Biologinen monimuotoisuus

Biologinen monimuotoisuus

Keskeiset viestit

• Luonnon monimuotoisuuden suojelu ja ilmastotoimet liittyvät erottamattomasti toisiinsa: Biologisella monimuotoisuudella on tärkeä rooli ilmaston säätelyssä, mutta samalla ilmastonmuutos vaikuttaa kaikkiin lajeihin ja niiden elinympäristöihin. Ilmastonmuutos vaikuttaa ekosysteemien dynamiikkaan ja elinympäristöjen soveltuvuuteen biologiseen monimuotoisuuteen.
• Ekosysteemipohjaiset lähestymistavat voivat auttaa vähentämään biologisen monimuotoisuuden haavoittuvuutta, ja ekosysteemien talouden alat voivat tunnustaa ilmastonmuutoksen ja sopeutua siihen ekosysteemipohjaisen lähestymistavan avulla. Tämä voidaan saavuttaa elinympäristöjen ja lajien hoidon osalta maankäytön mukauttamista ja vesienhoitoa koskevilla toimenpiteillä, joilla parannetaan ekologista infrastruktuuria ja lisätään paikallisten populaatioiden ja luontotyyppien kestävyyttä.
• EU:n poliittisessa kehyksessä, kuten biodiversiteettistrategiassa, lintu- ja luontotyyppidirektiiveissä, Natura 2000 -verkostossa, vihreän infrastruktuurin strategiassa ja haitallisia vieraslajeja koskevassa EU:n asetuksessa, säädetään tästä ja siihen liittyvistä alakohtaisiin politiikkoihin liittyvistä toimenpiteistä (esim. yhteinen maatalouspolitiikka ja yhteinen kalastuspolitiikka). Tietämyksen kehittämiseen tehdään merkittäviä investointeja biologisen monimuotoisuuden tukemiseksi sekä terveiden ja ekosysteemien ennallistamiseksi tai säilyttämiseksi.

Vaikutukset ja haavoittuvuudet

Ilmastonmuutos vaikuttaa bioottisiin ja abioottisiin tekijöihin, jotka määrittävät kasvien kasvuolosuhteita, kasvillisuuden rakennetta ja koostumusta sekä lajien levinneisyyttä ja runsautta ja niiden vuorovaikutusta. Elinympäristöt voivat muuttua tai kadota, ja lajien populaatiot voivat eristäytyä tai olla alttiita sukupuuttoon kuolemiselle. Lisäksi haitalliset vieraslajit ja uudet taudit voivat edelleen heikentää kotoperäistä biologista monimuotoisuutta. Jopa kotoperäiset tuholaiset voivat tulla suuremmaksi uhaksi lievemmillä talvilla tai vuodenaikojen muutoksilla.

Ekosysteemien säilyttäminen ja ennallistaminen esimerkiksi ennallistamalla turvemaita tai vesistöalueiden luonnonolosuhteita on hyödyllistä paitsi biologisen monimuotoisuuden kannalta myös keino vähentää ilmastonmuutoksen vaikutuksia yhteiskuntaan (esim. tulvat).

Toimintakehys

Vuoteen 2030 ulottuvassa EU:n biodiversiteettistrategiassa, joka hyväksyttiin vuonna 2020 Euroopan vihreän kehityksen ohjelman yhteydessä, asetetaan EU:n biodiversiteetti elpymisen tielle ja tunnustetaan, että biodiversiteetin köyhtyminen ja ilmastokriisit liittyvät toisiinsa ja edellyttävät koordinoituja toimia. Nämä yhteydet tunnustetaan voimakkaasti myös EU:n sopeutumisstrategiassa, joka on toinen olennainen osa Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa luontoon perustuvien ratkaisujen laajentamisen kautta. Luontoon perustuvia ratkaisuja pidetään keskeisenä mekanismina, jolla voidaan puuttua biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen ja ilmastonmuutoksen muodostamaan kaksitahoiseen kriisiin sekä tarjota hyötyjä luonnolle, yhteiskunnalle ja taloudelle.

