Energia

Energia

Keskeiset viestit

• Ilmastonmuutos vaikuttaa energia-alaan energiantuotannon (sekä uusiutumattomien että uusiutuvien) ja toimitusehtojen osalta. Riskejä ovat muun muassa kaikentyyppisten voimalaitosten alentunut hyötysuhde sekä ääri-ilmiöiden energiainfrastruktuurille aiheuttamat vahingot. Energia-alan ilmastokestävyyden parantaminen on avainasemassa EU:n ilmastotoimissa, mikä johtuu pääasiassa sen roolista ilmastonmuutoksen hillitsemisessä yhtenä ihmisen toiminnan aiheuttamien kasvihuonekaasupäästöjen pääasiallisista lähteistä.
• Eurooppalainen ilmastolaki ja 55-valmiuspaketti johtavat EU:n energia-alan merkittävään hiilestä irtautumiseen. Vaikka EU:n uudessa sopeutumisstrategiassa ei ole vielä ehdotettu erityisiä toimia, kyseisillä ilmastopolitiikoilla on todennäköisesti merkittäviä vaikutuksia alan sopeutumisvaihtoehtoihin. EU:n sopeutumisstrategiassa ja koheesiopolitiikkaa koskevissa asiakirjoissa annettujen tietojen ja ohjeiden perusteella Eurooppa aikoo investoida erityisesti ilmastonmuutoksen kestävään infrastruktuuriin, erityisesti uusiutuvan energian infrastruktuurin perustamiseen.
• Yhteinen tutkimuskeskus toimitti mallintamistutkimuksia, joissa arvioitiin ilmastonmuutoksen vaikutuksia energia-alaan, ja Euroopan energiajärjestelmän sopeutumismahdollisuuksia sekä Euroopan energiajärjestelmän kykyä sietää ilmastonmuutosta nyt ja tulevaisuudessa. EEA analysoi näitä tutkimuksia, mutta useissa EU:n rahoittamissa tutkimus- ja innovointihankkeissa ehdotetaan ratkaisuja sopeutumisen valtavirtaistamiseksi tällä keskeisellä EU:n politiikan alalla.

Vaikutukset ja haavoittuvuudet

Ilmastonmuutos vaikuttaa energia-alaan monin tavoin kausittaisten ja vuotuisten lämmitys- ja jäähdytystarpeiden muutoksista energian tuotantoon ja toimitusolosuhteisiin liittyviin riskeihin ja mahdollisuuksiin. Riskejä ovat muun muassa voimalaitosten hyötysuhteen muutokset, jäähdytysvesiongelmat ja ääri-ilmiöiden energiainfrastruktuureille aiheuttamat vahingot. Lisäksi energiainfrastruktuuri voi olla alttiimpi vaurioille muuttuvien ilmasto-olosuhteiden vuoksi.

Energia-ala on altis merkittäville ilmastoon liittyville haavoittuvuuksille: se on avainasemassa EU:n ilmastotoimien kannalta pääasiassa siksi, että se on yksi ihmisen toiminnan aiheuttamien kasvihuonekaasupäästöjen pääasiallisista lähteistä. Tämän kaksitahoisen roolin vuoksi sopeutumisen valtavirtaistaminen tällä alalla vaikuttaa ensiarvoisen tärkeältä, ja tämä otetaan asianmukaisesti huomioon EU:n uudessa sopeutumisstrategiassa.

Toimintakehys

Euroopan komission energia-alan strategiset suuntaviivat vahvistetaan vuoteen 2030 ulottuvissa ilmasto- ja energiapolitiikan puitteissa ja energiaunionissa. Euroopan unionin neuvosto hyväksyi kesäkuussa 2021 uuden eurooppalaisen ilmastolain. Lainsäädännössä asetetaan tavoitteeksi ilmastoneutraali Euroopan unioni vuoteen 2050 mennessä, jolloin lopullisesta tavoitteesta tulee ensimmäistä kertaa oikeudellisesti sitova vaatimus. EU:n 55-valmiuspaketti sisältää toimintapoliittisia ehdotuksia, joissa määritellään, miten EU pyrkii täyttämään Pariisin sopimuksen mukaisen panoksensa. Se on komission ehdotus lainsäädäntövälineiksi eurooppalaisessa ilmastolaissa sovittujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Siinä ehdotetaan myös energia-alalle ratkaisuja, jotka on pantava täytäntöön ilmastonmuutoksen kestävällä tavalla.

