Pohjanmeri

Alueen maat

Pohjanmeren alueen yhteistyöalueeseen kuuluu Pohjois-Euroopan alueita, jotka on suljettu Pohjanmereltä. Kaikki osallistuvat alueet sijaitsevat merivesien läheisyydessä, ja monet niistä ovat rannikkoalueita. Vuosien 2021–2027 Interreg-ohjelman yhteistyöalue ulottuu Pohjois-Ranskan rannikkoalueilta Norjan eteläosiin ja valikoiduille Ruotsin alueille. Edelliseen ohjelmakauteen (2014–2020) verrattuna merkittäviä muutoksia ovat seuraavat:  koko Yhdistyneen kuningaskunnan* ja Norjan pohjoisimpien läänien (viimeksi mainitut kuuluvat nyt pohjoiseen periferiaan ja arktiseen alueeseen) poissulkeminen, Ranskan sisällyttäminen uudeksi kumppanimaaksi ja laajentaminen koskemaan Alankomaiden ja Flanderin koko aluetta. Kartta, jossa vertaillaan vanhoja ja uusia rajoja, on nähtävissä täällä.

*Yhdistyneen kuningaskunnan erosopimuksen tultua voimaan 1. helmikuuta 2020 Yhdistyneen kuningaskunnan sisältöä ei enää päivitetä tällä verkkosivustolla.

Toimintakehys

1.     Valtioiden välinen yhteistyöohjelma

EU:n tason politiikkojen tukemiseksi, alueellisten haasteiden ja vahvuuksien käsittelemiseksi ja edellisestä ohjelmakaudesta saatujen kokemusten hyödyntämiseksi Interreg VI B Pohjanmeri -ohjelma (2021–2027) perustuu neljään temaattiseen painopisteeseen:

• Toimintalinja 1: Vahvat ja älykkäät taloudet Pohjanmeren alueella
• Painopiste 2: Vihreä siirtymä Pohjanmerellä
• Painopiste 3: Ilmastokestävä Pohjanmeren alue
• Painopiste 4: Hallinnon parantaminen Pohjanmeren alueella

Ilmastonmuutokseen sopeutumista käsitellään erityisesti toimintalinjassa 3. Sen tavoitteena on kehittää pitkän aikavälin näkökulma Pohjanmeren alueen luonnonympäristön säilyttämiseksi ja yhteiskuntien suojelemiseksi ilmastonmuutoksen kielteisiltä vaikutuksilta. Tämän painopisteen mukaisilla hankkeilla edistetään ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevia käytäntöjä erityisesti erityistavoitteen 3.1 saavuttamiseksi: ”Ilmastonmuutokseen sopeutumisen ja katastrofiriskien ehkäisemisen sekä selviytymis- ja palautumiskyvyn edistäminen ekosysteemilähtöiset lähestymistavat huomioon ottaen”. Ilmastonmuutokseen sopeutumisen katsotaan liittyvän tiukasti Pohjanmeren alueen kestävään vesienhoitoon.  Molempia kysymyksiä on käsiteltävä yhdessä Pohjanmeren ohjelmassa.

Edellisessä ohjelmassa (2014–2020) ilmastonmuutos oli jo tunnustettu yhdeksi vakavimmista uhkista, joita NSR-ekosysteemeihin kohdistuu. Ilmastonmuutokseen sopeutuminen otettiin nimenomaisesti huomioon painopisteessä 3 (Kestävä Pohjanmeren alue). Siitä tuettiin hankkeita, joilla parannettiin alueen ilmastokestävyyttä.

2.     Kansainväliset yleissopimukset ja muut yhteistyöaloitteet

OSPAR-yleissopimus Koillis-Atlantin merellisen ympäristön suojelusta sisältää laajemman Pohjanmeren (OSPAR-määritelmän mukainen alue II), joka on osa tässä yleissopimuksessa määriteltyä Koillis-Atlanttia kokonaisuudessaan. OSPAR-yleissopimuksessa ilmastonmuutosta (ja valtamerten happamoitumista) käsitellään monialaisena kysymyksenä, jolla pyritään parantamaan ekosysteemien häiriönsietokykyä. Siihen sisältyvät tietämyksen tuottamista, vaikutusten seurantaa ja hallintavaihtoehtojen suunnittelua koskevat ehdot.

