Pohjanmeri

Alueen maat

Pohjanmeren alueen yhteistyöalueeseen kuuluu Pohjois-Euroopan alueita, jotka on suljettu Pohjanmereltä. Kaikki osallistuvat alueet sijaitsevat merivesien läheisyydessä, ja monet niistä ovat rannikkoalueita. Vuosien 2021–2027 Interreg-ohjelman yhteistyöalue ulottuu Pohjois-Ranskan rannikkoalueilta Norjan eteläosiin ja valikoituihin Ruotsin alueisiin. Edelliseen ohjelmakauteen (2014–2020) verrattuna merkittäviä muutoksia ovat seuraavat:  koko Yhdistyneen kuningaskunnan* ja Norjan pohjoisimpien kreivikuntien (viimeksi mainitut kuuluvat nyt pohjoisen periferian ja arktisen alueen piiriin) jättäminen soveltamisalan ulkopuolelle, Ranskan sisällyttäminen uudeksi maakumppaniksi ja laajentaminen Alankomaiden ja Flanderin koko alueelle. Tässä on kartta, jossa verrataan vanhoja ja uusia rajoja.

*Yhdistyneen kuningaskunnan erosopimuksen voimaantulosta 1. helmikuuta 2020 alkaen Yhdistyneen kuningaskunnan sisältöä ei enää päivitetä tällä verkkosivustolla.

Poliittinen kehys

1.     Valtioiden välinen yhteistyöohjelma

Interreg VI B Pohjanmeri -ohjelma (2021–2027) perustuu neljään temaattiseen painopisteeseen, joilla tuetaan EU:n tason politiikkoja, vastataan alueellisiin haasteisiin ja vahvuuksiin ja hyödynnetään edelliseltä ohjelmakaudelta saatuja kokemuksia:

• Toimintalinja 1: Vahvat ja älykkäät taloudet Pohjanmeren alueella
• Toimintalinja 2: Vihreä siirtymä Pohjanmerellä
• Toimintalinja 3: Ilmastokestävä Pohjanmeren alue
• Toimintalinja 4: Pohjanmeren alueen hallinnon parantaminen

Ilmastonmuutokseen sopeutumista käsitellään erityisesti painopisteessä 3. Sen tavoitteena on kehittää pitkän aikavälin näkökulma Pohjanmeren alueen luonnonympäristön säilyttämiseksi ja yhteiskuntien suojelemiseksi ilmastonmuutoksen haitallisilta vaikutuksilta. Tähän painopisteeseen kuuluvilla hankkeilla edistetään ilmastonmuutokseen sopeutumisen käytäntöjä, erityisesti erityistavoitteen 3.1 saavuttamiseksi: ”Ilmastonmuutokseen sopeutumisen ja katastrofiriskien ehkäisemisen sekä selviytymis- ja palautumiskyvyn edistäminen ekosysteemilähtöiset lähestymistavat huomioon ottaen”. Ilmastonmuutokseen sopeutumisen katsotaan liittyvän tiukasti kestävään vesihuoltoon Pohjanmeren alueella.  Molempia kysymyksiä on käsiteltävä yhdessä Pohjanmeri-ohjelmassa.

Edellisessä ohjelmassa (2014–2020) oli jo todettu, että ilmastonmuutos on yksi vakavimmista uhkista, joita NSR-ekosysteemeihin kohdistuu. Ilmastonmuutokseen sopeutuminen otettiin nimenomaisesti huomioon painopisteessä 3 (Kestävä Pohjanmeren alue). Siitä tuettiin sellaisten hankkeiden rahoitusta, jotka vauhdittivat alueen ilmastokestävyyttä.

2.     Kansainväliset yleissopimukset ja muut yhteistyöaloitteet

OSPAR-yleissopimukseen ”Koillis-Atlantin merellisen ympäristön suojelua koskeva yleissopimus” sisältyy laajempi Pohjanmeri (OSPAR-määritelmän mukainen alue II), joka on osa tässä yleissopimuksessa määriteltyä Koillis-Atlanttia kokonaisuudessaan. OSPAR-yleissopimuksessa ilmastonmuutosta (ja valtamerten happamoitumista) käsitellään monialaisena kysymyksenä, jolla pyritään parantamaan ekosysteemien häiriönsietokykyä. Siihen sisältyy tietämyksen tuottamista, vaikutusten seurantaa ja hallintavaihtoehtojen suunnittelua koskevia ehtoja.

