Rannikon kosteikkojen ennallistaminen ja hoito

Pitkän aikavälin menestyksenkannaltaon tärkeää ottaapaikallisyhteisöt, ympäristöryhmät, virastot,yrityksetja asiasta kiinnostuneet henkilöt mukaansuunnitteluprosessiin sekä hankkeen edistymisenja onnistumisen seurantaan ja raportointiin. Sidosryhmien osallistuminen voi auttaa lieventämäänmaankäyttöön liittyviä konflikteja,sillärantaviivan estymiseenluonnolliselle kosteikolle voi liittyä kiinteistöjen menetyksiä, maankäytön muutoksia tai rannikolle pääsyn estämistä. Rannikon kosteikkojen ennallistaminen voi olla osa Natura 2000 -alueiden hoitosuunnitelmia (jotka on erityisestiosoitettuluontotyyppi-ja lintudirektiiveissä lueteltujen lajien tai luontotyyppien osajoukon ydinalueiden suojeluun).   Jottaalue voitaisiin luokitella Natura 2000 -ohjelman mukaisesti suojelluksi alueeksi, suunnittelu edellyttää sidosryhmien osallistumista. Hallittu uudelleensuuntaaminen tai puiden raivaus tai viljelyn mukauttaminenedellyttää todennäköisesti tulva-alueellatai sen lähellä asuvien asukkaiden ja maanomistajienkuulemista. Jos regeneroitu maa palautetaan kosteikkoihin hoidon mukauttamisen kautta, tämä vaikuttaa alueen asukkaisiin ja taloudelliseen toimintaan ja voi johtaa vastustukseen. Esimerkiksi Belgianja Alankomaiden rajalla toteutetussa Hedwige-Prosperpolder -hankkeessamaanviljelijät japaikalliset asukkaatosoittivat mieltään.  

Toimet, joihin kuuluu rannikkoalueiden kosteikkojen ennallistaminen ja yleisesti hallittu uudelleensuuntaaminen, voivat auttaa saavuttamaan useita tavoitteita ja edistää tällaisten aloitteiden onnistumista. Ne luovat uudelleen tärkeitä vuorovesialueita. Niihin voi kuulua henkilöitä, joilla on kaupallisesti tärkeiden lajien kannalta arvokas rooli (sairaanhoito, kutu- tai ruokinta-alue). Luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen lisäksi ennallistettuja kosteikkoja tai uusia kosteikkoja voidaan käyttää virkistys- ja ekomatkailuun. Nämä ekosysteemit toimivat ravinteiden ja epäpuhtauksien ansoina, jotka vähentävät rehevöitymistä ja rannikkovesien pilaantumista. Vuorovesi- ja vedenalainen kasvillisuus (meriheinät) toimivat myös hiiltä sitovina elinympäristöinä, mistä on merkittävää hyötyä ilmastonmuutoksen hillitsemisessä. 

Hallitun sopeuttamisen toteuttamisen suurimpana vaikeutena on maankäytön muuttaminen, ja se edellyttää tiivistä koordinointia hallinnon eri tasoilla. Se voi johtaa rakennusten ja toimintojen siirtämiseen, mahdollisesti korkeilla kustannuksilla (mukaan lukien pakkolunastus).  Tämä voi tarkoittaa myös virkistys- ja maatalousmaan menettämistä. On mahdollista luoda pehmeää mutamaista maaperää, josta voi tulla hukkumisvaara, jos se on liian lähellä ihmisen vierailemia alueita. Nämä hankkeet edellyttävät reaaliaikaista seurantaa veden uudelleenjakautumisen, sedimentin ja ekosysteemin dynamiikan kriittisten vaiheiden hallitsemiseksi. Asianmukaisen seurannan ja riittämättömän toimintasuunnittelun puute sekä näiden ekosysteemien jatkuvasti muuttuva luonne vaikeuttavat ennustettavien pitkän aikavälin tulosten saavuttamista. Kustannukset voivat myös olla rajoittava tekijä, koska suuremmat hankkeet saattavat edellyttää merkittäviä investointeja. 

Tulvien kohteena olevan maan ostaminen on yleensä suurin kustannus hallitun uudelleensuuntaamisen tapauksessa. Myös infrastruktuurien tai toimintojen siirtäminenvoi olla tarpeen, ja se voi olla hyvin kallista paikallisesta tilanteesta riippuen. Integroidun hankkeen kokonaiskustannuksiin voi sisältyä logistiikka, veden uudelleenreitityksen suunnittelu ja toteutus, rannikon pohjan nostaminen tai laskeminen, uuden alustan sijoittaminen sekä uusien elinympäristöjen istuttaminen ja luominen. Olemassa olevien kosteikkojenennallistamisen välilliset kustannukset ovat yleensä alhaisemmat, koska maan ostaminen ei ole tarpeen. Kustannukset voivat kuitenkin nousta, jos tarvittavia sedimenttejä ei ole helposti saatavilla.  Nämä ekosysteemit muuttuvat jatkuvasti, ja niitä on hallittava eroosionsattuessa ja ennallistettujen alueiden ylläpitämiseksi. Siksi näiden hankkeiden seuranta ja kosteikkojen toimivuuden ylläpitäminen edellyttävät merkittäviä ja pitkän aikavälin talousarviosuunnitelmia. Sitä vastoin epäasianmukaiset kunnossapitomenetelmät voivat aiheuttaa enemmän vahinkoa kuin hyötyä. Uusien kenttätutkimusten odotetaan antavan uutta tietoa kosteikkojen eri kunnossapitotoimien tehokkuudesta. 

