Biologinen monimuotoisuus

Keskeiset viestit

• Biologisen monimuotoisuuden suojelu ja ilmastotoimet liittyvät erottamattomasti toisiinsa: Biologisella monimuotoisuudella on tärkeä rooli ilmaston säätelyssä, mutta samalla ilmastonmuutos vaikuttaa kaikkiin lajeihin ja niiden elinympäristöihin. Ilmastonmuutos vaikuttaa ekosysteemien dynamiikkaan ja elinympäristöjen soveltuvuuteen biologiseen monimuotoisuuteen.
• Ekosysteemilähtöiset lähestymistavat voivat auttaa vähentämään biologisen monimuotoisuuden haavoittuvuutta, ja ekosysteemitalouden alat voivat tunnustaa ilmastonmuutoksen ja sopeutua siihen omaksumalla ekosysteemilähtöisen lähestymistavan. Tämä voidaan saavuttaa luontotyyppien ja lajien hoidon, maankäytön mukauttamisen ja vesienhoidon toimenpiteillä, joilla parannetaan ekologista infrastruktuuria ja lisätään paikallisten populaatioiden ja luontotyyppien kestävyyttä.
• EU:n poliittisessa kehyksessä, kuten biodiversiteettistrategiassa, lintu- ja luontotyyppidirektiiveissä, Natura 2000 -verkostossa, vihreän infrastruktuurin strategiassa ja haitallisia vieraslajeja koskevassa EU:n asetuksessa, säädetään tästä ja siihen liittyvistä alakohtaisiin politiikkoihin (esim. yhteinen maatalouspolitiikka ja yhteinen kalastuspolitiikka) kuuluvista toimenpiteistä. Tietämyksen kehittämiseen tehdään huomattavia investointeja biologisen monimuotoisuuden tukemiseksi sekä terveiden ja ekosysteemien ennallistamiseksi tai säilyttämiseksi.

Vaikutukset, haavoittuvuudet ja riskit

Orhan Kartal, Climate Change PIX /EEA

Ilmastonmuutos on yksi tärkeimmistä biologisen monimuotoisuuden köyhtymistä ja ekosysteemien tilan heikkenemistä edistävistä tekijöistä. Ilmastonmuutos vaikuttaa myös välillisesti biologiseen monimuotoisuuteen, koska se on vuorovaikutuksessa muiden kuin ilmastoon liittyvien tekijöiden, kuten maankäytön muutoksen ja maankäytön käytäntöjen, kanssa.

Ilmastonmuutos merkitsee muutoksia lajien levinneisyydessä ja runsaudessa ja uhkaa olemassa olevia ravintoverkkoja. Luontotyypit voivat muuttua tai kadota, ja lajien populaatiot voivat olla yhä eristyneempiä tai alttiimpia sukupuutolle (suuri riski eurooppalaisessa ilmastoriskien arvioinnissa (EUCRA)). Ilmastonmuutoksen ennustetaan muuttavan kasvien ja eläinten elinkaarta. Esimerkiksi odotettavissa olevan lämpötilan nousun myötä monet kasvit alkavat kasvaa ja kukintaa aikaisemmin keväällä ja kasvukausi jatkuu pidempään syksyllä. Jotkut eläimet heräävät aikaisemmin horroksesta tai muuttavat eri aikoina. Tällaiset muutokset vaikuttavat myös ekosysteemien yhteiskunnalle tarjoamiin palveluihin. Lisäksi ilmaston aiheuttamat lajien invaasiot voivat entisestään heikentää alkuperäistä biologista monimuotoisuutta (suuri riski EUCRA:ssa).

Toinen biologiseen monimuotoisuuteen kohdistuva riski liittyy metsäpalojen yleistymiseen ja voimakkuuteen alueilla, jotka voivat johtaa peruuttamattomaan elinympäristöjen häviämiseen (suuri riski EUCRA:ssa).

Poliittinen kehys

Vuoteen 2030 ulottuvassa EU:n biodiversiteettistrategiassa, joka hyväksyttiin vuonna 2020 Euroopan vihreän kehityksen ohjelman yhteydessä, asetetaan EU:n biologinen monimuotoisuus elpymisen tielle ja tunnustetaan, että biologisen monimuotoisuuden köyhtyminen ja ilmastokriisit liittyvät toisiinsa ja edellyttävät koordinoituja toimia. Nämä yhteydet tunnustetaan vahvasti myös EU:n sopeutumisstrategiassa, joka on toinen olennainen osa Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa luontopohjaisten ratkaisujen laajentamisen kautta. Luontoon perustuvia ratkaisuja pidetään keskeisenä mekanismina, jolla voidaan puuttua biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen ja ilmastonmuutoksen aiheuttamaan kaksitahoiseen kriisiin sekä tarjota hyötyjä luonnolle, yhteiskunnalle ja taloudelle.