Alankomaiden, Saksan ja Tanskan välillä on kehitetty yhteistyöaloite Vattimeren suojelemiseksi. Vattimeri on kolmen maan Pohjanmeren rannikolla sijaitseva alue, johon kuuluu laaja vuorovesialue, jolla on tyypillinen luontotyyppi. Vattimeren kolmenvälinen yhteistyö perustuu vuonna 1982 allekirjoitettuun ja vuonna 2010 päivitettyynyhteiseen julistukseen Vattimeren suojelusta (yhteistyöllä nykyisiin ja tuleviin haasteisiin vastaamiseksi). Yhteistyön tavoitteita ja osa-alueita ovat muun muassa ”Ilmastonmuutokseen ja muihin vaikutuksiin sopeutuminen”. Vuonna 2018 allekirjoitettu Leeuwardenin julistus sisältää keskeisiä kohtia kolmenvälisen yhteistyön kaudelle 2018–2022. Se vahvistaa tarvetta jatkaa ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevan kolmenvälisen strategian täytäntöönpanoa ja ymmärtää paremmin ilmastonmuutoksen vaikutuksia Vattimeren ekosysteemiin.

Perifeeristen merellisten alueiden konferenssiin kuuluva Pohjanmeren komissio on yhteistyöaloite, jonka tavoitteena on edistää ja lisätä tietoisuutta Pohjanmeren alueesta merkittävänä taloudellisena kokonaisuutena Euroopassa. Se on foorumi, jolla kehitetään ja hankitaan rahoitusta yhteisille kehitysaloitteille ja lobbaajille paremman Pohjanmeren alueen puolesta. Energia- ja ilmastonmuutostyöryhmä tukee NSC:n toimeenpanevaa komiteaa Pohjanmeren alueen 2030-strategian Ilmastoneutraali Pohjanmeri -painopistealueen toteuttamisessa. Ryhmä käsittelee myös ilmastonmuutokseen sopeutumista vuoteen 2030 ulottuvan ”ilmastovalmiutta, ilmastonmuutokseen sopeutumista ja ilmastonmuutoksen sietokykyä” koskevan Pohjanmeren alueen tavoitteen saavuttamiseksi. Ryhmä hyväksyiilmastonmuutokseen sopeutumista ja Pohjanmerta käsittelevän komissionraportin (2020), jossa on yksityiskohtaisempi kuvaus siitä, miten Pohjanmeren alueen ilmastokestävyyden tila voidaan saavuttaa.

3.     Sopeutumisstrategiat ja -suunnitelmat

Pohjanmeren komissio kehitti Euroopan perifeeristen merellisten alueiden liiton (CPMR) puitteissa Pohjanmeren aluetta koskevan vuoteen 2030 ulottuvan strategian,  joka on korvannut edellisen vuoden 2020 strategian. Ilmastoneutraali pohjoisen meren alue -painopistealueen puitteissa strategiassa yksilöidään ilmastonmuutokseen sopeutuminen yhdeksi keskeisistä aiheista, joilla voidaan saavuttaa visio (ilmaston)kestävästä ja mukautetusta Pohjanmeren alueesta. Strategiassa kannustetaan tehostamaan toimia ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi paikallisella, alueellisella ja kansallisella tasolla. Tässä aiheessa NSC:n jäsenet jakavat rahoitusta, hankemahdollisuuksia ja parhaita käytäntöjä, joilla edistetään sosiaalisesti oikeudenmukaista siirtymää. Strategian toteuttaa NSC:n toimeenpaneva komitea. NSC:n temaattiset työryhmät tukevat sitä puolivuosittain laadittavilla toimintasuunnitelmilla.