Alankomaiden, Saksan ja Tanskan välillä on kehitetty yhteistyöaloite Vattimeren suojelemiseksi. Vattimeri on näiden kolmen maan Pohjanmeren rannikolla sijaitseva alue, johon kuuluu laaja vuorovesialue, jolla on tyypillinen luontotyyppi. Vattimeren alueen kolmenvälinen yhteistyö perustuu aiejulistukseen eli Vattimeren suojelua koskevaanyhteiseen julistukseen (Yhteistyössä nykyisiin ja tuleviin haasteisiin vastaamiseksi), joka allekirjoitettiin ensimmäisen kerran vuonna 1982 ja jota päivitettiin vuonna 2010. Yhteistyön tavoitteisiin ja aloihin kuuluu sopeutuminen ilmastonmuutokseen ja muihin vaikutuksiin. Vuonna 2018 allekirjoitettu Leeuwardenin julistus sisältää kolmenvälisen yhteistyön kauden 2018–2022 keskeiset kohdat. Se vahvistaa tarvetta jatkaa kolmenvälisen ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevan strategian täytäntöönpanoa ja ymmärtää paremmin ilmastonmuutoksen vaikutuksia Vattimeren ekosysteemiin.

Perifeeristen merellisten alueiden konferenssiin kuuluva Pohjanmeren komissio on yhteistyöaloite, jonka tavoitteena on edistää ja lisätä tietoisuutta Pohjanmeren alueesta merkittävänä taloudellisena kokonaisuutena Euroopassa. Se on foorumi, jolla kehitetään ja hankitaan rahoitusta Pohjanmeren alueen parantamiseen tähtääville yhteisille kehitysaloitteille ja edunvalvojille. Energia- ja ilmastonmuutostyöryhmä tukee NSC:n toimeenpanevaa komiteaa Pohjanmeren alueen 2030-strategian ilmastoneutraalin Pohjanmeren alueen painopistealueen täytäntöönpanossa. Ryhmä käsittelee myös ilmastonmuutokseen sopeutumista kohti vuoden 2030 tavoitetta, joka on ”ilmastovalmis, sopeutumiskykyinen ja ilmastonmuutokseen sopeutuva” Pohjanmeren alueella. Ryhmä hyväksyiilmastonmuutokseen sopeutumista ja Pohjanmerta käsittelevän komissionraportin (2020), jossa kuvataan yksityiskohtaisemmin, miten voidaan saavuttaa ilmastokestävyyden tila Pohjanmeren alueella.

3.     Sopeutumisstrategiat ja -suunnitelmat

Pohjanmeren komissio (NSC) laati perifeeristen merellisten alueiden liiton (CPMR) puitteissa Pohjanmeren alueen vuoteen 2030 ulottuvan strategian,  joka on korvannut aiemman 2020-strategian. Painopisteen ”Ilmastoneutraali pohjoisen meren alue” puitteissa strategiassa yksilöidään ilmastonmuutokseen sopeutuminen yhdeksi keskeisistä aiheista, joilla voidaan saavuttaa visio (ilmasto)kestävästä ja mukautetusta Pohjanmeren alueesta. Strategialla kannustetaan tehostamaan toimia ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi paikallisella, alueellisella ja kansallisella tasolla. NSC:n jäsenet jakavat tämän aiheen puitteissa rahoitusta, hankemahdollisuuksia ja parhaita käytäntöjä, joilla edistetään sosiaalisesti oikeudenmukaista ja oikeudenmukaista siirtymää. Strategian toteuttaa NSC:n toimeenpaneva komitea. Kansallisten turvallisuusneuvostojen temaattiset työryhmät tukevat sitä puolivuosittaisten toimintasuunnitelmien kautta.

Vattimeren alueen kolmenvälisessä yhteistyössä hyväksyttiin vuonna 2014 kolmenvälinen ilmastonmuutokseen sopeutumista koskeva strategia (CCAS),jossa on seitsemän strategista tavoitetta ja ohjaavaa periaatetta. Strategian tavoitteena on parantaa Vattimeren ekosysteemin kykyä sietää ilmastonmuutoksen vaikutuksia. Ilmastotyöryhmä (TG-C) on nimetty seuraamaan ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevan strategian täytäntöönpanoa. Strategian täytäntöönpanoa arvioitiin CCAS-seurantaraportissa vuonna 2017. Se paljasti, että seitsemää periaatetta sovelletaan monenlaisissa hankkeissa ja politiikoissa kolmenvälisellä Wadden Sea Area -alueella.

