Rannikkoalueet

Keskeiset viestit

• Ilmastonmuutoksella odotetaan olevan vakavia vaikutuksia rannikkoalueisiin erityisesti merenpinnan nousun, myrskyjen ja myrskyjen nousun vuoksi, mutta myös suolaisen veden tunkeutumiseen rannikkoekosysteemeihin, veden lämpötilan nousuun ja valtamerten happamoitumiseen. Nämä vaikutukset voivat viime kädessä johtaa siihen, että monet rannikkoalueiden tarjoamat ekosysteemipalvelut menettävät ympäristöllistä, taloudellista, sosiaalista ja kulttuurista arvoaan monille sidosryhmille ja talouden aloille.
• EU:n toimintapoliittiseen kehykseen, jolla torjutaan ilmastonmuutoksen vaikutuksia rannikkoalueisiin, sisältyy monialaisia välineitä, kuten rannikkoalueiden yhdennetty käyttö ja hoito sekä merten aluesuunnittelu. Muita EU:n direktiivejä, jotka ovat suoraan merkityksellisiä rannikkoalueiden ilmastokestävyyden kannalta, ovat tulvadirektiivi ja meristrategiapuitedirektiivi.
• Vesipolitiikan puitedirektiivin mukaiset vesipiirin hoitosuunnitelmat voisivat mahdollisesti tarjota tulevia vaihtoehtoja rannikkoalueiden sopeutumisen edistymisen mittaamiseksi EU:n tasolla.

Vaikutukset, haavoittuvuudet ja riskit

Ufuk Turpcan, Climate Change PIX /EEA

Ilmastonmuutoksella odotetaan olevan vakavia vaikutuksia rannikkoalueisiin merenpinnan nousun sekä vakavien myrskyjen ja niihin liittyvien myrskyjen esiintymistiheyden ja laajuuden muutosten vuoksi. Tämä voi aiheuttaa tulvia, rannikoiden eroosiota ja sellaisten alavien alueiden häviämistä, joilla on ympäristön kannalta arvokkaita elinympäristöjä sekä asutuskeskuksia ja infrastruktuureja. Merenpinnan nousu aiheuttaa myös suolaisen veden tunkeutumisen riskin tai lisää sitä, mikä vaarantaa entisestään rannikkoekosysteemejä. Lisäksi odotettavissa oleva veden lämpötilan nousu ja valtamerten happamoituminen edistävät rannikkoekosysteemien rakenneuudistusta, mikä vaikuttaa valtamerten kiertoon ja biogeokemialliseen kiertoon. Haitalliset leväkukinnat ovat lisääntyneet viime vuosikymmeninä rannikkoalueilla rehevöitymisen ja ilmastonmuutoksen seurauksena. Nämä vaikutukset voivat viime kädessä johtaa siihen, että monet rannikkoalueiden tarjoamat ekosysteemipalvelut menettävät ympäristöllistä, taloudellista, sosiaalista ja kulttuurista arvoaan monille sidosryhmille ja talouden aloille.

Ilmastonmuutoksen vaikutukset pahentavat rannikkoalueiden jo kohtaamia ongelmia, jotka johtuvat rannikoiden lisääntyvästä kaupungistumisesta sekä infrastruktuurien ja monenlaisen ihmisen toiminnan olemassaolosta sekä maalla että merellä. Tällaiset muut kuin ilmastovaikutuksiin vaikuttavat tekijät ovat vuorovaikutuksessa sellaisten ilmastovaikutuksiin vaikuttavien tekijöiden kanssa, jotka määrittävät rannikkoalueiden luonnollisten ja inhimillisten järjestelmien yleisen haavoittuvuuden.

Eurooppalaisen ilmastoriskien arvioinnin (EUCRA) mukaan rannikkotulvien väestölle, infrastruktuurille ja taloudelliselle toiminnalle aiheuttama riski sekä rannikoiden eroosion ja rannikkoekosysteemeihin joutumisen riski edellyttävät kiireellisimpiä toimia. Muita merkityksellisiä riskejä ovat haitallisten leväkukintojen ja patogeenien ihmisten terveydelle aiheuttama riski, energian siirto- tai varastointi-infrastruktuurille rannikkotulvista aiheutuvien vahinkojen aiheuttama energiahäiriöiden riski sekä rannikko- ja meriliikenteen laajalle levinneiden häiriöiden riski. Rannikkoalueet määritellään EUCRA:ssa hotspot-alueiksi, koska ne ovat alttiita monille ilmastoriskeille.

