Oikeudenmukainen häiriönsietokyky

Keskeiset viestit

• Sopeutumiseen liittyviä oikeusnäkökohtia on selvästi lisättävä. Kaikkein heikoimmassa asemassa olevat ihmiset ja yhteisöt ovat suurimmassa vaarassa ilmastonmuutoksen vaikutusten vuoksi, heillä on vähiten kykyä sopeutua ja he ovat vähiten todennäköisesti kuultavissa, tunnustettuja ja hyötyvät sopeutumistoimista.
• Integroimalla oikeudenmukaisuuden sopeutumistoimiin ja puuttumalla eri yhteiskuntaryhmien ainutlaatuisiin tarpeisiin ja haavoittuvuuksiin poliittiset päättäjät voivat luoda selviytymiskykyisempiä ja oikeudenmukaisempia yhteisöjä, jotka ovat paremmin valmistautuneita selviytymään ilmastoon liittyvistä vaaroista.
• Tämä voidaan tehdä soveltamalla ”oikeudenmukaisen selviytymiskyvyn” lähestymistapaa, jossa edellytetään, että poliittiset päättäjät ja toimijat
• puututaan ilmastonmuutoksen epätasaisiin vaikutuksiin;
• varmistettava, että kehitettäessä sopeutumistoimia näihin vaikutuksiin jo haavoittuvassa asemassa olevat yksilöt tai yhteiskuntaryhmät hyötyvät oikeudenmukaisesti näistä toimista ja että niille ei aiheudu kohtuutonta rasitetta (”ketään ei jätetä jälkeen”).
• Oikeudenmukainen selviytymiskyky on keskeinen tekijä viimeaikaisissa ja tulevissa ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevissa EU:n politiikoissa, kuten Euroopan vihreän kehityksen ohjelman politiikkapaketissa, EU:n sopeutumisstrategiassa ja EU:n vuoden 2025 valmiusunionistrategiassa, joissa korostetaan tarvetta sisällyttää oikeusasiat laajemmin sopeutumista ja yhteiskunnallista varautumista koskeviin pyrkimyksiin.

Oikeudenmukainen selviytymiskyky – ilmastoriskeihin ja sopeutumistoimiin liittyvän eriarvoisuuden poistaminen

Eurooppa on maapallon nopeimmin lämpenevä maanosa, ja EU on lähtenyt selkeälle tielle kohti hiilineutraalia taloutta. Koska muutoksia kuitenkin tapahtuu jo nyt ja odotettua nopeammin, pelkkä hiilidioksidipäästöjen vähentäminen ei enää riitä. Euroopan on parannettava kykyään sietää ilmastonmuutosta. Sopeutuessaan sen on myös varmistettava, ettei ketään jätetä jälkeen.

Ilmastonmuutos vaikuttaa kohtuuttomasti sosiaalisesti haavoittuvassa asemassa oleviin ryhmiin, kuten ikääntyneisiin, lapsiin, pienituloisiin ryhmiin ja vammaisiin. Sen vaikutukset rasittavat niitä suhteettomasti, eivätkä ne aina hyödy oikeudenmukaisesti näihin vaikutuksiin liittyvistä sopeutumistoimista (tai rasita niitä edelleen).

Euroopan ympäristökeskus (EEA) otti ensimmäisen kerran käyttöön käsitteenä vuoden 2021 EU:n sopeutumisstrategiassa. Sen mukaan oikeudenmukaisella selviytymiskyvyllä tarkoitetaan sitä, että poliittiset päättäjät ja toimijat