Vuonna 2021 hyväksyttiin OSPAR-yleissopimuksen nojalla Koillis-Atlantin ympäristöstrategia (NEAES), joka perustuu OSPARin edellisestä strategiasta vuosille 2010–2020 tehtyyn korkean tason tarkasteluun. Vaikka strategia ei ole ilmastonmuutokseen sopeutumista koskeva strategia, sen visiona on saada aikaan puhdas, terve ja biologisesti monimuotoinen Koillis-Atlantti, joka on tuottava, jota käytetään kestävästi ja joka kestää ilmastonmuutosta ja valtamerten happamoitumista. Ilmastonmuutosta käsitellään neljässä strategisessa tavoitteessa: käsitellään selviytymiskykyä (strateginen tavoite 5), tietoisuutta (strateginen tavoite 10), sopeutumista (strateginen tavoite 11) ja hillitsemistä (strateginen tavoite 12). Sopimuspuolet ovat sopineet täytäntöönpanosuunnitelmasta, joka sisältää erityistehtäviä strategioiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

Esimerkkejä vuosina 2014–2020 rahoitetuista hankkeista.

Ilmastonmuutokseen liittyviä hankkeita rahoitettiin pääasiassa Pohjanmeri-ohjelman 2014–2020 painopisteestä 3 (Kestävä Pohjanmeren alue: Suojellaan ilmastonmuutosta vastaan ja suojellaan ympäristöä). Seuraavalla kaudella (2021–2027) on käynnissä joitakin uusia hankkeita, kuten sininen siirtymä ja MANABAS COAST.

Päätetyissä hankkeissa käsiteltiin pääasiassa rannikkoalueiden kykyä sietää eroosiota ja tulvia, vesisensitiivistä kaupunkisuunnittelua ja kestävää vesihuoltoa keskittyen pilotteihin, demonstraatioihin ja kokeiluihin. Seuraavassa on joitakin esimerkkejä.

BwN-hankkeella (Building with Nature) (2015–2020) pyrittiin parantamaan Pohjanmeren rannikoiden, suistojen ja valuma-alueiden sopeutumiskykyä ja kykyä sietää ilmastonmuutoksen vaikutuksia luontoon perustuvien ratkaisujen avulla. NbS:ää pannaan täytäntöön seitsemällä rannikkoalueella (esimerkiksi Pohjanmeren rannikoiden ja Vattimeren padon saarten hiekkaravinto) ja kuudella valuma-alueella (esimerkiksi jokien ennallistaminen). BwN-hankkeessa näitä eläviä laboratorioita käytetään esimerkkeinä näyttöpohjan luomiseksi kohteiden valintaa, toimenpiteiden suunnittelua ja luontoon perustuvien toimenpiteiden kustannusten, hyötyjen ja tehokkuuden laskemista varten, jotta voidaan viime kädessä luoda liiketoimintamalleja. Yhteisen Vattimeren sihteeristö oli kumppanina Building with Nature -hankkeessa ja varmisti tietämyksen vaihdon kolmenvälisen ilmastotyöryhmän (TG-C) ja hankekumppaneiden välillä. Luonnon kanssa rakentamista koskevien parhaiden käytäntöjen näyttöpohjan tukemiseksi on kehitetty Wadden Sea Climate Change Adaptation Information Platform. Siihen sisältyy kolmenvälistä politiikkaa ja hallintoa, parhaita käytäntöjä, seurantaa ja arviointia sekä viestintä- ja koulutustoimia.

FAIR-hankkeella (Flood infrastructure Asset Management and Investment in Renovation, adaptation and maintenance) (2015–2020) pyrittiin vähentämään tulvariskiä Pohjanmeren alueella demonstroimalla ratkaisuja ilmastonmuutokseen sopeutumiseen tulvasuojeluinfrastruktuurin suorituskyvyn parantamiseksi. FAIR tarjosi parempia lähestymistapoja tällaisen infrastruktuurin kustannustehokkaaseen päivittämiseen ja ylläpitoon, investointien optimointiin sekä mukautuvien ja innovatiivisten teknisten suunnitelmien soveltamiseen. Hankkeessa kehitettiin mukautusratkaisuja patoihin, sulkuihin, patoihin ja tulvaportteihin valituilla kohteilla Belgiassa, Saksassa, Tanskassa, Ruotsissa, Norjassa ja Alankomaissa.

