Palonhallintasuunnitelmien mukauttaminen

Euroopassa suurin osa tulipaloista tapahtuu eteläisissä maissa, joille on ominaista Välimeren ilmasto. Etelä-Ranska, Kreikka, Italia, Portugali ja Espanja kärsivät eniten tulipaloista. Niiden osuus tulipalojen määrästä on noin 75 prosenttia ja palojen kokonaispinta-alasta90 prosenttia Euroopassa (San-Miguel-Ayanz et al., 2019). Vaikka näiden maiden palanut pinta-ala on laskenut hieman vuodesta 1980 (ks. EFFIS:n ”Euroopan metsäpalotietojärjestelmä” palaneiden pinta-alojen kokonaismäärästä), Portugalia lukuun ottamatta on havaittavissa suurta vaihtelua vuodesta toiseen kausittaisten sääolosuhteiden vuoksi: esimerkiksi vuosi 2017 oli Portugalin ennennäkemättömien metsäpalojen vuoksi toinen ennätyksellisen suuri palaneiden alueiden määrä, kun taas vuosi 2018 oli ennätyksellisen pieni. Suuret metsäpalot koettelivat vuonna 2018 kuitenkin enemmän Euroopan maita kuin koskaan aiemmin, ei pelkästään Välimeren alueella (esim. Ruotsissa koettiin kaikkien aikojen pahimmat metsäpalokaudet vuonna 2018). Sekä 2017 että 2018 palokaudet liittyivät kuivuuden ja helleaaltojen ennätyksiin kevään ja kesän aikana eniten kärsineillä alueilla. Vaikka palanut alue on pienentynyt vuodesta 1980, palovaara on kasvanut samalla ajanjaksolla erityisesti Etelä- ja Itä-Euroopassa (ks. YTK:n PESETA III -hankkeessa kehitetty metsäpalovaaraa koskeva indikaattori), mikä viittaa siihen, että palontorjunnalla (sekä ennaltaehkäisyssä että sammutuksessa) on keskeinen rooli palovaikutusten hillitsemisessä.

Ilmastonmuutoksen odotetaan pahentavan entisestään paloriskiä erityisesti Välimeren alueella, jossa skenaarioiden mukaan sellaisten vuosien määrä kasvaa, joihin liittyy suuri palovaara, palokauden piteneminen ja suuremmat, voimakkaammat ja useammin toistuvat tulipalot. Sekä vähäisiä että suuria päästöjä koskevat ilmastoennusteet osoittavat palovaaran kasvaneen merkittävästi useimmilla Euroopan alueilla, erityisesti Länsi-Keski-Euroopassa, laajentamalla kohtalaisen palovaaran aluetta pohjoiseen. Portugali, Espanja ja Turkki ovat edelleen maita, joissa absoluuttinen vaara on suurin (ks. JRC:n PESETA III -indikaattori metsäpalovaarasta).

Ilmastonmuutoksen vuorovaikutus kasvipeitteen ja palojärjestelmien kanssa olisi ymmärrettävä täysin ja otettava asianmukaisesti huomioon palonhallinnassa, jotta asiaan liittyviä suunnitelmia ja politiikkoja voidaan mukauttaa ottaen huomioon muutokset polttoaine- ja kasvillisuustyypissä, muutokset palo-olosuhteissa ja ylimääräinen paloriski.

Palonhallintasuunnitelmissa esitetään tiettyä alaa koskevia toimia, joilla pyritään i) metsäpalojen ehkäiseminen, ii) ihmisten, omaisuuden ja metsien suojeleminen metsäpaloilta, iii) metsäpalojen käyttö metsänhoidon ja muiden maankäyttötavoitteiden saavuttamiseksi. Kaikissa tehokkaissa palonhallintaohjelmissa on otettava huomioon kyseisen alueen ekologia ja palohistoria sekä tiedot palojärjestelmistä, todennäköisistä palovaikutuksista, riskiarvoista, tarvittavasta metsien suojelun tasosta, tulipaloon liittyvien toimien kustannuksista ja määrätystä palotekniikasta.

Palontorjuntaa voidaan toteuttaa erilaisilla tekniikoilla, joilla varmistetaan elämän, omaisuuden ja resurssien turvaaminen ehkäisemällä, havaitsemalla, valvomalla, rajoittamalla ja tukahduttamalla metsäpaloja ja muuta kasvillisuutta maaseutualueilla. Palontorjuntatoimia ovat muun muassa seuraavat:

• varhaisvaroitus- ja havaitsemisjärjestelmät;
• ei-toivottujen ja vahingollisten tulipalojen mobilisointi ja tukahduttaminen;
• tulipalon käyttö kaupallisesta tai ei-kaupallisesta toiminnasta peräisin olevien luonnonpolttoaineiden ja jäämien kerääntymisen vähentämiseksi;
• luonnon tai ihmisen aiheuttaman tulipalon asianmukainen käyttö tiettyjen ekosysteemien ekologisten arvojen ja eheyden ylläpitämiseksi;
• Tulipalojen vahingoittamien tai niistä riippuvaisten ekosysteemien kunnostaminen.