• Vähennetään ilmastoriskien aiheuttamaa epätasaista taakkaa – Ilmastonmuutos vaikuttaa suhteettomasti tiettyihin ryhmiin ja alueisiin ilmastonmuutoksen epätasaisen altistumisen, olemassa olevien haavoittuvuuksien, erilaisten taloudellisten ja poliittisten valmiuksien sekä julkisten palvelujen ja infrastruktuurin (kuten tulvilta ja äärimmäisiltä lämpötiloilta suojaavien asianmukaisten asuntojen) erilaisen saatavuuden vuoksi. EEA:n vuoden 2018 raportissa esitetään lisätietoja haavoittuvuuteen ja ilmastoriskeille altistumiseen liittyvästä eriarvoisuudesta.
• Varmistetaan sopeutumisen hyötyjen (ja rasitteiden) tasapuolinen jakautuminen – Kehitettäessä sopeutumistoimia näihin vaikutuksiin on varmistettava, että jo haavoittuvassa asemassa olevat yksilöt tai yhteiskuntaryhmät hyötyvät oikeudenmukaisesti näistä toimista ja että niitä ei rasiteta suhteettomasti (”ketään ei jätetä jälkeen”). Sopeutumistoimet ja -politiikat eivät välttämättä hyödytä kaikkia samassa määrin, ja joissakin tapauksissa ne voivat jopa johtaa ”epäsopeutumiseen”. Esimerkiksi sopeutumisinvestoinnit (esim. viheralueet, tulvavakuutukset, paikalliset vedensäästö- tai jäähdytystoimenpiteet), joilla ei varmisteta kohtuuhintaisuutta, voivat sulkea pois pienituloiset kotitaloudet. Euroopan ympäristökeskuksen vuoden 2025 raportissa tätä tarkastellaan perusteellisemmin ja jaetaan myös esimerkkejä siitä, miten nämä kielteiset tulokset voidaan välttää.

Jotta sopeutumistoimet olisivat oikeudenmukaisia, poliittisten päättäjien on puututtava eriarvoisuutta ylläpitäviin systeemisiin ja rakenteellisiin ongelmiin keskittyen näiden epäoikeudenmukaisuuksien taustalla olevien syiden muuttamiseen. Yksi tällainen kysymys on esimerkiksi syrjäytyneiden yhteisöjen heikko edustus päätöksentekofoorumeilla, mikä tarkoittaa, että niiden tarpeet eivät näy sopeutumispolitiikoissa.

Tämä edellyttää kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jolla lisätään ymmärrystä ilmastonmuutokseen ja siihen sopeutumiseen liittyvien toimenpiteiden epätasaisesta taakasta yhteiskuntaryhmien keskuudessa. Siinä on keskityttävä tasapuolisuusnäkökohtiin sopeutumisen suunnittelun, täytäntöönpanon ja seurannan kaikissa vaiheissa sekä kaikilla hallintotasoilla. Se edellyttää myös, että kiinnitetään huomiota oikeudenmukaisen selviytymiskyvyn eri ulottuvuuksiin, erityisesti seuraaviin:

• jakauman oikeudenmukaisuus (ilmastovaikutuksista ja sopeutumistoimista aiheutuvien resurssien ja rasitteiden oikeudenmukainen jakaminen);
• menettelyn oikeudenmukaisuus (oikeudenmukaiset, avoimet ja osallistavat päätöksentekoprosessit)
• tunnustava oikeudenmukaisuus (eri arvojen, kulttuurien ja näkökulmien kunnioittaminen ja yhdentäminen sekä eriarvoisuuden syvempien syiden käsittely).

Jos taustalla olevaan systeemiseen eriarvoisuuteen ei puututa eikä resurssien ja prosessien oikeudenmukaista saatavuutta varmisteta, nykyinen eriarvoisuus todennäköisesti pahenee. Tämä voi johtaa tyytymättömyyden tunteeseen ja muutosvastarintaan, jotka molemmat voivat vaikeuttaa EU:n poliittisten tavoitteiden saavuttamista. Toisaalta oikeuden sisällyttäminen sopeutumistoimenpiteisiin voi tehostaa niitä ja on EU:n perusarvojen ja kansainvälisten sopimusten mukaista.

Poliittinen kehys

On myös olennaisen tärkeää luoda vahva poliittinen kehys, johon sisältyy kohdennettuja rahoitus- ja tukimekanismeja, joilla autetaan näitä väestöryhmiä sopeutumaan muuttuviin ilmasto-olosuhteisiin.

Yhä laajemmin tunnustetaan tarve ”ketään ei jätetä jälkeen” kaikilla EU:n politiikan aloilla, erityisesti ilmastonmuutokseen sopeutumisessa. Oikeudenmukainen selviytymiskyky on keskeisessä asemassa sekä YK:n Agenda 2030 -toimintaohjelmassa että uudessa EU:n sopeutumisstrategiassa, jolla pannaan täytäntöön EU:n ilmastolaki. Strategiassa korostetaan, että on tärkeää saavuttaa häiriönsietokyky oikeudenmukaisella ja tasapuolisella tavalla ja että sopeutumistoimenpiteet on suunniteltava siten, että niissä otetaan huomioon sosiaaliset näkökohdat, mukaan lukien ilmastoriskien ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen kansainväliset ulottuvuudet. Siinä Euroopan unioni sitoutuu tukemaan oikeudenmukaista siirtymää erilaisilla politiikoilla ja rahoitusjärjestelmillä sekä panemalla täytäntöön voimassa olevaa työllisyys- ja sosiaalilainsäädäntöä.

