Rannikkoalueet

Rannikkoalueet

Keskeiset viestit

• Ilmastonmuutoksella odotetaan olevan vakavia vaikutuksia rannikkoalueisiin erityisesti merenpinnan nousun, myrskyjen ja myrskyjen nousun vuoksi, mutta myös suolaisen veden tunkeutumiseen rannikkoekosysteemeihin, veden lämpötilan nousuun ja valtamerten happamoitumiseen. Nämä vaikutukset voivat viime kädessä johtaa useiden rannikkoalueiden tarjoamien ekosysteemipalvelujen sekä monien sidosryhmien ja talouden alojen ympäristöllisen, taloudellisen, sosiaalisen ja kulttuurisen arvon menettämiseen.
• Ilmastonmuutoksen rannikkoalueisiin kohdistuvien vaikutusten torjumiseksi käytössä olevaan EU:n toimintapoliittiseen kehykseen sisältyy monialaisia välineitä, kuten rannikkoalueiden yhdennetty käyttö ja hoito sekä merten aluesuunnittelu. Muita EU:n direktiivejä, joilla on välitöntä merkitystä rannikkoalueiden ilmastokestävyyden kannalta, ovat tulvadirektiivi ja meristrategiapuitedirektiivi.
• Vesipolitiikan puitedirektiivin vesipiirin hoitosuunnitelmat voisivat mahdollisesti tarjota tulevia vaihtoehtoja, joilla voidaan mitata sopeutumisen edistymistä rannikkoalueilla EU:n tasolla.

Vaikutukset ja haavoittuvuudet

Ilmastonmuutoksella odotetaan olevan vakavia vaikutuksia rannikkoalueisiin erityisesti merenpinnan nousun sekä ankarien myrskyjen ja niihin liittyvien myrskyaaltojen esiintymistiheyden ja voimakkuuden muutosten vuoksi. Tämä voi aiheuttaa tulvia, rannikoiden eroosiota ja sellaisten alavien alueiden häviämistä, joilla on ympäristön kannalta arvokkaita elinympäristöjä sekä asuinyhdyskuntia ja infrastruktuureja. Merenpinnan nousu aiheuttaa myös suolaisen veden tunkeutumisen riskin tai lisää sitä, mikä vaarantaa entisestään rannikkoekosysteemejä. Lisäksi veden lämpötilan odotettu nousu ja valtamerten happamoituminen edistävät rannikkoekosysteemien rakenneuudistusta, mikä vaikuttaa valtamerten kiertoon ja biogeokemialliseen kiertoon. Nämä vaikutukset voivat viime kädessä johtaa useiden rannikkoalueiden tarjoamien ekosysteemipalvelujen sekä monien sidosryhmien ja talouden alojen ympäristöllisen, taloudellisen, sosiaalisen ja kulttuurisen arvon menettämiseen.

Ilmastonmuutoksen vaikutukset pahentavat rannikkoalueiden jo kohtaamia ongelmia, jotka johtuvat rannikoiden lisääntyvästä kaupungistumisesta sekä infrastruktuurien ja ihmisen toiminnan moninaisuudesta sekä maalla että merellä. Tällaiset muut kuin ilmastoon liittyvät liikkeellepanevat voimat ovat vuorovaikutuksessa ilmastoon liittyvien tekijöiden kanssa, jotka määrittävät rannikkoalueiden luonnollisten ja inhimillisten järjestelmien yleisen haavoittuvuuden.

