All official European Union website addresses are in the europa.eu domain.
See all EU institutions and bodies
An official website of the European Union | How do you know?
Environmental information systems
FI
Kuvaus
Rannikkoyhteisöt ovat vuosisatojen ajan käyttäneet kiviä ja maaperää rannikkomaan nostamiseen suojaksi myrskyjä ja merenpinnan nousua vastaan. Samoin rannikolla on pitkä historia ympäri maailmaa, erityisesti tiheästi asutuilla alueilla, joilla on rajallinen maankäyttö.
Suurissa rannikkokaupungeissa rannikkomaan kasvattaminen ja laajentaminen on kohdistettu erityisesti uusien satama- ja satama-alueiden ja turvallisempien kaupunkien pengerrysten luomiseen. Luonnollisilla alueilla rannikkoalueiden kehitystä voidaan edistää istuttamalla kasvillisuutta, jonka erityisenä tarkoituksena on tukea maan ja sitä ympäröivien matalien alueiden luonnollista lisääntymistä. Rannikon kehitykseen voi sisältyä myös rantojen laajentaminen luonnollisen rantaviivan ulkopuolelle, mikä vähentää rannikkoalueiden riskejä sisämaassa. Tässä tapauksessa ranta-ennakko eroaa rannan ravitsemuksesta, jonka tarkoituksena on kompensoida rannan eroosiota keinotekoisella hiekan sijoittamisella säilyttäen olemassa oleva rannan leveys.
Historiallinen esimerkki rannikkomaan kasvattamisesta löytyy Vattimeren rannikolta ja estesaarilta (nykyisin osa Tanskaa, Saksaa ja Alankomaita): Täällä rakennettiin pieniä asutuskeskuksia pienille ihmisen tekemille kukkuloille, joita saksaksi kutsutaan warfteniksi ja hollanniksi tierpeniksi tai wierdeniksi, suojaamaan myrskyn nousuilta. Ensimmäiset tunnistetut keinotekoiset kukkulat ovat peräisin pronssikaudelta. Joitakin kukkuloita käytettiin vielä 1800-luvulla, jolloin patojen rakentaminen oli suurelta osin korvannut tämän rannikkosuojelun muodon. Monet näistä kumpuista ovat edelleen ja jotkut ovat kulttuuriperintökohteita.
Viime aikoina rannikkoalueiden maa-alueiden kasvattamisesta ja kehittämisestä on saatu esimerkkejä kaupunkialueilta:
- Bilbao (Espanja) on osa kaupunkialueiden elvyttämishanketta, jossa Zorrotzaurren niemimaan pinta-ala oli tarkoitus nostaa 1,5 metrillä, jotta uusia rakennuksia voidaan rakentaa korkeammalle ja turvallisemmalle tasolle.
- Venetsia, osana integroitua järjestelmää kaupungin ja sen laguunin suojelemiseksi tulvilta. Liikkuvat esteet, jotka toimivat kolmessa laguunissa kaupungin suojelemiseksi tulvilta, on yhdistetty paikallisiin puolustustoimiin. Näillä toimenpiteillä pyritään nostamaan laguunissa ja rannikkoalueilla sijaitsevien taajamien alempien alueiden pengerryksiä ja jalkakäytäviä. Jos mahdollista, pengerrykset ja kadut nostettiin 110 cm:n suojakorkeuteen paikallisen vertailumerenpinnan yläpuolelle. Tämä toimenpide vähentää merkittävästi kadun peittävien vuorovesien määrää. Noin 12 prosenttia kaupungista sijaitsee edelleen 110 cm:n turvatason alapuolella, mukaan lukien ikoninen ja matala Pyhän Markuksen tori. Koko aukion ja sitä ympäröivän alueen suojelemiseksi on suunniteltu paljon laajempi ja nivelletty rakenne (mukaan lukien kaupunkien jalkakäytävien korkeus sekä koko viemäri- ja viemärijärjestelmän uudelleenjärjestely).
Muita esimerkkejä satama-alueista:
- Rotterdamin satama, joka on suurelta osin rakennettu kaupungin tulvantorjuntajärjestelmän ulkopuolelle ja avoimessa yhteydessä Pohjanmereen. Vaikka alueet ovat tällä hetkellä hyvin suojattuja tulvilta ja ne on jo rakennettu selvästi keskimääräisen merenpinnan yläpuolelle, satamaviranomainen arvioi parhaillaan ennaltaehkäiseviä sopeutumisstrategioita yhteistyössä paikallisten valtion laitosten ja yksityisten yritysten kanssa. Sopeutumisstrategioihin kuuluu maanpinnan tason nostaminen edelleen ja arvokkaiden omaisuuserien sijoittaminen korotettuun rakentamiseen.