Kustannuksista huolimattakosteikkojen ennallistamisella ja hallitulla mukauttamisella on monia etuja verrattuna muihin tekniikoihin ilmastonmuutokseen sopeutumisen ja rannikkoekosysteemien säilyttämisen kannalta. Rannikon kosteikot voivat yleensä lisätä energian hajoamista vuorovesialueella vähentämällä saapuvaa aalto- ja vuorovesienergiaa. Tämä tukee suojaa myrskyjen ja eroosion varalta. Terveet kosteikot voivat myös auttaa selviytymään tietystä merenpinnan noususta. Kertymäksikutsuttu prosessi, jossa kasvit vangitsevat sedimentin, lisää kosteikon pinnan korkeutta. Kosteikot vähentävät kovan rannikkopuolustuksen tarvetta. Yhdistelmänäkin nämä lähestymistavat voivat vähentää tarvetta nostaa ja laajentaa patoja, mikä vaikuttaa myönteisesti maiseman esteettiseen arvoon. 

Kosteikkojen sedimentit varastoivat tai hidastavat veden valumista ja suodattavat epäpuhtauksia samalla tavalla kuin rantapuskurit. Ne suojelevat ja luovat tärkeitä elinympäristöjä, suojelevat ja suojelevat biologista monimuotoisuutta. Kalakannat hyötyvät kosteikoista, jotka tarjoavat kutu- tai ruokintaympäristöjä, kun taas kosteikkoalustojen mikroravintoaineet ja mikrofaunat ovat täydellisiä lintujen ruokinta-alueita. Se tarjoaa myös esteettistä ja kulttuurista arvoa. 

Lisäksi kosteikot edistävät ilmastonmuutoksen hillitsemistä sitomalla ja sitomalla hiilidioksidia kosteikkojensedimentteihin ja kasvillisuuteen. Näin kosteikkojenennallistamistoimet auttavat pienentämään ihmisen aiheuttamaa hiilijalanjälkeä. 

Vaikka kosteikkojen ennallistamisen kustannukset voivat olla hyvin korkeat, ilmastonmuutoksesta johtuvien vakavien vesitapahtumien aiheuttamat vesivahingot olisivat huomattavasti suuremmat. Ennallistamisen arvo voi säästää paljon rahaa, kun on kyse vesihuollosta,ilmanlaadusta, ilmastonja veden virtauksen sääntelystä, eroosion ehkäisemisestä,ravinteiden kierrosta, veden puhdistuksesta, äärimmäisten tapahtumien, kuten tulvien tai myrskyjen, hillitsemisestä, elinympäristöstä ja kulttuuripalveluista. 

Rannikon kosteikkoluontotyyppejä, kuten erityyppisiä suolasuota, pidetään EU:n tärkeinä luontotyyppeinäEU:n luontotyyppidirektiivinliitteen 1 mukaisesti, ja osa niistä on ensisijaisia luontotyyppejä. EU:nlintudirektiivissä tunnustetaan kosteikkojen suojelun tarve vesilintujen elintärkeänä elinympäristönä. Rannikon kosteikkojen ennallistamishankkeissa olisi noudatettava molempien direktiivien tavoitteita ja vaatimuksia. Rannikon kosteikkojen estovoi myös olla osaEU:n Natura 2000 -verkostossa suojeltujen alueiden hoitosuunnitelmaa,tai sillä voidaan perustaa uusi Natura 2000 -alue .  Jos hankkeella on merkittävä vaikutusNatura 2000 -verkostoon kuuluvaanalueeseen, sen vaikutukset alueeseen olisi arvioitava asianmukaisesti sen määrittämiseksi, vaikuttaako se haitallisesti alueen koskemattomuuteen. Ennallistamistoimia voidaan vaatia myös Natura 2000 -ohjelmassa korvauksena muista toimista. Rannikon kosteikkojen ennallistamista voidaan tukea luontotyyppidirektiivin mukaisilla luontotyyppien korvaamista koskevillavaatimuksilla. Ftai esimerkiksi Scheldtin suistossa (Belgia) satamien laajentamisen vuoksi tuhoutuneet elinympäristöt korvattiin ennallistamalla kosteikkoja, jotkatarjoavatmyrskyjen ylijännitesuojan.

Täytäntöönpanoaika vaihtelee suuresti alueen laajuuden,erityisten olosuhteiden ja ennallistamisen laajuuden mukaan. Toteutusaikaan voi sisältyä sekä töitä että niihin liittyviä viestintä- ja oikeustoimia, esimerkiksi maan pakkolunastus. Tämä voi usein kestää vähintään viisi vuotta. Ylläpito- ja seurantatoimia olisi jatkettava pitkällä aikavälillä. 

Rannikonkosteikkojenennallistamistoimien elinkaari riippuu paikallisistaolosuhteista, erityisesti eroosio-ja sedimentaatioprosesseista, sekä toteutetusta strategiasta. Kosteikkojenolosuhteiden säilyttäminen saattaa edellyttääsäännöllistä ylläpitoa, koskane voivat olla luonnostaan epävakaita ja jatkuvastimuuttuvia ekosysteemejä.