” perustamista hallitus järjesti tiedotustapahtuman paikalliselle väestölle. Yleisön osallistumista ei jatkettu, mutta kuntien jatkuva tiedotustoiminta lisäsi tietoisuutta vesikysymyksistä ja lisäsi toimenpiteiden yleistä hyväksyntää.

Kärntenin lääninhallituksen toimet strategisten valtion laajuisten vesihuoltopolitiikkojen laatimiseksi olivat menestystekijä, koska ne muodostivat asialistan ja suunnannäyttäjäkehyksen. Kärntenin valtion virastot ovat vuodesta 1984 lähtien työskennelleet valtionlaajuisen vesihuoltostrategian parissa ja esittäneet tietoja veden saatavuudesta ja kysynnästä alueellisesti. Näiden tietojen perusteella kunnille laadittiin ehdotuksia kestävästä vesihuollosta. Yksi ensisijaisista tavoitteista oli kuntien vesihuoltoverkkojen yhdistäminen. Lisäksi koko provinssiin on perustettu seurantaverkosto, jossa on 200 hydrografista asemaa, jotta voidaan havaita hydrologisten muuttujien, kuten pohjavesikantojen tai valumakuvioiden, todelliset suuntaukset.

”Lavantin laakson alueellisen vesiyhdistysverkoston” perustan kehitti alun perin yksi henkilö, joka oli tietoinen paikallisesta vesihuoltotilanteesta. Henkilö oli tunnettu vesiasiantuntija, jolla oli hyvät yhteydet asiaankuuluviin päättäjiin hallitus- ja poliittisella tasolla. Vahva henkilökohtainen sitoutuminen oli ratkaiseva menestystekijä, joka edisti hanketta ja antoi alueelle mahdollisuuden vastata näihin haasteisiin varhaisessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa verkoston perusta oli kiistanalainen ja osa paikallisväestöstä vastusti sitä taloudellisista syistä. Viime vuosien vesipula on kuitenkin korostanut hankkeen merkitystä ja auttanut lisäämään sen hyväksyntää. Kuntien pitkän aikavälin tiedotustoimet vesikysymyksistä ja vedensäästötoimet ovat edistäneet merkittävästi alueen menestystä.

Toteutettujen sopeutumistoimien päätavoitteena on ollut luoda strategisia vesivarantovalmiuksia huomattavan veden niukkuuden aikoina. Vaikka kyse on uusien vesivarojen kehittämisestä, käytössä on toimenpiteitä, joilla vältetään kestämätön liikakäyttö, kuten vain uusien vesilähteiden tilapäinen kysyntälähtöinen käyttö sekä vesitaseen tilanteen jatkuva seuranta. Alueellisen vesiyhdistysverkoston ytimessä on ajatus hallita paikallisia vesihuolto-ongelmia alueellisen jakelun avulla sen sijaan, että lisättäisiin vedenoton kokonaismäärää. Yhteisten vesivarojen jakamisen avulla on vältettävä koordinoimattomia ja yksittäisiä paikallisia reaktioita, kuten kunnan jokaisen pienen lähteen hyödyntämistä.

Kaikesta vesiyhdistysverkoston toiminnasta huolimatta erittäin kuumat ja kuivat kesät aiemmin (esim. 2003) osoittivat selvästi, että vettä on saatavilla vain vähän, mikä ei jatkuvasti kata kuntien tarpeita. Verkosto (yhdessä kuntien kanssa) etsii nyt uusia vaihtoehtoja alueen vesihuollon turvallisuuden parantamiseksi. Yksi parhaillaan harkittavista vaihtoehdoista on vesialan järjestöjen verkoston laajentaminen alueiden välillä. Useampien alueiden, joilla on erilaiset ilmastolliset ja geologiset ominaispiirteet, vesihuoltoverkoston yhdistäminen voisi parantaa toimitusvarmuutta riskikausina.

Tässä tapaustutkimuksessa kuvatut sopeutumistoimet ovat tehokkaita vain julkiseen vesihuoltojärjestelmään kytketyissä kotitalouksissa. Kunta-alueiden epäsuotuisilla alueilla asuvien kotitalouksien vaihtelevat prosenttiosuudet riippuvat kuitenkin yksityisten kaivojen yksittäisestä vesihuollosta. Koska asutus on hyvin hajautunutta syrjäisillä alueilla ja julkiselle sektorille aiheutuu suuria kustannuksia, näiden kotitalouksien yhdistäminen julkiseen vesiverkkoon ei ole mahdollista. Tämän väestöryhmän haavoittuvuus vesipulalle on edelleen suuri, ja sen odotetaan lisääntyvän tulevaisuudessa.

Alueellisella tasolla toteutetuilla sopeutumistoimilla on tähän mennessä onnistuttu turvaamaan vesihuolto noin 42 000 kuluttajalle, jotka ovat liittyneet julkiseen vesihuoltojärjestelmään. Wolfsbergin piirikunnan pääkaupungin paikallisesta vesihuollosta vastaavien kunnallisten elinten toteuttamilla toimenpiteillä on varmistettu yli 7 000 kotitalouden vesihuolto pitkällä aikavälillä. Juomaveden jatkuva saatavuus ilmastonmuutoksen oloissa on välttämätön edellytys alueellisen väestömäärän, sosiaalisen hyvinvoinnin ja kestävän aluekehityksen mahdollisuuksien säilyttämiselle.

”Lavantin laakson alueellinen vesiyhdistysverkosto” perustettiin Itävallan vuoden 1959 liittovaltion vesilain nojalla.

Kuntien sääntelytoimet, joilla kielletään kansalaisten tietynlainen vedenkulutus (uima-altaiden täyttäminen, autojen pesu, puutarhojen kastelu), tulevat voimaan tilanteissa, joissa vesistressi on suuri.

”Lavantin laakson vesiyhdistysverkosto” perustettiin vuonna 1994. Seuraavina vuosina saatiin päätökseen useita rakennustöitä (esim. vesitornit, vesisäiliöt, putkistot, lähteiden patoaminen). Lisätoimenpiteiden täytäntöönpano on vähitellen laajentunut, ja se on edelleen käynnissä.

”Lavantin laakson alueellinen vesiyhdistysverkosto” on vakinaistettu pysyväksi vesienhoitoelimeksi liittovaltion vesilainsäädännön nojalla. Kaikki rakenteet ja infrastruktuuritoimenpiteet ovat pitkäaikaisia investointeja. Koska säännöllinen kunnossapito ja uusiminen ovat osa vastuullisten laitosten (alueellinen yhdistysverkosto ja Wolfsbergin kaupungin vesilaitokset) tavanomaisia tehtäviä, tämä voi merkitä vähintään 100 vuoden elinkaarta.

Silvia Smuck
Manager Water Association Network Lavant Valley
Wasserwerk Lavanttal
Unterrain 63, 9433 St. Andrä, Austria
Tel.: 0043(0)4358 4529
Fax: 0043(0)4358 21581
E-Mail: verbundschiene@aon.at

Ulrike Marinelli
Wolfsberger Stadtwerke
Schwabenhofstraße 4
9400 Wolfsberg
Tel.: +43 4352/51300-384
E-Mail: ulrike.marinelli@wolfsberg.at