Rahoitus

Keskeiset viestit

• Itse finanssialan infrastruktuuri altistuu ilmastonmuutokselle vain vähän verrattuna niiden sijoituskohteiden alttiuteen ja haavoittuvuuteen. Ilmastoriskitekijöille altistuminen kuvastaa EU:n alueiden ja toimialojen epätasaista haavoittuvuutta mutta myös keskittymistä tiettyihin rahoitusalan salkkuihin, pankkeihin ja rahoituslaitoksiin.
• Kestävät investoinnit sopeutumiseen on yhdenmukaistettu EU:n luokitusjärjestelmässä, jonka on katettava enemmän taloudellisia toimintoja ajan mittaan ja jota sovelletaan maailmanlaajuisesti. Rahoitusala voi kestäviksi luokiteltujen investointien avulla edistää ja tukea sopeutumistoimenpiteitä fyysisten ilmastoriskien vähentämiseksi. Jäännösriskit voidaan siirtää vakuutusmekanismien kautta.

Vaikutukset, haavoittuvuudet ja riskit

Ilmastonmuutos aiheuttaa merkittäviä makrotaloudellisia ja finanssipoliittisia riskejä EU:lle ja aiheuttaa merkittäviä tappioita Euroopassa. Se voi heikentää talouden suorituskykyä, vähentää verotuloja ja lisätä valtion menoja katastrofeista toipumiseen ja sosiaalikustannuksiin. Nämä vaikutukset uhkaavat julkisen talouden vakautta, häiritsevät kauppavirtoja, vahingoittavat pääomakantaa, vähentävät tuottavuutta ja vähentävät työvoiman tarjontaa, mikä viime kädessä haittaa talouskasvua ja lisää rahoitusmarkkinoiden epävarmuutta. Esimerkiksi Saksan, Belgian ja Alankomaiden vuoden 2021 tulvat maksoivat 44 miljardia euroa. Nämä vaikutukset rasittavat julkista taloutta, vakuutuksenantajia, sijoittajia ja rahoitusmarkkinoita. Taloudellisten kustannusten ennustetaan nousevan jyrkästi tulevina vuosikymmeninä, ja sekä suorista vaikutuksista että kansainvälisistä vaikutuksista johtuvat riskit kaskadiutuvat takaisin Eurooppaan.

Vuosina 1980–2023 säähän ja ilmastoon liittyvät ääri-ilmiöt olivat arviolta 738 miljardia euroa (vuoden 2023 arvot). Suhteellisen pieni määrä tapahtumia aiheuttaa suuren osan taloudellisista tappioista: 5 prosenttia säähän ja ilmastoon liittyvistä tapahtumista, joissa tappiot ovat suurimmat, aiheuttaa 61 prosenttia tappioista ja 1 prosentti tapahtumista aiheuttaa 28 prosenttia tappioista (alkuperäiseen tietoaineistoon perustuvat ETA:n omat laskelmat). Keskimääräiset vuotuiset tappiot (vakiohinnat, 2023 euroa) olivat vuosina 1980–1989 noin 8,5 miljardia euroa, vuosina 1990–1999 14,0 miljardia euroa, vuosina 2000–2009 15,8 miljardia euroa ja vuosina 2010–2019 17,8 miljardia euroa. Viisi vuotta, joiden vuotuiset arvot ovat suurimmat, ovat 2021 (63,0 miljardia euroa), 2022 (56,0 miljardia euroa), 2002 (45,7 miljardia euroa), 2023 (43,9 miljardia euroa) ja 1999 (36,7 miljardia euroa).

Vakuutus on ratkaisevan tärkeä ilmastokatastrofien taloudellisten vaikutusten lieventämiseksi rahoittamalla jälleenrakennusta ja kattamalla tappiot. Alle 20 prosenttia Euroopan ilmastoon liittyvistä menetyksistä vuosina 1980–2023 oli kuitenkin vakuutettuja, mikä osoittaa huomattavan suojeluvajeen. Tämän eron korjaaminen toimintavaihtoehtoihin nähden on ratkaisevan tärkeää. Kyky vähentää ilmastonmuutoksesta mahdollisesti aiheutuvien taloudellisten tappioiden osuutta vakuuttamattomiin omaisuuseriin ja toimintoihin – ilmastonsuojeluvaje – määrittää suuren osan yhteiskuntien selviytymiskyvystä.

