Katastrofiriskin vähentäminen

Katastrofiriskin vähentäminen

Keskeiset viestit

• Eurooppa (ja muu maailma) on jo nyt ilmastonmuutoksen edessä. Sopeutuminen on tarpeen kaikissa skenaarioissa, koska ilmastonmuutoksen seuraukset näkyvät tulevina vuosikymmeninä (tai jopa vuosisatoina), sanotun kuitenkaan rajoittamatta ilmastonmuutoksen hillitsemistoimenpiteiden (ja mahdollisimman pian nollanettopäästöjen) tarpeellisuutta.
• Äärimmäisiä sääilmiöitä ovat ne luonnonuhat, joissa ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja katastrofiriskin vähentäminen ovat päällekkäisiä. Molempien on keskityttävä koko riskinhallintasykliin, mukaan lukien ennaltaehkäisyyn, varautumiseen ja toipumiseen keskittyvät toimenpiteet.
• Katastrofien hallintaa ja ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevien EU:n politiikkojen välillä on synergioita, ja molemmat on valtavirtaistettava kaikkiin EU:n politiikkoihin, kuten vesipolitiikkaan (tulvat, kuivuus) tai elintärkeisiin infrastruktuureihin.

Vaikutukset ja haavoittuvuudet

Viime vuosikymmeninä säähän ja ilmastoon liittyvien luonnonuhkien, kuten kuivuuden, metsäpalojen, helleaaltojen ja rankkasateiden, esiintyvyys ja vakavuus on lisääntynyt Euroopassa. Kasvihuonekaasupäästöjen nopeaa vähentämistä ja ilmastoriskin tehokasta ehkäisemistä koskevista nykyisistä sovituista tavoitteista huolimatta näiden suuntausten ennustetaan jatkuvan ja voimistuvan sosioekonomisten ja ympäristöön liittyvien muutosten (esim. väestörakenteen kehitys ja maankäytön muutokset) myötä (Euroopanympäristökeskus 2021; IPCC 2020; Euroopan ympäristökeskus 2017).

Toimintakehys

Katastrofiriskien hallintaa koskevalla EU:n politiikalla, joka perustuu EU:n pelastuspalvelumekanismiin,  edistetään kansallisten pelastuspalvelujärjestelmien välistä yhteistyötä ja kannustetaan vaihtamaan hyviä käytäntöjä valtion tulonhankinnasta, myös siitä, miten selviytyä ilmastonmuutoksen vaikutuksista.

Euroopan komissio tukee katastrofiriskien vähentämistä koskevaa Sendain kehystä, jolla tehostetaan ja edistetään valtion tulonhankintaa ja sen sisällyttämistä EU:n politiikkoihin. Komissio julkaisi vuonna 2016 toimintasuunnitelman, jonka tarkoituksena on ohjata kestävää kehitystä ja kestävää kehitystä koskevan direktiivin täytäntöönpanoa EU:n politiikoissa katastrofiriskiin perustuvan lähestymistavan avulla. Lisäksi komissio julkaisi vuonna 2017 tiedonannon keskeisistä toimista katastrofihallinnan vahvistamiseksi Euroopassa.

Vuonna 2021 hyväksytyssä EU:n strategiassa ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi kannustetaan lisäämään synergioita katastrofiriskin vähentämisen ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen välillä kiinnittäen erityistä huomiota veteen liittyviin katastrofiriskeihin ja kriittiseen infrastruktuuriin. Strategialla tuetaan myös katastrofiriskien rahoittamista, yksityisen rahoituksen vapauttamista ja ilmastokestävyyden sisällyttämistä jäsenvaltioiden finanssipolitiikkaan.

Valtion tulonhankintaa on useilla EU:n keskeisillä politiikan aloilla: tulvadirektiivi, veden niukkuutta ja kuivuutta koskevat toimet (ks. vesihuoltopolitiikan sivu) ja ehdotus direktiiviksi Euroopan elintärkeistä infrastruktuureista.

