Rannikon kosteikkojen ennallistaminen

Rannikon kosteikot (vuorovesisuot tai suolasuot) ovat rannikkoalueilla sijaitsevia suolaisen veden ja murtovesien kosteikkoja. Rannikon kosteikkoihin kuuluvat myös merivesialueet, joiden syvyys laskuveden aikaan on enintään kuusi metriä (Ramsarin yleissopimus). Niihin kuuluu matalien vesien ekosysteemejä, jotka ovat pysyvästi tai määräajoin uhanalaisten ja vuorovesialueiden elinympäristöjä. 

Rannikon kosteikkojen ennallistamista pidetään yhä useammin sopeutumistoimenpiteenä. Kosteikkojen ennallistamisella tarkoitetaan aiemmin käytössä olleiden tai vahingoittuneiden kosteikkojen kunnostamista tai aiemmin uudelleen käyttöönotettujen kosteikkojen uudelleenrakentamista. Joissakin paikoissa (ks. esimerkiksi Schedltin suiston tapaustutkimus) rannikon kosteikkoja käytetään myrskyjen nousuvesien ja lieventävien tulvien imemiseen. Rannikon kosteikot tarjoavat luonnollisen suojan rannikoiden tulvia ja myrskyjä vastaan. Ne hajottavat aaltoenergiaa ja vähentävät eroosiota auttamalla vakauttamaan rantasedimenttejä. Niiden toinen merkittävä etu on tärkeiden elinympäristöjen säilyttäminen ja biologisen monimuotoisuuden lisääminen. 

Kosteikkojen ennallistamisella pyritään palauttamaan kosteikkojen luonnolliset toiminnot, jotka ovat heikentyneet luonnollisten prosessien ja ihmisen toiminnan vuoksi ja joita uhkaa myös merenpinnan nousu. 

Rannikon kosteikkojen ennallistamiskeinoja ovat muun muassa seuraavat: 

• Geomorfologisten rakenteiden (suolasuot, mutakerrokset) ennallistaminen lisäämällä sedimenttiä maan nostamiseksi keskimääräisen vedenpinnan yläpuolelle ja kosteikkokasvien asuttamiseksi tai kosteikkoalueita heikentävien eroosioprosessien torjumiseksi.  
• Veden kulkureittien muuttaminen, sedimenttien ruoppaaminen ja luonnollisten kanavien ylläpitäminen, jotta vesi virtaa suotuisalla polulla. 

• Rannikkoalueiden kosteikkojen, jotka oli aiemmin kuivattu maan saamiseksi ihmisen toimintaa varten, puristaminen. Tähän vaihtoehtoon sisältyy myös ”hallittu täsmäytys” ja ”depolderointi”: Näillä toimenpiteillä pyritään palauttamaan kovan tulvan suojalinja uudelle linjalle, edelleen sisämaahan ja/tai nousevalle maalle vuorovesiluontotyyppien luomiseksi vanhan ja uuden suojauksen välille. Kosteikko toimii puskurivyöhykkeenä, jolla myrskyjen nousut vaimenevat. Depolderisaatiolla tarkoitetaan regeneroidun tai ojitetun maan (hollanniksi polderi) palauttamista mereen. Hallittu uudelleensuuntaaminen voi tarkoittaa rannikkopuolustuksen, kuten padon, tahallista rikkomista tai täydellistä poistamista tai puolustukseen liittyvien toimintojen siirtämistä sisämaahan. Esimerkiksi Scheldtin suistoalueen (Belgia ja Alankomaat) Hedwige-Prosper-polder projec t-hankkeessa poistetaan ulompia patoja, jotta talteenotettu maa muutetaan kosteikoiksi, kun taas sisämaan patoja vahvistetaan. 
• Keskisuuren mittakaavan toimenpiteillä pyrittiin vähentämään kosteikkoihin kohdistuvia ihmisen aiheuttamia paineita ja parantamaan elinympäristön ja maiseman laatua. Niitä voivat olla puiden raivaus, maankäytön muutokset ja maatalouskäytännöt, jotka parantavat elinympäristön ja maiseman laatua. 