Vuonna 2014 Vattimeri-yhteistyössä hyväksyttiin kolmenvälinen ilmastonmuutokseen sopeutumista koskeva strategia (CCAS),jossa on seitsemän strategista tavoitetta ja ohjaavaa periaatetta. Strategian tavoitteena on parantaa Vattimeren ekosysteemin kykyä sietää ilmastonmuutoksen vaikutuksia. Ilmastotyöryhmän (TG-C) tehtävänä on seurata ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevan strategian täytäntöönpanoa. Strategian toteutumista arvioitiin CCAS-seurantaraportissa vuonna 2017. Se paljasti, että seitsemää periaatetta sovelletaan monenlaisissa hankkeissa ja politiikoissa kolmenvälisellä Vattimeren alueella.

OSPAR-yleissopimuksen mukaisesti Koillis-Atlantin ympäristöstrategia (NEAES) 2030 hyväksyttiin vuonna 2021 OSPARin edellisen, vuodet 2010–2020 kattavan strategian korkean tason tarkastelun perusteella. Vaikka kyseessä ei ole ilmastonmuutokseen sopeutumista koskeva strategia, strategian visiona on saada aikaan puhdas, terveellinen ja biologisesti monimuotoinen Koillis-Atlantti, joka on tuottava, jota käytetään kestävästi ja joka kestää ilmastonmuutosta ja valtamerten happamoitumista. Ilmastonmuutokseen liittyy neljä strategista tavoitetta: käsitellään selviytymiskykyä (strateginen tavoite 5), tietoisuutta (strateginen tavoite 10), sopeutumista (strateginen tavoite 11) ja hillitsemistä (strateginen tavoite 12). Sopimuspuolet ovat sopineet täytäntöönpanosuunnitelmasta, joka sisältää erityisiä tehtäviä strategioiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

Esimerkkejä kaudella 2014–2020 rahoitetuista hankkeista.

Ilmastonmuutokseen liittyviä hankkeita rahoitettiin pääasiassa vuosien 2014–2020 Pohjanmeren ohjelman painopisteestä 3 (Kestävä Pohjanmeren alue: Suojellaan ilmastonmuutosta vastaan ja suojellaan ympäristöä). Seuraavalla kaudella (2021–2027) on käynnissä joitakin uusia hankkeita, kuten sininen siirtymä ja MANABAS COAST.

Päättyneissä hankkeissa käsiteltiin pääasiassa rannikkoalueiden kykyä sietää eroosiota ja tulvia, vesiherkkää kaupunkisuunnittelua ja kestävää vesihuoltoa keskittyen pilottihankkeisiin, demonstraatioihin ja kokeiluihin. Joitakin esimerkkejä on kuvattu alla.

BwN (Building with Nature) -hankkeen (2015–2020) tavoitteena oli tehdä Pohjanmeren alueen rannikoista, suistoista ja valuma-alueista sopeutuvampia ja kestävämpiä ilmastonmuutoksen vaikutuksiin luontoon perustuvien ratkaisujen avulla. Pohjanmerta toteutetaan seitsemällä rannikkoalueella (esimerkiksi hiekkaravinto Pohjanmeren rannikoilla ja Vattimeren suojasaarilla) ja kuudella valuma-alueella (esimerkiksi jokien ennallistaminen). BwN-hankkeessa näitä eläviä laboratorioita käytetään esimerkkeinä näyttöpohjan luomiseksi kohteiden valintaa, toimenpiteiden suunnittelua ja luontoon perustuvien toimenpiteiden kustannusten, hyötyjen ja tehokkuuden laskemista varten, jotta voidaan viime kädessä luoda liiketoimintamalleja. Vattimeren sihteeristö toimi kumppanina Building with Nature -hankkeessa ja varmisti tietämyksen vaihdon kolmenvälisen ilmastotyöryhmän (TG-C) ja hankekumppaneiden välillä. Vattimeren ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevaa tietofoorumia on kehitetty tukemaan tietopohjaa parhaista käytännöistä, joita sovelletaan rakennuksiin ja luontoon liittyviin toimiin. Siihen kuuluvat kolmenvälinen politiikka ja hallinto, parhaat käytännöt, seuranta ja arviointi sekä viestintä- ja koulutustoimet.