Tietopohjan parantaminen

IPCC:n AR6 WG II -raportti Climate Change 2022: Vaikutuksilla, sopeutumisella ja haavoittuvuudella arvioidaan havaittuun ja ennustettuun ilmastonmuutokseen liittyviä vaikutuksia ja riskejä sekä ilmastoriskien hallinnan vaihtoehtoja, prosesseja ja mahdollistavia edellytyksiä. Ilmaston ääri-ilmiöiden ennustettuja muutoksia ilmaston lämpenemisen funktiona (1,5 vs. 2 °C) ja niiden vaikutusta valtion tulonhankintaan on tarkasteltu IPCC:n erityisraportissa ilmaston lämpenemisestä 1,5 °C. Äärimmäisyyksiä ja äkillisiä tai peruuttamattomia muutoksia valtamerissä ja kryosfäärissä muuttuvassa ilmastossa on arvioitu valtameriä ja kryosfääriä muuttuvassa ilmastossa koskevassa erityisraportissa kestävien ja häiriönsietokykyisten riskinhallintastrategioiden määrittämiseksi. Kestävään kehitykseen liittyvää riskinhallintaa ja päätöksentekoa on tarkasteltu ilmastonmuutosta ja maata koskevassa IPCC:n erityisraportissa.

Komissio perusti vuonna 2015 katastrofiriskien hallinnan tietokeskuksen (DRMKC), jonka tarkoituksena on auttaa parantamaan EU:n ja jäsenvaltioiden kykyä selviytyä katastrofeista ja niiden valmiuksia ehkäistä hätätilanteita, valmistautua niihin ja reagoida niihin vahvistamalla tieteen ja politiikan välistä rajapintaa, johon sisältyy katastrofeihin liittyvän tutkimuksen verkkotietokanta ja pääsy erilaisiin verkostoihin ja kumppanuuksiin. Yhteinen tutkimuskeskus (JRC) hallinnoi DRMKC:tä ja vuodesta 2017 lähtien GIS-verkkoalustan Risk Data Hubia. Investointineuvontakeskuksen tavoitteena on parantaa EU:n laajuisten kuratoitujen riskitietojen saatavuutta ja jakamista valtion tulonhankinnan edistämiseksi. Riskidatakeskuksen odotetaan olevan osaamiskeskuksena vertailukohta kuratoiduille EU:n laajuisille riskitiedoille joko isännöimällä asiaankuuluvia tietoaineistoja tai linkittämällä kansallisiin alustoihin ja JRC:n raportteihin valtion tulonhankintaa koskevasta tieteestä (vuosien2017 ja 2020 raportit).

Komissio kannustaa tuottamaan parempaa tietoa katastrofeista ja niiden tietojen vertailukelpoisuutta, kuten tietoa katastrofeista aiheutuneista taloudellisista menetyksistä. Tässä yhteydessä JRC:n vuonna 2018 julkaisemassa raportissa analysoidaan useita tietokantoja, jotka on kehitetty keräämään, tallentamaan ja yhdistämään tietoja erilaisista vaaroista aiheutuvista menetyksistä ja parantamaan siten minkä tahansa vaaran aiheuttamien lukuisten erilaisten tapahtumien vertailtavuutta. Lisäksi YTK:n PESETA-hankkeet antavat yleiskuvan tulevan ilmastonmuutoksen mahdollisista biofyysisistä ja taloudellisista seurauksista Euroopalle.

Copernicuksen hätätilanteiden hallintapalvelu (CEMS) tarjoaa tietoa useista ilmastoon liittyvistä vaaroista, kuten tulvista, kuivuudesta ja maastopaloista, hätäapua ja katastrofiriskien hallintaa varten.

Viime vuosina on pyritty lisäämään kustannusten jakoa koskevan sopimuksen ja katastrofiriskin vähentämistä koskevan tutkimuksen, politiikan ja käytäntöjen välistä johdonmukaisuutta. H2020 PLACARD -hankkeessa kehitettiin foorumi kahden eri yhteisön välistä vuoropuhelua, tietämyksen vaihtoa ja yhteistyötä varten. Lisäksi EEA julkaisi raportin, jossa arvioitiin katastrofiriskin vähentämistä ja kustannusten jakoa koskevia nykyisiä käytäntöjä ja taitotiedon tasoa.

Euroopan ympäristökeskus päivittää vuosittain ilmastoon liittyvien ääri-ilmiöiden aiheuttamia taloudellisia tappioita koskevan indikaattorin. Eurooppalaisissa hankkeissa, kuten LODE-hankkeessa, keskityttiin katastrofiriskin vähentämistä ja kustannusten jakoa koskevien tietojärjestelmien kehittämiseen. Myös Maailmanpankkiryhmä teki Euroopan unionille tutkimuksia katastrofien ehkäisyn ja niihin varautumisen taloudellisista näkökohdista Euroopassa (2021). Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen kehitti pilottikojelaudan, jolla puututaan luonnonkatastrofisuojan puutteeseen.