Toimintakehys

Ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevassa EU:n strategiassa 2021 todetaan, että on tärkeää kuroa umpeen ilmastovaikutuksiin ja ilmastonmuutoksen sietokykyyn liittyvä kuilu kaikilla aloilla, myös rannikkoalueilla, jotta sopeutumisprosessista saataisiin älykkäämpi. Ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevan strategian tavoitteena on tehdä sopeutumisesta järjestelmällisempää. Strategiassa edistetään luontoon perustuvia ratkaisuja ja ekosysteemipohjaisia lähestymistapoja keskeisinä toimenpiteinä, joilla ylläpidetään terveitä ekosysteemejä ilmastonmuutoksen uhkia vastaan. Rannikkoalueilla tämä tarkoittaa esimerkiksi kosteikkojen ja rannikkoekosysteemien ennallistamista. Näissä lähestymistavoissa hyödynnetään sinivihreää infrastruktuuria monikäyttöisinä ja ”ei valiteta” tehokkaina ratkaisuina, joilla vahvistetaan rannikkoalueiden puolustusta ilmastonmuutoksen vaikutuksia vastaan. Strategiassa tunnustetaan myös ennallistettujen rannikko- ja meriekosysteemien tarjoamat hiilenpoistohyödyt. Tältä osin komissio edistää uusia sertifiointimekanismeja, jotka mahdollistavat monien rannikkoalueiden luontopohjaisten ratkaisujen tarjoamien hiilenpoiston ilmastohyötyjen vankan seurannan ja kvantifioinnin.

Rannikkoalueiden ilmastokestävyyden kannalta merkityksellisiä EU:n monialaisia politiikkoja ja välineitä ovat rannikkoalueiden yhdennetty käyttö ja hoito (ICZM) ja merten aluesuunnittelu (MSP).

Rannikkoalueiden yhdennetyllä käytöllä ja hoidolla edistetään rannikkoalueiden käyttöön ja hoitoon sovellettavaa strategista ja yhdennettyä lähestymistapaa, jolla pyritään hyödyntämään synergioita ja tasoittamaan epäjohdonmukaisuuksia eri politiikkojen ja alojen välillä. Rannikkoalueiden yhdennetystä käytöstä ja hoidosta vuonna 2002 annetussa EU:n suosituksessa edellytettyyn strategiseen lähestymistapaan sisältyy ekosysteemiin perustuvan lähestymistavan yleinen periaate rannikkoalueiden koskemattomuuden ja toiminnan säilyttämiseksi ilmastonmuutoksen aiheuttamia uhkia vastaan. Vuonna 2014 annetussa merten aluesuunnittelua koskevassa EU:n direktiivissä suositellaan, että jäsenvaltiot ottaisivat huomioon maa- ja merialueiden vuorovaikutuksen merten aluesuunnittelun kehittämisessä ja ottaisivat huomioon ilmastonmuutoksesta johtuvat pitkän aikavälin muutokset yleisessä suunnitteluprosessissa.

Muita EU:n direktiivejä, joilla on merkitystä rannikkoalueiden kestävälle hoidolle ilmastonmuutokseen sopeutumisen kannalta, ovat seuraavat:

• tulvadirektiivi, jossa käsitellään vesistöjen ja rannikoiden tulvariskin arviointia ja hallintaa suhteessa ilmaston vaihteluun ja ilmastonmuutokseen;
• Meristrategiapuitedirektiivi, jossa vahvistetaan yhteiset puitteet, joissa jäsenvaltioiden edellytetään toteuttavan tarvittavat toimenpiteet ympäristön hyvän tilan saavuttamiseksi ja ylläpitämiseksi EU:n rannikko- ja merivesillä vuoteen 2020 mennessä sekä mereen liittyvän taloudellisen ja sosiaalisen toiminnan perustana olevien luonnonvarojen suojelemiseksi.

Nämä direktiivit on pantava täytäntöön johdonmukaisesti niiden vesipolitiikan puitedirektiivin vaatimusten kanssa, joilla luodaan yhteiset puitteet sisämaan pintavesien, jokisuiden vaihettumisalueiden, rannikkovesien ja pohjavesien suojelulle.

Tietopohjan parantaminen

IPCC:n AR6 WG II -raportti Climate Change 2022: Vaikutukset, sopeutuminen ja haavoittuvuus kuvaavat nykyistä ymmärrystä ilmastonmuutoksen vaikutuksista rannikkoalueisiin, niiden ekosysteemeihin ja biologiseen monimuotoisuuteen sekä mahdollisia sopeutumisvaihtoehtoja, niiden toteutettavuutta ja rajoituksia.

Aikaisemmin valtameriä ja kryosfääriä muuttuvassa ilmastossa koskevassa erityisraportissa ja ilmaston 1,5 celsiusasteen lämpenemistä koskevassa IPCC:n erityisraportissa arvioitiin, miten valtamerten ja kryosfäärin odotetaan muuttuvan meneillään olevan ilmaston lämpenemisen myötä, millaisia riskejä ja mahdollisuuksia nämä muutokset tuovat ekosysteemeille ja ihmisille sekä hillitsemis-, sopeutumis- ja hallintovaihtoehtoja tulevien riskien vähentämiseksi.

Euroopan meriatlas on verkkopohjainen väline, joka tarjoaa interaktiivista ja monipuolista tietoa Euroopan rannikko- ja merialueiden luonnollisista ja sosioekonomisista ominaisuuksista. Se sisältää myös tietoa ICZM-hankkeista, jotka olivat mukana aiemmassa OURCOAST-aloitteessa.

Äärimmäistä merenpintaa koskevat maailmanlaajuiset tiedot ja mallit, jotka tukevat tuoreimpien rannikkotulvia koskevien tutkimusten tuloksia, ovat saatavilla Yhteisen tutkimuskeskuksen tietoluettelon LISCoAsT-tietokannassa (Large scale Integrated Sea-level and Coastal Assessment Tool). YTK toteutti myös PESETA-hankkeita, joissa ilmastonmuutoksen vaikutus rannikkojärjestelmiin oli ollut mukana PESETA I -hankkeesta lähtien vuonna 2009.

Copernicuksen ilmastonmuutospalvelu (C3S) tukee Euroopan unionin sopeutumis- ja hillitsemispolitiikkoja tarjoamalla johdonmukaista ja arvovaltaista tietoa ilmastonmuutoksesta. Palvelun avulla käyttäjät voivat tutustua esimerkkeihin sen Climate Data Storen todellisista sovelluksista useilla aloilla, myös rannikkoalueilla, ja osoittaa, miten ilmastotietoja voidaan käyttää, muuttaa ja tehdä merkityksellisiksi erityisten ilmastohaasteiden ja ilmastoon liittyvän päätöksenteon kannalta.

Euroopan ympäristökeskuksen indikaattori Äärimmäiset merenpinnat ja rannikoiden tulvat osoittaa ennustetun muutoksen tulvien esiintymistiheydessä Euroopassa kahden eri skenaarion mukaan, mikä edellyttää rannikkojen suojelun suunnittelua paikallisella tai alueellisella tasolla.

Lisäksi useat EU:n eri ohjelmista tuetut tutkimushankkeet ovat lisänneet tietämystä rannikkoalueista (kuten FAIR). ECLISEA pyrkii eurooppalaisen ilmastopalvelujen tutkimusalueen puitteissa edistämään rannikkoalueiden ilmastotiedettä, joka koskee merenpinnan dynamiikkaa Euroopan rannikoilla ja merillä, ja laatimaan suosituksia ja parhaita käytäntöjä rannikkoalueiden ilmastoon ja rannikkoalueiden vaikutuksiin liittyvistä näkökohdista.INSeaPTION pyrkii suunnittelemaan ja kehittämään yhdessä käyttäjien kanssa rannikkoalueiden ilmastopalveluja, jotka perustuvat huipputason merenpinnan nousuun, vaikutuksiin, sopeutumiseen ja monialaiseen tieteeseen.

Useat EU:n rahoittamat hankkeet (esim. SARCC, ADAPTA BLUES ja ADAPTO) auttoivat demonstroimaan NbS:n potentiaalia tulvien hillitsemisessä ja rannikkoalueiden selviytymiskyvyssä. Hankkeista saatiin merkittävää tietoa ja näyttöä tästä aiheesta, ja tutkimustoimissa keskityttiin erityisesti pienimuotoisiin toimiin. RECONECT-ohjelman tavoitteena on parantaa nopeasti hydrometeorologisten riskien vähentämistä koskevaa NbS:ää koskevaa eurooppalaista viitekehystä osoittamalla, viittaamalla, laajentamalla ja hyödyntämällä laajamittaista NbS:ää maaseutu- ja luonnonalueilla, myös rannikkoalueilla.

Investointien ja rahoituksen tukeminen

EU:n monivuotinen rahoituskehys vuosiksi 2021–2027 on 1,21 biljoonaa euroa ja lisäksi 807 miljardia euroa EU:n seuraavan sukupolven elpymisvälineestä. 30 prosenttia tästä talousarviosta on varattu toimiin, joilla edistetään ilmastotavoitteita.

