Ilmastonmuutokseen sopeutumisen sisällyttäminen rannikkoalueiden hoitosuunnitelmiin

Sidosryhmien osallistuminen on yksi rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon keskeisistä periaatteista ja vaatimuksista. Vuonna 2002 annetussa rannikkoalueiden yhdennettyä käyttöä ja hoitoa koskevassa EU:n suosituksessa korostetaan, että on tärkeää ottaa kaikki osapuolet ja kaikki asianomaiset tasot (mukaan lukien kansalliset, alueelliset ja paikalliset viranomaiset, talouden toimijat, yhteiskunnalliset toimijat, kansalaisjärjestöt, paikallisyhteisöjä edustavat järjestöt, tutkimuslaitokset jne.) mukaan rannikkoalueiden yhdennettyä käyttöä ja hoitoa koskevaan prosessiin ja siihen liittyvien strategioiden ja suunnitelmien laatimiseen. Sidosryhmien osallistumista pidetään monialaisena toimena, joka liittyy rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon prosessin kaikkiin vaiheisiin. Siksi sen perustaminen varhaisessa vaiheessa on elintärkeää. Eräät rannikkoalueiden yhdennettyä käyttöä ja hoitoa koskevan prosessin näkökohdat ovat erityisen merkityksellisiä sidosryhmien osallistumisen kannalta, kuten tietojen jakaminen, yhteinen sopimus strategisista tavoitteista ja tulevasta visiosta, yhteisymmärryksen rakentaminen rannikkoalueiden yhdennettyä käyttöä ja hoitoa koskevista strategioista ja suunnitelmista ja niiden yleinen hyväksyntä, avoin viestintä sekä rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon täytäntöönpanon seuranta ja mukauttaminen. Rannikkopolitiikkaa, -strategiaa ja -suunnitelmaa voidaan toteuttaa menestyksekkäästi vain, jos varmistetaan sidosryhmien täysimääräinen osallistuminen ja tuki.

ICZM:ään voi osallistua monin eri tavoin, muun muassa seuraavasti:

• ICZM-prosessista, tavoitteista ja edistymistuloksista tiedottaminen yleisölle;

• lisätään yleistä tietoisuutta ja kehitetään rannikkoalueita ja rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon periaatteita koskevia koulutusmahdollisuuksia;
• sidosryhmien ottaminen mukaan rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon strategian ja/tai suunnitelman muodostavien päätösten valmisteluun
• Strategisten liittoutumien tai kumppanuuksien luominen eri aiheiden (esim. paikallisviranomaisten, asiantuntijoiden ja paikallisyhteisöjen) kesken rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon edistämiseksi ja toteuttamiseksi.

Rajatylittävä yhteistyö on erittäin suositeltavaa, jotta voidaan varmistaa rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon strategioiden ja suunnitelmien johdonmukaisuus ja koordinointi rajanaapureina olevien maiden kanssa ja myös jakaa ja yhdistää resursseja ja osaamista rajat ylittävien kysymysten ratkaisemisessa, esimerkiksi rajallisten luonnonvarojen kestävä hoito (esim. merenalaiset hiekkaesiintymät, jotka ovat strategisia resursseja rantojen ravintoon joillakin merialueilla), kalakantojen säilyttäminen vesistöalueen tai sen osan tasolla, suojeltujen rannikko- ja merialueiden verkottuminen, yhteisen taloudellisen vision ja strategioiden kehittäminen kestävään kehitykseen tehtävien investointien edistämiseksi jne. Yleisön osallistuminen voi merkitä enemmän aikaa päätöksentekoon, mutta se voi edistää kustannustehokkaampaa prosessia ja tarjota hyväksyttyjä valintoja.

Tärkeimmät rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon menestystekijät ilmastonmuutokseen sopeutumisessa rannikkoalueilla voidaan yksilöidä eräissä sen keskeisissä periaatteissa ja lähestymistavoissa, joita ovat 

• (Hallintojen välinen koordinointi ja toimivaltuuksien sisällyttäminen muuhunkin kuin alakohtaiseen hajanaisuuteen;
• rajat ylittävä yhteistyö yhteisissä rajat ylittävissä kysymyksissä;
• sidosryhmien osallistuminen ja yleisön osallistuminen erityisesti rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon strategian ja suunnitelman yleisen hyväksynnän varmistamiseksi;

• pitkän aikavälin näkökulma ja mukautuva hallintotapa;
• Tarjotaan yleiset puitteet, jotka voidaan kohdentaa paikallisiin erityispiirteisiin ja eri asteikkoihin (kansallisesta paikalliseen). 