- Biomassapolttoaineiden toimitusketju Yhdistyneessä kuningaskunnassanostamalla voimalaitosten laitteita rakenteellisesti mahdollisen myrskyn aiheuttaman vedenkorkeuden yläpuolelle, jotta varmistetaan energian saanti keskeytyksettä pitkällä aikavälillä myös epäsuotuisissa olosuhteissa.
Rannikkomaan kasvattaminen ja edistäminen ovat yleensä osa laajempia toimintasuunnitelmia, joilla suojellaan rannikkoja, kaupunkeja ja arvokkaita infrastruktuureja tulvilta. Suunnitelmiin voi sisältyä muita harmaita toimenpiteitä (merimuurit, aallonmurtajat, myrskyjen nousuportit/tulvaesteet) tai vihreitä sopeutumistoimenpiteitä (dyynienrakentaminen ja vahvistaminen, rannikkoalueiden kosteikkojen ennallistaminen ja hoito). Korkeammat korkeusalueet voivat olla tarpeen myös silloin, kun olemassa olevat suojat eivät takaa riittävää suojaa tulvilta, esimerkiksi myrskytulvien patoamisen tai merimuurin ylittämisen vuoksi.
Tämän sopeutumisvaihtoehdon täytäntöönpanoa olisi koordinoitava hallinnon ylemmillä tasoilla ja se olisi sisällytettävä kokonaisvaltaisiin rannikkoalueiden hoitosuunnitelmiin(rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon suunnitelmien mukauttaminen),jotta varmistetaan, että siihen liittyvät kustannukset eivät estä muiden, merkityksellisempien toimenpiteiden toteuttamista.
Pitkän aikavälin vaikuttavuuden varmistamiseksi rannikkoalueiden maa-alueiden kasvattamista ja edistämistä koskevat toimet olisi suunniteltava ottaen huomioon ilmastonmuutosskenaariot, erityisesti paikalliset ennusteet merenpinnan suhteellisesta noususta sekä myrskyjen ja myrskypiikkien esiintymistiheydestä ja voimakkuudesta.
Aina kun rannikkoalueiden edistymisen odotetaan vähentävän luonnonalueita ja aiheuttavan biologisen monimuotoisuuden köyhtymistä ja vahingoittavan luonnon ekosysteemiä, sitä olisi harkittava huolellisesti arvioimalla suunniteltujen toimenpiteiden koko laajuus ajan ja tilan osalta ja mieluiten vältettävä. Rannikkoalueiden kehittäminen voi edellyttää muita fyysisiä suojelutoimenpiteitä. Itse asiassa uusi saatu maa tai kohonnut maa voi altistua tulville pitkällä aikavälillä merenpinnan nousun ja useammin esiintyvien myrskyjen vuoksi.
Viime vuosisatojen aikana maan uudelleenkäyttöönotto täyttämällä kosteikkoja ja lähellä rannikkoa olevia alueita korkean kosteuden tason alapuolella oli tullut toinen yleisesti käytetty tekniikka uuden tilan hankkimiseksi, myös uusien kaupunki- tai teollisuusalueiden rakentamiseksi. Tällainen käytäntö, joka muuttaa merkittävästi rannikkoekosysteemejä, aiheuttaa biologisen monimuotoisuuden köyhtymistä ja lisää pitkän aikavälin alttiutta tulville, ei sisälly tähän sopeutumisvaihtoehtoon.
Sopeutuksen yksityiskohdat
IPCC:n luokat
Rakenteelliset ja fyysiset: Tekniset ja rakennetun ympäristön vaihtoehdotSidosryhmien osallistuminen
Sidosryhmien osallistuminen on tarpeen erityisesti, jos rannikkoalueiden maa-alueiden kasvattaminen tai edistäminen on osa laajempia rannikkoalueita koskevia suunnitelmia. Tällaisista suunnitelmista, joihin sisältyy puolustusrakenteita, voitaisiin tehdä ympäristövaikutusten arviointi kansallisista laeista ja määräyksistä riippuen. Kun tämä toimenpide toteutetaan suojelluilla alueilla, kuten Natura 2000 -alueilla (EU:n lintu- ja luontotyyppidirektiivien nojalla), jotka vaativat uutta luonnonmaata, edellytetään yleensä ”asianmukaista arviointia”, jossa sidosryhmät on välttämättä otettava mukaan jäsenneltyyn yleisön osallistumisprosessiin. Vastaavasti EU:n tulvadirektiivissä edellytetään yleisön osallistumista riskinhallintasuunnitelmiin. Lisäksi kaupunkialueiden maankäyttöä koskevat ehdotukset edellyttävät mitä todennäköisimmin julkista kuulemista kansallisen ja paikallisen lainsäädännön mukaisesti.