Investointien ja rahoituksen tukeminen

Tehokkaiden ja suurempien investointien kannustaminen katastrofien ehkäisyyn on yksi Euroopan komission ensisijaisista toimista. EU:n rahoitusta ilmastonmuutokseen sopeutumiseen tuetaan vuosien 2021–2027 monivuotisesta rahoituskehyksestä, jolla varmistetaan, että ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevat toimet on sisällytetty kaikkiin tärkeimpiin EU:n meno-ohjelmiin.

EU:n solidaarisuusrahasto perustettiin rahoittamaan jäsenvaltioita suurkatastrofien yhteydessä. Se perustettiin vastauksena Keski- ja Itä-Euroopassa vuonna 2002 tapahtuneeseen massiiviseen tulvaan ja tukemaan katastrofiapua, julkisten infrastruktuurien kunnostamista ja kulttuuriperinnön suojelua.

Katastrofiriskien vähentämistä koskevaa tutkimusta rahoitetaan EU:n tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelmista, erityisesti vuosina 2021–2027 Horisontti Eurooppa -puiteohjelmasta, johon sisältyy ilmastonmuutokseen sopeutuminen missioalueena. Tavoitteena on auttaa Euroopan yhteisöjä ja alueita ymmärtämään paremmin ilmastoriskejä sekä valmistautumaan ja hallitsemaan niitä. Klusterin 3 ”Yhteiskunnan siviiliturvallisuus” tavoitteena on vastata luonnonuhkista ja ihmisen aiheuttamista vaaroista johtuviin haasteisiin, minkä vuoksi se on erityisen merkityksellinen katastrofiriskin vähentämisen alalla.

Lisäksi EU:n pelastuspalvelumekanismi käynnistää vuosittain ehdotuspyynnön ennaltaehkäisyä ja varautumista koskevien hankkeiden rahoittamiseksi. Valtion tulonhankinnan vahvistaminen kuuluu myös Life-rahoitusohjelman tavoitteisiin.

Kattava katsaus löytyy EU:n sopeutumistoimien rahoitus -sivulta.

Täytäntöönpanon tukeminen

EU:n tasolla toteutetaan valmiustoimia, joilla autetaan saavuttamaan inhimillisten ja aineellisten voimavarojen valmiustaso ja valmiudet sekä varmistetaan tehokas ja nopea reagointi katastrofeihin. Varhaisvaroitusjärjestelmät (katastrofeistayleensä, tulvista, kuivuudestaja metsäpaloista yksityiskohtaisemmin), moduulit ja koulutusohjelmat ovat olennainen osa näitä toimia. Tässä yhteydessä perustettiin unionin pelastuspalvelun osaamisverkosto lisäämään yhteistyötä, koordinointia, taitoja ja asiantuntemusta ja parantamaan EU:n valmiuksia valmistautua katastrofeihin, ehkäistä niitä ja reagoida niihin.

Lisäksi perustettiin Euroopan pelastuspalvelureservi edistämään pelastuspalvelualan eurooppalaista yhteistyötä ja mahdollistamaan nopeammat, paremmin koordinoidut ja tehokkaammat EU:n toimet ihmisen aiheuttamissa katastrofeissa ja luonnonkatastrofeissa.

Mukauttamista koskeva MRE

Euroopan unionin kriisinhallintasuunnitelman mukaan jäsenvaltioiden on toimitettava joka kolmas vuosi Euroopan komissiolle 1) yhteenveto riskinarvioinneista, 2) arvio riskinhallintakyvystä sekä 3) tiedot ensisijaisista ennaltaehkäisy- ja varautumistoimenpiteistä. Raportoinnissa keskitytään myös ilmastonmuutokseen sopeutumista koskeviin toimenpiteisiin: Jäsenvaltioiden on sisällytettävä ilmastonmuutokseen liittyviä keskeisiä riskejä varten kansallisella tai sitä alemmalla tasolla käyttöön otettujen katastrofiriskin vähentämistä ja kustannusten jakoa koskevien toimenpiteiden väliset synergiat. Komissio julkaisi päivitetyn EU:n riskikatsauksen vuoden 2018 lopussa toimitettujen kansallisten riskinarviointien tiivistelmien perusteella.

Toisaalta tällä hetkellä ei ole käytössä järjestelmällistä mekanismia, jonka avulla maat voisivat ilmoittaa tappioista Euroopan komissiolle tai Euroopan ympäristökeskukselle.