Keski-Eurooppa

Alueen maat

Keski-Euroopan yhteistyöalueeseen kuuluu laaja alue eteläiseltä alueelta, joka rajoittuu Adrianmereen ja pohjoiseen alueeseen, joka rajoittuu Itämereen. Vuosien 2021–2027 yhteistyöalue vastaa suurelta osin edellisen Interreg-ohjelman koko laajennusta, joka kattaa seitsemän EU:n jäsenvaltion (Itävalta, Kroatia, Tšekki, Unkari, Puola, Slovakia ja Slovenia), Saksan keski- ja itäosat (nykyisin myös Braunschweigin alue) ja Italian pohjoiset alueet. Kartta, jossa vertaillaan vanhoja ja uusia rajoja, on nähtävissä täällä.

Toimintakehys

1.     Valtioiden välinen yhteistyöohjelma

Interreg V B:n tavoitteena on edistää rajat ylittävää yhteistyötä, jotta Keski-Euroopan kaupungeista ja alueista tulisi parempia asuin- ja työskentelypaikkoja.

Vuosien 2021–2027 ohjelmassa tunnustetaan, että Keski-Eurooppa on siirtymävaiheessa. Sen alueilla ja kunnissa on edessään lukuisia haasteita (mukaan lukien ilmastonmuutos), jotka eivät tunne rajoja ja joita ei voida ratkaista yksin. Ohjelman visiona on yhtenäinen Keski-Eurooppa, joka tekee yhteistyötä tullakseen älykkäämmäksi, vihreämmäksi ja paremmin yhteenliitetyksi. Siitä rahoitetaan valtioiden rajat ylittäviä hankkeita, joissa kehitetään, testataan ja toteutetaan ratkaisuja, joita tarvitaan kiireellisesti Keski-Euroopan häiriönsietokyvyn ja houkuttelevuuden parantamiseksi.

Ohjelmalla odotetaan saavutettavan seuraavat tavoitteet:

• Parannetaan politiikan kehittämistä, oppimista ja muutosta.
• tietämyksen ja valmiuksien lisääminen, mukaan lukien tietämyksen siirto ja vaihto;
• Koordinoidumpi yhteistyö ja hallinnon tehostaminen eri tasoilla.
• Vähentää esteitä;
• Uudet tai paremmat palvelut;
• käyttäytymisen muutos;
• Julkisten ja yksityisten varojen vipuvaikutus, mukaan lukien jatkoinvestointien valmistelu.

Ohjelmassa keskitytään neljään painopisteeseen:

• Yhteistyö älykkäämmän Keski-Euroopan puolesta
• Yhteistyö vihreämmän Keski-Euroopan puolesta
• Yhteistyö yhteyksien parantamiseksi Keski-Euroopassa
• Yhteistyön hallinnoinnin parantaminen Keski-Euroopassa.

Ilmastonmuutokseen sopeutumista käsitellään erityisesti toimintalinjassa 2, joka kuuluu erityistavoitteeseen: ”Ilmastonmuutokseen sopeutumisen, katastrofiriskien ehkäisemisen ja katastrofivalmiuden ja -palautuvuuden edistäminen ottaen huomioon ekosysteemilähtöiset lähestymistavat”. Tämän tavoitteen mukaisten valtioiden välisten yhteistyötoimien odotetaan lisäävän valmiuksia parantaa häiriönsietokykyä ja torjua oikea-aikaisesti ilmastonmuutoksen epäsuotuisia vaikutuksia Keski-Euroopassa. Ne myös parantavat sopeutumistoimenpiteiden koordinointia ja edistävät pilottitoimissa testattujen ja demonstroitujen uusien ratkaisujen käyttöönottoa. Ilmastonmuutokseen sopeutuminen hyödyttää myös toimia, jotka on kehitetty painopisteen 1 mukaisesti, jolla pyritään parantamaan ja nykyaikaistamaan ihmisten taitoja paikallisesti, ja painopisteen 4 mukaisesti, jolla pyritään parantamaan monialaisia hallintoprosesseja kaikilla aluetasoilla. Molempien tavoitteiden saavuttamiseksi toteutetut toimet parantavat edellytyksiä vastata alueiden yhteisiin haasteisiin, kuten ilmastonmuutokseen.