Pitkän aikavälin menestyksen kannalta on tärkeää ottaa paikallisyhteisöt, ympäristöryhmät, virastot, yritykset ja asiasta kiinnostuneet henkilöt mukaan suunnitteluprosessiin sekä hankkeen edistymisen ja onnistumisen seurantaan ja raportointiin. Sidosryhmien osallistuminen voi auttaa lieventämään maankäyttöön liittyviä konflikteja, sillä rantaviivan estymiseen luonnolliselle kosteikolle voi liittyä kiinteistöjen menetyksiä, maankäytön muutoksia tai rannikolle pääsyn estämistä. Rannikon kosteikkojen ennallistaminen voi olla osa Natura 2000 -alueiden hoitosuunnitelmia (jotka on erityisesti osoitettu luontotyyppi-ja lintudirektiiveissä lueteltujen lajien tai luontotyyppien osajoukon ydinalueiden suojeluun).   Jotta alue voitaisiin luokitella Natura 2000 -ohjelman mukaisesti suojelluksi alueeksi, suunnittelu edellyttää sidosryhmien osallistumista. Hallittu uudelleensuuntaaminen tai puiden raivaus tai viljelyn mukauttaminen edellyttää todennäköisesti tulva-alueella tai sen lähellä asuvien asukkaiden ja maanomistajien kuulemista. Jos regeneroitu maa palautetaan kosteikkoihin hoidon mukauttamisen kautta, tämä vaikuttaa alueen asukkaisiin ja taloudelliseen toimintaan ja voi johtaa vastustukseen. Esimerkiksi Belgian ja Alankomaiden rajalla toteutetussa Hedwige-Prosper polder -hankkeessa maanviljelijät ja paikalliset asukkaat osoittivat mieltään.  

Toimet, joihin kuuluu rannikkoalueiden kosteikkojen ennallistaminen ja yleisesti hallittu uudelleensuuntaaminen, voivat auttaa saavuttamaan useita tavoitteita ja edistää tällaisten aloitteiden onnistumista. Ne luovat uudelleen tärkeitä vuorovesialueita. Niihin voi kuulua henkilöitä, joilla on kaupallisesti tärkeiden lajien kannalta arvokas rooli (sairaanhoito, kutu- tai ruokinta-alue). Luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen lisäksi ennallistettuja kosteikkoja tai uusia kosteikkoja voidaan käyttää virkistys- ja ekomatkailuun. Nämä ekosysteemit toimivat ravinteiden ja epäpuhtauksien ansoina, jotka vähentävät rehevöitymistä ja rannikkovesien pilaantumista. Vuorovesi- ja vedenalainen kasvillisuus (meriheinät) toimivat myös hiiltä sitovina elinympäristöinä, mistä on merkittävää hyötyä ilmastonmuutoksen hillitsemisessä. 

Hallitun sopeuttamisen toteuttamisen suurimpana vaikeutena on maankäytön muuttaminen, ja se edellyttää tiivistä koordinointia hallinnon eri tasoilla. Se voi johtaa rakennusten ja toimintojen siirtämiseen, mahdollisesti korkeilla kustannuksilla (mukaan lukien pakkolunastus).  Tämä voi tarkoittaa myös virkistys- ja maatalousmaan menettämistä. On mahdollista luoda pehmeää mutamaista maaperää, josta voi tulla hukkumisvaara, jos se on liian lähellä ihmisen vierailemia alueita. Nämä hankkeet edellyttävät reaaliaikaista seurantaa veden uudelleenjakautumisen, sedimentin ja ekosysteemin dynamiikan kriittisten vaiheiden hallitsemiseksi. Asianmukaisen seurannan ja riittämättömän toimintasuunnittelun puute sekä näiden ekosysteemien jatkuvasti muuttuva luonne vaikeuttavat ennustettavien pitkän aikavälin tulosten saavuttamista. Kustannukset voivat myös olla rajoittava tekijä, koska suuremmat hankkeet saattavat edellyttää merkittäviä investointeja. 

Tulvien kohteena olevan maan ostaminen on yleensä suurin kustannus hallitun uudelleensuuntaamisen tapauksessa. Myös infrastruktuurien tai toimintojen siirtäminen voi olla tarpeen, ja se voi olla hyvin kallista paikallisesta tilanteesta riippuen. Integroidun hankkeen kokonaiskustannuksiin voi sisältyä logistiikka, veden uudelleenreitityksen suunnittelu ja toteutus, rannikon pohjan nostaminen tai laskeminen, uuden alustan sijoittaminen sekä uusien elinympäristöjen istuttaminen ja luominen. Olemassa olevien kosteikkojen ennallistamisen välilliset kustannukset ovat yleensä alhaisemmat, koska maan ostaminen ei ole tarpeen. Kustannukset voivat kuitenkin nousta, jos tarvittavia sedimenttejä ei ole helposti saatavilla.  Nämä ekosysteemit muuttuvat jatkuvasti, ja niitä on hallittava eroosion sattuessa ja ennallistettujen alueiden ylläpitämiseksi. Siksi näiden hankkeiden seuranta ja kosteikkojen toimivuuden ylläpitäminen edellyttävät merkittäviä ja pitkän aikavälin talousarviosuunnitelmia. Sitä vastoin epäasianmukaiset kunnossapitomenetelmät voivat aiheuttaa enemmän vahinkoa kuin hyötyä. Uusien kenttätutkimusten odotetaan antavan uutta tietoa kosteikkojen eri kunnossapitotoimien tehokkuudesta. 