Poliittinen kehys

Ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevassa vuoden 2021 EU:n strategiassa todetaan, että sopeutumisprosessin järkeistämiseksi on tärkeää kuroa umpeen ilmastovaikutuksia ja ilmastokestävyyttä koskeva kuilu kaikilla aloilla, myös rannikkoalueilla. Sopeutumisstrategian tavoitteena on tehdä sopeutumisesta järjestelmällisempää, ja siinä edistetään luontopohjaisia ratkaisuja ja ekosysteemeihin perustuvia lähestymistapoja keskeisinä toimenpiteinä, joilla ylläpidetään terveitä ekosysteemejä ilmastonmuutoksen uhkia vastaan. Rannikkoalueilla tämä tarkoittaa esimerkiksi kosteikkojen ja rannikkoekosysteemien ennallistamista. Näissä lähestymistavoissa hyödynnetään sinivihreitä infrastruktuureja monikäyttöisinä ja ”ei valiteta” -tehokkaina ratkaisuina, joilla vahvistetaan rannikkoalueiden puolustusta ilmastonmuutoksen vaikutuksia vastaan. Strategiassa tunnustetaan myös ennallistettujen rannikko- ja meriekosysteemien tarjoamat hiilenpoistohyödyt. Tältä osin komissio edistää uusia sertifiointimekanismeja, joiden avulla voidaan seurata ja kvantifioida tehokkaasti monien kansallisten kasvihuonekaasujen rannikkoalueilla tarjoamat hiilenpoiston ilmastohyödyt.

Rannikkoalueiden ilmastokestävyyden kannalta merkityksellisiä EU:n monialaisia politiikkoja ja välineitä ovat rannikkoalueiden yhdennetty käyttö ja hoito sekä merten aluesuunnittelu.

ICZM edistää strategista ja yhdennettyä lähestymistapaa rannikkoalueiden hoitoon pyrkien hyödyntämään synergioita ja tasoittamaan eri politiikkojen ja alojen välisiä epäjohdonmukaisuuksia. Rannikkoalueiden yhdennetystä käytöstä ja hoidosta vuonna 2002 annetussa EU:n suosituksessa edellytettyyn strategiseen lähestymistapaan sisältyy ekosysteemilähestymistavan yleinen periaate rannikkoalueiden eheyden ja toiminnan säilyttämiseksi ilmastonmuutoksen aiheuttamia uhkia vastaan. Vuonna 2014 annetussa merten aluesuunnittelua koskevassa EU:n direktiivissä suositellaan, että jäsenvaltiot ottavat merten aluesuunnittelun kehittämisessä huomioon maa- ja merialueiden vuorovaikutuksen ja ottavat yleisessä suunnitteluprosessissa huomioon ilmastonmuutoksesta johtuvat pitkän aikavälin muutokset.

Muita EU:n direktiivejä, joilla on merkitystä rannikkoalueiden kestävän hoidon ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen kannalta, ovat seuraavat:

• tulvadirektiivi, jossa käsitellään vesistöjen ja rannikoiden tulvariskien arviointia ja hallintaa suhteessa ilmaston vaihteluun ja ilmastonmuutokseen;
• Meristrategiapuitedirektiivi, jossa vahvistetaan yhteiset puitteet, joiden puitteissa jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet ympäristön hyvän tilan saavuttamiseksi ja ylläpitämiseksi EU:n rannikko- ja merivesillä vuoteen 2020 mennessä sekä mereen liittyvän taloudellisen ja sosiaalisen toiminnan perustana olevien luonnonvarojen suojelemiseksi.

Nämä direktiivit on pantava täytäntöön johdonmukaisesti vesipolitiikan puitedirektiivin vaatimusten kanssa. Kyseisessä direktiivissä vahvistetaan yhteiset puitteet sisämaan pintavesien, jokisuiden vaihettumisalueiden, rannikkovesien ja pohjavesien suojelulle.

Tietopohjan parantaminen

Vuoden 2024 eurooppalaisessa ilmastoriskien arvioinnissa esitetään kattava arvio Euroopan nykyisistä ja tulevista merkittävistä ilmastoriskeistä. Siinä yksilöidään 36 merkittävää ilmastoriskiä, jotka uhkaavat energia- ja elintarviketurvaa, ekosysteemejä, infrastruktuuria, vesivaroja, rahoitusjärjestelmiä ja ihmisten terveyttä, ottaen huomioon myös rannikkoalueille aiheutuvat riskit.

