Maankäytön suunnittelu

Maankäytön suunnittelu

Keskeiset viestit

• Maankäytön suunnittelua pidetään yhtenä tehokkaimmista prosesseista, joilla helpotetaan paikallista sopeutumista ilmastonmuutokseen. EU:n kuntien maankäytön suunnitteluprosessin kautta saatavilla olevat nykyiset prosessit ja välineet, kuten viralliset suunnitelmat, kaavoitus ja/tai kehittämisluvat, auttavat minimoimaan kunnalle aiheutuvat kehitysriskit, jotka johtuvat tulvien, maastopalojen, maanvyörymien ja/tai muiden muuttuvasta ilmastosta johtuvien luonnonuhkien ennakoiduista vaikutuksista.

Vaikutukset ja haavoittuvuudet

Eurooppa on yksi maailman intensiivisimmin käytetyistä maanosista. Eniten maata (enintään 80 prosenttia) käytetään asutukseen, tuotantojärjestelmiin (erityisesti maa- ja metsätalouteen) ja infrastruktuuriin. Usein syntyy kuitenkin ristiriitaisia maankäyttövaatimuksia, jotka edellyttävät päätöksiä, joihin liittyy kovia kompromisseja.

Maan käyttöönotto, kaupunkirakenteen hajautuminen ja taloudellinen toiminta johtavat elinympäristöjen pirstoutumiseen ja heikentävät ekosysteemien häiriönsietokykyä. Hajanaisuus koskettaa kaikkia Euroopan alueita, myös hyvin harvaan asuttuja. Hajanaisuuden seuranta tukee politiikkatoimia, joilla pyritään varmistamaan, että jäljellä olevilla luontotyypeillä voidaan tukea luonnon monimuotoisuutta.

Maankäytön suunnittelua pidetään yhtenä tehokkaimmista prosesseista, joilla helpotetaan paikallista sopeutumista ilmastonmuutokseen. EU:n kuntien maankäytön suunnitteluprosessin kautta saatavilla olevat nykyiset prosessit ja välineet, kuten viralliset suunnitelmat, kaavoitus ja/tai kehittämisluvat, auttavat minimoimaan kunnalle aiheutuvat kehitysriskit, jotka johtuvat tulvien, maastopalojen, maanvyörymien ja/tai muiden muuttuvasta ilmastosta johtuvien luonnonuhkien ennakoiduista vaikutuksista.

Toimintakehys

Maankäytön suunnittelua ja hoitoa koskevat päätökset tehdään yleensä paikallisella tai alueellisella tasolla, esimerkiksi osana kaupunkisuunnittelua tai maa- ja metsätalouskäytäntöjä. Euroopan komission tehtävänä on kuitenkin varmistaa, että jäsenvaltiot ottavat ympäristönäkökohdat huomioon maankäytön kehittämissuunnitelmissaan ja harjoittavat yhdennettyä maankäyttöä. Esimerkiksi strategista ympäristöarviointia koskevan direktiivin ja ympäristövaikutusten arviointia koskevan direktiivin soveltaminen mutta myös alakohtaiset säännökset, kuten vesipuitedirektiivi, tulvadirektiivi, yhteinen maatalouspolitiikka ja Euroopan laajuinen liikenneverkko, vaikuttavat paikallisiin maankäyttöpolitiikkoihin.

Se, miten käytämme maatamme, vaikuttaa eniten kasvihuonekaasupäästöihimme. Yli puolet kasvihuonekaasujen bruttopäästöistä (metaani, typpidioksidi ja hiilidioksidi) on peräisin maataloudesta. Esimerkiksi karjankasvatus aiheuttaa suuren osan kaikista metaanipäästöistämme. Euroopan komissio hyväksyi heinäkuussa 2021 useita lainsäädäntöehdotuksia, joissa esitetään, miten se aikoo saavuttaa ilmastoneutraaliuden EU:ssa vuoteen 2050 mennessä, mukaan lukien välitavoite kasvihuonekaasupäästöjen nettovähennyksestä vähintään 55 prosentilla vuoteen 2030 mennessä. Paketissa ehdotetaan useiden EU:n ilmastolainsäädännön säädösten tarkistamista, mukaan lukien liikenne- ja maankäyttölainsäädäntö.