Kaudella 2014–2020 ilmastonmuutokseen sopeutumista käsiteltiin yhtenä ohjelman painopisteen 3 (Luonnon- ja kulttuurivarat alueen kestävää kasvua varten) useista ympäristöön liittyvistä osa-alueista. Se sisältyi erityisesti tavoitteeseen parantaa yhdennettyjä ympäristönhoitovalmiuksia luonnonperinnön ja luonnonvarojen suojelemiseksi ja kestäväksi käyttämiseksi. Lisäksi kaupunkialueiden haavoittuvuus ilmastonmuutokselle määriteltiin ongelmaksi lisätavoitteessa, joka koskee ”toiminnallisten kaupunkialueiden ympäristöhallinnon parantamista niiden elinvoimaisemmiksi paikoiksi”. Sopeutuminen oli myös osa ohjelman horisontaalisia periaatteita, erityisesti ”kestävää kehitystä”, johon sisältyy toimia, joissa otetaan huomioon ilmastonmuutoksen hillitseminen ja siihen sopeutuminen, katastrofivalmius ja -palautuvuus sekä riskien ehkäiseminen ja hallinta.

2.     Makroaluestrategiat

Keski-Euroopan Interreg-ohjelmalla on tärkeä silta EU:n neljän makroaluestrategian eli Itämeri-strategian, Alppien aluetta koskevan EU:n strategian, Adrian- ja Joonianmeren aluetta koskevan EU:n strategian ja Itämeri-strategian välillä. Keski-Euroopan alue jakaa osan yhteistyöalueestaan kaikkien niiden kanssa, jotka käsittelevät ilmastonmuutokseen sopeutumista monikansallisissa yhteistyöohjelmissaan eri tavoin (ks. Tonavan, Alppien alueen, Adrian- ja Joonianmeren ja Itämeren alueiden Climate-ADAPT-sivut).

3.     Kansainväliset yleissopimukset ja muut yhteistyöaloitteet

Keski-Euroopan alue on osittain päällekkäinen Karpaattien yleissopimuksen ja Tonavan suojelua koskevan yleissopimuksen kanssa, jotka kuuluvat lähes kokonaan Tonavan valtioiden väliseen alueeseen.

Karpaattien yleissopimus on osa-alueellinen sopimus, jolla edistetään kestävää kehitystä ja Karpaattien alueen suojelua. Seitsemän Karpaattien valtiota (joista neljä kuuluu Keski-Euroopan valtioiden väliseen alueeseen) allekirjoitti sopimuksen toukokuussa 2003. Karpaattien yleissopimuksen sopimuspuolten konferenssin viidennessä kokouksessa (COP5, 2017) hyväksyttiin Karpaattien yleissopimuksen muutos ilmastonmuutosta koskevan uuden 12 a artiklan sisällyttämiseksi siihen. Se pyytää sopimuspuolia toteuttamaan ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja siihen sopeutumiseen tähtääviä politiikkoja kaikilla yleissopimuksen kannalta merkityksellisillä aloilla. Näin ollen perustettiin Karpaattien aluetta koskeva pitkän aikavälin visio 2030 ”vahvistamaan yhteistyöpyrkimyksiä kohti ilmastoneutraalia polkua, joka tuottaa ilmastokestävää ja kestävää kehitystä Karpaattien alueella”.

Tonavan suojelua koskeva yleissopimus (DRPC) muodostaa yleisen oikeudellisen välineen Tonavan vesistöalueen rajat ylittävää vesihuoltoa koskevalle yhteistyölle. Neljätoista maata (joista seitsemän kuuluu myös Keski-Euroopan valtioiden väliseen alueeseen) ja Euroopan unioni ovat sitoutuneet panemaan tämän yleissopimuksen täytäntöön. Kansainvälinen Tonavan suojelukomissio (InternationalCommission for the Protection of the Danube River, ICPDR)on kansainvälinen elin, joka on perustettu panemaan täytäntöön Tonavan suojelua koskeva yleissopimus.  ICPDR pyrkii hallitsemaan tulvariskejä kestävällä tavalla. Tulvasuojelunasiantuntijaryhmä tukee Tonavan vesistöalueen kestävää tulvasuojelua koskevan toimintaohjelman täytäntöönpanoa. Se avustaa myös EU:n tulvadirektiivin täytäntöönpanoon liittyvien toimien täytäntöönpanossa, kuten tulvavaara- ja riskikarttojen sekä Tonavan vesistöalueen tulvariskien hallintasuunnitelman laatimisessa.