EU:n politiikassa tunnustetaan vihreiden ja sinisten maisematekijöiden ratkaiseva rooli ilmastonmuutokseen sopeutumisessa, sillä EU:n lintu- ja luontotyyppidirektiiveillä perustettu Natura 2000 -verkosto on suojeltujen alueiden ainutlaatuinen selkäranka. Ilmastonmuutoksen torjuntaa Natura 2000 -alueiden hoidossa koskevat suuntaviivat laadittiin vuonna 2013 helpottamaan alueiden hoitoa ja päätöksentekoa paikallis- ja aluetasolla. Suuntaviivoissa täsmennetään, että on siirryttävä staattisen suojelun näkökulmasta mukautuvaan hoitotapaan, jossa otetaan huomioon mahdolliset ilmastovaikutukset ja suunnitellaan hoitotoimet, joissa nämä vaikutukset otetaan huomioon.

Komissio hyväksyi 22. kesäkuuta 2022 ehdotuksen oikeudellisesti sitovaksi luonnon ennallistamista koskevaksi laiksi. Näin varmistetaan ekosysteemien, luontotyyppien ja lajien häiriönsietokyky ilmastonmuutoksen uhkien varalta ja edistetään ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja siihen sopeutumista keskeisenä luontoon perustuvana ratkaisuna.

Vihreää infrastruktuuria koskevassa EU:n strategiassa viitataan suoraan ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevaan EU:n strategiaan toteuttamalla vihreää infrastruktuuria koskevia toimia, ekosysteemeihin perustuvia lähestymistapoja sopeutumisen edistämiseksi ja katastrofiriskien vähentämiseksi. Vihreän infrastruktuurin käsite kuvaa ekologisia verkostoja niiden laajemmassa yhteydessä (suojelualueiden ulkopuolella) ja korostaa, että on tärkeää ylläpitää ja ennallistaa ekosysteemituotteiden ja -palvelujen tarjontaa yhteiskunnalle sekä monitoiminnallisten ekosysteemien arvoa. Vihreä infrastruktuuri edistää myös Natura 2000 -verkoston yhtenäisyyttä parantamalla maiseman läpäisevyyttä. Se luo ekologisia verkostoja, jotka voivat auttaa parantamaan tulevaisuuden ekologista häiriönsietokykyä, koska vihreät käytävät antavat lajeille mahdollisuuden muuttaa levinneisyysaluettaan vastauksena ilmastonmuutokseen.

Haitalliset vieraslajit ovat yksi tärkeimmistä biologiseen monimuotoisuuteen ja ekosysteemipalveluihin kohdistuvista uhkista erityisesti maantieteellisesti ja evoluution kannalta eristyneissä ekosysteemeissä, kuten pienillä saarilla. Ilmastonmuutos lisää muun muassa (uusien) haitallisten vieraslajien, erityisesti termofiilisten lajien, levinneisyysriskiä. Tätä käsitellään haitallisia vieraslajeja koskevassa EU:n asetuksessa.

Erityisesti ekosysteemipalvelujen alalla on synergioita muiden alojen kanssa. EU:n Pellolta pöytään -strategiassa elintarvikeketju kytketään nimenomaisesti biologiseen monimuotoisuuteen ja ilmastoon. Lisäksi vesipolitiikan puitedirektiivissä, meristrategiapuitedirektiivissä, yhteisessä maatalouspolitiikassa ja yhteisessä kalastuspolitiikassa sovelletaan alakohtaisia lähestymistapoja biologiseen monimuotoisuuteen ja ilmastoon liittyvien sivuhyötyjen käsittelemiseksi.

Tietopohjan parantaminen

Vuoden 2024 eurooppalaisessa ilmastoriskien arvioinnissa esitetään kattava arvio Euroopan nykyisistä ja tulevista merkittävistä ilmastoriskeistä. Siinä yksilöidään 36 merkittävää ilmastoriskiä, jotka uhkaavat energia- ja elintarviketurvaa, ekosysteemejä, infrastruktuuria, vesivaroja, rahoitusjärjestelmiä ja ihmisten terveyttä, kun otetaan huomioon myös biodiversiteettialalle aiheutuva riski.