FAIR-hankkeella (Flood infrastructure Asset management and Investment in Renovation, adaptation and maintenance) (2015–2020) pyrittiin vähentämään tulvariskiä Pohjanmeren alueella demonstroimalla ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevia ratkaisuja tulvasuojeluinfrastruktuurin suorituskyvyn parantamiseksi. FAIR tarjosi parempia lähestymistapoja tällaisen infrastruktuurin kustannustehokkaaseen parantamiseen ja ylläpitoon, investointien optimointiin sekä mukautuvien ja innovatiivisten teknisten mallien soveltamiseen. Hankkeessa kehitettiin sopeutusratkaisuja padoille, padoille ja tulvaporteille valituissa kohteissa Belgiassa, Saksassa, Tanskassa, Ruotsissa, Norjassa ja Alankomaissa.

FRAMES-hankkeen (Flood resilient areas by multi-layer safety) (2016–2020) tavoitteena oli lisätä alueiden ja yhteisöjen selviytymiskykyä monikerroksisen turvallisuuskonseptin (Multi-Layer Safety, MLS) avulla. Erilaiset häiriönsietokyvyn ”tasot” (ennaltaehkäisy, alueellinen sopeutuminen, hätäapu ja elpyminen) on integroitu siten, että tuloksena on 1) tulvankestävät alueet (parannettu infrastruktuuri ja aluesuunnittelutoimenpiteet), 2) tulvankestävät yhteisöt (paremmin valmistautuneet asukkaat ja yhteiskunnan sidosryhmät) ja 3) tulvankestävät viranomaiset (lyhennetty toipumisaika ja lisääntynyt reagointikapasiteetti). Hankkeessa toteutettiin 16 pilottialuetta kansainvälisen oppimisen arviointiin perustuvan lähestymistavan avulla. Se mahdollisti uusien näkemysten luomisen tulevan päätöksenteon tueksi ja innovatiivisten ratkaisujen esittämisen, jotta voidaan parantaa yhteiskunnan kykyä selviytyä tulvista. Hankkeen tärkeimmät tulokset löytyvät FRAMES Wiki -sivustolta.

CATCH  (Vesiherkät kaupungit: Vastaus äärimmäisten sääilmiöiden aiheuttamiin haasteisiin -hankkeen (2016–2020) tavoitteena oli demonstroida ja nopeuttaa Pohjanmeren alueen keskikokoisten kaupunkien vesihuollon uudelleensuunnittelua. Se auttoi näitä kaupunkeja tulemaan ilmastonmuutoksen kestäviksi, kestäviksi, elinkelpoisiksi ja kannattaviksi pitkällä aikavälillä. Hankkeessa testattiin kaupunkien ilmastonmuutokseen sopeutumisen toimenpiteitä seitsemässä pilottikaupungissa CATCH-päätöksenteon tukivälineen kehittämiseksi keskisuurille kaupungeille. Päätöksenteon tukiväline koostuu itsearviointiosiosta ja sopeutumissykliosiosta. Se sisältää myös esimerkkejä ja hyviä käytäntöjä kaupungeista, jotka ovat kehittäneet ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevia strategioita.

BEGIN-hankkeella (Blue Green Infrastructures through Social Innovation, 2017–2020) pyrittiin osoittamaan valituissa kohteissa, miten kaupungit voivat parantaa ilmastokestävyyttä sinisen vihreän infrastruktuurin avulla. Lähestymistapa kattoi sidosryhmien osallistumisen arvopohjaiseen päätöksentekoprosessiin nykyisten täytäntöönpanoesteiden poistamiseksi. Kymmenen pilottikaupunkia esittelevät ”Siniset ja vihreät kaupungit valokeilassa” -sarjassa sinisen ja vihreän infrastruktuurin moninaisia etuja Euroopan kaupungeille. Näitä moninaisia hyötyjä ovat muun muassa tulvariskin pieneneminen, biologisen monimuotoisuuden paraneminen ja asumiskelpoisuuden paraneminen.