Eurooppalaisessa ilmastoriskien arvioinnissa yksilöitiin useita finanssialan kannalta merkittäviä ilmastoriskejä. Eurooppalaisten solidaarisuusmekanismien elinkelpoisuuteen kohdistuva riski edellyttää kiireellisiä toimia. Finanssikriisiin johtava julkiseen talouteen kohdistuva riski ja Euroopan kiinteistö- tai vakuutusmarkkinoihin kohdistuva riski edellyttävät lisätoimia. Lisäksi ilmastovaikutuksista Euroopassa ja sen ulkopuolella Euroopan rahoitusmarkkinoille aiheutuvia riskejä on tutkittava tarkemmin.

Poliittinen kehys

Ilmastonmuutoksen kasvaviin vaikutuksiin vastaamiseksi Euroopan komissio on alkanut sisällyttää ilmastokestävyyttä julkisen talouden kehyksiin. Myös pankki- ja vakuutusala on ryhtynyt yksin toimiin näiden vaikutusten käsittelemiseksi.

Mitä tulee ilmastonmuutoksen vaikutuksiin Euroopan talouteen ja rahoitusjärjestelmään, ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevassa EU:n strategiassa viitataan yksityiskohtaisemmin EU:n kestävän rahoituksen strategiaan, koska kestävällä rahoituksella on keskeinen rooli Euroopan vihreän kehityksen ohjelman poliittisten tavoitteiden sekä ilmasto- ja kestävyystavoitteita koskevien EU:n kansainvälisten sitoumusten saavuttamisessa.

Yritysten kestävyysraportointia koskevassa direktiivissä siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä ja täytäntöönpanosäädöksiä, joissa täsmennetään, miten toimivaltaisten viranomaisten ja markkinaosapuolten on noudatettava direktiivissä säädettyjä velvoitteita. Komissio hyväksyi heinäkuussa 2023 ensimmäisen delegoidun säädöksen, joka sisältää ilmastonmuutosta koskevat julkistamisvaatimukset.

Digitaalista häiriönsietokykyä koskeva säädös (DORA) on EU:n asetus, joka tuli voimaan 16. tammikuuta 2023 ja jota sovelletaan 17. tammikuuta 2025 alkaen. Sen tavoitteena on vahvistaa finanssiyhteisöjen, kuten pankkien, vakuutusyhtiöiden ja sijoituspalveluyritysten, tietoteknistä turvallisuutta ja varmistaa, että Euroopan rahoitusala voi pysyä häiriönsietokykyisenä vakavissa toimintahäiriöissä. Tähän sisältyvät myös ilmastonmuutokseen ja ympäristön tilan heikkenemiseen liittyvien tapahtumien ja luonnonkatastrofien vaikutukset.

DORA-asetuksella yhdenmukaistetaan finanssialan häiriönsietokykyä koskevat säännöt. Sitä sovelletaan 20 erityyppiseenfinanssiyhteisöön ja TVT-palveluntarjoajana olevaan kolmanteen osapuoleen.

Vakuutusala

Kaikkien kirjattujen säähän ja ilmastoon liittyvien vaarojen aiheuttamien vakuuttamattomien taloudellisten tappioiden osuus näyttää kasvavan hitaiden sopeutumistoimien ja useammin esiintyvien äärimmäisten sääilmiöiden vuoksi, koska ilmastovakuutusten levinneisyysaste ei ole korkeampi. Ilmastoriskit todennäköisesti rasittavat paikallisia talouksia ja aiheuttavat markkinoiden toimintapuutteita, jotka vaikuttavat sekä kuluttajiin että vakuutuksenantajiin. Yhä useammin toistuvat katastrofaaliset tapahtumat yhdessä muuttuvien sääntelyvaatimusten kanssa voivat uhata yritysten liiketoimintamalleja – ja tehdä joidenkin riskien vakuuttamisesta asiakkaille kohtuutonta tai vakuutuksenantajille mahdotonta. Kuten IPCC:n AR6 WG II -raportissa ”Ilmastonmuutos 2022” todetaan: Vaikutukset, sopeutuminen ja haavoittuvuus keskeinen sopeutumisratkaisu on luoton ja vakuutuksen saatavuuden parantaminen, jotta voidaan suojautua resurssien saatavuuden ja runsauden vaihteluilta.

Näiden ongelmien ratkaisemiseksi Euroopan komissio

• Vakuutuksenantajien, poliittisten päättäjien ja muiden sidosryhmien välisen vuoropuhelun vahvistaminen ilmastokestävyyttä koskevan vuoropuhelun avulla. Vuoropuhelun päätavoitteena on kaventaa tätä ilmastonsuojelun kuilua. Sen puheenjohtajina toimivat ilmastotoimien pääosasto ja rahoitusvakauden, rahoituspalvelujen ja pääomamarkkinaunionin pääosasto.
• tunnistaa ja edistää riskienhallinnan rahoitusvälineitä koskevia parhaita käytäntöjä tiiviissä yhteistyössä Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen (EIOPA) kanssa;
• tutkia rahoitusvälineiden ja innovatiivisten ratkaisujen laajempaa käyttöä ilmastoon liittyvien riskien torjumiseksi.