IPCC:n AR6-työryhmän II raportti Ilmastonmuutos 2022: Vaikutukset, sopeutuminen ja haavoittuvuus kuvaavat nykyistä ymmärrystä ilmastonmuutoksen vaikutuksista rannikkoalueisiin, niiden ekosysteemeihin ja biologiseen monimuotoisuuteen sekä mahdollisia sopeutumisvaihtoehtoja, niiden toteutettavuutta ja rajoja.

Aikaisemmin erityisraportissa valtameristä ja kryosfääristä muuttuvassa ilmastossa ja IPCC:n erityisraportissa ilmaston lämpenemisestä 1,5 celsiusasteella arvioitiin, miten valtamerten ja kryosfäärin odotetaan muuttuvan meneillään olevan ilmaston lämpenemisen myötä, mitä riskejä ja mahdollisuuksia nämä muutokset tuovat ekosysteemeille ja ihmisille, sekä hillitsemis-, sopeutumis- ja hallintovaihtoehtoja tulevien riskien vähentämiseksi.

Euroopan meriatlas on verkkopohjainen väline, joka tarjoaa interaktiivista ja monipuolista tietoa Euroopan rannikko- ja merialueiden luonnonoloista ja sosioekonomisista ominaisuuksista. Se sisältää myös tietoja entisen OURCOAST-aloitteen ICZM-hankkeista.

Maailmanlaajuisen äärimmäisen merenpinnan tason tiedot ja mallit, jotka tukevat viimeisimpien rannikkotulvia koskevien tutkimusten tuloksia, ovat saatavilla yhteisen tutkimuskeskuksen tietoluettelon LISCoAsT-tietokannassa (Large scale Integrated Sea-level and Coastal Assessment Tool). YTK toteutti myös PESETA-hankkeita, joissa ilmastonmuutoksen vaikutus rannikkojärjestelmiin oli ollut mukana PESETA I -hankkeesta lähtien vuonna 2009.

Copernicuksen ilmastonmuutospalvelu (C3S) tukee Euroopan unionin sopeutumis- ja hillitsemispolitiikkoja tarjoamalla johdonmukaista ja arvovaltaista tietoa ilmastonmuutoksesta. Palvelun avulla käyttäjät voivat saada esimerkkejä sen ilmastotietovaraston todellisista sovelluksista useilla aloilla, myös rannikkoalueilla, ja osoittaa, miten ilmastotietoja voidaan käyttää, muuttaa ja tehdä merkityksellisiksi erityisiin ilmastohaasteisiin ja ilmastoon liittyvään päätöksentekoon vastaamiseksi.

Euroopan ympäristökeskuksen indikaattori Äärimmäiset merenpinnat ja rannikkotulvat osoittaa ennustetun muutoksen tulvien esiintymistiheydessä Euroopassa kahden eri skenaarion mukaisesti, mikä edellyttää rannikkoalueiden suojelun suunnittelua paikallisella tai alueellisella tasolla.

Useat EU:n eri ohjelmista tuetut tutkimushankkeet ovat lisäksi lisänneet rannikkoalueita koskevaa tietämystä (esimerkiksi FAIR). Ilmastopalvelujen eurooppalaisen tutkimusalueen puitteissa ECLISEA pyrkii edistämään rannikkoalueiden ilmastotiedettä, joka koskee merenpinnan dynamiikkaaEuroopan rannikoilla ja merillä, ja tuottamaan suosituksia ja parhaita käytäntöjä rannikkoalueiden ilmastoon ja rannikkoalueiden vaikutuksiin liittyvistä näkökohdista. INSeaPTION-aloitteella pyritään suunnittelemaan ja kehittämään yhdessä käyttäjien kanssa rannikkoalueiden ilmastopalveluja, jotka perustuvat uusimpaan merenpinnan nousuun, vaikutuksiin, sopeutumiseen ja monialaiseen tieteeseen.

Useat EU:n rahoittamat hankkeet (esim. SARCC, ADAPTA BLUES ja ADAPTO)edistivät NbS:n potentiaalin demonstrointia tulvien hillitsemisessä ja rannikkoalueiden sietokyvyn parantamisessa ja tarjosivat tästä aiheesta huomattavaa tietämys- ja näyttöpohjaa. Tutkimustyössä keskityttiin erityisesti pienimuotoisiin toimiin. RECONECT-ohjelman tavoitteena on parantaa nopeasti vesi-ilmastoriskien vähentämistä koskevaa eurooppalaista viitekehystä osoittamalla, viittaamalla, laajentamalla ja hyödyntämällä laajamittaisia vesi-ilmastoriskejä maaseutu- ja luonnonalueilla, myös rannikkoalueilla.