Ilmastoa, biologista monimuotoisuutta ja ekosysteemejä pidetään toisistaan riippuvaisina IPCC:n AR6 WG II -raportissa Ilmastonmuutos 2022: Vaikutukset, sopeutuminen jahaavoittuvuus. Luonnon monimuotoisuudella on rajalliset valmiudet sopeutua ennustettuihin ilmaston muutoksiin (kuten IPCC:n erityisraportissa ilmaston lämpenemisestä 1,5 celsiusasteella ennustetaan). Sen vuoksi luonnon monimuotoisuuden ilmastonmuutoksen sietokyvyn tukeminen on olennaisen tärkeää ekosysteemien toiminnan ylläpitämiseksi. Ilmastonmuutoksen vaikutuksia voidaan tehokkaasti vähentää vain suojelemalla (tai palauttamalla) biologista monimuotoisuutta 30–50 prosentilla maapallon makean veden ja valtamerten maa-alueista. Biologisen monimuotoisuuden turvaaminen tai palauttaminen luo puskurin, joka vähentää vaikutuksia ja alttiuttamme yhä äärimmäisemmille ilmastoilmiöille.

Biologista monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluja käsittelevän hallitustenvälisen tiede- ja politiikkafoorumin (IPBES) ja hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) välinen yhteistyö on käynnistetty biologista monimuotoisuutta ja ilmastoa koskevan yhteisen toimintaohjelman käsittelemiseksi. Ensimmäisen työpajan tuloksena saatiin tieteellinen tulos, jossa hahmotellaan nykyisen hallinnon ja sosioekologisten järjestelmien yhteyksiä ja vipuvaikutuksia, jotka voivat auttaa edistämään siirtymistä kohti muutosvoimaista hallintoa biologisen monimuotoisuuden, ilmaston ja yhteiskunnan välisen yhteyden käsittelemiseksi.

Euroopan ympäristökeskus (EEA) julkaisi indikaattoreihin perustuvan arvioinnin aiemmasta ja ennustetusta ilmastonmuutoksesta ja sen vaikutuksista ekosysteemeihin ja yhteiskuntaan. Toisessa EEA:n raportissa luontopohjaiset ratkaisut tunnustetaan keskeiseksi välineeksi biologista monimuotoisuutta ja ilmastoa koskevan yhteisen toimintaohjelman mobilisoimiseksi. Euroopan alueellisen yhteistyön sisämaan rannikko- ja merivesiryhmä julkaisi Euroopan merien biologista monimuotoisuutta koskevan raportin, jossa esitetään yleiskatsaus vesiluonnon monimuotoisuuden tilaan, mukaan lukien ilmastonmuutoksesta johtuvat vaikutukset ja suuntaukset.

Yhteisellä tutkimuskeskuksella on biologisen monimuotoisuuden tietokeskus, joka tarjoaa tieteellisen perustan biologista monimuotoisuutta, myös ilmastonmuutosta, koskevien EU:n politiikkojen yhdentämiselle. Se julkaisi heinäkuussa 2021 kaikkien aikojen ensimmäisen EU:n ekosysteemiarvioinnin, jossa korostettiin, että ilmastonmuutoksen vaikutukset biologiseen monimuotoisuuteen ovat kasvussa. BiodiverCities on äskettäin käynnistetty EU:n pilottihanke, jonka tarkoituksena on parantaa kansalaisyhteiskunnan osallistumista kaupunkien biologista monimuotoisuutta ja luontoa kaupungeissa ja niiden ympäristössä koskevaan päätöksentekoon.

Copernicuksen ilmastonmuutospalvelu (C3S),jonka Euroopan keskipitkien sääennusteiden keskus toteuttaa Euroopan unionin puolesta, kerää tietoja ilmaston seuraamiseksi ja sen tulevien muutosten ennustamiseksi. Näiden tietojen avulla voidaan selvittää, miten ilmastonmuutos tarkalleen ottaen vaikuttaa eri aloihin, maisemiin ja ekosysteemeihin.

Kattavat tiedot biologisesta monimuotoisuudesta EU:ssa ovat saatavilla biologista monimuotoisuutta koskevasta Euroopan tietojärjestelmästä (BISE), jossa on tietoa siitä, miten ilmastonmuutos vaikuttaa biologiseen monimuotoisuuteen.