Solvenssi II on Euroopan unionin lainsäädäntöön sisältyvä direktiivi, jolla kodifioidaan ja yhdenmukaistetaan EU:n vakuutusasetus. Tämä koskee ennen kaikkea pääoman määrää, joka EU:n vakuutusyhtiöillä on oltava maksukyvyttömyysriskin pienentämiseksi. Direktiivissä ei kuitenkaan toistaiseksi oteta täysin huomioon ilmastonmuutoksesta aiheutuvia riskejä, ja useat tahot ovat vaatineet tämän näkökohdan parempaa sisällyttämistä luonnonkatastrofiriskiosioon.

Pankki- ja investointiala

Pankkeihin kohdistuu yhä enemmän sääntely- ja kaupallisia paineita suojautua ilmastonmuutoksen vaikutuksilta ja mukautua maailmanlaajuiseen kestävän kehityksen ohjelmaan. Sääntely- ja valvontakehyksen puuttumisen vuoksi useat keskuspankit ja sääntelyviranomaiset eri puolilla maailmaa ovat tulleet tietoisiksi roolistaan ja mahdollisista valtuuksistaan puuttua alaan kohdistuviin ilmastonmuutos- ja ympäristöriskeihin. Esimerkiksi joukko keskuspankkeja, muun muassa Euroopan keskuspankki, käynnisti verkostoitumisen rahoitusjärjestelmän viherryttämiseksi vuonna 2017. Sen tavoitteena on edistää ilmastoon ja ympäristöön liittyvien riskien analysointia ja hallintaa rahoitusalalla ja mobilisoida valtavirtarahoitusta tukemaan siirtymistä kestävään talouteen.

Lisäksi useat yksityiset pankit ovat alkaneet kehittää uusia tuotteita, kuten vihreitä joukkovelkakirjoja tai vihreitä asuntolainoja. Vihreät joukkolainat ovat velkainstrumentteja, jotka eroavat tavanomaisista kiinteätuottoisista arvopapereista vain siinä mielessä, että liikkeeseenlaskija sitoutuu käyttämään tuotot sellaisten hankkeiden rahoittamiseen, joilla on tarkoitus olla myönteisiä ympäristö- tai ilmastovaikutuksia. Kestävää rahoitusta käsittelevä tekninen asiantuntijaryhmä julkaisi vuonna 2020 EU:n vihreitä joukkolainoja koskevan standardin käytettävyysoppaan.

Vihreällä kiinnityksellä pankki tai kiinnitysluotonantaja tarjoaa asunnon ostajalle edullisia ehtoja, jos hän voi osoittaa, että kiinteistö, jota varten hän ottaa lainaa, täyttää tietyt ympäristönormit.

Kestäviin sijoituksiin ja kestävyysriskeihin liittyvien tietojen antamista koskevassa asetuksessa asetetaan tiedonantovelvoitteita siitä, miten yhteisösijoittajat ja omaisuudenhoitajat sisällyttävät ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyvät tekijät (ESG-tekijät) riskinhallintaprosesseihinsa. Delegoiduissa säädöksissä täsmennetään vaatimuksia, jotka koskevat ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyvien tekijöiden sisällyttämistä sijoituspäätöksiin, mikä on osa yhteisösijoittajien ja omaisuudenhoitajien velvollisuuksia sijoittajia ja edunsaajia kohtaan.

Tietopohjan parantaminen

Vuoden 2024 eurooppalaisessa ilmastoriskien arvioinnissa esitetään kattava arvio Euroopan nykyisistä ja tulevista merkittävistä ilmastoriskeistä. Siinä yksilöidään 36 merkittävää ilmastoriskiä, jotka uhkaavat energia- ja elintarviketurvaa, ekosysteemejä, infrastruktuuria, vesivaroja, rahoitusjärjestelmiä ja ihmisten terveyttä, kun otetaan huomioon myös rahoitusalalle aiheutuva riski.

Vuoden 2024 eurooppalaisessa ilmastoriskien arvioinnissa esitetään kattava arvio Euroopan nykyisistä ja tulevista merkittävistä ilmastoriskeistä. Siinä yksilöidään 36 merkittävää ilmastoriskiä, jotka uhkaavat energia- ja elintarviketurvaa, ekosysteemejä, infrastruktuuria, vesivaroja, rahoitusjärjestelmiä ja ihmisten terveyttä, kun otetaan huomioon myös rahoitusalalle aiheutuva riski.