Metsäpalo on prosessi, jossa käyttäytyminen on arvaamatonta, ja palon havaitseminen, seuranta ja ennustaminen ovat ratkaisevia vaiheita ennaltaehkäisevissä toimenpiteissä, jotka on otettava huomioon kaikissa metsäpalojen hallintasuunnitelmissa. Varhaisvaroitusjärjestelmillä voi olla ratkaiseva rooli mahdollisten tulipalojen havaitsemisen tukemisessa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Joitakin kokemuksia on jo olemassa, kuten Global Fire Monitoring Centren (GFMC) kehittämä maailmanlaajuinen palovaroitinjärjestelmä (Global Fire EWS) tai Yhdysvalloissa toimivan Fire Weather Alert System (FWSA) -järjestelmän prototyyppi. Palonseuranta- ja palonhavaitsemisteknologiaa parannetaan huomattavasti, ja käytettävissä on erilaisia välineitä, joilla voidaan varoittaa tulipalosta ”tosiaikaisissa” olosuhteissa sekä satelliittikuviin ja palotietojärjestelmiin perustuvissa suurissa mittakaavoissa (esim. EFFIS, osa Copernicuksen hätätilanteiden hallintapalvelua)että paikallisessa mittakaavassa käyttämällä savuilmaisimia, miehittämättömiä ilma-aluksia jne. Droonien käyttö herättää kasvavaa kiinnostusta eri aloilla, koska ne voivat hankkia korkean resoluution dataa lyhyessä ajassa ja suhteellisen alhaiseen hintaan. Dronet voivat antaa tietoa metsän rakenteesta, koostumuksesta, tilavuudesta tai kasvusta sekä biomassasta ja antaa tarkkoja tietoja palon sijainnista, ulottuvuudesta ja kehityksestä, jotta ne ovat tehokkaimmin valmistautuneita palontorjuntaan ja tunnistavat evakuoitavat alueet.

Muut palonhallintatoimet liittyvät palavien materiaalien vähentämiseen ja uudelleenjärjestelyyn (esim. kuivikkeista, kuolinpuista tai oksista saatava biomassa). Joillakin aloilla, kuten maa- ja metsätaloudessa sekä laidun- ja luonnonvaraisten eläinten ja kasvien hoidossa, käytetään myös ennalta määrättyä metsäpaloa ja tarkoituksellista metsäpalojen käyttöä hoitotavoitteiden saavuttamiseksi. Määrätyt tulipalot ovat erittäin tehokas tapa poistaa ei-toivottu kasvillisuus moniin eri tavoitteisiin, kuten palontorjuntaan, koska ne auttavat vähentämään palavia materiaaleja, jotka ovat alttiimpia palamaan suotuisissa olosuhteissa (esim. kuivuus tai helleaallot). Suuret palavat materiaalit voivat myös olla suotuisia laajemmalle tulipalolle suurilla alueilla, koska se nopeuttaa palon etenemisnopeutta. Joten palavien materiaalien vähentäminen (käyttämällä määrättyjä tulipaloja) voi olla hyödyllinen palonhallintastrategia. Suunnitellun polttamisohjelman kriittinen kysymys on kuitenkin savun vaikutusten lieventäminen. Tehokas savunhallintaohjelma on tarpeen, kun käytetään määrättyjä tulipaloja, kuten tulipaloa oikeissa sääolosuhteissa (esim. ilmassa olevien hiukkasten alhainen taso, tuuli ei kaupunkikeskusten suuntaan, tuulen nopeuden ja ilmakehän vakauden kannalta oikeat olosuhteet).

Kunnostamis- ja ennallistamistoimet ovat osa pitkän aikavälin prosessia, jossa keskitytään palotapahtumien aiheuttamien infrastruktuuri- ja luonnonvaravahinkojen korjaamiseen ja joka voi kestää useita vuosia. Toimenpiteitä ovat muun muassa seuraavat: puiden istuttaminen, kotoperäisten lajien ennallistaminen, aitojen kaltaisten tilojen vaurioiden korjaaminen, elinympäristöjen ennallistaminen ja haitallisten vieraslajien käsittely. Muita kestäviä metsänhoitokäytäntöjä, joilla pyritään vähentämään metsäpaloriskiä ja metsäpalon vaikutuksia, ovat seuraavat: i) palokatkojen, metsäteiden ja vedenjakelupisteiden perustaminen ja ylläpito, ii) puulajien asianmukainen valinta ja iii) kiinteät metsäpalojen seurantalaitteet ja viestintälaitteet, joilla estetään palon leviäminen katastrofaalisesti.