5.4 Ilmastonmuutoksen torjuminen sopeutumisen ja hillitsemisen avulla

Ilmastonmuutoksen vaikutusten lieventäminen vähentämällä kasvihuonekaasupäästöjä ja sopeutuminen ilmastonmuutoksen aiheuttamiin riskeihin ovat kaksi toisiaan täydentävää lähestymistapaa ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Koska sekä hillitsemis- että sopeutumistoimilla puututaan samaan vaikutusten syyhyn, niiden on työskenneltävä integroidusti saavuttaakseen tavoitteensa onnistuneesti. Lisäksi erilaisilla sopeutumistoimenpiteillä voidaan edistää hillitsemistavoitteiden saavuttamista ja päinvastoin ja siten maksimoida mahdolliset sivuhyödyt.

Päätös lieventämisestä tai mukauttamisesta tehdään yleensä eri hallintotasoilla ja eri päättäjien ryhmissä. Suurin ero näiden kahden politiikanalan välillä on se, että hillitsemistoimet auttavat vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä, kun taas sopeutumistoimet parantavat kykyä sietää ilmastonmuutoksen vaikutuksia.  Näiden kahden yhdenmukaistamiseksi on erittäin suositeltavaa, että ilmastonmuutoksen hillitsemisen suunnittelua ja täytäntöönpanoa edustavat sidosryhmät osallistuvat sopeutumisen suunnittelun ja täytäntöönpanon sykliin jatkuvaa palautetta ja ristiintarkastuksia varten (ks. myös vaiheet 1.3 ja 1.6).

Seuraavat näkökohdat voivat olla hyödyllisiä määritettäessä hillitsemisen ja sopeutumisen välistä vuorovaikutusta:

• Vaikuttavatko sopeutumistoimet hillitsemistavoitteisiin? Jotkin sopeutumistoimenpiteet voivat esimerkiksi edellyttää energiankulutuksen lisäämistä. Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön valitseminen mahdollistaa lieventävien kielteisten kompromissien vähentämisen.

• Vaikuttavatko hillitsemistoimet sopeutumistavoitteisiin? Esimerkiksi metsitys, jonka tarkoituksena on lisätä hiilen sitomista lieventävänä toimenpiteenä kuivalla alueella, saattaa lisätä rajallisten ja vähenevien vesivarojen kysyntää ja siten rajoittaa sopeutumispotentiaalia. Myös hillitsemis- ja sopeutumistoimenpiteiden välillä voi syntyä kilpailua maavaroista. Sen vuoksi yhdennetty suunnittelu on erittäin suositeltavaa, jotta voidaan määrittää hyödyllisin hillitsemis- ja sopeutumistoimenpiteiden yhdistelmä.

• Onko olemassa muita prosesseja, jotka vaikuttavat sekä hillitsemis- että sopeutumistoimiin? Tällaisia voivat olla esimerkiksi maankäytön ja kaupunkien aluesuunnittelu, vesivarojen suunnittelu, katastrofiriskien hallinta, strateginen kehityssuunnittelu, talousarvionäkökohdat, infrastruktuurihankkeet, terveys- ja sosiaalipolitiikka jne. Lieventämis- ja sopeutumisnäkökohtien valtavirtaistaminen (ks. vaihe 5.3)kaikilla asiaankuuluvilla päätöksenteon aloilla on olennaisen tärkeää, jotta voidaan varmistaa johdonmukaisuus eri strategisten tavoitteiden välillä.

• Onko olemassa päätöksiä, jotka parantavat sivuhyötyjä tai aiheuttavat kompromisseja sopeutumisen ja hillitsemisen välillä? Nämä voivat olla päätöksiä, jotka ovat suoraan merkityksellisiä sekä sopeutumisen että hillitsemisen kannalta, mutta niissä ei nimenomaisesti oteta huomioon sivuhyötyjä ja kompromisseja, jotka koskevat esimerkiksi veden jakamista vesivoiman ja kulutuskäytön välillä, talousarviomäärärahoja hillitsemis- ja sopeutumistoimiin, seurantajärjestelmiä, jotka kattavat sekä sopeutumisen että hillitsemisen, eikä päätöksiä tiedotusvälineiden näkyvyydestä, jotka suosivat joko hillitsemistä tai sopeutumista epätasapainoisella tavalla. Kaikissa tapauksissa, joissa tehtävillä päätöksillä on suoria vaikutuksia sekä ilmastonmuutokseen sopeutumiseen että sen hillitsemiseen, on erittäin suositeltavaa ottaa käyttöön mekanismeja, joilla nimenomaisesti puututaan vuorovaikutukseen.

Tärkeimmät kaupunkisektorit, joilla on eniten synergioita sopeutumisen ja hillitsemisen välillä, ovat aluesuunnittelu, energia ja rakentaminen/rakennukset (ks. vaihe 2.3).

Jotta näihin yhteenliittämisnäkökohtiin voidaan puuttua asianmukaisesti, ilmastonmuutoksen hillitsemiseen liittyvät näkökohdat on otettava huomioon koko sopeutumissyklin ajan, erityisesti määriteltäessä, arvioitaessa ja valittaessa sopeutumisvaihtoehtoja (ks. vaiheet 3 ja 4). Kehitetyssä sopeutumisstrategiassa ja toimintasuunnitelmassa (ks. vaihe 5.1) olisi myös käsiteltävä vuorovaikutusta ja synergioita hillitsemistoimien kanssa.