Monissa kestävään rahoitukseen, ilmastorahoitukseen ja sopeutumisrahoitukseen liittyvissä toimissa käsitellään kansainvälistä ulottuvuutta. Tällä sivulla keskitytään siihen, mikä on ETA-maiden kannalta merkityksellistä kansallisella tasolla. Lisätietoja kansainvälisistä ja kehitysnäkökohdista on UNFCCC:n sivuilla ja sen tietoportaalissa.

Myös IPCC keskittyy pääasiassa kansainvälisiin rahoitusvirtoihin (ja pikemminkin vähähiilisyyteen kuin sopeutumisnäkökohtiin), mutta IPCC:n viidennen arviointiraportin monialaisia investointi- ja rahoituskysymyksiä käsittelevässä luvussa (AR5), työryhmä III, esitetään yksityiskohtaisesti myös joitakin kotimaisia kysymyksiä. Vaikutusten, sopeutumisen ja haavoittuvuuden työryhmä (WG II) aikoo antaa panoksensa kuudenteen arviointikertomukseen vuonna 2022.

Ilmastonmuutokseen sopeutumista käsittelevä maailmanlaajuinen keskus toteuttaa ilmastorahoitusohjelmaa, jonka tarkoituksena on valtavirtaistaa ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja sen sietokyky kaikessa päätöksenteossa, lisätä ilmastonmuutokseen sopeutumista ja sen sietokykyä koskevaa rahoitusta ja kehittää innovatiivisia rahoitusvälineitä.

Euroopan ympäristökeskus julkaisi vuonna 2007 teknisen raportin Ilmastonmuutos: toimien toteuttamatta jättämisen ja sopeutumisen kustannukset, ja parhaillaan käynnissä on tätä aihetta koskeva uusi hanke, jonka työ tulee saataville vuonna 2022.

Viimeaikaisia sopeutumisen rahoitusta ja taloutta koskevia tutkimushankkeita ovat esimerkiksi H2020_Insurance-hanke, jota on kehitetty edelleen OASISin tappioiden mallintamiskehyksessä ja OASIS Hubissa, tai NAIAD-hanke, jossa keskitytään luonnon vakuutusarvoon. Muita sopeutumistalous- ja -rahoitushankkeita ovat esimerkiksi COACCH, ClimateCost Econadapt ja NATURANCE. Niissä tarkastellaan katastrofiriskirahoituksen ja luontopohjaisiin ratkaisuihin tehtävien investointien yhdistelmään perustuvien ratkaisujen teknistä, taloudellista ja operatiivista toteutettavuutta ja suorituskykyä.

Investointien ja rahoituksen tukeminen

EU:n monivuotinen rahoituskehys vuosiksi 2021–2027 on 1,21 biljoonaa euroa. Seuraavan sukupolven EU:n elpymisvälineestä myönnetään lisäksi 807 miljardia euroa. Tästä talousarviosta 30 prosenttia on varattu ilmastotavoitteita edistäviin toimiin. Uuden monivuotisen rahoituskehyksen myötä komissio on lisännyt resursseja ilmastonmuutokseen ja siihen sopeutumiseen liittyvään rahoitukseen muun muassa Euroopan kestävän kehityksen rahasto plussan kaltaisten innovatiivisten mekanismien avulla hyödyntämällä resursseja kahdenvälisissä kanavissa ja EU:n jäsenvaltioiden kautta.

Lisätietoja rahoitussitoumuksista on saatavilla täällä, ja katsaus EU:n rahoitusmekanismeihin vuosiksi 2021–2027 on saatavilla täällä.

EU:n sisäisten rahoitusmekanismien lisäksi EU ja sen jäsenvaltiot lisäsivät ilmastorahoitustukeaan kolmansille maille 7,4 prosenttia vuonna 2019. Tuen määrä oli 21,9 miljardia euroa, josta 52 prosenttia käytettiin EU:n kumppaneiden auttamiseen sopeutumaan ilmastonmuutokseen. Ilmastorahoituksen suuri osuus EU:n kansainvälisessä yhteistyössä ja erityisesti sopeutumisessa säilyy myös tulevaisuudessa.

Sopeutumisen täytäntöönpanon tukeminen

EIOPA kehittää edelleen toimia kestävän rahoituksen toteuttamiseksi esimerkiksi laatimalla tulostaulun vakuutussuojan puutteista, tekemällä metodologista työtä ilmastonmuutoksen sisällyttämiseksi luonnonkatastrofivakuutukseen (vakavaraisuuspääomavaatimukset) tai vahinkovakuutustoimintaan ja -hinnoitteluun.