Keski-Euroopan aloite (CEI) on alueellinen hallitustenvälinen foorumi, johon kuuluu 17 jäsenvaltiota Keski-, Itä- ja Kaakkois-Euroopasta. Siihen kuuluvat kaikki EU:n Keski-Euroopan valtioiden välisen alueen maat. Se edistää Euroopan yhdentymistä ja kestävää kehitystä alueellisen yhteistyön avulla. CEI-työ keskittyy kahden päätavoitteen saavuttamiseen: Green growth &amp : just societys Näytä tarkat tiedot Ilmastokestävyyden parantaminen sisältyy CEI-toimintasuunnitelman tavoitteisiin, jotka sisältyvät tavoitteeseen 1 ”Vihreän kasvun edistäminen”.

4.     Sopeutumisstrategiat ja -suunnitelmat

Nykyisissä valtioiden välisissä ja rajat ylittävissä strategioissa ja suunnitelmissa, joilla puututaan tiettyihin Keski-Euroopan alueen osiin liittyviin sopeutumisongelmiin, keskitytään ensisijaisesti Tonavan vesistöalueen vesivaroihin ja tulvariskien hallintaan.  Kansainvälisen Tonavan suojelukomission (ICPDR) strategia ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi  sekä Tonavan vesipiirin hoitosuunnitelman (DRBM-suunnitelma) ja Tonavan tulvariskien hallintasuunnitelman (DFRM-suunnitelma) merkitys ilmastonmuutokseen sopeutumisen kannalta kuvataan Tonavan valtioiden välistä aluetta koskevassa osiossa Climate-ADAPT.

Karpaattien alueen, joka on erityinen Keski-Euroopan alue, osalta vuonna 2020 julkaistussa toimintasuunnitelmassa, joka liittyy vuoteen 2030 ulottuvaan pitkän aikavälin visioon ”Kohti ilmastonmuutoksen torjuntaa Karpaattien alueella”, esitetään konkreettisia toimia ja välitavoitteita vision strategisten tavoitteiden ja niihin liittyvien tavoitteiden saavuttamiseksi. Toimintasuunnitelmassa annetaan yleisiä ohjeita (Karpaattien yleissopimuksen puitteissa perustetulle) ilmastonmuutosta käsittelevälle työryhmälle ja siihen liittyville työsuunnitelmille.

Esimerkkejä kaudella 2014–2020 rahoitetuista hankkeista.

Seuraavassa esitetään esimerkkejä Keski-Euroopan ohjelmasta 2014–2020 rahoitetuista hankkeista, jotka koskevat ilmastonmuutokseen sopeutumista. Niissä keskitytään pääasiassa vesihuoltoon ja katastrofiriskien vähentämiseen (tulvien, rankkasateiden ja kuivuuden vuoksi) sekä kulttuuriperinnön suojeluun ilmastonmuutoksen vaikutuksilta.

Rainman-hankkeessa  (Integrated Heavy Rain Risk Management) (2017–2020) kerättiin saatavilla olevaa tietoa rankkasateiden riskinhallinnasta ja kehitettiin käytännönläheisiä välineitä ja innovatiivisia menetelmiä vastauksena alueen kasvavaan ongelmapaineeseen, joka johtuu paikallisten äärimmäisten sademäärien lisääntymisestä ja voimakkuudesta. RAINMAN-työkalupakki toimitettiin hankkeen lopullisena tuotoksena. Työkalupakki on tietofoorumi, joka tukee kuntia sekä paikallisia ja alueellisia sidosryhmiä rankkasateiden torjunnassa. Se tarjoaa keskeisiä faktoja, työkaluja riskitilanteiden hallintaan ja hyviä käytäntöjä.

PROLINE-CE-hankkeessa (Efficient Practices of Land Use Management Integrating Water Resources Protection and Non-structural Flood Mitigation Experiences) (2016–2019), johon osallistui kumppaneita seitsemästä Keski-Euroopan maasta, pyrittiin parantamaan juomavesivarojen suojelua sekä alueiden suojelua tulvilta ja kuivuudelta yhdennetyssä maankäytön hallinnassa ottaen huomioon ilmastonmuutokseen sopeutuminen. Alueen pilottialueilla testattiin parhaita hallintokäytäntöjä ja arvioitiin, miten sidosryhmät ja asiantuntijat hyväksyivät ne. Transnational Guide towards an Optimal WAter REgime (GOWARE) suunniteltiin päätöksenteon tukivälineeksi, jonka avulla voidaan valita parhaita hallintakäytäntöjä juomavesien suojelun parantamiseksi ja tulvariskien lieventämiseksi. DriFLU Charta (juomavesi/tulvat/maankäyttö) on kunkin kumppanimaan merkittävien edustajien allekirjoittama yhteinen julistusasiakirja, joka ei kuitenkaan ole oikeudellisesti sitova. Se on aiejulistus, jossa annetaan suosituksia yhteisistä politiikoista ja toimista juomaveden suojelun ja siihen liittyvien tulvien/kuivuuden lieventämisen alalla Keski-Euroopan ohjelma-alueella.