FRAMES-hankkeella  (Flood resilient areas by multi-layer safety) (2016–2020) pyrittiin parantamaan alueiden ja yhteisöjen selviytymiskykyä monitasoisen turvallisuuden konseptin avulla. Erilaiset häiriönsietokyvyn ”kerrokset” (ennaltaehkäisy, alueellinen sopeutuminen, hätätoimet ja elpyminen) on integroitu siten, että tuloksena on 1) tulvansietokykyiset alueet (infrastruktuurin ja aluesuunnittelun parantaminen), 2) tulvansietokykyiset yhteisöt (paremmin valmistautuneet asukkaat ja yhteiskunnan sidosryhmät) ja 3) tulvansietokykyiset viranomaiset (elpymisaikojen lyhentäminen ja toimintavalmiuksien parantaminen). Hankkeessa toteutettiin 16 pilottihanketta, joissa käytettiin valtioiden rajat ylittävää oppimisen arviointiin perustuvaa lähestymistapaa. Se mahdollisti uusien näkemysten tuottamisen tulevan päätöksenteon tueksi ja innovatiivisten ratkaisujen esittämisen, jotta voidaan parantaa yhteiskunnan kykyä selviytyä tulvista. Hankkeen tärkeimmät tulokset löytyvät FRAMES Wiki -verkkosivustolta.

CATCH  (Veden kannalta herkät kaupungit: Vastaus äärimmäisten sääilmiöiden vaaroihin -hankkeen (2016–2020) tavoitteena oli esitellä ja nopeuttaa Pohjanmeren alueen keskikokoisten kaupunkien vesihuollon uudelleensuunnittelua. Se auttoi näitä kaupunkeja tulemaan ilmastonmuutoksen kestäviksi, elinkelpoisiksi ja kannattaviksi pitkällä aikavälillä. Hankkeessa testattiin kaupunkien ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevia toimenpiteitä seitsemässä pilottikaupungissa CATCH-päätöksenteon tukivälineen kehittämiseksi keskisuurille kaupungeille. Päätöksenteon tukiväline koostuu itsearviointikomponentista ja sopeutumissyklikomponentista. Se sisältää myös esimerkkejä ja hyviä käytäntöjä kaupungeista, jotka ovat laatineet ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevia strategioita.

BEGIN-hankkeella (Siniset vihreät infrastruktuurit sosiaalisen innovoinnin avulla, 2017–2020) pyrittiin osoittamaan valituissa kohteissa, miten kaupungit voivat parantaa ilmastokestävyyttä sinisen vihreän infrastruktuurin avulla. Lähestymistapa kattoi sidosryhmien osallistumisen arvopohjaiseen päätöksentekoprosessiin sen nykyisten täytäntöönpanoesteiden poistamiseksi. Kymmenen pilottikaupunkia esittelevät ”Blue-Green Cities in the spotlight” -sarjassa sinisen vihreän infrastruktuurin moninaisia etuja Euroopan kaupungeille. Näitä moninaisia hyötyjä ovat muun muassa tulvariskin pieneneminen, biologisen monimuotoisuuden lisääntyminen ja elinkelpoisuuden paraneminen.

TOPSOIL-hankkeessa  (Top soil and water – The climate challenge in the near subsurface) (2015–2020) tutkittiin mahdollisuuksia käyttää pintamaakerroksia Pohjanmeren alueen nykyisten ja tulevien vesihaasteiden ratkaisemiseen. Hankkeessa tarkasteltiin pohjavesi- ja maaperäolosuhteita, ennustettiin ja löydettiin ratkaisuja ilmastoon liittyviin uhkiin, kuten tulviin kosteina kausina ja kuivuuteen lämpiminä kausina. Kokonaistavoitteena oli kehittää yhdessä menetelmiä maanalaisen pinnan ylimmän kerroksen kuvaamiseksi ja hallitsemiseksi keinona parantaa sen ilmastokestävyyttä. Hankkeessa demonstroitiin ratkaisujen käytännön toteutusta 16 tapaustutkimuksessa.