Sidosryhmien välillä voi syntyä ristiriitoja, jotka voivat suoraan tai välillisesti hyötyä rannikoiden noususta tai etenemisestä. Matkailualan sidosryhmät ja satamaviranomaiset voivat hyötyä rantojen laajentamisesta ja uusien satama-alueiden rakentamisesta. Toisaalta paikallisyhteisöt voivat olla huolissaan rannikkomaiseman muuttumisesta, elinympäristöjen ja biologisen monimuotoisuuden vähenemisestä sekä ympäristövaikutuksista yleensä. Tällaiset konfliktit edellyttävät kaikkien asianomaisten toimijoiden aktiivista osallistumista, mukaan lukien paikallisviranomaiset, rannikkoyhteisöt, yksityiset yritykset, tutkimuslaitokset ja/tai kansalaisjärjestöt.
Menestys ja rajoittavat tekijät
Kuten muutkin rannikoiden puolustusta koskevat harmaat toimenpiteet, rannikkomaan kasvattaminen ja edistäminen voivat tarjota ennakoitavissa olevan turvallisuustason. Jos koko maa-alue nostetaan korkeimman ennustetun merenpinnan yläpuolelle, jäljellä olevat riskit ovat edelleen vähäisiä. Muihin koviin suojatoimenpiteisiin (kuten merimuureihin ja myrskyjen nousuesteisiin) verrattuna ei myöskään ole katastrofin vaaraa. Rannikkoalueiden populaatioiden ennustetun kasvun myötä uuden maan hankkiminen voi edistää rannikkoalueiden kehittämistä tai kasvattamista ja tarjota uusia mahdollisuuksia rannikkoalueiden kehittämiseen.
Kuten muutkin harmaat vaihtoehdot, rannikkomaan kasvattaminen ja edistäminen on heikosti joustavaa ja edellyttää säännöllistä ylläpitoa tai parantamista, jotta voidaan varmistaa riittävä suojelutaso ilmastonmuutoksen ja merenpinnan asteittaisen nousun varalta. Rannikkomaan kasvattaminen voi olla teknisesti haastavaa erityisesti kaupunki- ja teollisuusalueilla, joilla on monimutkaisia tai erittäin haavoittuvia infrastruktuureja. Tämä koskee myös herkkiä historiallisia alueita, kuten Pyhän Markuksen aukiota ja koko Venetsian kaupunkia. Näissä tapauksissa maan kasvattaminen on mahdollista vain tiettyyn tasoon asti, ja erilaiset tekniset rajoitteet (esim. historiallisten rakennusten taiteellisen arvon säilyttäminen) voivat vallita.
Rannikkoalueiden kehittäminen voi muuttaa rannikkoalueiden ekosysteemejä. Se voi myös edellyttää muita mereen suuntautuvia fyysisiä tulvia ehkäiseviä toimenpiteitä, joihin liittyy rakennus- ja ylläpitokustannuksia ja vaikutuksia (esim. kiinteiden rannikkokuljetusten muuttaminen). Tämä vaihtoehto soveltuu erityisen hyvin pienimuotoisiin toimiin (esim. pienten satamien tai kaupunkialueiden tai turvallisemmille alueille sijoitettavien erityislaitteiden haavoittuvuuden vähentämiseksi). Suurten rannikkoalueiden kasvattaminen tai edistäminen voi vaatia suhteettomia kustannuksia, olla teknisesti haastavaa ja aiheuttaa useita ympäristövaikutuksia.
Kustannukset ja edut
Tähän vaihtoehtoon liittyvä suurin hyöty on tulvien väheneminen erityisesti alueilla tai infrastruktuureissa, joihin merenpinnan nousu ja myrskyjen yleistyminen vaikuttavat. Se varmistaa alueen täyden suojelun ennakoitavissa olevalla turvallisuustasolla ilman vikaantumisriskiä, joka joskus liittyy muihin harmaisiin suojatoimenpiteisiin. Luomalla uutta käyttökelpoista maata rannikkoalueiden kasvattaminen tai edistäminen voi auttaa säilyttämään keskeisiä taloudellisia toimintoja (esim. turvallisia satama-alueita), lisäämään maan käytettävyyttä kansalaisten keskuudessa (kaupunkien jalkakäytävien korottaminen) ja lisäämään matkailu- ja virkistystoimintaa (ranta-alueiden laajentaminen).