Tuoreemmat EU:n suuntaviivat ja strategiat osoittavat, että oikeudenmukaisen selviytymiskyvyn käsite on kehittynyt laajasti, mukaan lukien huonon sopeutumisen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kaltaiset käsitteet.

• Heinäkuussa 2023 annetut komission suuntaviivat jäsenvaltioiden sopeutumisstrategioista ja -suunnitelmista: Näihin suuntaviivoihin, joiden tarkoituksena on tukea jäsenvaltioita niiden laatiessa kansallisia sopeutumissuunnitelmiaan, sisältyy nimenomaisesti oikeudenmukaisen selviytymiskyvyn periaate, jolla tarkoitetaan ”epätasapuolisten rasitteiden ehkäisemistä ja sitä, että ketään ei jätetä jälkeen”. Suuntaviivoissa korostetaan huonoa sopeutumista, joka liittyy suoraan oikeuskysymyksiin, ja kehotetaan jäsenvaltioita asettamaan etusijalle sosiaalisesti oikeudenmukaiset sopeutumistoimenpiteet.
• Heinäkuu 2024 Poliittiset suuntaviivat seuraavalle Euroopan komissiolle 2024–2029: Näissä suuntaviivoissa korostetaan sosiaalisen oikeudenmukaisuuden merkitystä laajemmin ja viitataan Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilariin sekä oikeudenmukaisen siirtymän tarpeeseen. Asiakirjassa esitetään, että ilmastonmuutos on yksi Euroopan suurimmista turvallisuusriskeistä, ja kehotetaan parantamaan ilmastokestävyyttä ja -valmiutta.

Vuoden 2024 eurooppalaisessa ilmastoriskien arvioinnissa, Euroopan komission vuoden 2024 tiedonannossa ilmastoriskien hallinnasta ja ilmastotoimien edistymistä koskevasta kertomuksesta ja viimeksi EU:n vuoden 2025 valmiusunionistrategiassa korostetaan tarvetta sopeutumisstrategioille, joissa asetetaan etusijalle haavoittuvassa asemassa olevat väestöryhmät ja otetaan ne mukaan sen varmistamiseksi, että oikeusasiat sisällytetään laajemmin sopeutumista ja yhteiskunnallista varautumista koskeviin toimiin.

Lähde: Euroopan ympäristökeskus (2025). Sosiaalinen oikeudenmukaisuus ilmastonmuutokseen vastaamisessa

Tietopohjan parantaminen

Vaikka termi "oikeudenmukainen häiriönsietokyky" on ilmastopolitiikassa suhteellisen uusi, ilmastonmuutoksen sosiaalisia vaikutuksia koskeva tutkimusala on jo vakiintunut, ja tietopohja kasvaa maailmanlaajuisesti ja Euroopan tasolla.

Aihetta käsitellään erityisesti useissa raporteissa sekä maailmanlaajuisesti että EU:n tasolla. Vuoden 2024 eurooppalaisessa ilmastoriskien arvioinnissa (EUCRA) esitetään kattava arvio Euroopan nykyisistä ja tulevista merkittävistä ilmastoriskeistä. EUCRA:n raportissa korostetaan, miten useat ilmastonmuutosriskit jakautuvat sosiaalisesti haavoittuvassa asemassa olevien yksilöiden tai ryhmien kesken. Jakamisoikeuden näkökohdat otetaan yhä enemmän huomioon sopeutumisen suunnittelussa, mutta prosessioikeuden ja tunnustamisoikeuden integrointi on edelleen jossain määrin puutteellista.

IPCC:n viidennessä arviointiraportissa (AR5)  tunnustettiin jo ilmastoriskien epätasainen jakautuminen eri aloilla, ja viimeisimmässä IPCC:n kuudennessa arviointiraportissa (AR6) korostetaan oikeudenmukaisuutta ilmastonmuutokseen sopeutumisen keskeisenä laatuna kaikilla hallinnon tasoilla. Työryhmän II kannanotossa kuudenteen arviointikertomukseen yksilöidään erityisesti oikeudenkäytön periaatteet, jotka olisi otettava huomioon sopeutumisvaihtoehtojen arvioinnissa.