Investointien ja rahoituksen tukeminen

EU:n monivuotinen rahoituskehys vuosiksi 2021–2027 on 1,21 biljoonaa euroa. Seuraavan sukupolven EU:n elpymisvälineestä myönnetään lisäksi 807 miljardia euroa. Tästä talousarviosta 30 prosenttia on varattu ilmastotavoitteita edistäviin toimiin.

Vuoteen 2030 ulottuvalla EU:n biodiversiteettistrategialla pyritään vapauttamaan vähintään 20 miljardia euroa vuodessa luontoon ja varmistamaan, että merkittävä osa monivuotisen rahoituskehyksen ilmastotoimiin varatusta 30 prosentista investoidaan luonnon monimuotoisuuteen ja luontopohjaisiin ratkaisuihin. Siinä tunnustetaan sellaisten ekosysteemityyppien ennallistaminen, jotka ovat erityisen tärkeitä hiilinieluja, kuten metsät, turvemaat, niityt, kosteikot, mangrovemetsät ja meriheinäniityt, ja tunnustetaan myös maaperän ennallistamisen rooli tässä suhteessa. Sen suojelupilariin kuuluu johdonmukainen Euroopan laajuinen luontoverkosto, joka mahdollistaa lajien muuttoliikkeen ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen.

Keskeisiä sopeutumista tukevia EU:n välineitä ovat seuraavat:

• Life-ohjelma;
• Horisontti Eurooppa: biologisen monimuotoisuuden ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen kannalta merkittävin on klusteri 6, joka koskee elintarvikkeita, biotaloutta, luonnonvaroja, maataloutta ja ympäristöä.

Biologista monimuotoisuutta ja siihen sopeutumista koskevaa tutkimusta tuetaan myös BiodivERsA ERA-Net -verkostolla, joka koordinoi biodiversiteettiä koskevia kansallisia tutkimusohjelmia kaikkialla Euroopassa.

Tällä hetkellä EU:n talousarvioon kirjattujen biologista monimuotoisuutta koskevien menojen tärkein aiheuttaja on yhteinen maatalouspolitiikka, ja tämän odotetaan jatkuvan. Merkittäviä menoja aiheutuu myös Euroopan aluekehitysrahastosta, sosiaalirahastosta ja koheesiorahastosta. Kattava yleiskatsaus on saatavilla EU:n rahoitusta sopeutumistoimenpiteille koskevalla sivulla.

Mukautuksen MRE

Euroopan ympäristökeskuksen vuonna 2020 julkaiseman luonnon tilaa koskevan raportin keskeisiin havaintoihin kuuluu vahvistus siitä, että ilmastonmuutos on kasvava uhka biologiselle monimuotoisuudelle ja että maataloustoiminta, maan hylkääminen ja saastuminen ovat merkittäviä luontotyyppeihin ja lajeihin kohdistuvia paineita. Ymmärtääkseen Euroopan biologisessa monimuotoisuudessa ajan mittaan tapahtuneita muutoksia Euroopan unioni tukeutuu johdonmukaisella ja vertailukelpoisella tavalla kerättyihin ja raportoituihin tietoihin. EU:n jäsenvaltioiden on raportoitava kuuden vuoden välein lintukantojen koosta ja kehityssuunnista (lintudirektiivin 12 artikla) sekä kohteena olevien luontotyyppien ja lajien suojelun tasosta ja kehityssuunnista (luontodirektiivin 17 artikla) Euroopan alueillaan. Biologisen monimuotoisuuden suojelun ja ilmastonmuutoksen hillitsemisen ja siihen sopeutumisen välisten synergioiden ja kompromissien tarkastelemiseksi IPBES:n (biologista monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluja käsittelevä hallitustenvälinen tiede- ja politiikkafoorumi) ja IPCC:n organisaatio järjesti työpajan vuonna 2021. Tämä tieteellinen raportti on laadittu tärkeiden kansainvälisten sopimusten, kuten Pariisin sopimuksen, ja kestävän kehityksen tavoitteiden yhteydessä. Työpajassa tarkasteltiin ilmaston ja biologisen monimuotoisuuden vuorovaikutusta nykytrendeistä luontopohjaisten ratkaisujen rooliin ja toteutukseen sekä ihmisyhteiskunnan kestävään kehitykseen.