Toukokuussa 2018 hyväksytyn voimassa olevan EU:n lainsäädännön mukaan EU:n jäsenvaltioiden on varmistettava, että maankäytöstä, maankäytön muutoksesta tai metsätaloudesta aiheutuvat kirjatut kasvihuonekaasupäästöt tasapainotetaan vähintään vastaavalla kirjatulla hiilidioksidin poistumalla ilmakehästä kaudella 2021–2030. LULUCF-asetuksella pannaan täytäntöön EU:n johtajien lokakuussa 2014 tekemä sopimus, jonka mukaan kaikkien alojen, myös maankäyttösektorin, olisi osallistuttava EU:n vuoden 2030 päästövähennystavoitteen saavuttamiseen.

Euroopan taloudet ja ihmisten hyvinvointi riippuvat luonnonvaroista, kuten raaka-aineista ja avaruudesta (maavarat), sekä ympäristöolosuhteista, jotka edistävät puhtaan ilman, veden ja terveellisten elintarvikkeiden saantia. Kahdeksannen ympäristöalan toimintaohjelmanyhtenä ensisijaisena tavoitteena on ”jatkuva edistyminen sopeutumiskyvyn parantamisessa ja valtavirtaistamisessa, myös ekosysteemiin perustuvien lähestymistapojen pohjalta, selviytymis- ja sopeutumiskyvyn vahvistamisessa ja ympäristön, yhteiskunnan ja kaikkien talouden alojen ilmastonmuutokselle alttiuden vähentämisessä sekä säähän ja ilmastoon liittyvien katastrofien ehkäisyn ja niihin varautumisen parantamisessa”. Yksi mahdollistavista edellytyksistä ensisijaisten tavoitteiden saavuttamiselle on maaperän huonontumiseen puuttuminen sekä maaperän suojelun ja kestävän käytön varmistaminen.

Tietopohjan parantaminen

Copernicuksen maakartoituspalvelu tarjoaa kaukokartoitustietoja maanpeitteen ja maanpeitteen muutoksista. Maapalvelu on jaettu neljään pääkomponenttiin, joista kaksi tärkeintä liittyy maankäyttöön:

• Yleiseurooppalainen palvelu tarjoaa tietoa maanpeitteestä ja maankäytöstä ja sen muutoksista sekä biogeofysikaalisista parametreista Euroopan laajuisesti korkealla resoluutiolla. Yleiseurooppalaista komponenttia koordinoi Euroopan ympäristökeskus (EEA), ja se tuottaa CORINE Land Cover -tietoaineistoja, korkean resoluution kerroksia, biofysikaalisia parametreja ja Euroopan maankäyttöpalvelua. CORINE-maapeite kattaa vuodet 1990, 2000, 2006, 2012 ja 2018. Tämä vektoripohjainen aineisto sisältää 44 maanpeite- ja maankäyttöluokkaa. Aikasarjassa on myös maanmuutoskerros, jossa korostuvat maanpeitteen ja maankäytön muutokset.
• Paikallinen palvelu keskittyy erilaisiin hotspot-alueisiin eli alueisiin, jotka ovat alttiita erityisille ympäristöhaasteille ja -ongelmille. Paikallista osa-aluetta koordinoi Euroopan ympäristökeskus, ja sen tavoitteena on tarjota täsmällisiä ja yksityiskohtaisempia tietoja, jotka täydentävät yleiseurooppalaisesta osa-alueesta saatuja tietoja. Paikallinen osa keskittyy erilaisiin järjestelykeskuksiin eli alueisiin, jotka ovat alttiita erityisille ympäristöhaasteille ja -ongelmille.

Muita Copernicus-datajoukkoja, kuten epätäydellisyyttä ja muita korkean resoluution temaattisia kerroksia, ja Urban Atlas -kartastoa on kehitetty täydentämään Corine Land Cover -aikasarjatietoja, ja niitä käytetään lisäarvioinneissa, kuten maan kierrätyksessä ja maiseman pirstoutumisessa.

Euroopan ympäristökeskuksen tärkein tietolähde on Copernicus-maanseurantapalvelu, joka sisältää Corine Land Cover -tietokokonaisuuden, joka tuotettiin vuosilta 1990, 2000, 2006, 2012 ja 2018 ja joka perustuu yhteistyöhön Euroopan ympäristökeskuksen jäsenten ja yhteistyömaiden sekä Copernicus-ohjelman kanssa. Se on esimerkiksi maankäyttöindikaattorin perusta. EYK saa teknistä tukea kaupunki-, maa- ja maaperäjärjestelmiä käsittelevältä Euroopan aihekeskukselta (European Topic Centre on Urban, Land and Soil Systems, ETC/ULS).