Investointien ja rahoituksen tukeminen

EU:n monivuotinen rahoituskehys vuosiksi 2021–2027 on 1,21 biljoonaa euroa. Seuraavan sukupolven EU:n elpymisvälineestä myönnetään lisäksi 807 miljardia euroa. Tästä talousarviosta 30 prosenttia on varattu ilmastotavoitteita edistäviin toimiin.

Keskeisiä sopeutumista tukevia EU:n välineitä ovat seuraavat:

• Life-ohjelmasta tuetaan sekä ilmastonmuutoksen hillitsemistä että ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevia hankkeita, jotka kattavat myös rannikkoalueita koskevat kysymykset.
• Horisontti Eurooppa -puiteohjelmaan kuuluvat seuraavat missiot: Ilmastonmuutokseensopeutuminen,jolla tuetaan vähintään 150:tä Euroopan aluetta ja yhteisöä, jotta niistä tulisi ilmastonmuutoksen kestäviä vuoteen 2030 mennessä, javaltamerten ja vesistöjen ennallistaminen vuoteen 2030 mennessä.

Kattava yleiskatsaus on saatavilla EU:n rahoitusta sopeutumistoimenpiteille koskevalla sivulla.

Täytäntöönpanon tukeminen

Rannikkokaupungeilla ja paikallishallinnoilla on merkittävä määräysvalta maankäyttöpolitiikassa ja -säännöksissä, jotta paikallishallintoja yhdistävät EU:n ja maailmanlaajuiset aloitteet (alustat ja verkostot) voivat antaa tukea sopeutumistoimenpiteiden täytäntöönpanossa. Kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimuksen (Covenant of Mayors for Energy and Climate) ja C40-aloitteen (mukaan lukien rannikko- ja suistokaupungit) kaltaiset aloitteet yhdistävät paikallisviranomaisia eri puolilla maailmaa tekemään yhteistyötä kestävien ilmastonmuutostoimien toteuttamiseksi.

Euroopan luonnonvesien säilyttämistoimenpiteiden (NWRM) foorumi tukee vihreää infrastruktuuria koskevan Euroopan ympäristöpolitiikan täytäntöönpanoa keinona edistää yhdennettyjä tavoitteita, jotka koskevat luonnon ja biologisen monimuotoisuuden säilyttämistä ja ennallistamista. NWRM-foorumi kattaa laajan valikoiman ratkaisuja ja tapaustutkimuksia, joista osa on merkityksellisiä myös rannikkoalueiden kannalta.

Mukautuksen MRE

Tulvadirektiivissä korostetaan, että ilmastonmuutos johtaa tulvatapahtumien suurempaan todennäköisyyteen ja kielteisiin vaikutuksiin, ja kehotetaan jäsenvaltioita puuttumaan ilmastonmuutokseen alustavissa tulvariskien arvioinneissaan ja tulvariskien hallintasuunnitelmissaan ja käsittelemään tulvariskien hallintasuunnitelmiensa uudelleentarkasteluissa todennäköisiä ilmastonmuutoksen vaikutuksia tulvien esiintymiseen. Kun otetaan huomioon merenpinnan nousu ja myrskyhuippujen todennäköinen kasvava riski, tulvien vaikutusten odotetaan lisääntyvän rannikkoalueilla. Viimeisimmän tulvariskien hallintasuunnitelmia koskevan eurooppalaisen yleiskatsauksen mukaan 24 jäsenvaltiota 26:sta otti tulvariskien hallintasuunnitelmissaan huomioon ainakin joitakin ilmastonmuutokseen liittyviä näkökohtia, ja kymmenen jäsenvaltiota toimitti vahvaa näyttöä siitä, että ilmastonmuutoksen vaikutukset otettiin huomioon. Kuitenkin vain muutamat jäsenvaltiot kuvailivat menetelmiä toimenpiteiden vaikuttavuuden tarkistamiseksi ilmastonmuutosskenaarioissa, kun taas useat jäsenvaltiot määrittivät toimenpiteitä, joilla puututaan ilmastonmuutokseen ilman paheksuntaa.

Ilmastonmuutos tulvat huomioon ottaen sisältyy myös vesipolitiikan puitedirektiivin vesipiirien hoitosuunnitelmiin, jotka kattavat myös rannikkovedet, sekä ilmastonmuutoksen aiheuttamien paineiden arviointiin. Toisista vesipiirin hoitosuunnitelmista laaditussa eurooppalaisessa katsauksessa mainitaan, että vain kolmannes jäsenvaltioista on toteuttanut erityistoimenpiteitä ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi.