EU:n syrjäisimmät alueet sekä merentakaiset maat ja alueet

Alueen maat

EU:hun kuuluu 22 merentakaista aluetta, jotka ovat yhteydessä viiteen jäsenvaltioon (Ranska, Alankomaat, Tanska, Espanja ja Portugali).

Niistä yhdeksän on luokiteltu syrjäisimmiksi alueiksi, ja ne ovat erottamaton osa EU:ta. Niihin kuuluvat: kolme Ranskan merentakaista departementtia (Martinique, Guadeloupe ja Ranskan Guyana) ja yksi Ranskan merentakainen yhteisö Karibialla (Saint-Martin); Ranskan merentakaiset departementit Mayotte ja Réunion Intian valtamerellä; kaksi Portugalin autonomista aluetta (Madeira ja Azorit) ja yksi Espanjan autonominen alue (Kanariansaaret) Atlantilla.

Muilla 13 merentakaisella maalla ja alueella (MMA) on erityinen assosiaatioasema, ja ne ovat yhteydessä Tanskaan, Ranskaan ja Alankomaihin. Nämä alueet ovat perustuslaillisesti sidoksissa emojäsenvaltioon, mutta ne eivät kuulu sisämarkkinoihin, ja niiden on noudatettava kolmansille maille asetettuja kauppaa koskevia velvoitteita. Neuvoston päätöksessä (EU) 2021/1764 esitetään yksityiskohtaisesti EU:n assosiaatiosuhteet MMA:ihin kaudeksi 2021–2027 ja neuvoston päätöksessä 2013/755/EU kaudeksi 2014–2020.

karttalähde: ETC/CCA 2018

Toimintakehys

1.    Valtioiden välinen yhteistyöohjelma

Ohjelmakaudella 2021–2027 syrjäisimpien alueiden erityispiirteet tunnustetaan Interreg-ohjelman erityisessä lohkossa (osa-alue D), jolla tuetaan yhteistyötä naapurimaiden ja -alueiden kanssa. Interreg VI-D koskee seuraavia maantieteellisiä alueita: Amazonia, Karibia, Madeira-Azorit-Kanariansaaret (MAC), Intian valtameri, Mosambikin kanaali. Vuosina 2014–2020 Karibian ja Intian valtameren syrjäisimmät alueet osallistuivat kolmeen Interreg-ohjelmaan, joita kuvataan jäljempänä.

Karibian alueen yhteistyöohjelmaan 2014–2020 osallistuivat Guadeloupe, Ranskan Guayana, Martinique ja Saint-Martin sekä noin 40 kolmatta maata ja merentakaista maata ja aluetta Karibian alueella. Se toteutettiin yhteistyössä kolmen alueellisen talousjärjestön eli Karibian yhteisön (CARICOM), Karibian valtioiden liiton (ACS) ja Itä-Karibian valtioiden järjestön (OECS) kanssa. Ohjelma jakautui kahteen osaan: 1) rajat ylittävä yhteistyö Guadeloupen, Martiniquen ja OECS-maiden välillä ja 2) valtioiden välinen yhteistyö, johon osallistuvat Guadeloupe, Ranskan Guayana, Martinique ja Saint-Martin sekä muut osallistuvat maat ja alueet. Sillä on kuusi ensisijaista alaa, joiden tavoitteena on

• Karibian alueen yritysten kilpailukyvyn parantaminen;
• luonnonkatastrofien torjuntavalmiuksien parantaminen;
• kulttuuri- ja luonnonympäristön suojelu
• yhteisiin terveyskysymyksiin vastaaminen Karibian tasolla;
• uusiutuvien energialähteiden kehittämisen tukeminen;
• Vahvistetaan inhimillistä pääomaa.

Painopisteellä 2 pyrittiin lisäämään tietämystä luonnononnettomuuksista ja luomaan yhteisiä riskinhallintajärjestelmiä erityisesti kehittämällä yhteisiä havainnointivälineitä ja kriisinhallintaan soveltuva paikkatietojärjestelmä.

Intian valtameren alueen yhteistyöohjelmalla 2014–2020 edistettiin Réunionin ja Mayotten (Ranska) sekä 12:n eteläisellä Intian valtamerellä sijaitsevan kolmannen maan (Komoreiden, Madagaskarin, Mauritiuksen, Seychellien, Etelä-Afrikan, Tansanian, Mosambikin, Kenian, Intian, Sri Lankan, Malediivien ja Australian liitto) sekä Ranskan eteläisten ja antarktisten maiden välistä yhteistyötä. Ohjelma perustui seuraaviin tekijöihin:

• rajat ylittävä yhteistyö Réunionin sekä Komorien, Madagaskarin, Mauritiuksen ja Seychellien välillä Intian valtameren komission jäseninä, ja
• Laajempi valtioiden välinen yhteistyö Réunionin, Mayotten ja muiden osallistuvien maiden välillä. Ohjelmalla on viisi strategista painopistettä, joista kaksi liittyy ilmastonmuutokseen.

Ensisijaisen tavoitteen 1 tarkoituksena on perustaa tutkimus- ja innovointikeskus, joka keskittyy farmakopeaan, bioteknologiaan, energiaan ja ilmastonmuutokseen. Painopisteessä 3 pyrittiin kehittämään valmiuksia ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi sekä riskien ehkäisemiseksi ja hallitsemiseksi vahvistamalla alueellisia pelastuspalvelutoimia. epidemiologisia ja tartuntariskejä koskeva yhteistyö; sekä merellä tapahtuvaan toimintaan liittyvien riskien ehkäiseminen.

AMAZONIA-yhteistyöohjelmalla 2014–2020 edistettiin rajat ylittävää ja valtioiden välistä yhteistyötä Ranskan Guayanan, Surinamen sekä Brasilian Amapán ja Amazonasin osavaltioiden välillä. Ohjelmassa ei viitattu sopeutumiseen ja riskinhallintaan sen ensisijaisilla aloilla. Painopisteessä 2 käsiteltiin yleensä ympäristönsuojelua ja luonnonvarojen hoitoa. Erityistä huomiota kiinnitettiin paikallisen biologisen monimuotoisuuden sekä luonnon- ja kulttuuriperinnön suojeluun ja parantamiseen yhteisten suojelutoimien avulla.

2.     Kansainväliset yleissopimukset ja muut yhteistyöaloitteet

CARICOM-yhteisöön perustettiin Karibian yhteisön ilmastonmuutoskeskus, joka toimii vertailukohtana ilmastonmuutoksen vaikutuksia ja sopeutumisstrategioita koskevalle tutkimukselle alueella. Keskus avattiin vuonna 2005 koordinoimaan alueen toimia ilmastonmuutoksen hallitsemiseksi ja siihen sopeutumiseksi. Keskus tarjoaa tietoa päätöksentekijöille (se on alueellisten ilmastonmuutostietojen virallinen tietovarasto ja selvityskeskus. Se kehittää ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja siihen sopeutumiseen liittyviä hankkeita, järjestää koulutusta, konsultointia ja yhteisyrityspalveluja.  Keskus antaa ilmastonmuutokseen liittyvää poliittista neuvontaa CARICOMin jäsenvaltioille ja Yhdistyneen kuningaskunnan Karibian merentakaisille alueille. Keskus on UNFCCC:n vihreän ilmastorahaston (GCF) akkreditoitu alueellinen täytäntöönpanoelin (RIE).

Esimerkkejä kaudella 2014–2020 rahoitetuista hankkeista.

Julkaisusta”Interreg-ohjelmat syrjäisimmillä alueilla 2014–2020”käy ilmi, miten Interreg-ohjelmat edistivät syrjäisimpien alueiden aluekehitystä ja tiiviimpää yhdentymistä niiden naapureihin.

CARIBE-COAST-hankkeen (Caribbean network for coastal risks related with climate change, 2018–2022) tavoitteena on koota yhteen, rakentaa yhdessä ja levittää seurantaa ja rannikkoalueiden riskien ehkäisyä koskevia lähestymistapoja sekä ilmastonmuutokseen sopeutumista. Hankkeen kolme tavoitetta ovat: hydrodynaamisen mallinnusluettelon laatiminen nykyisten ja tulevien vaarojen simulointia varten; kehittää olemassa olevia seurantakeskuksia ja jakaa hyviä seurantakäytäntöjä yhteisen protokollan pohjalta sekä tarjota päätöksenteon tukivälineitä rannikkoalueiden luonnollisten riskien ehkäisemiseksi.

Ready Together -hankkeella (2019–2022) vahvistetaan alueellista yhteistyötä tehostamalla koordinointia, yhdistämällä resursseja ja edistämällä yhteisesti riskikulttuuria, jotta voidaan vastata luonnonuhkien ja ilmastonmuutoksen aiheuttamiin suuriin haasteisiin Karibialla. Hankkeella edistetään kokonaisvaltaista, osallistavaa lähestymistapaa, jolla varmistetaan tehokas reagointi luonnonuhkille ja ilmastonmuutoksen vaikutuksille alttiimman väestön tarpeisiin.

Intian valtameren alueen osalta toimintaohjelmasta 2007–2013 myönnettiin rahoitusta alueelliselle pelastuspalvelumekanismille toimintalinjan 1 ”Kestävä kehitys” mukaisesti. Se tuki erityisesti Réunionissa toimivaa Ranskan Punaista Ristiä alueellisen yhteistyöohjelman kehittämisessä Lounais-Intian valtameren katastrofiriskien hallitsemiseksi sekä sitä seuranneen toimintasuunnitelman laatimisessa.