EU:n politiikassa tunnustetaan vihreiden ja sinisten maisematekijöiden ratkaiseva rooli ilmastonmuutokseen sopeutumisessa, sillä EU:n lintu- ja luontotyyppidirektiiveillä perustettu Natura 2000 -verkosto muodostaa suojelualueiden ainutlaatuisen selkärangan. Suuntaviivat ilmastonmuutoksen käsittelemiseksi Natura 2000 -alueiden hoidossa laadittiin vuonna 2013 helpottamaan alueiden hoitoa ja päätöksentekoa paikallis- ja aluetasolla. Suuntaviivoissa täsmennetään, että on siirryttävä staattisesta suojelun näkökulmasta mukautuvaan hoitotapaan, jossa otetaan huomioon mahdolliset ilmastovaikutukset ja suunnitellaan hoitotoimia, joissa nämä vaikutukset otetaan huomioon.

Komissio hyväksyi 22. kesäkuuta 2022 ehdotuksen oikeudellisesti sitovaksi luonnon ennallistamista koskevaksi laiksi. Näin varmistetaan, että ekosysteemit, elinympäristöt ja lajit kestävät ilmastonmuutoksen uhkia, ja edistetään ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja siihen sopeutumista keskeisenä luontoon perustuvana ratkaisuna.

Vihreää infrastruktuuria koskevassa EU:n strategiassa viitataan suoraan ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevaan EU:n strategiaan vihreää infrastruktuuria koskevilla toimilla, ekosysteemeihin perustuvilla lähestymistavoilla sopeutumisen edistämiseksi ja katastrofiriskien vähentämiseksi. Vihreän infrastruktuurin käsite kuvaa ekologisia verkostoja niiden laajemmassa yhteydessä (suojelualueiden ulkopuolella) ja korostaa, että on tärkeää ylläpitää ja palauttaa ekosysteemihyödykkeiden ja -palvelujen tarjonta yhteiskunnalle ja monitoiminnallisten ekosysteemien arvo. Vihreä infrastruktuuri edistää myös Natura 2000 -verkoston yhtenäisyyttä parantamalla maiseman läpäisevyyttä. Se luo ekologisia verkostoja, jotka voivat auttaa parantamaan tulevaa ekologista häiriönsietokykyä, koska vihreät käytävät antavat lajeille mahdollisuuden siirtää levinneisyysalueitaan vastauksena ilmastonmuutokseen.

Haitalliset vieraslajit ovat yksi luonnon monimuotoisuuteen ja ekosysteemipalveluihin kohdistuvista ensisijaisista uhkista erityisesti maantieteellisesti ja evoluution kannalta eristyksissä olevissa ekosysteemeissä, kuten pienillä saarilla. Ilmastonmuutos lisää muun muassa (uusien) haitallisten vieraslajien, erityisesti termofiilisten lajien, leviämisriskiä. Tätä käsitellään haitallisia vieraslajeja koskevassa EU:n asetuksessa .

Erityisesti ekosysteemipalvelujen alalla on synergioita muiden alojen kanssa. EU:n Pellolta pöytään -strategiassa elintarvikeketju kytketään nimenomaisesti biologiseen monimuotoisuuteen ja ilmastoon. Lisäksi vesipolitiikan puitedirektiivissä, meristrategiapuitedirektiivissä, yhteisessä maatalouspolitiikassa ja yhteisessä kalastuspolitiikassa sovelletaan alakohtaisia lähestymistapoja biologiseen monimuotoisuuteen ja ilmastoon liittyvien sivuhyötyjen käsittelyyn.