Euroopan komissio esitteli 18. toukokuuta 2022 RepowerEU-suunnitelman, jolla pyritään minimoimaan Euroopan riippuvuus Venäjän fossiilisista polttoaineista. Suunnitelma auttaa myös pitämään EU:n hiilineutraaliuden tiellä. Suunnitelma perustuu kolmeen pilariin: energiansäästö, energiahuollon monipuolistaminen; ja fossiilisten polttoaineiden nopea korvaaminen kaikilla aloilla nopeuttamalla siirtymistä puhtaaseen energiaan. Suunnitelmassa kaavaillaan merkittäviä investointeja kaasun toimitusvarmuuteen ja sähköverkkoihin sekä EU:n laajuisen vetyrunkoverkon perustamiseen. Suunnitelmalla on vaikutuksia EU:n energia-alan sopeutumiseen, koska kolmen pilarin täytäntöönpano voisi vähentää ilmastovaikutusten aiheuttamia riskejä sekä EU:n ulkopuolisten energiainfrastruktuurien että EU:n energia-alan yleisen ilmastoriskille altistumisen osalta.

Vuoden 2020 Euroopan vihreän kehityksen ohjelma johtaa EU:n energia-alan merkittävään hiilestä irtautumiseen. Vaikka tällä on todennäköisesti merkittäviä vaikutuksia alan sopeutumisvaihtoehtoihin, EU:n uudessa strategiassa ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi ei ole erityistä energia-alaa koskevaa osiota, mutta siihen sisältyy useita asiaankuuluvia suosituksia. Esimerkiksi kuivuuteen keskittyminen sisältää vesihuollon sopeutumistoimia vesivoiman ja lämpövoimaloiden toimintaa varten. Sopeutumisstrategiassa suositellaan, että sopeutumisstrategia sisällytetään energiaunionin ja ilmastotoimien hallinnon edellyttämiin seurantamenettelyihin. korostaa vesitehokkuuden merkitystä energiamerkintöjä ja energiantuotantoa koskevissa asetuksissa.

Energia-ala on välillisesti merkityksellinen strategian muiden toimien kannalta. Se on otettava huomioon käsiteltäessä integrointia muihin Euroopan vihreän kehityksen ohjelman aloitteisiin, erityisesti rakennusten perusparannusaaltoon, jossa käsitellään laajasti energian käyttöä rakennetussa ympäristössä, kiertotaloutta ja saasteettomuutta koskeviin toimintasuunnitelmiin sekä älykkään ja kestävän liikkuvuuden strategiaan, koska energialla on tärkeä rooli valmistusteollisuudessa ja liikenteessä. Vastaavasti strategiassa mainittu tarve varmistaa uusien investointien ilmastokestävyys koskee kaikkia energiainfrastruktuureja.

Strategiassa mainituilla ilmastonmuutoksen rajat ylittävillä vaikutuksilla on merkitystä kansainvälisten energiamarkkinoiden toiminnan ja EU:hun suuntautuvien energiatoimitusten kannalta. Satamainfrastruktuurin häiriöillä on merkitystä energiapolttoaineiden kuljetuksen kannalta, ilmastonmuutoksen aiheuttamilla konflikteilla on merkitystä energiavarmuuden kannalta ja ilmastonmuutoksen aiheuttamilla muutoksilla napa-alueilla on merkitystä uusien toimitusreittien kannalta sekä ikiroudan sulamisella, joka voi uhata fossiilisten polttoaineiden louhintapaikkoja ja putkia arktisella alueella.

On odotettavissa, että energiainfrastruktuurin sääntelykehyksen, myös TEN-E-asetuksen, ilmoitetusta uudelleentarkastelusta aiheutuu sopeutumisvaikutuksia, jotta voidaan varmistaa johdonmukaisuus ilmastoneutraaliustavoitteen kanssa.