ICZM:ää voidaan edistää aloitteilla, joilla helpotetaan hyvien käytäntöjen jakamista sidosryhmien, politiikan ja päätöksentekijöiden kesken. ICZM-foorumi, jota hallinnoi UNEP/MAP PAP RAC (erityisesti Välimeren alueen osalta), ja merten aluesuunnittelufoorumi (Euroopan tasolla) ovat tärkeitä tämänsuuntaisia välineitä. Raportin ”Theway to a regional framework for ICZM in the Mediterranean 2017-2021” mukaan ICZM-prosessiinvoivat vaikuttaa kielteisesti seuraavat tekijät, jotka haittaavat sen tosiasiallista täytäntöönpanoa:

• Hallinnolliset näkökohdat, kuten poliittisen sitoutumisen puute, yhteisen vision ja yhteisten painopisteiden puute, tunnustetun johtajuuden puute ja koordinoinnin puute.
• oikeudelliset ja institutionaaliset näkökohdat; tarve mukauttaa kansallista lainsäädäntöä rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon virtaviivaistamiseksi, kansallisten strategioiden puute sekä kansallisten ja alueellisten lakien välisen johdonmukaisuuden puute;

• tiedot ja tietämys; yhteisten tietokantojen, GIS-välineiden ja -alustojen puute, olemassa olevan tiedon ja tietämyksen rajallinen saatavuus;
• valmiudet ja taidot; tarve kouluttaa rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon sidosryhmiä, asiantuntemuksen puute.

Konkreettisten sosioekonomisten hyötyjen parempi ymmärtäminen ja osoittaminen (yleensä paremmin tunnettujen ja helpommin havaittavien ympäristöhyötyjen lisäksi) erityisesti paikallisille rannikkoyhteisöille vahvistaisi rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon prosessien todellista täytäntöönpanoa ja rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon strategioiden ja suunnitelmien laajaa hyväksyntää.

Rannikkoalueiden yhdennettyä käyttöä ja hoitoa koskevien strategioiden ja suunnitelmien laatimisesta ja täytäntöönpanosta aiheutuvat kustannukset ovat hyvin aluekohtaisia, riippuen muun muassa niiden soveltamisalasta, omaksutusta lähestymistavasta, tarkastellusta alueellisesta laajuudesta ja ICZM-prosessin yhteydessä toteutetuista vaiheista. UNEP/MAP PAP RAC on vuodesta 1985 lähtien koordinoinut rannikkoalueiden hoito- ja hoito-ohjelmaa (CAMP),jonka tavoitteena on toteuttaa käytännön rannikkoalueiden hoitohankkeita valituilla Välimeren rannikkoalueilla soveltamalla rannikkoalueiden yhdennettyä käyttöä ja hoitoa keskeisenä kehyksenä ja helpottamalla siten rannikkoalueiden yhdennettyä käyttöä ja hoitoa koskevan pöytäkirjan täytäntöönpanoa Välimeren maissa. Hankkeiden keskimääräinen budjetti on 300 000 euroa, ja ne rahoitetaan Välimeren erityisrahastosta sekä kansallisista, alueellisista ja paikallisista rahastoista. 

Tärkein odotettu hyöty on rannikkoalueiden ja niihin liittyvien maa- ja meriluonnonvarojen kestävä hoito. Tämä edellyttää erilaisten tavoitteiden ja tarpeiden tasapainoa, kuten: taloudellinen kehitys, mukaan lukien paikallisyhteisöille koituvat hyödyt, sosiaaliset hyödyt, joilla varmistetaan, että rannikko on houkutteleva ja turvallinen paikka, jossa ihmiset asuvat ja työskentelevät, rannikkoympäristön laadun suojelu sekä rannikkoalueiden elinympäristöjen ja biologisen monimuotoisuuden säilyttäminen. ICZM:n odotetaan menevän toimivallan hajanaisuutta pidemmälle ja edistävän aktiivisesti eri alojen ja eri hallintojen yhdentymistä. Myös Ourcoast-hankkeenjulkaisun ”Socio-economic benefits from ICZM practices around Europe”perusteella voidaan yksilöidä seuraavat ICZM:n hallinnolliset ja sosioekonomiset hyödyt:

• Parannetaan tiedonvaihtoa ja vähennetään mahdollisesti tiedonkeruu- ja hankintakustannuksia.
• Kustannusten väheneminen, joka johtuu eri viranomaisten välisen koordinoinnin puutteesta.
• Parannetaan päätöksentekoa ja yhdenmukaistetaan rannikkoalueiden aluesuunnittelua, mikä voi myös nopeuttaa byrokraattisia menettelyjä ja parantaa investointi-ilmapiiriä.