Kahdeksannessa taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta käsittelevässä kertomuksessa esitellään Euroopan nykyisiä sosioekonomisia ja alueellisia eroja ja sitä, miten ilmastonmuutoksen vaikutukset pahentavat niitä, mikä osoittaa, että koheesiopolitiikkaa olisi kehitettävä näihin haasteisiin vastaamiseksi.

Euroopan alueellisen yhteistyön yhteistyösopimuksen vuoden 2021 teknisessä asiakirjassa ”Leaving No One Behind” in Climate Resilience Policy and Practice in Europe” tarkastellaan oikeudenmukaisen siirtymän käytännön vaikutuksia sopeutumisen ja ilmastokestävyyden – oikeudenmukaisen selviytymiskyvyn – yhteydessä. Siinä annetaan tietoa siitä, miten oikeusnäkökohdat voidaan ottaa huomioon sopeutumisen tukivälineen mukaisesti sopeutumisen toimintapoliittisen syklin kaikissa vaiheissa. Muissa Euroopan ympäristökeskuksen ja Euroopan alueellisen yhteistyön CA-tuotteissa,  jotka ovat tärkeitä oikeudenmukaisen selviytymiskyvyn ymmärtämisen kannalta, otetaan huomioon oikeudenmukaisen selviytymiskyvyn politiikkojen terveyteen ja kaupunkeihin liittyvät näkökohdat.

EEA:n vuoden 2022 katsaus ”Kohti oikeudenmukaista häiriönsietokykyä”: Kun ketään ei jätetä jälkeen ilmastonmuutokseen sopeutumisessa, tarkastellaan, miten ilmastonmuutos vaikuttaa haavoittuvassa asemassa oleviin ryhmiin ja miten näitä vaikutuksia voidaan ehkäistä tai vähentää oikeudenmukaisilla sopeutumistoimilla. Siinä esitetään myös esimerkkejä tasapuolisuuteen tähtäävistä politiikoista ja toimenpiteistä eri puolilta Eurooppaa. Euroopan alueellisen yhteistyön yhteistyösopimuksen vuoden 2023 tekniselläasiakirjalla ”Towards Measuring Justice in Climate Change Adaptation”edistetään oikeudenmukaisen häiriönsietokyvyn käsitteen toimivuutta erityisesti tarjoamalla asiaankuuluvaa tietoa oikeudenmukaisen häiriönsietokyvyn edistymisen mittaamiseksi Euroopan kontekstissa, mukaan lukien mahdollisten indikaattoreiden määrittäminen. Euroopan ympäristökeskuksen vuoden 2025 raportti ”Sosiaalinenoikeudenmukaisuus ilmastonmuutokseen valmistautumisessa: miten oikeudenmukainen selviytymiskyky voi hyödyttää yhteisöjä kaikkialla Euroopassa” syventää keskustelua tarjoamalla näkemyksiä siitä, missä määrin kansallinen ja alueellinen edistys on edennyt oikeudenkäytön sisällyttämisessä sopeutumistoimiin. Siinä tarkastellaan myös, miten oikeudenmukaiseen häiriönsietokykyyn puututaan ja miten se pannaan täytäntöön neljässä keskeisessä järjestelmässä: rakennettu ympäristö, maatalous ja elintarvikkeet, vesi ja liikenne, jotka valaisevat, missä sopeutumistoimenpiteet voivat tahattomasti pahentaa olemassa olevaa eriarvoisuutta näissä järjestelmissä. Tämän jälkeen annetaan inspiroivia esimerkkejä käytännön lähestymistavoista, joilla varmistetaan, ettei ketään jätetä jälkeen.

EEA pyrkii myös käsittelemään oikeusnäkökohtien huomioon ottamista hillitsemis- ja sopeutumispolitiikoissa yhdennetyn lähestymistavan mukaisesti. EEA:n katsauksessa ”Exploring the social challenges of low-carbon energy policies in Europe” tarkastellaan sopeutumisnäkökohtia hiili-ja energiaverojen epäoikeudenmukaisten vaikutusten arvioinnissa ja toimintapoliittisessa analyysissä, jotta voidaan maksimoida sopeutumiseen liittyvien tavoitteiden hyödyt.