Elintärkeiden energiainfrastruktuurien haavoittuvuutta suurille uhkille koskevan sääntelykehyksen osalta voidaan todeta, että vuonna 2008 annetussa Euroopan elintärkeää infrastruktuuria koskevassa direktiivissä edellytettiin, että EU:n jäsenvaltiot suojaavat yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen infrastruktuuria kaikilta vaaroilta ja uhkilta, mutta siinä ei mainittu erityisesti ilmastonmuutoksen aiheuttamia vaaroja ja uhkia. Kriittisten toimijoiden häiriönsietokykyä koskevalla direktiivillä korvattiin vuoden 2023 alussa eurooppalaista kansalaisaloitetta koskeva direktiivi, jotta voidaan ottaa huomioon kriittisen infrastruktuurin yhteenliitettävyyden, keskinäisen riippuvuuden ja rajatylittävän toiminnan lisääntyminen. Tämän uuden direktiivin pääasiallisena perusteena on se, että monimutkaisessa ja toisiinsa kytkeytyneessä maailmassa katsottiin, että vain omaisuuden suojaaminen ei riitä estämään häiriöitä ja kerrannaisvaikutuksia. CER-direktiivillä suojellaan EU:n elintärkeitä yhteiskunnallisia toimintoja vahvistamalla keskeisiä palveluja tarjoavien kriittisten toimijoiden häiriönsietokykyä. Ilmastonmuutos mainitaan nimenomaisesti tekijänä, joka lisää äärimmäisten sääilmiöiden esiintymistiheyttä ja laajuutta ja siten elintärkeisiin infrastruktuureihin kohdistuvaa fyysistä riskiä, ja jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet ”onnettomuuksien ehkäisemiseksi ottaen asianmukaisesti huomioon katastrofiriskin vähentämistä ja ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevat toimenpiteet”. Sähkön, kaukolämmityksen ja -jäähdytyksen, öljyn, maakaasun ja vedyn energiainfrastruktuurit on nimenomaisesti lueteltu tämän direktiivin nojalla käyttöön otettavien ehkäisevien toimenpiteiden tavoitteissa.

Tietopohjan parantaminen

IPCC:n AR6 WG II -raportti Climate Change 2022: Vaikutukset, sopeutuminen ja haavoittuvuus kattavat energia-alan haavoittuvuudet ja sopeutumisvaihtoehdot eri luvuissa. Lisäksi energiajärjestelmät ovat yksi neljästä keskeisestä järjestelmäsiirtymästä, joiden ympärille raportissa on järjestetty mukautuvien vastausten määrittäminen edustaviin keskeisiin riskeihin. Keskeisiin energiainfrastruktuureihin ja -verkkoihin kohdistuvien riskien torjumiseksi raportissa suositellaan energiajärjestelmien muuttamista kestävämmiksi, niiden häiriönsietokyvyn parantamista sekä energiahuollon luotettavuuden ja vedenkäytön tehostamista tällä alalla. Hyödyllisinä pidetään myös energialähteiden monipuolistamista lisäämällä uusiutuvien energialähteiden osuutta ja parantamalla kysyntäpuolen hallintaa. Vesivoimalla ja lämmöntuotannolla voidaan mukautua asteittain keskilämpötilan nousuun (enintään 2 °C). Keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä tarvitaan lisää systeemisiä toimia (johon liittyy lieventäviä sivuhyötyjä).

Kansainvälinen energiajärjestö (IEA) on toimittanut merkityksellistä tietoa ilmastonmuutoksen vaikutuksista energia-alaan maailmanlaajuisesti. Ilmastonmuutoksen aiheuttamia lisäriskejä energiajärjestelmille maapallon lämpötilan noustessa 1,5 celsiusasteella ja 2 celsiusasteella on arvioitu ilmaston lämpenemistä 1,5 celsiusasteella käsittelevässä IPCC:n erityisraportissa . Copernicuksen ilmastonmuutospalvelussa käynnistetään myös energia-alan käyttöpalvelu, jota voidaan käyttää energia-alan hallintopäätöksissä.

Yhteinen tutkimuskeskus (YTK) on tehnyt mallinnustutkimuksia arvioidakseen ilmastonmuutoksen vaikutuksia energia-alaan. Yhteinen tutkimuskeskus on julkaissut myös vuonna 2023”; raportti ”Ilmastonmuutoksenvaikutukset puolustukseen liittyvään kriittiseen energiainfrastruktuuriin”,jossa tarkastellaan ilmastonmuutoksen aiheuttamien haavoittuvuuksien vaikutusta Euroopan puolustusjärjestelmään yleisesti energiaturvallisuuteen ja erityisesti kriittisen infrastruktuurin ja puolustusinfrastruktuurin elinkelpoisuuteen. Tämä on erittäin tärkeä kysymys, koska ilmastonmuutosta pidetään uhan moninkertaistajana kansainvälisen turvallisuuden näkökulmasta.