Tietopohjan parantaminen

Ilmastoa, biologista monimuotoisuutta ja ekosysteemejä pidetään toisistaan riippuvaisina IPCC:n AR6 WG II -raportissa Climate Change 2022: Vaikutukset, sopeutuminen ja haavoittuvuus. Biologisella monimuotoisuudella on rajalliset valmiudet sopeutua ilmaston ennustettuihin muutoksiin (kuten ilmaston lämpenemistä 1,5 celsiusasteella koskevassa IPCC:n erityisraportissa ennustetaan). Sen vuoksi on olennaisen tärkeää tukea biologisen monimuotoisuuden kykyä sietää ilmastonmuutosta ekosysteemien toiminnan ylläpitämiseksi. Ilmastonmuutoksen vaikutuksia voidaan tehokkaasti vähentää vain suojelemalla (tai palauttamalla) luonnon monimuotoisuutta 30–50 prosentilla maapallon makean veden maa-alueista ja valtamerialueista. Biologisen monimuotoisuuden turvaaminen tai palauttaminen luo puskurin, joka vähentää vaikutuksia ja vähentää alttiuttamme yhä äärimmäisemmille ilmasto-olosuhteille.

Biologista monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluja käsittelevän hallitustenvälisen tiede- ja politiikkafoorumin (IPBES) ja hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) välinen yhteistyö on käynnistetty biologista monimuotoisuutta ja ilmastoa koskevan yhteisen toimintaohjelman käsittelemiseksi. Ensimmäisen työpajan tuloksena syntyi tieteellinen tulos , jossa hahmotellaan nykyisen hallinnon ja sosioekologisten järjestelmien yhteyksiä ja vipuvaikutuksia, jotka voivat auttaa edistämään siirtymistä kohti muutosvoimaista hallintoa biologisen monimuotoisuuden, ilmaston ja yhteiskunnan välisen yhteyden käsittelemiseksi.

Euroopan ympäristökeskus (EEA) julkaisi indikaattoreihin perustuvan arvioinnin aiemmasta ja ennustetusta ilmastonmuutoksesta ja sen vaikutuksista ekosysteemeihin ja yhteiskuntaan. Toisessa Euroopan ympäristökeskuksen raportissa luontoon perustuvat ratkaisut tunnustetaan keskeiseksi välineeksi biologista monimuotoisuutta ja ilmastoa koskevan yhteisen toimintaohjelman käyttöönotossa. Euroopan alueellisen yhteistyön sisämaan rannikko- ja merivesiä käsittelevä ryhmä julkaisi Euroopan merten biologista monimuotoisuutta koskevan raportin, jossa esitetään yleiskatsaus vesiluonnon monimuotoisuuden tilasta, mukaan lukien ilmastonmuutoksesta johtuvat vaikutukset ja suuntaukset.

Yhteisellä tutkimuskeskuksella on biologista monimuotoisuutta koskeva tietokeskus, joka tarjoaa tieteellisen perustan biologista monimuotoisuutta, myös ilmastonmuutosta, koskevien EU:n politiikkojen yhdentämiselle. Se julkaisi heinäkuussa 2021 kaikkien aikojen ensimmäisen EU:n ekosysteemiarvioinnin, jossa korostettiin, että ilmastonmuutoksen vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen ovat lisääntymässä. BiodiverCities on hiljattain käynnistetty EU:n pilottihanke, jonka tarkoituksena on parantaa kansalaisyhteiskunnan osallistumista kaupunkien biologista monimuotoisuutta ja kaupunkien ja niiden ympäristön luontoa koskevaan päätöksentekoon.

Copernicuksen ilmastonmuutospalvelu (C3S),jonka Euroopan keskipitkien sääennusteiden keskus toteuttaa Euroopan unionin puolesta, kerää tietoja ilmaston seuraamiseksi ja sen tulevien muutosten ennustamiseksi. Näiden tietojen avulla voidaan tutkia, miten ilmastonmuutos tarkalleen vaikuttaa eri aloihin, maisemiin ja ekosysteemeihin.

Kattavat tiedot EU:n biologisesta monimuotoisuudesta löytyvät Euroopan biodiversiteettitietojärjestelmästä (BISE), jossa on tietoa siitä, miten ilmastonmuutos vaikuttaa biologiseen monimuotoisuuteen.

Investointien ja rahoituksen tukeminen

EU:n monivuotinen rahoituskehys vuosiksi 2021–2027 on 1,21 biljoonaa euroa ja lisäksi 807 miljardia euroa EU:n seuraavan sukupolven elpymisvälineestä. 30 prosenttia tästä talousarviosta on varattu toimiin, joilla edistetään ilmastotavoitteita.