CANAPE (Creating A New Approach to Peatland Ecosystems, 2017–2022) työskenteli viidessä maassa kosteikkojen ennallistamiseksi ja säilyttämiseksi. Tavoitteena oli vähentää kasvihuonekaasupäästöjä ja tukea kestävän talouden luomista Pohjanmeren alueen väestölle. Hankkeessa vesitettiin uudelleen yli 90 hehtaaria turvemaata ja luotiin kolme kokeellista paludikulttuuritilaa. Lisäksi hankkeeseen sisältyi useiden järvien ennallistaminen Viiden vuoden työn jälkeen lyhyt  opas turvemaiden viljelyyn.

SALFAR-hankkeessa (Saline Farming - Innovative agriculture to protect the environment and stimulate economic growth, 2017–2022) pyrittiin kehittämään innovatiivisia rannikkoalueiden maatalouden menetelmiä koko Pohjanmeren alueella perustamalla kenttälaboratorioita kuhunkin kumppanimaahan. Kenttälaboratorioissa ilmastoasiantuntijoista, tutkijoista, kouluttajista, maanviljelijöistä, yrittäjistä ja poliittisista päättäjistä koostuva monialainen ryhmä teki tieteellistä tutkimusta eri viljelykasvien suolansietokyvystä, esitteli vaihtoehtoisia viljelymenetelmiä suolaisissa olosuhteissa ja loi uusia liiketoimintamahdollisuuksia viljelijöille, elintarviketuottajille ja yrittäjille.

WaterCoG-hankkeella (Water Co-Governance for Sustainable Ecosystems, 2016–2021) pyrittiin osoittamaan, että erilaisten vesihuoltokehysten täytäntöönpano ja integrointi voidaan saavuttaa ja samalla tuottaa sosiaalisia, taloudellisia ja ympäristöön liittyviä hyötyjä, joita ei tällä hetkellä toteuteta. WaterCoG-työkalupakki ja kaikki hankkeen tulokset ovat saatavilla verkossa olevassa tarinakartassa ja työkaluhakemistossa.

Kaikkien edellä mainittujen hankkeiden tuloksia hyödynnetään C5a-hankkeessa (Cluster for Cloud to Coast Climate Change Adaptation, 2019-2021). Hankkeessa tunnustettiin, että Pohjanmeren alueella tarvitaan kiireellisesti tulvien hallintaa koskevia lähestymistapoja, jotta ihmiset voidaan pitää turvassa, ympäristö terveenä ja taloudet vauraina. Hankkeen tavoitteena oli kehittää pilvistä rannikolle -lähestymistapa tulvariskien hallintaan. Lähestymistapa perustuu tulvien varhaiseen hallintaan, joka alkaa sateen sattuessa ja ennen kuin se vaikuttaa rannikkoalueisiin. Lähestymistavalla maksimoidaan fyysiseen tulvasuojeluun tehtävien investointien arvo ja parannetaan häiriönsietokykyä tulva-alttiilla alueilla. Lähestymistapaa testattiin seitsemässä Pohjanmeren alueen tapaustutkimuksessa.

Inspiroivia Climate-ADAPT-käyttötapauksia
Tutustu siihen, miten tällä sivulla esitetty tieto on innostanut eri hallintotasoilla työskenteleviä toimijoita kehittämään räätälöityjä ratkaisuja erilaisissa toimintapoliittisissa ja käytännön yhteyksissä.

• EU:n tutkimuksen ja innovoinnin pääosasto: Climate-ADAPT:n käyttö ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevan uusimman tieteellisen tiedon löytämiseksi EU:n tutkimus- ja innovointirahoituksen asialistan laatimista varten
• Karpaatit: Käyttämällä Climate-ADAPT:n maakohtaisia tietoja Karpaattien ylikansallista aluetta koskevan sivun kehittämiseen ja kansainvälisiin sopeutumispolitiikkoihin
• Pyreneitten ilmastonmuutosobservatorio: Climate-ADAPT:n Valtioiden rajat ylittäviä alueita koskevien sivujen käyttäminen rajat ylittävän sopeutumisstrategian kehittämiseksi Pyreneiden alueella