EU toteuttaa myös useita toimia, joilla autetaan poliittisia päättäjiä ja toimijoita saamaan lisää tietoa ja menetelmiä oikeudenmukaisten selviytymiskykyä koskevien politiikkojen ja toimenpiteiden täytäntöönpanoa varten. Esimerkiksi tutkimuksen taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia käsittelevä asiantuntijaryhmä (ESIR) antaa komissiolle näyttöön perustuvaa poliittista neuvontaa siitä, miten voidaan kehittää oikeudenmukaista, tulevaisuuteen suuntautuvaa ja muutosvoimaista tutkimus- ja innovointipolitiikkaa.

Euroopan komissio ja Euroopan ympäristökeskus ovat yhteistyössä useiden EU:n ja maailmanlaajuisten kumppaneiden kanssa kehittäneet eurooppalaisen ilmaston ja terveyden seurantakeskuksen. Se tarjoaa pääsyn keskeisimpiin tietoresursseihin, jotka koskevat sosiaaliryhmien haavoittuvuutta terveyteen liittyville ilmastovaikutuksille ja -riskeille sekä oikeutta poliittisissa toimissa.

Oikeus ilmastopolitiikassa on myös Horisontti 2020 -ohjelman keskeinen aihe, erityisesti ilmastonmuutoksen hillitsemisessä. Sopeutumisen osalta joissakin käynnissä olevissa hankkeissa tutkitaan ilmastoriskien ja niihin liittyvien politiikkojen jakautumisvaikutuksia. Esimerkiksi CASCADE-hankkeessa tutkitaan ilmastoriskien leviämistä kansainvälisellä tasolla eurooppalaisissa yhteiskunnissa ja arvioidaan mahdollisia sosioekonomisia haittoja. Politiikat ovat NAVIGATE-hankkeen keskiössä. Hankkeessa kehitetään uusia integroituja arviointimalleja, joilla voidaan mallintaa eriarvoisuutta ja arvioida, miten hillitsemis- ja sopeutumispolitiikat vaikuttavat siihen. Lisäksi JustNature-hankkeen tarkoituksena on aktivoida luontopohjaisia ratkaisuja välineinä, joilla varmistetaan oikeus terveyteen ja hyvinvointiin seitsemässä pilottikaupungissa.

Life-ohjelmalla edistetään myös tietopohjan laajentamista. Kehittyvät alueet -hanke tarjoaa esimerkiksi käytännön kokemusta haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien kartoittamisesta riskinarviointia varten ja oikeusnäkökohtien huomioon ottamisesta kuntien ja alueiden sopeutumisen etenemissuunnitelmassa.

Rahoituksen ja investointien tukeminen

EU on sitoutunut tukemaan oikeudenmukaista siirtymää erityisillä rahoitusjärjestelmillä, kuten oikeudenmukaisen siirtymän rahastolla.

Sopeutumisrahoitusta on saatavilla EU:n eri rahoitusvirroista, ja monet niistä tukevat myös oikeudenmukaista selviytymiskykyä. Monivuotisella rahoituskehyksellä 2021–2027 varmistetaan, että ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevat toimet on sisällytetty kaikkiin tärkeimpiin EU:n meno-ohjelmiin, kuten myös EU:n sopeutumisstrategiassa esitetään. Lisäksi Euroopan komissio myöntää Next Generation EU -välineen kautta rahoitusta (750 miljardia euroa) covid-19-epidemiaan liittyvästä talouskriisistä toipumiseen. Ohjelmasta rahoitetaan kansallisia elpymis- ja palautumissuunnitelmia, joiden tarkoituksena on muuttaa Euroopan talouksia radikaalisti oikeudenmukaisen ilmastosiirtymän ja digitaalisen siirtymän avulla.

Life-ohjelma on omistettu kokonaan ympäristölle, ja sen talousarvio on 1,9 miljardia euroa ilmastotoimiin, joihin sisältyy ilmastonmuutokseen sopeutuminen.

Epätasa-arvon torjuminen vihreässä siirtymässä on myös Horisontti Eurooppa -puiteohjelman keskeisten strategisten suuntaviivojen ytimessä (95,5 miljardia euroa). Strategisen suunnitelman 2025–2027 mukaan ohjelmalla edistetään tutkimuksen avulla selviytymiskykyisemmän, kilpailukykyisemmän, osallistavamman ja demokraattisemman eurooppalaisen yhteiskunnan luomista. Tätä varten ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja siihen sopeutumista koskevien toimien tasapuolisuuden teemalla on monialaisia vaikutuksia Horisontti Eurooppa -työohjelmiin, ja erityisesti käynnissä olevilla ja tulevilla ehdotuspyynnöillä edistetään ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevan mission täytäntöönpanoa, ja niiden täytäntöönpanossa otetaan huomioon oikeudenmukaisuus ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevan EU:n mission tavoitteiden mukaisesti.”