Kustannuksista huolimatta kosteikkojen ennallistamisella ja hallitulla mukauttamisella on monia etuja verrattuna muihin tekniikoihin ilmastonmuutokseen sopeutumisen ja rannikkoekosysteemien säilyttämisen kannalta. Rannikon kosteikot voivat yleensä lisätä energian hajoamista vuorovesialueella vähentämällä saapuvaa aalto- ja vuorovesienergiaa. Tämä tukee suojaa myrskyjen ja eroosion varalta. Terveet kosteikot voivat myös auttaa selviytymään tietystä merenpinnan noususta. Kertymäksi kutsuttu prosessi, jossa kasvit vangitsevat sedimentin, lisää kosteikon pinnan korkeutta. Kosteikot vähentävät kovan rannikkopuolustuksen tarvetta. Yhdistelmänäkin nämä lähestymistavat voivat vähentää tarvetta nostaa ja laajentaa patoja, mikä vaikuttaa myönteisesti maiseman esteettiseen arvoon. 

Kosteikkojen sedimentit varastoivat tai hidastavat veden valumista ja suodattavat epäpuhtauksia samalla tavalla kuin rantapuskurit. Ne suojelevat ja luovat tärkeitä elinympäristöjä, suojelevat ja suojelevat biologista monimuotoisuutta. Kalakannat hyötyvät kosteikoista, jotka tarjoavat kutu- tai ruokintaympäristöjä, kun taas kosteikkoalustojen mikroravintoaineet ja mikrofaunat ovat täydellisiä lintujen ruokinta-alueita. Se tarjoaa myös esteettistä ja kulttuurista arvoa. 

Lisäksi kosteikot edistävät ilmastonmuutoksen hillitsemistä sitomalla ja sitomalla hiilidioksidia kosteikkojen sedimentteihin ja kasvillisuuteen. Näin kosteikkojen ennallistamistoimet auttavat pienentämään ihmisen aiheuttamaa hiilijalanjälkeä. 

Vaikka kosteikkojen ennallistamisen kustannukset voivat olla hyvin korkeat, ilmastonmuutoksesta johtuvien vakavien vesitapahtumien aiheuttamat vesivahingot olisivat huomattavasti suuremmat. Ennallistamisen arvo voi säästää paljon rahaa, kun on kyse vesihuollosta, ilmanlaadusta, ilmaston ja veden virtauksen sääntelystä, eroosion ehkäisemisestä, ravinteiden kierrosta, veden puhdistuksesta, äärimmäisten tapahtumien, kuten tulvien tai myrskyjen, hillitsemisestä, elinympäristöstä ja kulttuuripalveluista. 

Rannikon kosteikkoluontotyyppejä, kuten erityyppisiä suolasuota, pidetään EU:n tärkeinä luontotyyppeinä EU:n luontotyyppidirektiivin liitteen 1 mukaisesti, ja osa niistä on ensisijaisia luontotyyppejä. EU:n lintudirektiivissä tunnustetaan kosteikkojen suojelun tarve vesilintujen elintärkeänä elinympäristönä. Rannikon kosteikkojen ennallistamishankkeissa olisi noudatettava molempien direktiivien tavoitteita ja vaatimuksia. Rannikon kosteikkojen esto voi myös olla osa EU:n Natura 2000 -verkostossa suojeltujen alueiden hoitosuunnitelmaa, tai sillä voidaan perustaa uusi Natura 2000 -alue .  Jos hankkeella on merkittävä vaikutus Natura 2000 -verkostoon kuuluvaan alueeseen, sen vaikutukset alueeseen olisi arvioitava asianmukaisesti sen määrittämiseksi, vaikuttaako se haitallisesti alueen koskemattomuuteen. Ennallistamistoimia voidaan vaatia myös Natura 2000 -ohjelmassa korvauksena muista toimista. Rannikon kosteikkojen ennallistamista voidaan tukea luontotyyppidirektiivin mukaisilla luontotyyppien korvaamista koskevilla vaatimuksilla. F tai esimerkiksi Scheldtin suistossa (Belgia) satamien laajentamisen vuoksi tuhoutuneet elinympäristöt korvattiin ennallistamalla kosteikkoja, jotka tarjoavat myrskyjen ylijännitesuojan.

Täytäntöönpanoaika vaihtelee suuresti alueen laajuuden, erityisten olosuhteiden ja ennallistamisen laajuuden mukaan. Toteutusaikaan voi sisältyä sekä töitä että niihin liittyviä viestintä- ja oikeustoimia, esimerkiksi maan pakkolunastus. Tämä voi usein kestää vähintään viisi vuotta. Ylläpito- ja seurantatoimia olisi jatkettava pitkällä aikavälillä. 

Rannikon kosteikkojen ennallistamistoimien elinkaari riippuu paikallisista olosuhteista, erityisesti eroosio-ja sedimentaatioprosesseista, sekä toteutetusta strategiasta. Kosteikkojen olosuhteiden säilyttäminen saattaa edellyttää säännöllistä ylläpitoa, koska ne voivat olla luonnostaan epävakaita ja jatkuvasti muuttuvia ekosysteemejä.