• Rannikolla tapahtuvien inhimillisten toimien (luonnonsuojelu mukaan luettuna) konfliktien ja niihin liittyvien siirtymäkustannusten väheneminen ja mahdollinen synergian hyödyntäminen saman rannikkoalueen käytössä;
• Parannetaan ympäristön laadun säilyttämistä, luonnonsuojelua ja rannikoiden ja merten luonnonvarojen säilyttämistä, jotka ovat perusta joillekin rannikon taloudellisille toiminnoille (esim. kalastus ja vesiviljely tai uiminen ja naturalistinen matkailu).
• rannikkoyhteisöjen sosioekonominen kestävyys;
• Parempi valmistautuminen ilmastonmuutokseen ja siten sopeutumiskustannusten alentaminen.

Euroopan parlamentin ja neuvoston suosituksessa 2002/413/EY määritellään rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon yleiset periaatteet. Se edistää rannikkoalueiden yhdennettyä käyttöä ja hoitoa koskevien kansallisten strategioiden kehittämistä ja rajat ylittävää yhteistyötä rannikkoalueiden suunnittelussa ja hoidossa. Komissio käynnisti maaliskuussa 2013 aloitteen merten aluesuunnittelun ja rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon puitteista annettavasta direktiivistä (COM(2013)133), jonka tavoitteena on edistää meri- ja rannikkoalueiden talouden kestävää kasvua sekä meri- ja rannikkoalueiden luonnonvarojen kestävää käyttöä. Lopulta hyväksytyssä direktiivissä merten aluesuunnittelun puitteista Euroopassa keskitytään merten aluesuunnitteluun sen sijaan, että siinä käsiteltäisiin nimenomaisesti rannikkoalueiden yhdennettyä käyttöä ja hoitoa. Direktiivissä korostetaan kuitenkin, että on tärkeää ottaa huomioon maa- ja merialueiden välinen vuorovaikutus. Direktiivin 7 artiklassa säädetään erityisesti seuraavaa: ”Jotta voidaan ottaa huomioon maa- ja merialueiden välinen vuorovaikutus 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti, jäsenvaltiot voivat käyttää muita virallisia tai epävirallisia prosesseja, kuten rannikkoalueiden yhdennettyä käyttöä ja hoitoa, jos tämä ei ole osa merten aluesuunnitteluprosessia sinänsä. Jäsenvaltioiden on otettava tulokset huomioon merten aluesuunnitelmissaan.”

Kuusi maata (myös Euroopan unioni) ratifioi 24. maaliskuuta 2011 Barcelonan yleissopimukseen liitetyn rannikkoalueiden yhdennettyä käyttöä ja hoitoa koskevan pöytäkirjan. Tämä merkitsi sitä, että pöytäkirjasta tuli osa EU:n lainsäädäntöä ja siitä tuli Välimeren maita oikeudellisesti sitova. Rannikkoalueidenyhdennettyä käyttöä ja hoitoa koskeva yhteinen alueellinen kehys(2019) on strateginen väline, jonka tarkoituksena on helpottaa rannikkoalueiden yhdennettyä käyttöä ja hoitoa koskevan pöytäkirjan täytäntöönpanoa yhteisten periaatteiden mukaisesti. Yhteisessä strategiakehyksessä otetaan käyttöön merten aluesuunnittelu (MSP) pääasiallisena välineenä ja prosessina rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon täytäntöönpanossa rannikkoalueiden merellisessä osassa ja erityisesti sen kestävässä suunnittelussa ja hoidossa.

Tyypillisesti ICZM-strategianja -suunnitelman laatiminen voikestää 2-4 vuotta. 

ICZM-suunnitelmat perustuvat pitkän aikavälin visioon, erityisesti kun otetaan nimenomaisesti huomioon ilmastonmuutos. Suunnitelmissa ehdotetaan tyypillisesti toimenpiteitä 10–15 vuodeksi, mukaan lukien lyhyen aikavälin (1–2 vuotta), keskipitkän aikavälin (2–5 vuotta) ja pitkän aikavälin toimenpiteet. Suunniteltujen ratkaisujen on oltava mukautettavissa epävarmuustekijöihin, ja suunnitelmaa on tarkistettavasäännöllisesti rannikkoalueidendynamiikkaa ja ilmastonmuutosskenaarioita koskevan uusimman tietämyksen mukaisesti.