Muita asiaankuuluvia EU:n rahoitusohjelmia ovat seuraavat:

• Yhteisellä maatalouspolitiikalla (378,5 miljardia euroa) tuetaan maatalousalan sopeutumista kiinnittäen erityistä huomiota haavoittuvassa asemassa oleviin viljelijäryhmiin.
• Euroopan sosiaalirahasto plus (ESR+) on keskeinen rahoitusväline Euroopan heikoimmassa asemassa olevien ryhmien tukemiseksi. ESR rahoittaa Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin periaatteiden täytäntöönpanoa: yhtäläiset mahdollisuudet ja pääsy työmarkkinoille; oikeudenmukaiset työolot ja -ehdot sekä sosiaalinen suojelu ja osallisuus.
• Euroopan aluekehitysrahastoa (EAKR) voidaan käyttää myös sopeutumiseen ja sopeutumisen sosiaaliseen ulottuvuuteen. EAKR:n rahoitusprioriteetteihin kuuluvat sekä ”vihreämpi, vähähiilinen ja selviytymiskykyinen [Eurooppa]” että ”sosiaalisempi”.

Euroopan parlamentin työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan tilaamassa vuoden 2024 tutkimuksessa tarkasteltiin lukuisia käytettävissä olevia lisävaroja ilmastopolitiikan kielteisten vaikutusten käsittelemiseksi.

Täytäntöönpanon tukeminen

Euroopan tasolla oikeudenmukainen selviytymiskyky integroidaan ja pannaan täytäntöön Euroopan sopeutumisstrategiaan perustuvilla toimilla ja muilla EU:n aloitteilla.

EU:n kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimuksessa tunnustetaan, että sopimuksen allekirjoittajien on yhä useammin sisällytettävä tasapuolisuutta ja oikeudenmukaisuutta koskevat kysymykset ilmastoratkaisuihinsa. Vuoden 2023 ohjeasiakirjassa ”Equity Considerations in Sustainable Energy and Climate Action Planning (SECAP), Implementation and Monitoring Processes” yksilöidään allekirjoittajien suunnittelun, täytäntöönpanon ja seurannan mahdollisuuksia käsitellä oikeudenkäytön eri ulottuvuuksia sekä hillitsemis- että sopeutumistoimissa. Lisäksi kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimuksen vuosien 2022–2023 toimintapolitiikan tukivälineen pilottiohjelmassa, jonka tarkoituksena on tukea allekirjoittajien sopeutumispyrkimyksiä, valittiin oikeudenmukainen selviytymiskyky yhdeksi sen neljästä keskeisestä ohjelmateemasta.

Ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevassa EU:n missiossa oikeudenmukainen selviytymiskyky sisällytetään tavoitteiden toteuttamiseen eri tavoin. Sen tavoitteena on tukea vähintään 150:tä aluetta, jotta niistä tulisi ilmastonmuutoksen kestäviä vuoteen 2030 mennessä. Sen missiofoorumi on perustettu tarjoamaan tukivälineitä, joita kehitetään useissa hankkeissa. Maladaptaatio ja oikeudenmukaisuus ovat keskeisiä käsitteitä näissä hankkeissa, mukaan lukien REGILIENCE, NBRACER, DESIRMED ja ARCADIA, joissa kaikissa käsitellään nimenomaisesti oikeudenmukaista selviytymiskykyä varmistamalla, että sopeutumistoimet hyödyttävät haavoittuvassa asemassa olevia yhteisöjä. Näillä hankkeilla pyritään edistämään luontoon perustuvia ratkaisuja, resurssien tasapuolista jakautumista ja muutosvoimaista hallintoa. Regions4Climate, Pathways2Resilience ja CLIMAAX pyrkivät myös kehittämään oikeudenmukaisia sopeutumiskehyksiä, joissa etusijalle asetetaan haavoittuvat alueet ja yhteiskuntaryhmät, joihin ilmastonmuutos vaikuttaa eniten. Samaan aikaan AGORA-hankkeessa keskitytään erityisesti sosiaaliseen haavoittuvuuteen lämmölle, kun taas FairFuture-hanke pyrkii tuomaan ilmasto-oikeudenmukaisuuden ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevaan ohjelmaan.