TOPSOIL (Top soil and water – The climate challenge in the near subsurface) -hankkeessa (2015–2020) tutkittiin mahdollisuuksia käyttää pintamaakerroksia Pohjanmeren alueen nykyisten ja tulevien vesihaasteiden ratkaisemiseen. Hankkeessa tarkasteltiin pohjavesi- ja maaperäolosuhteita, ennustettiin ja löydettiin ratkaisuja ilmastoon liittyviin uhkiin, kuten tulviin märillä kausilla ja kuivuuteen lämpiminä kausina. Yleisenä tavoitteena oli kehittää yhdessä menetelmiä pinnanalaisen pinnan ylimmän kerroksen kuvaamiseksi ja hallitsemiseksi keinona parantaa sen ilmastokestävyyttä. Hankkeessa demonstroitiin ratkaisujen käytännön toteutusta 16 tapaustutkimuksessa.

CANAPE (Creating A New Approach to Peatland Ecosystems, 2017–2022) työskenteli viidessä maassa kosteikkojen ennallistamiseksi ja säilyttämiseksi tavoitteena vähentää kasvihuonekaasupäästöjä ja tukea kestävän talouden luomista Pohjanmeren alueen väestölle. Hankkeessa vesitettiin uudelleen yli 90 hehtaaria turvemaata ja luotiin kolme kokeellista paludiculture-tilaa. Lisäksi hankkeeseen sisältyi useiden järvien ennallistaminen 5 vuoden työn jälkeen,  lyhyt opas turvemaiden viljelyyn.

SALFAR (Saline Farming - Innovative agriculture to protect the environment and stimulate economic growth, 2017-2022) -hankkeen tavoitteena oli kehittää innovatiivisia rannikkoviljelymenetelmiä Pohjanmeren alueella perustamalla kenttälaboratorioita kuhunkin kumppanimaahan. Kenttälaboratorioissa ilmastoasiantuntijoista, tutkijoista, kasvattajista, viljelijöistä, yrittäjistä ja päättäjistä koostuva monitieteinen ryhmä teki tieteellistä tutkimusta eri viljelykasvien suolapitoisuudesta, esitteli vaihtoehtoisia viljelymenetelmiä suolaisissa olosuhteissa ja loi uusia liiketoimintamahdollisuuksia viljelijöille, elintarviketuottajille ja yrittäjille.

WaterCoG-hankkeella (Water Co-Governance for Sustainable Ecosystems, 2016-2021) pyrittiin osoittamaan, että erilaisten vesienhoitokehysten täytäntöönpano ja integrointi voidaan saavuttaa ja samalla tuottaa sosiaalisia, taloudellisia ja ympäristöhyötyjä, joita ei tällä hetkellä toteuteta. WaterCoG-työkalupakki ja kaikki hankkeen tulokset ovat saatavilla Online Storymap and Tools -hakemistossa.

Kaikkien edellä mainittujen hankkeiden tuloksia hyödynnetään C5a-hankkeessa (Cluster for Cloud to Coast Climate Change Adaptation, 2019-2021). Hankkeessa todettiin, että Pohjanmeren alueella tarvitaan kiireellisesti tulvanhallinnan lähestymistapoja, jotta ihmiset pysyvät turvassa, ympäristö terveenä ja taloudet vauraina. Hankkeen tavoitteena oli kehittää pilvistä rannikkoon -lähestymistapa tulvariskien hallintaan. Lähestymistapa perustuu tulvien varhaiseen hallintaan, joka alkaa siitä hetkestä, kun sade laskee, ja ennen kuin vaikutukset kohdistuvat rannikkoalueisiin. Lähestymistavalla maksimoidaan fyysiseen tulvantorjuntaan tehtävien investointien arvo ja parannetaan häiriönsietokykyä tulva-alttiilla alueilla. Lähestymistapaa testattiin seitsemässä Pohjanmeren aluetta koskevassa tapaustutkimuksessa.