Kustannukset riippuvat suuresti erityisestä sijainnista, sopeutumistarpeista ja nostettavien alueiden laajentamisesta. Kustannuksiin voi sisältyä myös vaatimus tehokkaista suojelutoimenpiteistä, joilla suojellaan talteenotettua maata rannikkoalueiden tulvilta ja eroosiolta. Kustannusarvioissa olisi otettava asianmukaisesti huomioon sekä rakennusvaihe että ylläpitokustannukset. Jälkimmäinen voi kasvaa asteittain, kun otetaan huomioon merenpinnan nousun ja myrskyisyyden aiheuttamat kasvavat paineet. Synergiat muiden jo käytössä olevien puolustustöiden kanssa olisi maksimoitava, jotta voidaan vähentää tähän sopeutumisvaihtoehtoon liittyviä kustannuksia, lisätä sen tehokkuutta ja parantaa rannikkoalueiden yleistä häiriönsietokykyä. Ruoppaustoimilla voidaan myös luoda synergiaetuja: Maan kasvattaminen tai kehittäminen voi tarjota mahdollisuuden materiaalin hävittämiseen satamista, satamista ja navigointikanavista (kontaminaatiotason asianmukaisen arvioinnin jälkeen). Tämä voisi vähentää kokonaiskustannuksia ja poistaa tarpeen määrittää ruopatun materiaalin offshore-hävityspaikat.
Oikeudelliset näkökohdat
Rannikkorakennustyöt eroosion ja kovan merenpuolustuksen lieventämiseksi, jotka ”voivat muuttaa rannikkoa”, kuuluvatympäristövaikutusdirektiivin(YVA) liitteeseen II: Jäsenvaltiot päättävät, olisiko liitteessä II tarkoitettuihin hankkeisiin sovellettava YVA-menettelyä joko tapauskohtaisesti tai kynnysarvojen ja perusteiden osalta. Tämä vaatimus ei kuitenkaan vaikuta näiden töiden ylläpitoon ja rekonstruointiin.
EU:n luontotyyppidirektiivin mukaanasianmukainen arviointi on tarpeen, jos rannikkomaan kasvattamiseen tai edistämiseen tähtäävät työt vaikuttavat suojeltuihin lajeihin tai luontotyyppeihin.
Toteutusaika
Täytäntöönpanoaika on erittäin pitkätoimenpiteen laajuudesta riippuen. Pienimuotoiset toimet, joihin liittyy rajallisia alueita, voivat vaatia rajoitetunajan (< 1 vuosi), kun taas laajamittaiset toimet, joilla lisätään laajoja rannikkoalueita osana laajempia toimintasuunnitelmia, voivat vaatia paljon enemmän aikaa. Kaupunkijärjestelmän (ja rakennusten) monimutkaisuuteen, haurauteenja arvoon liittyvät tekniset rajoitteet yleensä pidentävät täytäntöönpanoaikaa.
Elinikäinen
Tässä vaihtoehdossaeliniän odotetaanolevan keskipitkä (yli 15 vuotta). Säännöllinen ylläpito ja tehokkuuden uudelleenarviointi on kuitenkinvarmistettava,erityisestijotta voidaanasteittain mukautua merenpinnan nousuun ja myrskyjen ja myrskyjen nousujen mahdolliseen voimistumiseen.
Viitetiedot
Verkkosivustot:
Viitteet:
IPCC, (2019). Erityiskertomus valtameristä ja kryosfääristä muuttuvassa ilmastossa. 4 luku: Merenpinnan nousu ja sen vaikutukset mataliin saariin, rannikoihin ja yhteisöihin.
UNEP-DHI (2016). Ilmastonmuutoksen vaarojen hallinta rannikkoalueilla. Rannikon vaarapyörän päätöksenteon tukijärjestelmä. YK:n ympäristöohjelma & Lars Rosendahl Appelquist
Julkaistu Climate-ADAPTissa: Apr 22, 2025
Language preference detected
Do you want to see the page translated into ?
Exclusion of liability
This translation is generated by eTranslation, a machine translation tool provided by the European Commission.