Vuoteen 2030 ulottuvalla EU:n biodiversiteettistrategialla pyritään vapauttamaan vuosittain vähintään 20 miljardia euroa luonnon hyväksi ja varmistamaan, että merkittävä osa ilmastotoimiin osoitetusta monivuotisen rahoituskehyksen 30 prosentista investoidaan luonnon monimuotoisuuteen ja luontoon perustuviin ratkaisuihin. Siinä tunnustetaan sellaisten ekosysteemityyppien ennallistaminen, jotka ovat erityisen tärkeitä hiilinieluja, kuten metsät, turvemaat, niityt, kosteikot, mangrovemetsät ja meriheinäniityt, ja tunnustetaan myös maaperän ennallistamisen rooli tässä suhteessa. Sen suojelupilariin kuuluu yhtenäinen Euroopan laajuinen luontoverkosto, joka mahdollistaa lajien muuton ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen.

Keskeiset EU:n välineet sopeutumisen tukemiseksi ovat seuraavat:

• Life-ohjelma;
• Horisontti Eurooppa: Biologisen monimuotoisuuden ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen kannalta merkittävin on klusteri 6, joka koskee elintarvikkeita, biotaloutta, luonnonvaroja, maataloutta ja ympäristöä.

Biologista monimuotoisuutta ja siihen sopeutumista koskevaa tutkimusta tuetaan myös BiodivERsA ERA-Net -verkostolla, joka koordinoi biologista monimuotoisuutta koskevia kansallisia tutkimusohjelmia kaikkialla Euroopassa.

Tällä hetkellä EU:n talousarvioon kirjatut biologista monimuotoisuutta koskevat menot perustuvat pääasiassa yhteiseen maatalouspolitiikkaan, ja tämän odotetaan jatkuvan. Merkittäviä menoja tehdään myös Euroopan aluekehitysrahaston, sosiaalirahaston ja koheesiorahaston puitteissa. Kattava katsaus löytyy EU:n sopeutumistoimien rahoitus -sivulta.

Mukauttamista koskeva MRE

Euroopan ympäristökeskuksen vuonna 2020 julkaiseman luonnon tilaa koskevan raportin keskeisiin havaintoihin sisältyy vahvistus siitä, että ilmastonmuutos on kasvava uhka biologiselle monimuotoisuudelle ja että maataloustoiminta, maankäytöstä luopuminen ja pilaantuminen ovat merkittäviä luontotyyppeihin ja lajeihin kohdistuvia paineita. Ymmärtääkseen Euroopan biologisessa monimuotoisuudessa ajan mittaan tapahtuvia muutoksia Euroopan unioni tukeutuu johdonmukaisella ja vertailukelpoisella tavalla kerättyihin ja raportoituihin tietoihin. EU:n jäsenvaltioiden on raportoitava kuuden vuoden välein lintukantojen koosta ja suuntauksista (lintudirektiivin 12 artikla) sekä kohteena olevien luontotyyppien ja lajien suojelun tasosta ja suuntauksista (luontodirektiivin 17 artikla) Euroopassa sijaitsevilla alueillaan. Biodiversiteetin suojelun sekä ilmastonmuutoksen hillitsemisen ja siihen sopeutumisen välisten synergioiden ja kompromissien tarkastelemiseksi IPBES:n (biologista monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluja käsittelevä hallitustenvälinen tiede- ja politiikkafoorumi) ja IPCC:n järjestämä työpaja järjestettiin vuonna 2021. Tämä tieteellinen raportti on laadittu tärkeiden kansainvälisten sopimusten, kuten Pariisin sopimuksen, ja kestävän kehityksen tavoitteiden yhteydessä. Työpajassa tarkasteltiin ilmaston ja biologisen monimuotoisuuden välistä vuorovaikutusta nykysuuntauksista luontopohjaisten ratkaisujen rooliin ja toteutukseen sekä ihmisyhteiskunnan kestävään kehitykseen.