Euroopan ympäristökeskus julkaisi vuonna 2019 raportin Adaptation challenges and opportunities for the European energy system, jossa analysoidaan ilmastonmuutokseen sopeutumisen ja ilmastonmuutoksen sietokyvyn tarpeita Euroopan energiajärjestelmässä nyt ja tulevaisuudessa.

Copernicuksen ilmastonmuutosta koskevien palvelujen (C3S) energia-alan operatiivisen palvelun tavoitteena on tuottaa keskeisiä tietoja Euroopan energia-alan kannalta merkityksellisistä ilmastoindikaattoreista.

EU:n seitsemännestä tutkimuksen ja teknologian kehittämisen puiteohjelmasta rahoitettiin useita tutkimushankkeita, jotka kattavat energia-alan häiriönsietokyvyn. Näihin kuuluvat ToPDAd-hanke (Tool-supported Policy Development for Regional Adaptation), joka tarjoaa tietoa muun muassa vaikutusten ja haavoittuvuuden arvioinneista sekä energia-alan sopeutumisstrategioista, ja EUPORIAS-hanke, joka tarjoaa tietoa ilmaston tulevasta vaihtelusta kustannustehokkaiden ratkaisujen löytämiseksi energiaverkon tulevaa toimintaa varten.

Ilmastonmuutokseen sopeutuminen oli myös yksi EU:n tutkimuksen ja innovoinnin Horisontti 2020 -rahoitusohjelman painopisteistä, esimerkiksi kriittisen infrastruktuurin, kuten älykkäiden verkkojen, häiriönsietokyky, kun taas elintärkeiden infrastruktuurien suojaamista koskeva eurooppalainen ohjelma sisältää myös luonnonuhkia, eikä ilmastonmuutos ole vielä osa kyseistä ohjelmaa. On kehitetty menetelmiä, joilla voidaan pohtia, miten Euroopassa olemassa olevaa infrastruktuuria koskevia politiikkoja voidaan käyttää infrastruktuurin häiriönsietokykyä tukevalla tavalla. Horisontti 2020 -ohjelmasta rahoitettiin energia-alan sopeutumiseen liittyviä hankkeita, kuten RESIN-hanketta ja EU-CIRCLE-hanketta. RESIN-hanke auttaa kaupunkeja laatimaan vankkoja sopeutumisstrategioita kriittisimpään infrastruktuuriinsa. EU-Circle-hankkeessa kehitetään unionin laajuinen kehys, jolla tuetaan luonnonuhkiin, myös ilmastonmuutokseen, valmistautumiseen tarvittavia elintärkeitä infrastruktuureja. Horisontti 2020 -ohjelman jatkona on Horisontti Eurooppa -tutkimus- ja innovointiohjelma vuosiksi 2021–2027, jonka kokonaisbudjetti on 95,5 miljardia euroa.

Muita asiaankuuluvia EU:n rahoittamia toimia ovat Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin (EIT) osaamis- ja innovaatioyhteisöt Innoenergy ja Climate-KIC.

Investointien ja rahoituksen tukeminen

EU:n rahoitusta ilmastonmuutokseen sopeutumiseen tuetaan vuosien 2021–2027 monivuotisesta rahoituskehyksestä, jolla varmistetaan, että ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevat toimet on sisällytetty kaikkiin tärkeimpiin EU:n meno-ohjelmiin. Esimerkkejä tästä ovat Life-ohjelma. Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto ja Euroopan aluekehitysrahasto.

EU:n koheesiopolitiikka, josta myönnetään jäsenvaltioille varoja uusien infrastruktuurihankkeiden, kuten sähköverkkojen, kehittämiseen, kannustaa arvioimaan näiden hankkeiden ilmastokestävyyttä. EU:n sopeutumisstrategiassa ja koheesiopoliittisissa asiakirjoissa annettujen tietojen ja ohjeiden perusteella Eurooppa aikoo investoida erityisesti ”vihreämpään ja vähähiiliseen siirtymään kohti hiilineutraalia taloutta” (koheesiopolitiikan tavoite 2), ja tällä on merkitystä uusiutuvan energian infrastruktuurin kannalta.

Kattava katsaus löytyy EU:n sopeutumistoimien rahoitus -sivulta.