DEEPWATER-CE-hankkeen (2019–2022) tavoitteena on kehittää Keski-Euroopan vastuullisten julkisten toimijoiden integroituja ympäristöasioiden hallintavalmiuksia yhteisen vesivarojen hallintastrategian luomiseksi. Siihen sisältyy ylimääräisen veden säilyttäminen rankkasateista, joita voidaan käyttää pohjaveden muodostamiseen. Neljässä maassa (Puola, Unkari, Slovakia ja Kroatia) tehtyjen pilottitutkimusten avulla voidaan arvioida käytettävissä olevia hoidettuja pohjavesiesiintymien muodostamisratkaisuja pohjavesivarojen parantamiseksi ja lisäämiseksi. Hankkeessa tutkitaan aiempien seitsemännen puiteohjelman ja Horisontti 2020 -puiteohjelman hankkeiden tulosten pohjalta ratkaisuja juomavesivarojen ehtymiseen ja ilmastonmuutoksen aiheuttamien rankkasateiden ja tulvien lisääntymiseen.

Vastaavasti TEACHER-CE-hankkeessa (Joint efforts to increase water management adaptation to climate changes in Central Europe, 2020–2022) käsitellään tarvetta parantaa riskienhallinnan koordinointia Keski-Euroopassa. Näin ollen sen tavoitteena on integroida ja yhdenmukaistaa aiemmin rahoitettujen Interreg-, Horisontti 2020- ja Life-hankkeiden tuloksia. Hankkeen tärkein tuotos on TEACHER-CE Toolbox, jossa keskitytään ilmastokestävään vesiasioiden hallintaan, kuten tulvien, rankkasateiden ja kuivuusriskien ehkäisemiseen, pieniin vedenpidätystoimenpiteisiin ja vesivarojen suojeluun kestävän maankäytön hallinnan avulla. Välineistöä testataan ja todennetaan yhdeksässä pilottitoimessa kahdeksassa Keski-Euroopan maassa.

FramWat-hankkeen (Framework for improving water balance and nutrient mitigation by applying small water retention measures, 2017-2020) päätavoitteena oli vahvistaa alueellista, yhteistä kehystä tulville, kuivuudelle ja saastumisen hillitsemiselle. Tämä olisi tehtävä lisäämällä maiseman puskurikapasiteettia käyttämällä järjestelmällisesti luonnollisiin ratkaisuihin perustuvaa lähestymistapaa ja pieniä vedenpidätystoimenpiteitä. Hankkeen tuloksiin kuuluivat käytännön ohjeet luonnollisten ja pienten vedenpidätystoimenpiteiden suunnittelusta, päätöksenteon tukijärjestelmä luonnollisten (pienten) vedenpidätystoimenpiteiden suunnittelua varten sekä kuusi toimintasuunnitelmaa hankkeeseen osallistuville pilottivaluma-alueille.

Hanke (Kulttuuriperinnön riskinarviointi ja kestävä suojelu muuttuvassa ympäristössä, 2017–2020) auttoi parantamaan julkisen ja yksityisen sektorin valmiuksia lieventää ilmastonmuutoksen ja luonnonuhkien (tulvat ja rankkasateet) vaikutuksia kulttuuriperintökohteisiin, -rakenteisiin ja -esineisiin. Hankkeessa tuotettiin verkkopohjainen paikkatietojärjestelmä riskikartoitusta varten, päätöksenteon tukiväline kulttuuriperinnön haavoittuvuuden määrittävien kriittisten kysymysten analysointia varten sekä käsikirja, jolla tuetaan poliittisia päättäjiä ja päätöksentekijöitä vaarassa olevan kulttuuriperinnön hallinnan hyvissä ja huonoissa käytännöissä. ProteCHt2save-hankkeen ja itse Web GIS -välineen tuloksia kehitetään edelleen uudessa seurantahankkeessa, STRENCH-hankkeessa (Strengthening resilience of Cultural Heritage at risk in a changing environment through proactive transnational cooperation, 2020–2022).

Muita hankkeita, joilla on merkittävä vaikutus Keski-Euroopan alueeseen, rahoitetaan Tonavan aluetta koskevasta Interreg-ohjelmasta, ja niitä kuvataan Tonavan alueen  verkkosivustolla.