Keskeiset EU:n välineet sopeutumisen tukemiseksi ovat seuraavat:

• Life-ohjelmasta tuetaan sekä ilmastonmuutoksen hillitsemistä että ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevia hankkeita, jotka kattavat myös rannikkoalueisiin liittyviä kysymyksiä.
• Horisontti Eurooppa -puiteohjelma sisältää seuraavat missiot: Ilmastonmuutokseensopeutuminen,jolla tuetaan vähintään 150:tä Euroopan aluetta ja yhteisöä, jotta niistä tulee ilmastonmuutoksen kestäviä vuoteen 2030 mennessä, javaltamerten ja vesistöjen ennallistaminen vuoteen 2030 mennessä.

Kattava katsaus löytyy EU:n sopeutumistoimien rahoitus -sivulta.

Täytäntöönpanon tukeminen

Rannikkokaupungeilla ja paikallishallinnoilla on merkittävä päätäntävalta maankäyttöpolitiikoissa ja -säännöksissä, jotta paikallishallintoja yhdistävät EU:n ja maailmanlaajuiset aloitteet (alustat ja verkostot) voivat tukea sopeutumistoimenpiteiden täytäntöönpanoa. Kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimuksen ja C40-aloitteen (mukaan lukien rannikko- ja suistokaupungit) kaltaiset aloitteet yhdistävät paikallisviranomaiset eri puolilla maailmaa tekemään yhteistyötä kestävien ilmastonmuutostoimien toteuttamiseksi.

Euroopan luonnonvesien säilyttämistoimenpiteiden foorumi tukee vihreää infrastruktuuria koskevan eurooppalaisen ympäristöpolitiikan täytäntöönpanoa keinona edistää yhdennettyjä tavoitteita, jotka liittyvät luonnon ja biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseen ja ennallistamiseen. Luoteisten vesiluonnonvarojen hallintajärjestelmä kattaa laajan valikoiman ratkaisuja ja tapaustutkimuksia, joista osa on merkityksellisiä myös rannikkoalueiden kannalta.

Mukauttamista koskeva MRE

Tulvadirektiivissä korostetaan, että ilmastonmuutos lisää tulvatapahtumien todennäköisyyttä ja haitallisia vaikutuksia, ja kehotetaan jäsenvaltioita käsittelemään ilmastonmuutosta alustavissa tulvariskien arvioinneissaan ja tulvariskien hallintasuunnitelmissaan sekä käsittelemään tulvariskien hallintasuunnitelmiensa uudelleentarkasteluissa ilmastonmuutoksen todennäköisiä vaikutuksia tulvien esiintymiseen. Kun otetaan huomioon merenpinnan nousu ja myrskyjen nousun todennäköinen riski, tulvien vaikutusten odotetaan lisääntyvän rannikkoalueilla. Viimeisimmän tulvariskien hallintasuunnitelmia koskevan eurooppalaisen yleiskatsauksen mukaan 24 jäsenvaltiota 26:sta otti tulvariskien hallintasuunnitelmissaan huomioon ainakin joitakin ilmastonmuutokseen liittyviä näkökohtia ja kymmenen toimitti vahvaa näyttöä siitä, että ilmastonmuutoksen vaikutukset otettiin huomioon. Kuitenkin vain muutamat jäsenvaltiot kuvailivat menetelmiä, joilla voidaan tarkistaa toimenpiteiden vaikuttavuus ilmastonmuutosskenaarioiden valossa, kun taas useat jäsenvaltiot määrittivät toimenpiteitä, joilla ilmastonmuutosta torjutaan no-regret-lähestymistavalla.

Ilmastonmuutos, jossa otetaan huomioon tulvat, sisältyy myös vesipolitiikan puitedirektiivin vesipiirin hoitosuunnitelmiin, jotka kattavat myös rannikkovedet, sekä ilmastonmuutoksen aiheuttamien paineiden arviointiin. Toisista vesipiirin hoitosuunnitelmista laaditussa yleiskatsauksessa mainitaan, että vain kolmasosa jäsenvaltioista on toteuttanut erityisiä toimenpiteitä ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi.